Musiikintekijät -logo

Musiikin online-myyntinäkymät

Musiikin online-myyntinäkymät

MÄ MISTÄ OSTAISIN SEN LAULUN?

(ja missä formaatissa ja millä kopiosuojauksella…)

Musiikin myynti ilman fyysistä alustaa eli levyä tai nauhaa ohittaa levymyynnin väistämättä jonain päivänä. Matkalla on toki monta mutkaa. Tässä Petri Kaivannon hajahuomioita tämän hetken tilanteesta.

Musiikin online-myynti jatkaa tasaista kasvuaan, mutta äänitetuottajien kattojärjestö IFPIn mukaan kasvu ei riitä kompensoimaan CD-myynnin laskua. Vuonna 2006 online-myynnin on laskettu noin kaksinkertaistuneen 10 prosenttiin kaikesta äänitemyynnistä.

Yhdysvallat on kehityksen kärjessä: USA:ssa digitaalisen myynnin osuus oli viime vuonna peräti 17%. Singlelevyn hautajaisia päästään viettämään pian, sillä esimerkiksi Iso-Britanniassa singlemyynnistä 79% oli jo digitaalista.

Meillä Suomessa puolestaan teknologisen edistyneisyyden ikävä sivutuote on, että online-myynnin kasvu on  Suomessa ollut paljon hitaampaa. Useampikin sukupolvi Suomessa on oppinut hankkimaan musiikkia ilmaiseksi ja poikkeuksellisen tekijänoikeusvastainen ilmapiiri on varmasti vaikuttanut asiaan. 

Digimyynnin mainetta Suomessa pilasi erityisesti myös Emma.fm -kokeilu (2001-2003, lepää rauhassa), joka epäonnistui surkeasti. Muistan hyvin kuinka olin Emma.fm:n lanseerauksen aikaan edustamassa ELVISiä Norjassa seminaarissa, jossa monet osallistujat pitivät sitä jo alkuunsa tuhoontuomittuna. Ylihinnoittelun ja kopiosuojauksen vuoksi kohderyhmä ei innostunut ostamaan musiikkitiedostoja ja kaiken kukkuraksi palvelun päätyttyä ostettuja musiikkitiedostoja ei voinut lainkaan kuunnella. Ajattele nyt: ostat kirjan ja vuoden kuluttua huomaat, että kirjaimet ovat tyystin kadonneet sivuilta.

Suomen Ääni- ja Kuvatallennetuottajien kotisivuillaan julkistamista tilastoista vertailua ei ole ihan helppoa tehdä, mutta on aivan selvää, että vaikka viime vuonna digimyynti Suomessakin miltei kaksinkertaistui ja CD-levyjen kappalemääräinen myynti peräti kasvoi, niin koko alan tulot ovat edelleen vakaassa alamäessä. Digimyynnin arvo Suomessa oli vaivaiset 1,5 miljoonaa ja koko äänitemyynnin 57,8 miljoonaa euroa.

Huolestuttavaa on myös, että hyvistä luvuista huolimatta digitaalikaupan kasvu koko maailmassa on hidastunut verrattuna vuoteen 2005. Tärkein syy on varmasti formaattien, kauppapaikkojen, laitteiden ja kopiosuojausten sekamelska.

MULLISTUKSET JATKUVAT

Viime aikoina on tapahtunut varsin paljon eikä perässä tahdo pysyä. Esimerkiksi Sony ilmoitti lopettavansa nettikauppansa ja vähitellen myös oman äänitiedostomuotonsa ATRACin. Real löi juuri hynttyyt yhteen Music Televisionin kanssa.

Jo vuosi sitten Nokia osti Loudeye Corporationin ja sen omistaman OD2:n joka on ylläpitänyt musiikin digikauppoja ympäri Eurooppaa. Vihdoin elokuun lopussa Nokia julkisti Nokia Music Storensa osana OVI-portaalia. Nokian vastaukset SELVISin kysymyksiin ohessa.

Sony Ericssonin strategia näyttää olevan tehdä yhteistyötä operaattoreiden kanssa.

Sony on aivan erityinen peluri markkinoilla koska se tuottaa itse sekä laitteita että sisältöjä laidasta laitaan.

