Musiikintekijät -logo

Musiikkineuvos Ossi Runne - laaja-alainen vaikuttaja

Musiikkineuvos Ossi Runne – laaja-alainen vaikuttaja

Musiikkineuvos, kapellimestari, säveltäjä, muusikko ja sovittaja Ossi Runne (73) on yksi suurista kevyen musiikin sektorilla toimineista ammattilaisista maassamme.

Siitä kertovat lukuisat, vastuunalaiset ja monivivahteiset työt. Ne ovat jatkuneet yhtä leimaa-antavina eläkepäivinäkin. Pääsoitin, trumpetti soi kirkkaana leadina tänäänkin: maestro harjoittelee tunnollisesti päivittäin.

– Täytyy olla kiitollinen, että terveyttä on riittänyt. Trumpetinsoitto on fyysistä puuhaa, joten omaa kuntoa on pidettävä kaikin tavoin yllä, Ossi Runne sanoo.

Yrjö Osvald (Ossi) Runne (v:een 1936 Rundberg) syntyi 23.4.1927 Viipurissa. Ossin isä oli leipurimestari, yrittäjä ja amatöörimuusikko, harmonikansoittaja, joka oli perustamassa jo vuonna 1929 Viipurin soitannollista kerhoa. Äiti oli kotirouva.

– Äitini vei minut jo hyvin pienenä, ennen talvisotaa, Viipurin musiikkiopistoon, jossa aloin soittaa viulua. Opettajakseni tuli kuuluisa Onni Suhonen, joka antoi minulle hyvän lähtöstartin opiskeluun. Sota kuitenkin keskeytti hetkeksi koko touhun.

– Perheemme evakuoitiin Helsinkiin, jossa kävin kansakoulun loppuun. Halusin jatkaa opintojani setäni, Lappeenrannan rakuunarykmentin sotilasmuusikko Urho Rundbergin viitoittamalla tiellä. Onnistuin päästä tasokkaan Kaartin soittokunnan oppilaaksi. Kaikilla oppilailla oli mahdollisuus opiskella myös Helsingin Konservatoriossa. Viulun ohella soitin aluksi oboeta, joka vaihtui trumpettiin, Runne muistelee.

Normaalia seurausta oli se, että Ossi Runnesta tuli monien muiden kollegoidensa tavoin tanssimuusikko. Sodan loppumelskeessä ei saatu tanssia, mutta helsinkiläinen nuoriso kokoontui usein kuuntelemaan elävää musiikkia ravintola Veljeshoviin, jossa parina iltana viikossa saatettiin pitää myös jazziltoja. Nopeasti sana vieri Ossi Runnesta muusikkojen keskuuteen – nuoresta kaverista, jolla oli hyvä nuotinlukutaito. Näin lupaava muusikon alku tutustui ensi kerran sen aikaisiin soittajiin, evergreeneihin ja ennen kaikkea jazzsävelmiin.

Ensimmäisten amerikkalaisten elokuvien virratessa Suomeen jazztrumpetisti Harry Jamesista tuli monille suuri esikuva. Sittemmin bebopin murtaessa jazzkenttää Dizzie Gillespie ja tätä myöhemmin Miles Davis – jota Runne osuvasti pitää jazzin suurena Picassona- olivat myös tärkeitä uuden suunnan vaikuttajia. Ossi Runne kuuluu siihen ikäpolveen, jotka alkoivat soittaa ensimmäisinä muusikkoina bebop-jazzia maassamme.

Sodan loputtua elävän musiikin kysyntä kasvoi, koska huvielämä elpyi nopeasti. Niinpä alettiin järjestää ohjelmallisia, aatteellisia iltamia, joissa lopuksi oli puolitoistatuntia tanssia. Heti jatkosodan jälkeen Ossi Runne alkoi soittaa jazzia kokoonpanolla: Ossi Runne, Valto Laitinen, Matti Viljanen, Rolle Ekman ja Kaikusalo. Tälle kvintetille edesmennyt, kuuluisa jazzhanuristi ja sovittaja M. Viljanen kirjoitti ensimmäiset sovituksensa.

