Musiikintekijä Pasi Siitonen - Näin minusta tuli Stig

Pasi Siitonen - Stig Haastattelu

Musiikintekijä Pasi Siitonen – Näin minusta tuli Stig

Stig maistelee piparia ja paukuttaa rakkauden pyssyllä, rivitanssaa ja metsästää puumaa. Hänessä on myös romanttinen puoli. Hahmon takaa löytyy Pasi Siitonen (s. 1978), joka tekee musiikin saralla muutakin kuin stigeilee.

Stig tuli suuren yleisön eteen vuoden 2012 Uuden Musiikin Kilpailussa. Kalapuikkoviiksekäs, 70-luvun vintagerilleihin sonnustautunut hahmo oli kolmen parhaan joukossa biisillä Laululeija (säv. & sov. Matti Mikkola ja DJPP, san. Paula Vesala).

UMK:n jälkeen julkaistiin ensimmäinen Stig-levy Puumaa mä metsästän. Kaksimielinen nimibiisi on albumin siivoimpia. Albumiraidoilta löytyy räävittömiä pornolauluja, joissa viiksimies tarjoaa roppakaupalla ja suorin sanoin rakkautta kaikille naisille – joista ei siis ole pulaa, todellakaan.

Kun viesteihin yhdistää lakonisesti laulavan hahmon, josta tulee mieleen eno 70-luvulta, on lopputulos hykerryttävä. Mitä ihmettä Stigin – tai siis Pasi Siitosen – mielessä liikkuu ja mihin vedetään raja?

”Stig on tarkoituksella idiootti. Mutta huumorihan on ihan kesyä – ei ne nussimisjutut niin tuhmia ole. Keikkabussihuumori voisi loukata ulkopuolisia. Älyttömimmät sutkautukset kannattaa pitää sisäpiirissä.”

Vitsillä sisään

Biisintekohimo oli se, mistä kaikki sai alkunsa. Nuorimies Siitonen soitti eri bändeissä kitaraa, rumpuja, bassoa ja kiippareita ja seurasi lauluntekoa sivusta. Oman popmusiikin tekemisen tiellä oli pari estettä: Siitonen koki, ettei osaa laulaa eikä kirjoittaa tekstejä.

Sitten hän sai ahaa-elämyksen: ainahan voi lähteä vitsillä sisään.

”Vuosituhannen vaihteen jälkeinen Suomi-rap ei ollut hiphop-soturijuttua vaan rentoa ja humoristista kalja ja muijat -läppää. Se mahdollisti mulle paljon. Ei tarttenut olla maailman paras laulaja. Ja yllättäin tekstejä lähti tulemaan helposti, kun tekikin huumorilla.”

Siitonen fanitti sellaisia tekijöitä kuin MC Taakibörsta, Raimo ja Ässä, Tuomio & Kone ja Petos.

Rääväsuinen Stig Dogg

Kun Siitonen sai pc:lleen tracker-ohjelman, alkoi syntyä omaa musiikkia ja alter egoja. Musa Basha teki housea ja Hullukoira tuotti taustoja hiphop- ja rap-artisteille.

Rääväsuinen Stig Dogg teki r’n’b-parodiaa. Oli luksusta ja merkkiverkkareita, lippiksiä ja bling blingiä, viikset ja kullitetut seisaririllit. Stig Dogg ilmoitti olevansa Punavuoren R. Kelly – ei toki laulutaidoiltaan mutta irstailta sanoituksiltaan.

Siitonen jakoi ensimmäisiä Stig Dogg -biisejä kavereilleen kotipolttoisilla cd:illä, ja ne lähtivät leviämään. Ensimmäinen keikka oli Helsingissä, kun elektroniseen musiikkiin ja hipohopiin erikoistunut Lifesaver-levykauppa halusi Stig Doggin omiin bileisiinsä. Sitten tuli keikkakutsu Kuningas Pähkinältä, vaasalaiselta rap-artistilta, ja Stig Dogg pääsi näyttäytymään muuallakin kuin kotihoodeillaan.

”Menin ekoille keikoille ihan muutaman biisin kanssa. Sitten sain kasaan puolituntisen. Siitä se lähti, ja keikkoja alkoi olla enemmänkin.”

Stig Dogg sävelsi, sanoitti ja tuotti itse ensimmäiset julkaisunsa (Stig Dogg 2006, Stigidilaatio 2007). Niillä oli mukana vierailijoita, joiden kanssa Siitonen oli toivonut pääsevänsä yhteistyöhön – muun muassa Edu Kehäkettunen, Davo, Koponen ja Petos. Tuttavien pienlevy-yhtiöiden julkaisemat levyt ja singlet pääsivät virallisille listoille.

