Helsinkiläinen Niklas Rosström, 47, on inventoimassa Aleksanterin teatterin kellarissa toimistoaan. Muutto Tukholmaan on edessä ja Bulevardilla sijaitsevan vanhan oopperan kellariin jää ainoastaan pieni soittostudio Suomen tukikohdaksi. Naapurihuoneessa työskentelee Paul Oxley, yksi Rosströmin luottosanoittajista. Tukholmassa Rosström aikoo keskittyä jälleen säveltämiseen, tuottajan rooli kun on vienyt miehen ajan.

Mutta on tulostakin syntynyt: PlayMe-musikaalin konsepti myytiin ensin Saksaan ja nyt Kiinaan. Uusin musikaali, Fighting Star, on pyörinyt tämän syksyn Vaasassa. Molemmissa säveltäjä-tuottaja Rosström on halunnut rikkoa perinteisen musikaalin kaavaa

– Pelkkä musikaali on melko tylsä, joten halusin yhdistää siihen muita elementtejä. Haluan uudistaa koko musikaalibisnestä.  

Uudenlaista interaktiivisuutta

Näin syntyi ”PlayMe – The Musical Game”, joka yhdistää talent-kilpailun ja musikaalin. Netissä pyörineen talent-kilpailun kautta valikoitui 10 nuorta, jotka pääsivät osaksi Geir Rönningin tähdittämää musikaalia. Vuonna 2009–2010 Svenska Teaternissa pyörinyt PlayMe oli menestys, joka myi kaikki, noin sata esitystä, loppuun. 

– Kisan vuoksi saimme hypetettyä lehdissä tapahtumasta jo kuukausia etukäteen, kertoo Rosström, joka on häpeilemättä valjastanut nykytekniikan perinteiseen musikaaliin. Puhelin ja netti ovat osa interaktiivista esitystä. Mikki Kuntun luoma valomaailma tekee kokonaisuudesta yhtä suurta musiikkivideota.

Ei välttämättä kolahda perinteiseen, keski-iän ylittäneeseen musikaaliyleisöön, mutta nuoriso on ottanut konseptin hyvin vastaan. Rosströmin meriittilistalta löytyy paljon muuta tapahtumatuotantoa, kuten ”Leidit lavalla” -konserttikiertue, mihin hän myös sävelsi. Ensimmäinen tuotanto oli kuitenkin Svenska Teaternin menestysmusikaali vuodelta 1994, Hype, mistä ponnahtivat julkisuuteen mm. Ville Pusa ja Tino Singh. PlayMe:stä kannuksensa hankki Krista Siegfrids. Tanssitaituri Dennis ”Äta” Nylund oli yksi tähdistä. PlayMestä julkaistiin kokoelmalevy, joka oli hetken latauslistojen kärjessä. Teosto-tuloilla Rosström ei kuitenkaan ole päässyt vielä rikastumaan. Varsinainen tuotto on tullut musikaalien esitysrojalteista ja lipputuloista.

– Jos ihmiset tulevat käymään teatterissa, se on tuottavaa. Teoston kautta tuloja ei kerry koska oikeudet myydään kertasopimuksella. Tuotanto on kallis ja iso riski. Jouduimme ensin keräämään puoli miljoonaa pottiin ennen kuin Svenska Teatern lähti mukaan. Se oli valtava duuni.  

Tänä syksynä käynnistyneen Fighting Starin konsepti on sama. Siihen Rosström sai  idean nähdessään Eva Wahlstömin nyrkkeilevän. Esityksessä naiset nyrkkeilevät oikeasti, mikä toi tuotantoon uusia haasteita. Myös Fighting Starin myynti ulkomaille, joko Tukholmaan tai Berliiniin, on Rosströmin mielessä. 

Apuja ulkomailta

Rosström on kerännyt ympärilleen tehokkaan tiimin, joista valtaosa on suomenruotsalaisia. Biisinkirjoitustehoja on haettu Ruotsista. Sanoittajana PlayMe:ssä toimi mm. ruotsalainen hittitehtailija Jörgen Elofsson. Toisena säveltäjänä oli suomalainen Patric Sarin – mies monen Idols-levyn takaa. Fighting Starin musiikista vastaavat Rosströmin lisäksi Douglas Carr ja Sharon Vaughn. Carr on tehnyt yhteystyötä mm. Ace of Basen ja Dr. Albanin kanssa. Vaughn taas on pitkänlinjan sanoittaja, joka on sanoittanut hittejä mm. Willie Nelsonille ja Agnes Carlssonille. Rosströmin vahvuuksia tuntuukin olevan taitava verkostoituminen lahden toiselle puolen, minne hänellä tuntuu olevan yhtä hyvät suhteet kuin kotimaahansa. 