Oikeastaan ihmetyttää, etteivät suuret levy-yhtiöt ole päättäneet myydä musiikkiaan suoraan ilman välikäsiä. Netissä se sujuisi. Vuonna 1989 reilasin Istanbuliin ja kun kyselin levykauppoja päädyin Unkapanın kaupunginosaan betonikolossiin, jossa sijaitsivat Turkin levy-yhtiöt varastoineen rinta rinnan ja jokainen myi omissa ”tehtaanmyymälöissään” vain omia levyjään. Tämmöinenhän voisi piristää alan profiilia Helsingissäkin!

Sitä vastoin Nokian ja operaattoreiden suhteita Nokian oma musiikkikauppa mutkistaa, sillä monet operaattorit ovat jo pitkään toimineet itse musiikkikauppiaina. Esimerkiksi Ranskan teleyhtiön omistama Orange-operaattori on jo suivaantunut Nokiaan ja vaatii sitä testeihin, jotta myös sen kaupasta voi ostaa musiikkia uuteen nokialaiseen. Muuten se uhkaa jättää Nokian uuden puhelimen pois valikomistaan. Maailmalla liittymien ja matkapuhelinten kytkykauppa on Suomea yleisempää.

APPLE NOKITTAA NOKIALLE

Apple tuli odotetusti puhelinmarkkinoille ryminällä ja julkisti syyskuussa myös langattoman musiikkikaupan. Nokitus Nokialle on ilmeinen ja tarkkaan harkittu, Microsoftin Zune-soitinta on jo pilkattukin tarpeeksi kauan. Ensin julkistetaan kosketusnäytöllinen puhelin iPhone, jossa on mukana mm. Applen menestystuote iPod (musiikki- ja videosoitin) ja langattomassa verkossa toimiva nettiselain. Pari kuukautta myöhemmin sama laite tuodaan markkinoille ilman puhelinta nimellä iPod touch ja julkistetaan iTunes Wi-Fi Music Store. 

iPod touch on kaiketi ensimmäinen laite, jolla voi soittaa ja ostaa musiikkia, mutta jolla ei voi soittaa puheluita kuten aiemmilla multimediavempeleillä. On jännittävää nähdä kuinka pian tätä konseptia kopioidaan. Wi-Fi Music Storen kumppaniksi lähti myös Starbucks-kahvilaketju. Yhteistyö on omaperäistä: Starbucksin langattoman verkon alueelle tultaessa pääsee selaamaan ja ostamaan kahvilan soittolistalla olevia kappaleita.

Applen puhelinta vasta odotellaan Eurooppaan. Suomen markkinoille tulon esteenä on se, että meillä lainsäädäntö sallii kytkykaupan vain 3G-puhelimille ja Apple tarvitsee yhteistyötä operaattorin kanssa mm. puhelimen vastaajaominaisuuden mahdollistamiseksi.

Applen julkistamissa ensimmäisissä puhelimissa ei ole 3G:tä vaan langaton verkkoyhteys.

Onkin huvittavaa, miten tällä perusteella suomalainen media yhtenä rintamana vähättelee koko Applen puhelinta ikään kuin Nokia olisi vielä kansallinen ylpeys. No, toisaalta ilmaisten langattomien verkkojen leviäminen Suomessa on ollut hidasta ja onkin syytä epäillä kuinka iPhonen kosketusnäyttö toimii pakkasessa kohmeisilla sormilla. Tumput kädessä ei ainakaan.

PUTIIKKIA PUTIIKIN JÄLKEEN

Musiikin online-kaupan suurimmiksi pelureiksi näyttävät pyrkivän mainitut laitevalmistajat, mutta paljon muitakin toimijoita on, kuten eMusic, Microsoft, Napster, Amazon, Google, Real… Osansa musiikinmyynnistä haluavat myös jo ennen kotitietokoneita olemassa olleet yhtiöt: teleoperaattorit, mediayhtiöt ja tietenkin myös niitä ihan tavallisia pyörylöitä myyneet tahot. Levyjen postimyynti ja download-kauppa tuntuvat ainakin henkilökohtaisesti hyvältä yhden luukun yhdistelmältä. IFPI:n digitaalimusiikkiraportin mukaan laillisia kauppoja on viitisensataa 40 maassa. 

eMusic on noussut vaivihkaa iTunesin parhaaksi haastajaksi. Sen valtti on ollut edullinen hinnoittelu (30 biisiä kuussa 12,99 €, 50/16,99 € ja 75/20,99 €) ja musiikin myyminen ilman kopiosuojausta. Jälkimmäisestä syystä suuret levy-yhtiöt eivät ole antaneet musiikkiaan sinne, vielä! EMI on kyllä alkanut myydä kopiosuojaamatonta musiikkia iTunesissa ja Universal puolestaan kokeilee samaa eräiden muiden toimijoiden kanssa.

