Musiikintekijät -logo

Oman elämänsä roudari

Pave Maijanen Haastattelu

Oman elämänsä roudari

Pave Maijasen työ on ollut monipuolista ja vivahteikasta. Yli 40 vuotta kestänyt ura hakee vertaistaan maassamme. Harva voi käyttää itsestään niin montaa ammattinimikettä kuin Maijanen; laulaja, lauluntekijä, basisti, kosketinsoittaja, rumpali, kitaristi, tuottaja ja sovittaja. Yksinään keikkailevan artistin listaan voi lisätä vielä nimikkeet roudari ja miksaaja.

Maijasten perheessä ei musiikkia erityisesti harrastettu. Tavallinen perhe, joka asui Lappeenrannan varuskunnassa. Pave aloitti soittamisen huuliharpulla kuuden vanhana.

– Viiskytluvun musiikki- ja äänimaisema ovat täyttäneet minun pääni ja sieluni. Joukossa oli virsiä, marsseja ja soittokuntamusaa. Mieleen jäi vaskibändin hienot soundit. Siitä se homma lähti rakentumaan. Radio oli minusta myös kiehtova laitos. Istuin korva ämyrissä kuuntelemassa lähetyksiä. Mieleeni ovat jääneet Radio-orkesterin tiistaikonsertit, Olavi Virta, Tapio Rautavaara ja Annikki Tähti. Vielä tänäänkin kuunneltuna ne ovat selkeitä ja taitavasti sovitettua hienoa musaa. Näiden lisäksi huomioni kiinnittivät vanhemman veljeni levyt, jotka ilmestyivät radion päälle. Little Richard ja Bill Haley – se oli jotain uutta ja tajusin, että tämä on menoa.

Liekki roihahtaa

– Kuuskytluvulla lepattava liekki syttyi roihuun rautalangan ja ennen kaikkea Beatlesin myötä. Voisi sanoa, että homma meni osaltani suorastaan metsäpaloksi. Sahasimme jätkien kanssa kitaranmuotoisia paloja vanerista, joihin kiinnitimme keppejä. Siihen aikaan sardiinipurkit avattiin pyörittämällä kansi irti avaimella. Näillä avaimilla saimme viritettyä oikeaa rautalankaa. Kahden naulan väliin pystyi rautalangan kiristämään niin, että saimme sen soimaan. Teimme yhden kielen kitaroita, joista  saimme erikorkuisia ääniä painelemalla. Kohta kavereilla oli jo omat kitarat ja me löysimme itsemme treenikämpiltä. 

Tarkoituksella ulkopuolinen

Maijasen liekki palaa edelleenkin, vaikka ala on muuttunut paljon viime vuosina. Hänestä kaikki tuntuu mielenkiintoisemmalta kuin koskaan. Maijanen pitää itseään mielellään kaikenlaisen laskelmoinnin ulkopuolella. Se antaa hyvän paikan tarkkailla ja tehdä havaintoja. Maijasen mielestä piratismi ja nettimyynti ovat ravistelleet alaa rankemmin kuin kukaan olisi jokin aika sitten osannut edes ajatella. Hän pitää itseään vanha liiton miehenä ja yrittää pysytellä voimia syövästä bisnesajattelusta erossa, jos se vain suinkin on mahdollista.

– Mun kohdalla ei ole tapahtunut mitään kovin kummallista pitkään aikaan. Olen pysynyt itseni perässä jo viimeiset viisitoista vuotta. Musiikintekijöitä on tullut paljon lisää, tarjonta on varmaan tuhatkertaistunut, kun tekniikka on halventunut ja tullut kaikkien saataville. Ihmiset voivat tehdä omia juttujaan kotona. Epäkiinnostavaa musiikkia tulee paljon. Määrät ovat kuitenkin niin isoja, että myös kiinnostavaa ja hyvin tehtyä on paljon. Kynnys on madaltunut ja taito on kasvanut. 

On juostava pysyäkseen paikoillaan

Maijanen vertaa tilannetta ammattimaiseen marjanpoimintaan. Marjoja saadaan paljon, mutta haravalla raastettaessa tulee sankoon enimmäkseen roskaa. Sitten tulee vielä joku, joka ottaa itselleen suurimman osan rahoista. Tämä kuvaa hänen mielestään hyvin tämän hetken musabisnestä. Pysyäkseen pinnalla tai oikeastaan edes paikoillaan, on juostava koko ajan.

Maijanen väittää juosseensa juoksunsa ja on erittäin tyytyväinen tämän hetkiseen olotilaansa. 

