Musiikintekijät -logo

Musiikintekijät maksumiehinä

Musiikintekijät maksumiehinä

Musiikintekijän leipä on kaventunut. Digitaalinen maailma muuttui ”liian paljon, liian nopeasti”, palkkiosopimukset eivät pysyneet samassa aikataulussa. Nyt kunnon tason on löydyttävä, muuten laadukas musiikki on näivettymässä nälkään.

Internetin tarjoama mahdollisuus musiikin digitaaliseen jakeluun ei ole ilmaista. Ei ainakaan kaikille, sillä yhdeksi maksumieheksi on joutunut musiikintekijä. Piratismi, laittomat vertaisverkot ja ilmaiskanavat ovat tyhjentämässä musiikkiväen jääkaappia. Laillinenkaan verkkojakelu ei tuo tekijöille kuin murusia, sillä latausmyynnissä levy-yhtiöiden osuus on usein noin kymmenkertainen tekijöiden siivuun verrattuna.

Ennen peli oli selvää: levy-yhtiö levytti musiikintekijän hengentuotteen, rakensi siitä kuluttajalle kuunneltavan tuotteen, hoiteli markkinoinnin ja levityksen. Paketin hinnasta yhtiö luovutti sitten rojaltina ncb-siivun tekijälle. Ongelmiakin tietysti oli, lähinnä raportoinnissa NCB:lle, mistä johtuen virheitäkin tuli ja tilitys viivästyi. Kaikilla osallisilla oli kuitenkin nimi, nyt ei aina ole selvää keneltä kysyisi ja mitä.

Nyt soudetaan digitaalisen musiikkijakelun syvillä vesillä. Veneessä istuvien levyfirmojen, kuuntelijoiden ja musiikintekijöiden pitää visusti varoa keikuttamasta paattia, sillä silloin kastuu jokaisen housunpersaukset.

Mutta mitä tehdä, kun levy-yhtiö ei halua luopua siivustaan, vaikka sen ei enää tarvitse leipoa levyä vinyylistä ja kiikuttaa sitä levykauppoihin. Se haluaa pitää tuotantokuluista säästyvät rahat itsellään. Tapa on bisnesmaailman näkökulmasta katsoen ymmärrettävää. Mutta musiikintekijä ei ymmärrä, miksei tuotanto- ja markkinointikuluista säästyneistä kuluista voisi siirtää siivua hänen rojalteihinsa. Onhan tekijä sentään alkutuottaja, joka mahdollistaa koko bisneksen.

Kuuntelijakin naputtelee kengänkärjellään tahtia tyytyväisenä, hänhän on 300.000 suomalaisen kaverinsa kanssa jo tottunut siihen, ettei musiikista tarvitse maksaa. Ilmaisesta verkkoimuroinnista on tullut etuus, josta hän ei halua luopua. No, ehkä sekin on taustat ja ajan hengen tietäen jollakin tavoin ymmärrettävää. Ainakin ne 125.000 suomalaista kotitaloutta, jotka toimivat laittomina verkkopiraatteina, ovat sitä mieltä! Huolimatta siitä, että pelkkä nettipiratismi syö kakusta 355 miljoonaa euroa vuodessa Lyhdyn viime keväänä teettämän tutkimuksen mukaan.

Soutumieheksi joutunut musiikintekijä taivastelee penkillään, että hetkinen, miten tässä näin kävi? Eivätkö nämä kotosuomessakin sadattuhannet hänen biisejään rakastavat sallikaan hänen syövän – ne samat rakkaat fanit, jotka keskustelupalstoilla kertovat elämänsä tärkeimmäksi alueeksi musiikin ja mainitsevat vielä esimerkkinä hänen nimensä ja musiikkinsa.

Ja jos tekijä käyttää apunaan musiikkikustantajaa, kuuluu tälle tietysti se osa, mitä kustannussopimuksessa on sovittu. Siis jos kyse on aidosta kustannustoiminnasta eikä levy-yhtiön kylkiäisestä.

Miksi vene keikkuu?

