Haitaria voisi kutsua 2000-luvun muotisoittimeksi. Maria Kalaniemi ja Kimmo Pohjonen ovat onnistuneet kahmaisemaan kunniaa kauempaakin kuin kotimaasta. Pauliina Lerche edustaa seuraavan sukupolven haitaristeja. Hänen musiikissaan kuuluu vivahteita konemusiikista, ”progesta”, ja kauan kadoksissa olleesta karjalaisuudesta.

Pauliina on nainen, jota ei heti uskoisi haitaristiksi. Hentoinen tyttö painavan soittimen seurassa näyttää epäuskottavalta yhtälöltä. Pari kuukautta sitten Pauliina kuitenkin julkaisi ensimmäisen soololevynsä Katrilli. Takana on monen vuoden kova työ.

– ”Olen kotoisin Rääkkylästä. Aloitin viulunsoiton nelivuotiaana, yhdeksänvuotiaana menin mukaan Värttinään”.

Klassiset musiikkitunnit jäivät, kun järjestelmällinen ”aivopesu” muutti tytön kansanmuusikoksi. Prosessin aikana viulu vaihtui haitariin. Lukion jälkeen nuoren naisen tie kulki Sibelius-Akatemian kansanmusiikki-osastolle. Nykyään melkeinpä valmistunut kansanmusiikin maisteri vaikuttaa useissa yhtyeissä.

– ”Burlakat on karjalankielistä musiikkia esittävä yhtye. Mimmit on alun perin rääkkyläläinen yhtye, jonka perustin yhdeksän vuotta sitten. Helsingissä säestän kansantanssiryhmiä”.

Kansanmusiikkipiirien ulkopuolella Pauliina tunnetaan nykyisin Vesa- Matti Loirin yhtyeestä, johon hänet kiinnitettiin Maria Kalaniemen tilalle.

Tanssittavuutta kunnioittaen

Pauliinaa on harvemmin nähty lavalla yksin, mutta ajatus soololevystä kypsyi vähitellen.

– ”Olin säveltänyt paljon karjalaisia kappaleita kansantanssiesityksiin. Mieheni Peter sanoi ensimmäisenä, että niistä kappaleista pitäisi tehdä levy. Vähitellen innostuin ideasta. Päätin tehdä Katrilli-levyn projektityönä Sibelius-Akatemiaan. Teen levyllä monia eri juttuja, eli soitan erilaisia haitareita ja kannelta sekä laulan”.

Levy on aika sekamelska erilaisia tyylejä, kansanmusiikkia soitetaan sekä perinteisesti että modernisti. Levyllä vierailee monia tunnettuja muusikoita. Lyömäsoittajat Kalle Torniainen ja Mikko Hassinen ovat myös tehneet levylle muutaman konevetoisen kappaleen, kansanmusiikkipuolelta mukana ovat muun muassa Timo Väänänen (kantele), Lassi Logren (viulu) ja Soila Sariola (laulu). Peter Lerchellä on ollut suuri vaikutus lopputulokseen, hän on ollut mukana soittamassa ja etenkin tuottamassa Katrilli-levyä.

– ”Tuottajallani oli selkeä ajatus – soiton piti kuulostaa samanlaiselta kuin harjoitellessani. Siksi tämän levyn biisejä ei pahemmin sovitettu. Ne soitettiin, ja katsottiin mitä syntyi, levyllä on paljon improvisaatiota”, Pauliina kuvailee levyn lopullista saundia.

Mausteena chiliä ja garam masalaa

Suomalaista kansanmusiikkia sisältävältä levyltä kaikuvat yllätyksellisesti myös intialaiset sävyt. Kanteleen ja haitarin lomassa erottaa muun muassa tablat ja sarangin. Pauliina ja Peter matkustivat New Delhiin nauhoittamaan kappaleita intialaisten muusikkojen kanssa. Alkuvaikeuksien jälkeen nauhoitukset onnistuivat hyvin.

– ”Työskentelytavat olivat siellä hyvin erilaiset. Välillä iski epätoivo, että tuleeko tästä yhtään mitään. Muusikot olivat onneksi erittäin hyviä”, Pauliina muistelee.

Intiassa nauhoitetut kappaleet ovat varsin erilaisia tyyliltään. ”Delhi-katrilli” on konemausteinen teknobiisi, ”Katrilli Kintaan kylästä” taas yksinkertainen ja meditatiivinen kappale akustisilla soittimilla.

– ”Delhi-katrillia tehdessäni oli alusta asti selvää, että siihen tulee intialainen laulu. Kintaan kylässä pääajatuksena oli kokeilla kanteletta intialaisten soittimien kanssa”, Pauliina selittää. Itäsuomalaista instrumentaalista kansanmusiikkia on levytetty hyvin vähän. Katrilli on nopeatempoinen karjalainen tanssi, ja olikin jo korkea aika tuoda se 2000-luvulle.

Kansanmusiikkia modernin perinteisesti

Vilkas rääkkyläläinen musiikintekijä on löytänyt omimman alueensa.

– ”Karjalaista musiikkia olen soittanut lapsesta asti, se on minulle läheisin tyyli. Halusin kokeilla katrillin rajoja. Testasin, kuinka hyvin se taipuu konejuttuihin ja intialaisiin sävyihin”.

Alun perin Pauliina kiinnostui karjalaisesta musiikista Värttinässä. Karjalaiset laulut, maanitukset, ja kalevalaiset tekstit sytyttivät Pauliinan jo parikymmentä vuotta sitten. Mutta mikä katrilleissa jaksaa vieläkin sytyttää?

– ”Katrillit ovat hauskoja tansseja. Niissä on paljon toistoja, ne vievät tietynlaiseen hypnoottiseen tilaan. Saatan soittaa jotakin pientä pätkää, ja unohtaa täysin ajan kulun”, Pauliina hymyilee.

Hän haluaa sävellyksiään kutsuttavan karjalaiseksi kansanmusiikiksi. Mutta millaista on säveltää traditiolle perustuvaa musiikkia? Tässä asiassa Pauliina korostaa taustansa tärkeyttä.

– ”Kansanmusiikin soittamisesta ihan pienestä asti on minulle kerääntynyt tietty sävelkirjasto päähäni, kansanmusiikille ominaisista sävelkuluista ja aihioista. Usein sävellykset perustuvat traditionaalisesta musiikista kumpuavalle inspiraatiolle. Tunnen tyylimaailman niin hyvin, että minun on helppo työskennellä kansanmusiikin kanssa. Esimerkiksi polkan pystyn tekemään nopeasti. Perinteisestä musiikista voin saada aihion, jonka ympärille sävellän omaa. Vähitellen huomaan tehneeni uuden kappaleen”.

Hieman samanlaista tekniikkaa Pauliina käyttää kirjoittaessaan sanoja kappaleisiin. Tekstien tekemisen hän kokee vaikeammaksi kuin säveltämisen. Pauliinan tekstit mukailevat runonlaulua.

-” Teksteihin otan fiiliksiä Kantelettaresta. Valitsen esimerkiksi pienen pätkän, jonka jälkeen kirjoitan lisää tarinaa säkeen ympärille. Kaikkein haastavinta on tekstien tekeminen biiseihin, joissa on jonkin näköinen pop-rakenne. Runolaulun tyyliin kuuluvat esimerkiksi vanhahtavat sanat, joiden tarkoitusta monet eivät enää ymmärrä. Olen yrittänyt modernisoida runonlaulua”, naurahtaa iloinen karjalainen urakalleen.

Suomalainen kansanmusiikki pysyykin elossa juuri Pauliinan kaltaisten uskaliaiden uudistajien avulla.