– Jazziin sisäänajautumiseni kesti oman aikansa. Erkki Rahkola antoi minulle Louis Armstrongin nuottivihkon, josta sain paremmin vihiä tämän tyylisuunnan – rytmimusiikin salaisuuksista. Rahkola rallatteli minulle parhaansa mukaan Armstrongin fraseerausta. Näin matkimalla, kantapään kautta opin päivä päivältä lisää.

Ensimmäisiä levyjä Ossi Runne taltioi trumpetistina jo vuonna 1945 Helsingin Niittykadulla sijaitsevassa studiossa, jossa kaikki soitettiin kerrasta purkkiin niin sanotusti vahalle. Kyseessä olivat muutamat turkulaisen säveltäjä-laulaja Pentti Viherluodon tulkitsemat laulut, jotka ikuistettiin helposti särkyville savikiekoille. Sodan jälkeen Runne soitteli Ossi Aallon ja Toivo Kärjen orkesterissa.

– Harmi, että meillä katosi kymmenkunta laulua jäljettömiin. Olimme Tukholmassa Ossi Aallon orkesterin kanssa työstämässä Olavi Virran levytyksiä. Siinä hukkui tärkeää dokumenttia sen aikaisen, kovakuntoisen bändin soitosta.

– Pauli Granfelt on yksi merkittävimmistä kollegoistani, joiden kanssa sain tehdä paljon yhteistyötä vuosikymmenien ajan. Pave olisi ollut yksi varteenotettavista klassisista sooloviulisteistamme maassamme, ellei sota olisi ollut oleellisesti katkaisemassa hänen, niin kuin monen muunkin lahjakkaan muusikon uraa. Granfelt soitteli loisteliaasti myös klassista kitaraa ja trumpettia.

LISÄÄ TYÖSARKAA

Vuosikymmenen loppupuolella ja 50-luvun alussa Ossi Runne siirtyi Olle Lindströmin yhtyeeseen, josta tie kulki Kaivohuoneelle ja Erkki Ahon orkesteriin vuosiksi 1951-53. Ahon ajanjakson loputtua Runne kiinnitettiin tämän bändin johtajaksi.

– Minulla olisi ollut jo aiemmin teoreettisia valmiuksia kirjoittaa sovituksia, mutta aikaa sovittamiseen ei tuntunut millään riittävän. Kävin keikoilla ja harjoittelin ahkerasti, Runne kertoo.

Vuonna 1955, heti keikkavuosien jälkeen Ossi Runne liittyi vajaaksi vuodeksi kuuluisan Al Stefanon orkesterin trumpetistiksi. Esiintymisiä oli muun muassa Tanskassa ja Hollannissa. Näillä kiertueilla Rauno Lehtinen ja Ossi Runne tutustuivat tanskalaiseen trumpetisti Jörgen Peterseniin, joka sittemmin muutti Suomeen ja avioitui.

– Jörgenin tapa soittaa oli todella tunnepitoista. Solistinen puolemme erosi siinä, että pyrin tietoisesti viileämpään tulkintaan kuin Jörgen. Tunnepitoisuuteni ei ollut yhtä tiedostettua. Kuuntelin paljon jousia, oikeaoppisen pitkän ja kauniin legatolinjan löytämiseksi.

Al Stefanon jälkeen Ossi Runne sai kutsun Ruotsiin, kuuluisan Teatteri China-Varieteen 17-miehisen bändin kapellimestariksi.

– Tämä aikakausi osoittautui todelliseksi ammattikouluksi, kun jouduin työskentelemään monien kansainvälisten artistien ja muusikoiden säestäjänä. Toimintaan liittyi vakituinen baletti, jota myös säestettiin. Jokaisen kuukauden aikana ohjelmisto ja esiintyjät vaihtuivat.

Suuren trumpettiboomin levitessä Suomeen jenkeistä Ossi sai tehtäväksi levyttää maamme ensimmäiset levytykset viihdetrumpetistina. Matti Viljanen sovitti suurimman osan Runnen soololevytyksistä 50-luvun puolivälissä ja ”Kultaisen Trumpetin Laulusta” tuli suuri läpimurtohitti. Tämän seurauksena Ossia alettiin käyttää eri kaupunginorkesterien, viihteellisten konserttien solistina, kapellimestarina sekä jatkossa sovittajana. Tätä työtä on jatkunut yhtäjaksoisesti näihin päiviin saakka.