Entä miltä kuullostaisi kuukausimaksu? Nokia Music Store aikoo tarjota kaiken musiikkinsa kuunneltavaksi kympillä kuussa. Real ja Napster ovat jo vastaavaa tehneet. Applen Steve Jobs ei usko, että ihmiset haluavat vuokrata vaan omistaa musiikkia. Sama tuntuu pätevän myös TV-sarjoihin ja elokuviin: Apple alkoi myydä niitä iTunesissa ilmeisesti innostuneena DVD-myyntimääristä.

HALVALLA MENEE, MUTTA KUNHAN MENEE

Kun olen juuri saanut ensimmäisen tuotteeni Edelin jakelemana, on ollut ihan hupaisaa sitä kautta tutustua tarjonnan kirjoon. Levyni tuli nopeasti saataville ympäri maailmaa monissa formaateissa ja monenlaisilla hinnoilla. Halvimmalla sen varmaan saavat yhdysvaltalaiset iTunesista dollarin heikkouden vuoksi (9,99 $ = 7,19 €). Pikkuisen korpeaa, että hinnoitteluun ei voi millään vaikuttaa, koska 22 raitaa sisältävä 80-minuuttinen musiikkiplättyni maksaa saman kuin puolituntisetkin albumit.

Yleisimmin albumin saa kympillä ja sitä huvittavampaa onkin, että satunnaisia 30 sekunnin pätkiä levystä myydään soittoääninä jopa 3 euron hintaan. Harmittavan moni putiikki tarjoaa vain kopiosuojattua Windows Media -tiedostoa, jättäen monopolin Mac-käyttäjien parissa Applelle.

Suomen tarjonnassa herättää erityisesti huomiota, että kauppoja on vaikka kuinka paljon, mutta monet niistä ovat lähes samannäköisiä. Ei ihme: valtaosa on kotimaisen SecuryCastin tai ruotsalaisen InProdiconin pyörittämiä. 

Tekijän tilitysosuuksista kerron esimerkin toisaalla ja tulopuolesta tuottajavinkkelistä voin sitten raportoida vaikka parin SELVISin päästä. En ole nähnyt mitään sopimuksia, en sen puoleen allekirjoittanutkaan, mutta kaikkiaan jakajia eurolle riittää: jakelijayhtiö, kauppapaikan toteuttaja, kauppapaikan brändin omistaja, mekanisointikorvausyhtiö… Aikanaan eräs nettijakelija kyllä toimitti minulle sopimuksia allekirjoitettavaksi ja niissä tuottajaosuus oli 60% tienoilla.

VENÄJÄ, VENÄJÄ JA VENÄJÄ

Onko euro biisistä ja kymppi albumista vielä muka liikaa? Suomalaiset maksavat mukisematta esim. aivan hirveästä kahvista pahvimukissa, muustakin mauttomasta ja huonosta ruuasta törkeää ylihintaa tai leffalipusta kympin. Miltä kuulostaisi 2 dollaria albumilta tai 15 senttiä per biisi. Veli venäläinen myy…

Venäläinen Allofmp3.com on ollut suljettuna, mutta uhoaa avaavansa palvelun pian. 

Sulun aikana vastaavia polkuhintoja on tarjonnut ilmeisesti samojen tahojen alltunes.com.

Moskovalainen alioikeus vapautti Allofmp3.comin syytteistä, kun Allofmp3.com oli puolustautunut mm. kertomalla maksaneensa korvauksia ROMS -nimiselle tekijänoikeusjärjestölle ja väitti että IFPIn jäsenjärjestöt/-yhtiöt ovat kieltäytyneet vastaanottamasta korvauksia muilta kuin Venäjän IFPIltä. 