Tammisaaresta lähteneestä Rosströmistä huokuu muutenkin eri kulttuurin mukanaan tuoma kansainvälisyys, jossa turha nöyristely ja suomalainen tuppisuisuus loistavat poissaolollaan. Miestä kuunnellessa on helppo kuvitella hänet hengailemassa lontoolaisen trendikerhon baaritiskillä Max Martinin kanssa. Rosström kertoo tällä menetelmällä tutustuneensa mm. Robbie Williamsin kapellimestarina tunnettuun Steve Sidwelliin. Namedropping tulee luontevasti vailla omahyväisyyttä vaikkei Rosström kynttiläänsä vakan alla pidä. 

Rosströmin omalla lapsella, Pappas Eget Bandilla, on läheiset suhteet Bo Kaspers Orkesterin jäsenten kanssa, jotka ovat vierailleet mukana levytyksissä. Letkeästi soljuva skandinaavinen soul onkin niin kaukana suomalaisen iskemän itkunsekaisesta sielunmaisemasta kuin voi. Tätä taustaa vasten yhteistyö ruotsalaisten biisinkirjoittajien kanssa tuntuu varsin luontevalta ratkaisulta.

Kiina on mahdollisuus

Musikaalikonseptien myynti on tapahtunut Svenska Teaternin vientiyrityksen kautta, jossa teatterijohtaja Johan Storgårdilla on ollut vetovastuu. Rosström on keskittynyt luovan puolen hallintaan.

– Olen ollut asiantuntijana, koska kukaan ei tunne teoksiani yhtä hyvin kuin minä. Kävin toukokuussa Kiinassa ja tein oman sopimuksen musiikin käytöstä. Se tuotettiin täällä. Kiinaksi äänitetyt kuorot tuotettiin tähän musiikkikakkuun mukaan ja kapellimestari Anssi Växby, oikea käteni, vastaa siitä, että paketti varmasti toimii kun ensi-ilta koittaa 12. joulukuuta. 

Rosström on lähdössä Kiinaan huolehtimaan kaiken toimivuudesta. Paikan päällä 14 miljoonan asukkaan Guangzhoussa ovat jo ohjaaja Maria Sid, koreografi Reija Wäre sekä valosuunnittelija Joonas Tikkanen, jotka hiovat esityksen kuntoon. Sieltä valmis esitys lähtee kiertämään ympäri Kiinaa. 

Kiina on uusi markkina-alue, jossa Rosström näkee paljon mahdollisuuksia. Suljettu yhteiskunta asettaa kuitenkin omat haasteensa.

– Kiina on kaukana ja heillä on eri käsitys kaikesta. Työskenteleminen siellä on vaikeata jo siksi, että kukaan ei puhu englantia.

Kiinankielisyys onkin haaste. Ilman tulkkia ei pärjää. Maria Sid ohjaa teoksen tulkin välityksellä. Kiinan tekijänoikeusjärjestelmä on oma lukunsa, eikä piraattilevyjen luvatussa maassa levyrojalteista kannata haaveilla. Rosströmin firma omistaa kuitenkin teosten oikeudet ja esityksistä maksetaan rojaltit lippumyynnin mukaan. 

PlayMe-konsepti myytiin formaattina lähes sellaisenaan Saksaan. Kiinassa näin ei voinut menetellä.

– Ei siellä voinut käydä karsintoja netissä. Se on kuitenkin aika suljettu yhteiskunta. Kaikki täytyi soveltaa heille sopivaksi. Kävin toukokuussa seuraamassa karsintoja ja kiinankieliset versiot tuntuivat toimivan hyvin. 

Musiikin toimivuudesta kiinalaisessa kulttuurissa ei ole vielä tietoa, eikä edes täyttä varmuutta teknisistä valmiuksista. Rosströmilla on selvästi kuitenkin isot odotukset, vaikka hän ei vielä uskallakaan riemastua. 

– En odota liikaa joten en voi.. mikä se on tää sana, sanoo Rosström ja etsii sanaa…: Pettyä! 

Rosströmin sanavarastoon ei pettymys kuulu. Optimistisuus ja uusiin haasteisiin katsominen on selvästi asenne, joka istuu miehen olemukseen kuin mittatilauspuku.

– Mulla on semmoinen motto, että teen joka päivä jotain, joka vie minua eteenpäin.

Rosström näkee biisinkirjoittamisen erittäin tärkeäksi osaksi tulevaisuuttaan. Hän on lähdössä Jenkkeihin taas helmikuussa. Yhteistöitä on luvassa ainakin näyttelijä Linda Thompsonin kanssa, joka tunnetaan paitsi Elviksen viimeisenä tyttöystävänä myös Whitney Houstonin ja Celine Dionin kaltaisten supertähtien sanoittajana. Rosström ei halua tyytyä jo saavutettuun, vaan mennä aina vähän pidemmälle.

– Jos on tarpeeksi energiaa ja luottaa omaan juttuunsa, niin kaikki on mahdollista. Meillä suomalaisilla on liian usein sordiino päällä.