Siivousta ja pelleilyä

Siviili-Siitonen sai olla rauhassa, vaikka Stig Doggin biisit ja videot keräsivät huomiota. Hän yritti opiskella tietoliikenneinsinööriksi ja hankki elantoa siivoamalla Puistolan yläasteen käytäviä.

”Siellä siivouskärryjä työntäessä mietin, että tunnistaakohan oppilaat mua. Rakkauden Bermudan kolmio -video keräsi vuodessa yli miljoona katsojaa, mikä oli siihen aikaan tosi paljon. Ja kahden levyn jälkeen tuntui, että Stig Dogg oli pääkaupunkiseudulla ainakin hetken aikaa muodikas juttu.”

Mies hahmon takana alkoi kuitenkin väsähtää pelleilyyn, joka vei paljon aikaa muttei tuonut järjellistä toimeentuloa. Siitonen suunnitteli, kuinka Stig Dogg tekisi viimeisen keikkansa.

”Mut ois laitettu arkkuun ja johonkin kuoppaan. Mutta sitä viimeistä keikkaa ei sitten tullut, kun keikkailuhommasta sai kuitenkin vähän opiskelurahoja.”

Luomumpi Stig

Siitosen mielenkiinto suuntautui muualle kuin musiikkihahmoiluun. Hän alkoi opiskella äänisuunnittelua Aalto-yliopiston elokuvataiteen laitoksella. Co-writing-hommiakin tuli, ja perheenlisäystä. Ja sitten tulikin se Laululeija ja UMK, joka esitteli Stigin luomumpana, ilman Doggia ja bling blingiä.

Ura naksahti nousuun. Alkoi tulla radiosoittoa, hittejä ja isoja keikkoja. Ensimmäisellä Stig-levyllä (Puumaa mä metsästän) versioitiin myös Stig Dogg -ajalta olevia biisejä, kuten Häsleri, Rakkauden Bermudan kolmio, Stigidilaatio.

Biisinteko on leikkiä

”Biisinteko on mulle vähän sellaista leikkiä, jossa ei tule mietittyä liikoja. Sellaisena haluan sen pitääkin, koska parhaat biisit tulee spontaanisti. Siksi tuntuu jotenkin hassulta puhua omista biiseistä. Vasta näissä haastatteluissa tulee muotoiltua omia ajatuksia.”

Siitosella on joitakin hyväksi havaittuja työskentelyrutiineja, jotka hän jakaa mielellään muillekin tekijöille. Ensinnäkin pitää vaan alkaa tekemään.

”Jos saa jo ekassa biisintekosessiossa edes jotakin aikaiseksi, niin siitä on hyvä jatkaa eteenpäin. Jokaisesta biisistä on tehtävä jonkinlainen raakademo. Jos sitä ei ole, niin biisi jää todennäköisesti kesken.”

Toiseksi: kaiken ei tarvitse olla olla henkilökohtaista.

”Tekstit kirjoitan yhä ulkopuolisen näkökulmasta, vaikka esittäisin ne itse. En kirjoita omasta elämästä enkä edes omista tunteistani – vaikka jostain alitajunnastahan ne jutut toki tulee.”

Ja sitten tärkein pointti: tee sellaista, mistä itse tykkäät!

”Jos tekee vaan radioille ikään kuin tilaustyönä biisejä, niin ei se pidemmän päälle tee hyvää luovuudelle. Eikä omalle uudistumiselle, joka on mulle ollut tosi tärkeää.”

Herkempi Stig

Uudistumisesta puheen ollen: Stigin tyyli on muuttunut taas! Niks ja naks (2013) vielä sisälsi reipasta riettailua, mutta keväällä julkaistu albumi Stig esittelee romanttisen taviksen, joka pitkissä kalsareissaan kaihoilee rakkauden perään. Nyky-Stig taitaakin olla Siitosen hahmoista lähinnä häntä itseään?

”Kyllä. Stig on omaksunut paljon Pasin arvomaailmaa.”

Poikamainen uhoilu on vaihtunut herkistelyyn ja joskus biisit, kuten Hei, saattavat osua omaankin sydämeen.

”En tiedä olinko väsynyt vai mitä, mutta kotona itkin sitä kuunnellessa varmaan kymmenen minsaa. Olikohan se vähän liian itserakasta? Vähän hävetti. Sittemmin biisi on vain naurattanut, koska laulan sen niin korkealta.”