– Musiikin nettimyynti on noussut isoon rooliin. On mielestäni kauhea menetys, että levyjä ei enää myydä. Minusta levy on kokonaisuus, joka kertoo artistista paljon enemmän kuin muutama radiohitti. Tekijöiden kannalta asia on valitettava, mutta tekijöiltä ei kysellä. Minullakin on paljon lauluja, jotka olisivat voineet soida jonkun toisen sijasta. Viimeisintä levyäni tehdessä halusin ottaa kantaa maailmanmenoon, mutta tällä hetkellä se ei kiinnosta musiikkipäälliköitä. Minulla on vahva tunne, että on olemassa paljon yleisöä, jotka haluaisivat muuta, kuin mitä heille tälle hetkellä tarjotaan. Toisaalta taas asiat ovat nyt näin, eikä se paljoa minua häiritse. En missään tapauksessa halua marista, teen vain huomioita. Kilometrejä on mittarissa, minulla on asiat hyvin, olen saanut tehdä hienoja juttuja. Esitän keikoilla itsepintaisesti uusia laulujani ja olen huomannut, että pikkuhiljaa kiinnostus niihin on herännyt.

– Ainahan kaikki on perässä hiihtämistä. Uskon, että on olemassa paljon toimittajia, jotka haluavat itse valita musiikkinsa. Tehdä uniikkia itsensä näköistä musiikkiohjelmaa, mutta käsiraudat päällä on vaikea tehdä omia päätöksiä. Onhan tästä jauhettu monta vuotta. Ulkopuolinen taho säätää vaarallisen usein sen, mitä musiikintekijä päässään miettii. Se on piru, joka vaanii nurkan takana. Pyritään tekemään muita miellyttäviä juttuja, eikä sitä mitä oikeasti halutaan.

Mies ja kitara

Mestarit-kiertueen jälkeen Maijanen keräsi yhtyeen kasaan ja lähti kiertämään. Se kuitenkin lopahti jo puolen vuoden jälkeen. Hän kiertää nykyään yksin kitaran kanssa ja sanoo harjoittavansa elinkeinoa, joka toimii koko ajan paremmin. Se on avannut hänelle uudenlaisen näkökulman esiintymiseen ja musiikin tekemiseen. Hänestä on hienoa esiintyä, roudata ja ajaa, kun kukaan ei ole selittämässä vieressä mitään.

– Nautin suunnattomasti, kun minulla on oma aikataulu. Olemme ainoastaan järkkärin kanssa sopineet milloin show alkaa. Se on mahtavaa. Olen saanut sovittua pikkuhiljaa senkin, että keikat alkavat viimeistään klo 22. Sovimme vuosi sitten keikkamyyjien kanssa asiasta, mutta he epäilivät joidenkin paikkojen jäävän pois. Homma on kuitenkin toiminut ja tehnyt keikkailusta koko ajan nautittavampaa. Yleisö on alkuillasta paljon vastaanottavampaa, esiintymispaikat ovat hyväksyneet asian ja ihmiset ovat tulleet perässä. Tein pakosta tämän päätöksen ja se on toiminut.

Lauluntekijä Maijanen

Aluksi Maijanen teki laulut englanniksi, mikä oli hänestä hämmentävää. Se on kuitenkin rockin traditio. Hän pitää itseänsä ensisijaisesti muusikkona eikä biisintekijänä. Hän ihailee tekijöitä, joilla on oma näkyvä ja selkeä kädenjälkensä. Rock’n’Roll Bandissä sellainen oli Dave Lindholm. Sen jälkeen Maijanen oli mukana perustamassa Royalsia, joka jäi uuden aallon jalkoihin. Silloin hänellä heräsi ajatus tehdä suomenkielisiä lauluja. 

– Pidä huolta oli ensimmäinen suomenkielinen tekstini. Siinä ei ollut mitään trendihakuisuutta. Olin viehättynyt uudesta aallosta, jossa asiat sanotaan niin kuin ne ovat. Katselin televisiosta uutiskuvia Mosambikin sisällissodasta, järkytyin ja tein tekstin samana iltana. Idea tuli siis uutisista ja kuvista. Annan sille laululle puhtaat paperit, koska en yrittänyt mitään, laulu vain syntyi. Se voi edelleenkin hyvin. Siitä on tehty hienoja versioita. En tarvitse mitään todistuksia, mutta onhan sen lentoa kiva katsella.