Vuosina 1956-64 Ossi Runne toimi Musiikki Fazerin levytyskapellimestarina. Levytyksiä tehtiin aluksi Savoy-Teatterissa, sittemmin Kulttuuritalolla, Kirjalla ja lopuksi Neitsytpolulla, Akkuteollisuuden studiolla.

– Topi Kärki alkoi luottaa niin paljon, ettei pahemmin käynyt studioissa enää. Ainut ohje Topilta oli: ”Pitäkää huolta, että teksti kuuluu. Muuten Suomen kansa ei tykkää!”, Ossi Runne nauraa.

Ossi Runnen yhtyeeseen haettiin solistia. Siinä vaiheessa tiedettiin, että Olavi Virta tuli oivaksi vaihtoehdoksi, koska Virralla ei ollut 1950-luvun loppuvuosina vakituista, omaa bändiä. Yhteistyötä kesti parisen vuotta. Levytysvuosi 1957 oli kaikin puolin aisaparin tuotteliain. Runne kertoo:

– Olavi oli loistavassa laulukunnossa. Teimme yhdessä paljon levytyksiä muun muassa Tukholmassa, koska Ruotsin Triolalla oli sopimus, että Ola sai käyttää myös valmiita taustoja. Teimme studiobändillä kymmeniä levytyksiä yhden vuorokauden aikana.

– Olavi Virran lavakarisma nojautui suuresti ainutlaatuiseen luonnonlahjakkuuteen, kokemuksen omaavaan ammattitaitoon ja korrektisuuteen. Omat esikuvat, amerikkalaiset tähtiartistit kuten, Fred Astaire, Bing Grosby ja Frank Sinatra kuuluivat hänestä läpi jo nuorena.

– Keikoilla äänentoisto oli aika vaatimatonta. Olalla oli 25 watin Philips-vahvistin, jolla piti koko bändin tulla toimeen.

Vuonna 1965, silloinen Oy Yleisradio Ab haki tv- kapellimestaria ja Ossi Runne sai paikan. Oma trumpetinsoitto kärsi, koska muut työt lisääntyivät. Eläkkeelle hän jäi tästä virasta vuonna 1992.

– Lähtiessäni aamulla Pasilaan töihin nousin aikaisin ylös, puhalsin tunnin verran trumpettia. Sitten suunnistin kohti päivän askareita.

Eurovision kilpailujen kapellimestarin toimi tuli tietysti mukaan kuvioihin. Vuonna 1966 Ossi Runnen oma sävellys ”Playboy” valittiin Eurovision laulukilpailujen suomalaiseksi ehdokkaaksi. Ossi Runne valottaa televisiovuosiaan:

– Hyvin usein puhutaan suomalaisen sävelmän huonosta menestymisestä kansainvälisillä kentillä. On kuitenkin hyvä muistaa, ettei esimerkiksi Eurovision laulukilpailujen historiaa selatessa olla suinkaan aina jääty häntäpäähän. Tosiasiahan on, että tällaisissa kilpailuissa saavutuksia pyritään yleensä vertaamaan voittajiin, jolloin muut sijoitukset jäävät helposti pimentoon.

– Televisiokaudellani suurta rikkautta näytteli se, että sain työskennellä tasokkaiden muusikoiden ja laulajien kanssa. Näin jälkeenpäin olen monesti pohtinut, kuinka valtavan ihmismäärän kanssa sitä on tullut oltua tekemisissä.

1970-luvulla Ossi Runne toimi Pori Big bandin leaderina. Karelia-puhallinorkesterin kapellimestarina ja sovittajana hän on toiminut vuodesta -86 alkaen. Runnen mukaan Karelian kanssa on ollut antoisaa puuhastella rakkaan harrastuksen parissa. Karelia on tehnyt keikkojen ohella myös joukon levyjä, joissa niin ikään Ossi Runne on ollut solistina. Karelian ohella Ossi Runne johtaa Helsingin Päämajasoittokuntaa, joka esiintyy aktiivisesti mm. sotainvalidien- ja veteraanien tilaisuuksissa (entisiä sotilas- ja muita muusikoita, jotka soittavat uniformuissa). Ossi Runne on yhä käytetty kapellimestari useissa puhallin- ja kaupunginorkestereissa.