Jos kaikki on näin ymmärrettävää, niin missä on näytelmän konna? Asia mietityttää sitäkin enemmän, koska tässä pyhässä kolminaisuudessa jokainen tarvitsee toistaan: kuluttaja haluaa ja tarvitsee musiikkia, levy-yhtiön on taottava rahaa bisneksen pyörittämiseen, musiikintekijä luo edellisille näiden tarvitseman musiikin, mutta haluaa osansa tuloista. Tokkopa yksikään biisintekijä tahtoisi levyfirmojen kuolemaa tai menettää kuulijoitaan.

Murheet olisivat pienempiä, jos pelisäännöt olisivat selvät. Elvis ry on perustanut online-työryhmän pelin selvittämiseen; ryhmään kuuluvat tällä hetkellä Eero Lupari, Martti Heikkilä, Katriina Honkanen ja Toni Nygård. Mutta varsinaisia neuvotteluja ryhmä voi käydä vain nimeltä tunnettujen tahojen kanssa. Piraattikaupan ja ilmaista musiikkia kuuntelevan yleisön kanssa se ei suoraan edes onnistu.

– Verkkomusiikin hallinnoinnissa tarvitaan käytännöllisiä lähestymistapoja, toteaa Eero Lupari, työryhmän puheenjohtaja ja Elvis ry:n varapuheenjohtaja.

– Internetin lukuisat musiikkipalvelut voisivat tulevaisuudessa hyvinkin vertautua radiotoimintaan, sillä raja lataamisen ja streamingin välillä on ohentunut kaiken aikaa.

– Monet piraattimieliset tahot eivät haluaisi maksaa musiikista, koska se rikastuttaa jättiyrityksiä ja Madonnan kaltaisia ennestään rikkaita. Näkökanta unohtaa kokonaan muun muassa ne musiikin työmyyrät, jotka eivät todellakaan kylve rahoissa ja tarvitsevat luomistyöstään kipeästi kaipaamansa kohtuullisen korvauksen.

Luparin mielestä ”äärimmäinen poliisitoiminta” ei ole oikea tie laittoman levittämisen estämiseksi.

– Positiivisten ratkaisujen pohtiminen on tavoiteltavampaa. Hän mainitseekin yhdeksi keinoksi lisensiointimallin, jossa musiikin käyttökorvaukset sisällytettäisiin laajakaistan hintaan.

Eero Lupari kokee, että ovi asioiden selvittämiseen on meillä avattu, ja ratkaisuja etsitään kansainvälisenkin yhteistyön avulla.

Missä kulkee laillisen online-latauksen hinnan kipuraja? Jossakin sitä on verrattu kahvikupin hintaan, josta kuluttaja on valmis maksamaan 2 euroa – jopa useamman kerran päivässä. Biisin oikeaksi arveltu hinta on puolet siitä. Eroa kahvikuppiin tekee myös se, että biisiä sinä voit käyttää uudestaan ja uudestaan, kotona, autossa, mp3-soittimessa jne. Kestohyödykkeestä kannattaisi maksaa.

Mutta se tärkein, paljonko on tekijän osuus. Myydyn levyn hinnasta suurimman siivun ottaa nykyisin levy-yhtiö, yleensä 70-80 prosenttia. Kauppapaikka ottaa 10-15 prosenttia ja tekijöiden on tyytyminen 8 prosentin osuuteen, mikä jaetaan teoksen kaikkien tekijöiden ja mahdollisen kustantajan kesken. Mutta jos säveltäjiä, sanoittajia tai sovittajia on useampia ja tilitys jää alle 1 sentin, sitä ei tilitetä ollenkaan!

Alunperin oli tekijöiden osuudeksi musiikin lataushinnasta sovittu 12 prosenttia, mutta Applen vaatimuksesta Teosto laski sen väliaikaisesti 8:aan. Siihen se on jämähtänyt jo vuosiksi. Tekijöiden osuus tarkoittaa sitä rojaltia, johon sisältyy mahdollinen musiikkikustantajan osuus.

Äkkiä ajatellen tuo neljän prosenttiyksikön ero senttien ollessa kyseessä ei ole kovin suuri, mutta tarkempi laskutoimitus osoittaa, että jokaisen tekijän tulot kipuaisivat puolella! Varaa tuohon nostoon olisi, sillä nettilatauksessa levy-yhtiön ei tarvitse maksaa niitä entisiä valmistus- ja levityskustannuksiaan.