Pakko saa luovuuden esiin

Deadline on Maijasen paras innoittaja, ja hän myöntää tekevänsä lauluja pakon edessä. Tuorein levy, Kaikessa rauhassa, on vuodelta 2010. Edellisestä levystä oli kulunut kymmenen vuotta, kun tuli aika tehdä uutta materiaalia. Hänelle koko albumin tekeminen on kovaa työtä. Aikaisemmin laulut syntyivät helpommin, mutta nykyään solmut pitää ensin aukaista. Hänellä oli valmiina aihioita ja ideoita, mutta ei kokonaisuutta. Ajatuksena oli etsiä ankarampia ja puhuttelevampia aiheita. Hän soitti joka päivä monta tuntia, hakien aiheita ja melodioita. Ensin tuli aihe ja sitten ajatus siitä, että miten lause soi. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Maijanen ensin kirjoitti jotain. Ideat teksteihin hän haki omista tuntemuksistaan ja kokemuksistaan.

– Minulla ei ole ollut pöytälaatikkoa. Kerran ostin hienon nahkakantisen vihkon, johon ei koskaan tullut sanaakaan. Soitin Hectorille, että hitto kun ei lähde. Hän lähetti minulle viestin, jossa luki suurin piirtein: ”Hei Paavali, vaikka me ollaan tällaisia rikkinäisiä villasukkia ja kolhiintuneita autonrämiä, kun me pannaan tuulemaan, niin sitten tuulee”. Siinähän ne sanat tulivat. Kirjoitin suunnilleen samalta istumalta laulun Rikkinäinen villasukka. Kun paikka on tiukka, niin kyllä luovuus pulppuaa.

– Paskat arvostelut eivät kannusta mihinkään. Hyvät arvostelut vievät asioita eteenpäin, se on kylmä totuus. Turha väittää, että lyttäys antaa voimaa. Olen iloinen, jos biisi pysyy hengissä ja voi hyvin. Jotkut ovat tulleet sanomaan saaneensa ralleistani voimaa ja lohtua. Nöyränä ja kiitollisena tässä ollaan.

Tulevaisuuden suhteen Maijanen on rauhallinen ja levollinen.

– Olen tehnyt tätä jo 43 vuotta, se on keskimäärin pidempi ura kuin Suomessa yleensä. Seuraavaksi täytän 63 ja ryhdyn eläkeläiseksi. En lopeta missään nimessä työntekoa, mutta pääsen alennuksella erilaisiin tapahtumiin. Se on valloittava ajatus. Aion hillitä keikkatahtia myös jonkun verran. Kysymys on elämän laadusta, tietynlaisesta seestymisestä. Olen todella tyytyväinen elämääni, minulla ei ole mitään rutistavaa mistään, mikä liittyy töihini. Lisäksi lätkäkausi on alkanut, joten kaikki on täydellistä, kun pääsen taas pelaamaan.

Iskelmä Finladia 2012

Pave Maijanen palkittiin kesällä 2012 Iskelmä Finlandia -palkinnolla. Hän arvosti jo pelkästään nimitystään ehdokkaaksi.

– Ensin hämmästyin, mutta kieltäytymällä olisin lokeroinut itseni. Rajaaminen on tarpeetonta ja tyhmää. Minulla on useita lauluja, jotka voidaan luokitella iskelmäksi. Uskoisin palkinnon olleen myös tunnustus koko urasta. Olen siitä aidosti iloinen.


Soololevyt
Fever / The Seventh Son -single (1975)
Pave’s Mistakes (1980)
Tanssivat kengät (1983)
Maijanen (1984)
Palava sydän (1985)
Maailman tuulet (1987)
Kuutamokeikka (1990)
No joking (1991)
Sirkus saapuu tivoliin (1994)
Kohti uutta maailmaa (1998)
Mustaa valkoisella (2000)
Kaikessa rauhassa (2010)
 
Tunnetuimpia kappaleita (valikoima)
Pidä huolta (säv. ja san.)
Lähtisitkö, Jano, Elämän nälkä, Ikävä (säv. ja san. salanimellä Maija Paavonen)
 
Bändit
The Top Cats, Ours, Kopet, Mielikummitus, Smokings, Pepe & Paradise, Lauluyhtye Fyrkka, Rock'n'Roll Band, The Royals, Mistakes, Palava Sydän (1985–1988), Dingo (kosketinsoittajana 1993–1994), Mestarit, Hector & Pave Maijanen -duo
 
Tuottajana levyillä (valikoima)
Wigwam: Nuclear Nightclub (1975)
Dingo: Nimeni on Dingo (1984), Kerjäläisten valtakunta (1985), Pyhä klaani (1986)
Hurriganes: 10/80 (1980), Fortissimo (1981)
Tämä artikkeli on haastattelu. Lue muita haastatteluita

Lehden kansi:

Musiikintekijä-lehti: 3/2012

Selaa lehden artikkeleita