MUSIIKINTEKIJÄ-säveltäjä-tuottaja-muusikko Olli Varis on toiminut eri rooleissa mm. kansanmusiikin parissa, sekä työskennellyt yhtyemusisoinnin lehtorina Sibelius-Akatemiassa. 15 vuotta sitten hän päätti kouluttautua uudelle alalle ja hylätä kulttuurialan. Päätös ei osoittautunut kuitenkaan lopulliseksi.

Uusimmaksi käännekohdakseen musiikintekijänä Olli Varis mainitsee artikkelin All About Library Music (Sound On Sound, 2017). Siinä kerrottiin tuotantomusiikista (library music tai production music). Artikkelin kirjoittaja Dan Graham kutsui kaikki tapaamaan itseään Los Angelesiin.

”Niinpä matkustin sinne”, Varis kertaa.

”Aluksi sovimme, että lähetän demojani Grahamille. Myöhemmin tuli briiffi, että voisinko tehdä jotakin teemaan Outdoor. Sitten tarvittiin musiikkia erityyppisiin juttuihin, yleensä monen tekijän kokoelma-albumeille.”

NYKYÄÄN Varis tekee enimmäkseen tuotantomusiikkia, ja yli 95 % tekijänoikeustuloista tulee ulkomailta. Nimi ei näy lopputeksteissä, eikä yleisöä varten rakenneta artistikeulakuvaa.

”Tykästyin homman anonyymiyteen”, Varis kiteyttää.

”Minulle sopii se, etten kutsu itseäni artistiksi tai musiikkiani taiteeksi. Se vapauttaa kahleista: voin loikkia genrestä toiseen mieleni mukaan.”

Variksen asiakkaita useiden kustantajien kautta ovat tuotantoyhtiöt, jotka hakevat tv-sarjan, mainoksen, trailerin tms. käyttöön eri katalogeista sopivia kappaleita joko kuratoidusti tai metadatan avulla. Kappaleiden nimet ovat osa metadataa, ja niiden tulisi synnyttää mielikuva siitä, millaiseen videosisältöön ne sopivat. Variksen atonaldesigns.fi -nettisivulla linkatuilta albumeilta löytyvät mm. kappaleet Pogo Pony ja Frozen River, joista ensimmäinen viittaa maatila-aiheisiin lastenohjelmiin ja toinen tummasävyiseen draamaan.

Alalla hyödynnetään paljon virtuaaliorkestereita, mutta Varis käyttää mieluiten akustisia soittimia.

”Joskus olen rakentanut jousiraitoja yksikielisellä virsikanteleella, johon olen virittänyt eri kieliä, soittanut jousella ja askarrellut niistä erilaisia padeja”, hän kertoo.

”Nautin uusien asioiden opettelusta, johon monen tyylilajin parissa seikkaileminen väistämättä johtaa – oli sitten kyseessä uusi vst-syna tai vaikka 60-luvun ska. Tuotantomusiikissa asioita pitää usein yksinkertaistaa. Jos tilataan uplifting folkia, siihen ei välttämättä kannata tarjota esim. nykykansanmusiikkiteosta tiheällä viulumelodialla ja mutkikkaalla sovituksella, koska sellainen voi viedä liikaa huomiota dialogilta. Musiikki on useimmiten vain yksi kolmasosa ääniraidasta – foleyn ja dialogin ohella. Onnistunutta tuotantomusiikkikappaletta pystytään käyttämään useissa eri yhteyksissä ja hyvällä tuurilla se lisensoidaan kymmeniin ohjelmiin ympäri maailman.”

VARIKSEN mukaan AI tulee jossain määrin yleistymään tuotantomusiikissa, ja hän on itsekin kokeillut miksauksessa tekoälyä hyödyntäviä plugineja.

”Mutta en pyydä ideoita promptien avulla. Ei minulta ideat ole loppumassa”.

Varis haluaisi jatkossa tehdä myös kuvaan sävellettävää scoremusiikkia. Myös pelimusiikki ja siihen liittyvä interaktiivisuus kiinnostaa Varista.

”Ja livejuttuja olisi jossakin vaiheessa taas kiva soittaa”, Varis tuumaa.