Uuden levyn sanoituksista ei löydy härskiyksiä, ei vaikka kuinka tiheällä kammalla perkaa. Tyttöjen ruumiinosista puhuttaessa mainitaan silmät ja varpaat – eikä mitään siltä väliltä. Vain Roy Orbison -biisin ’ajaminen’ ja ’puuhamaa’ voivat tarkoittaa muuta kuin automatkaa koko perheen kesälomakohteeseen.

”Onko noin? Ei ollut tarkoitus tehdä superkorrektia levyä. Se oli kyllä vähän työtapaturma! Ehkä seuraavan pitää olla vähän räväkämpi?”

Uusi levy on tehty co-writaten, ja sen tekijäkaartissa ovat olleet Stigin lisäksi Jaakko Salovaara, Kyösti Salokorpi, Setä Tamu, Risto Asikainen, Eppu Kosonen, Lauri Salo, Juha Panula, Matti Mikkola ja DJPP.

Varmuutta biisintekoon

DJPP eli Perttu Mäkelä on häärinyt Siitosen taustalla jo Stig Dogg -ajoista lähtien monessa roolissa: keikka-dj:nä, tuottajana, biisintekijänä sekä kämppiksenä, ystävänä, sparraajana ja lapsen kummisetänä. Nyt DJPP on Stigiä julkaisevan Etenee-levymerkin perustaja ja päällysmies.

DJPP:n ehdotuksesta Siitonen rohkaistui aikoinaan lähtemään trackerin roolissa Music Finlandin Biisilinna-leirille. Siellä pohjoismaiset musiikintekijät kokoontuvat työskentelemään, tavoitteenaan laajat kansanväliset markkinat.

”Jännitti tosi paljon, kun oon vaan tämmönen huumoriräppäri. Kahdessa minuutissa selvisi, että nää muuthan tekee musaa ihan samalla tavalla kuin mä. Siinä murtui paljon ennakkopelkoja siitä, että biisintekemiseen vaaditaan jotain ihme juttuja joita mä en tiedä.”

Varmuutta tuli siitäkin, että ihan ensimmäinen co-writena tehty biisi hyväksyttiin levylle – tosin artisti sai burnoutin ennen levyn tekoa ja vaihtoi alaa. Biisejä, joiden teossa Siitonen on ollut mukana, on lähtenyt artisteille Taiwaniin, Espanjaan ja Kreikkaan. Kotimaisista Diandran, Isac Elliotin ja Kristiina Braskin levyillä kuuluu hänen kädenjälkeään ”träkkijäbänä”.

”Näistä oon tosi ylpeä. Saldo on hyvä siihen nähden, että oon ollut tekemässä vain noin kymmentä biisiä vuodessa. Tavoitteena on nostaa määrä neljäänkymmeneen.”

”Muusikkona mulla on jo itsevarmuutta. Olen soittanut monia soittimia eri bändeissä, vaikken ole missään soittimessa kovin hyvä. Samanlaista itsevarmuutta on vähitellen tullut sävellyshommiin. Tiedän mitä osaan ja tiedän myös rajani. En yritä säveltää samanlaisia melodioita kuin joku Johnny Legend. Mun melodioissa on ne kolme säveltä, jotka kolmevuotiaat muistaa ekakuulemalta. Se on mun vahvuus.”

Homma etenee

Lähitulevaisuuden suunnitelmat ovat selvät. Pasi ”Stig” Siitonen on nyt Elements Musicin biisinkirjoittajakaartissa. Toimistoaikana hän tekee työhuoneellaan musiikkia – mielessään kotimaiset ja kansainväliset markkinat. Viikonlopuiksi hän vaihtaa rillit ja stigeilee keikoilla. Ja homma etenee.

 

Jutussa mainittujen kappaleiden tekijätietoja:

Rakkauden Bermudan kolmio, StigidilaatioHäsleri
säv. ja san. Stig Dogg

Puumaa mä metsästän
säv. ja san. Stig

Hei
säv. Pasi Siitonen, Kyösti Salokorpi, Jaakko Salovaara, san. Siitonen & Salokorpi

Roy Orbison
säv. ja san. Pasi Siitonen


Albumit

Stig Dogg
Stig Dogg (Numbers / Pingis-pong, 06)
Stigidilaatio (Muumaa Musiikki, 07)

Stig
Puumaa mä metsästän (Fried Music, 12)
Niks ja naks (Warner, 13)
Stig (Warner / Etenee Records, 15)

Tämä artikkeli on haastattelu. Lue muita haastatteluita

Lehden kansi:

Musiikintekijä-lehti: 2/2015

Selaa lehden artikkeleita