Kuka on reilu

Lupari uskoo elintarvikealalta tutun ”reilun kaupan” edistävän myös musiikin myyntiä. Tosin tämän esiinottaminen on saanut vastaansa odottamattomia kysymyksiä: ”Jos joku on reilu, ovatko muut sitten epäreiluja?”

Reiluutta tavoittelevien nettikauppojen eturivissä marssii suomalainen Equal Dreams, joka on kehittänyt kauppapaikan, jossa musiikkiväki ja kuluttajat kohtaavat aivan uudella tavalla. Nyt yksittäinen artisti tai säveltäjä saa teoksensa kaupattavaksi tasavertaisena muiden levyjen kanssa.

Kauppatapa perustuu periaatteeseen, josta jokainen osallinen hyötyy, siinä sivussa on mahdollista osallistua hyväntekeväisyyteenkin. Bisnesidea on herättänyt myös virallisen tahon hyväksynnän, siksi Tekes on osallistunut kehittelytyön kustannuksiin. Equal Dreams on kehittänyt online-palveluaan yhteistyössä Elvis ry:n kanssa.

Equal Dreamsin toimitusjohtaja Kimmo Kärkkäinen ydinjoukkoineen on kehittänyt kauppapaikkaansa usean vuoden ajan. Kaupan beta-versiokin on ollut olemassa jo vuodesta 2008.

– Pohdin, olisiko mahdollista antaa musiikkialan toimijoille tai kenelle vaan tilaisuus musiikin digitaaliseen myyntiin ilman mittavia aloituskustannuksia tai teknistä tietotaitoa, Kärkkäinen perustelee ajatustaan.

– Me halusimme alusta lähtien läpinäkyvyyttä ja luotettavuutta rojaltinhallintaan, sillä ainakin osa artisteista ja tekijöistä peräänkuuluttaa tietoa siitä, mihin ja miten paljon heidän musiikkiaan myydään. Reilun musiikkikaupan perusideana onkin tarjota läpinäkyvä rojaltien tilitys ja eräänlainen interaktiivinen, yhteinen olohuone musiikin tekijöille, artisteille ja heidän faneilleen.

Jokainen halukas voi perustaa oman kauppansa ilmaiseksi Equal Dreams’in kauppapaikkaan ja myydä siellä joko omaa tai toisten musiikkia. (Kuvio 3) Rojaltit voi halutessaan ohjata hyväntekeväisyyskohteisiin.

Kyseessä ei ole mikään digitaalinen kivijalkapuoti, vaan miljoonien levyjen kansainvälinen kauppapaikka. Equal Dreams on solminut yhteistyön englantilaisen digitaalisen musiikin tarjoajan 7digital Ltd:n kanssa. Yhteistyö tuo Equal Dreamsin asiakkaille kuusi miljoonaa musiikkikappaletta.

7digital toimittaa ladattavan musiikin myös muun muassa Spotify-palveluun, ja yhteistyö kattaa kaikki neljä suurta levy-yhtiötä, Universalin, SonyMusicin, EMI:n ja Warnerin sekä runsaasti independent-yhtiötä. Solmittu yhteistyö kattaa Suomen lisäksi Ruotsin ja Saksan markkinat. Lisäksi indietuottajien katalogien myyntialueeksi tulee koko maailma.

Kimmo Kärkkäinen tuntee musiikin kustannusrakenteet. Suunnitelmien toteutuessa hänen yhtiönsä uskoo pystyvänsä nostamaan musiikintekijöiden rojaltit kaksinkertaisiksi. Elokuun aikana oli jo ensimmäinen koekampanja, joka tuplasi musiikintekijöiden latauksesta saamat tulot.

Seuraavana uutena avauksena on nyt käynnistynyt Equal Deamsin Lauluntekijä- ja muusikko-ohjelma, jossa taiteilija voi saada jopa 10 prosentin bonuksen musiikin myynnistä. Malli on luotu yhteistyössä Elvis ry:n kanssa. Kts. http://www.equaldreams.com/artistprogram.

Teksti: Risto Pekkala

Tämä artikkeli on haastattelu. Lue muita haastatteluita

Lehden kansi:

Musiikintekijä-lehti: 3/2010

Selaa lehden artikkeleita