Runne on mielissään Suomen Jazz & Pop-arkiston löytämästä, parista 1950-60-luvun taitteen jazzäänitteestä, jolla maestro soittaa pasuunaa. 6.11.1996 Ossi Runne sai Alfred Kordelinin säätiön tunnustuspalkinnon ansioistaan kevyen musiikin sektorilla. Runne on meillä ensimmäisiä kevyen musiikin puolen muusikkoja, jonka elämäntyö työ tuli näin noteerattua ko. arvostetun säätiön toimesta.

Luovan muusikkohahmon takaa paljastuu ympäristöään ja itseään tutkiskeleva ajattelija:

– Soittamisen ja kapellimestaritöiden ohella yritän edelleen seurata missä mennään. Kaikkea tulee kuunnella on sitten kyse mistä musiikista tahansa.

– Jokainen aikakausi, yksilöt ja ikäluokat muovaavat omat näkemyksensä, asenteensa ja mieltymyksensä. Senpä takia mitään perusohjeita on vaikea antaa, mutta pitkäjännitteisyys on se kriteeri, joka musiikissa pätee aina. On tehtävä paljon ahkerasti työtä. Tulee olla nöyrä, sekä pitää uskoa itseensä ja siihen mitä tekee. On myös hyvä muistaa, että mitään ei opita, eikä saada hetkessä, Runne sanoo.

SÄVELTÄMISTÄ JA SOVITTAMISTA

Ossi Runne on säveltänyt myös joukon sarjallisia teoksia soolotrumpetille, Karelialle ja muille puhallinorkestereille. Sävellystyötä antoivat niin ikään monet tv-näytelmät. Näistä mainittakoon muun muassa ”Rippipuvut”, josta löytyi myös teemoja suurelle orkesterille kirjoitetuille Runnen sävellyksille. Toinen tv-musiikiksi aikoinaan sävelletty orkesteriteos oli ”Lasten kutsut”, jonka teemasta Ossi Runne on sittemmin sovittanut kolmelle trumpetille, puhallinorkesterin säestyksellä (teos on muuten Edition ELVISin kustantama).

Soolosävellyksistä mainittakoon jazzvaikutteinen, flyygelitorvelle tarkoitettu balladi ”Song Without Words”. Vuonna 1970 Runne sävelsi baletin ”Legenda.” Hän on säveltänyt ja sanoittanut myös iskelmiä muun muassa Anneli Sarille, Tapio Rautavaaralle, Eila Pelliselle ja Tamara Lundille. Luonnollisesti Ossi Runne on niin ikään kirjoittanut lukuisia sovituksia puhallinorkesterikokoonpanoille.

– On tärkeää, että kevyen musiikin puolella on myös Elviksen kaltainen ammattiyhdistys, joka on työskennellyt aktiivisessa yhteistyössä Teoston kanssa, sanoo lämminhenkinen musiikkineuvos, elvisläinen ja Teoston jäsen, Ossi Runne.

Teostosta saatujen tietojen mukaan Ossi Runnella on julkaistuja teosmerkintöjä (sävellyksiä ja sovituksia) 181 kappaletta. Gramexista saatujen rekisteritietojen mukaan Ossi Runne on työskennellyt muusikkona, solistina, kapellimestarina 4109 levypuolella, joista noin neljäsosa (kokoelmat, singlet, cd:t, kasetit) ovat uusintajulkaisuja.

Huom! Tiedoista puuttuu vielä huomattava osa 1940-50-luvun tuotteliaimmista vuosista, jolloin Ossi Runne ahersi täystyöllistettynä studioissa.

Tämä artikkeli on haastattelu. Lue muita haastatteluita

Lehden kansi:

Musiikintekijä-lehti: 4/2000

Selaa lehden artikkeleita