Vaikka Venäjä on Suomen naapurimaa, Suomen IFPI eli ÄKT ei sivuillaan kerro Venäjän piraateista yhtään mitään. Jos nyt kuitenkin olisin niin rohkea, että hankkisin PC:n ja antaisin luottokorttitietoni venäläisille ostaakseni musiikkia edullisesti, niin olisi mukava tietää mitä lakia rikon.

Ilmoitan täten muuten ostaneeni ennen uutta lakia Pietarista pari todella rikkaan kansainvälisen artistin piraattilevyä. Tai ainakin niin luulen. Ynnä olen muuten sitä mieltä,  että tekijänoikeuksien valvontaan Kiinassa ja Venäjällä olisi pitänyt suhtautua jo aika päiviä sitten paljon vakavammin.

MITEN SUOMALAINEN TEKIJÄ SAA MUSIIKKINSA MYYNTIIN?

Merkittävät musiikkikaupat eivät asioi suoraan pikkutekijöiden kanssa. Jää nähtäväksi tuoko Nokia tähän jotain uutta, sillä se lupaa kilpailijoita laajempaa kansallista repertuaaria. Musexin sivuilla (musex.fi) on hyvä tietopaketti nettijakelun vaihtoehdoista, jota hieman yritän tässä lopuksi päivittää parilla uutuudella.

Jutussa mainitun ”aggregaattori” The Orchardin lisäksi muitakin erittäin laajaa jakelua lupaavia firmoja löytyy, kuten saksalainen Zebralution (www.zebralution.com). Kannattaa vertailla.

Mielenkiintoinen kotimainen uutuus on Levyvirasto, joka ottaa myyntiin tiedostojen lisäksi myös CD- ja vinyylilevyjä (www.levyvirasto.net). Se markkinoi palvelujaan myös Teostoon kuulumattomille tekijöille ja informoi tekijänoikeusasioista varsin ymmärrettävästi.

Ilmaisuuteen perustuva demoyhteisö Mikseri.net on ollut monen levyttäneenkin ponnahduslauta ja erittäin suosittu. Se vetäytyy käyttöehdoissaan tekijänoikeudellisesta vastuusta, mutta myy kuitenkin soittoääniä. Kun tekijänoikeuspennoset alkavat kiinnostaa, toivottavasti monen nuoren musiikintekijän tie kulkee Mikseri.netin kautta esim. Levyvirastoon ja Teoston asiakkaiksi.

Vastaavaa markkinarakoa täyttää Yhdysvalloissa SNOCAP (www.snocap.com), joka on kehittänyt ostossoittimen, jonka voi integroida omalle MySpace -sivulleen. Se myös lupaa, että myyjä voi itse määritellä hinnat. Voi vain toivoa, että tällainen palvelu tulisi saataville koko maailmaan: nyt palveluun liittyminen edellyttää kotipaikkaa USA:ssa.

MONTAKO VUOTTA TEOSTOLLA ON ELINAIKAA?

Musiikin digitaalimyynti ei tuhoa kollektiivihallintoa, ei sitä tehnyt satelliittitelevisiokaan. Kollektiivihallinnolle ei ole oikein muuta vaihtoehtoa kuin sellainen utopia, että tekijänoikeus lakkautetaan ihan kokonaan, tietysti myös yritysten tavaramerkit ja patentit, ja kuka tahansa voi ilmoittautua taiteilijaksi ja alkaa nostaa riittävää kansalaispalkkaa.

Kansallisten tekijänoikeusjärjestöjen ja -lainsäädännön aika sitä vastoin alkaa olla ohi eikä surutyöhönkään oikein enää ole aikaa. Audion ja videon digitaalimyynti aiheuttaa pahoja sopeutumisongelmia lainsäätäjille ja kansallisille tekijänoikeusjärjestöille, kuten venäläisten roistojen toiminta osoittaa. Tarvittaisiin ehdottomasti globaali tekijänoikeuslainsäädäntö, jossa taataan oikeudenomistajille oikeus hinnoitella teoksensa joustavasti.

Valitettavasti demokraattinen prosessi on kiusallisen hidas. Silti äänitetuottajat ja mekanisointitoimistot ovat jo aloittaneet integroitumisen: CELAS on brittien ja saksalaisten putiikki, joka hoitaa jo EMIn online- ja mobiililisensioinnin yksinoikeudella koko Euroopassa. Vastaavassa tarkoituksessa espanjalaiset, ranskalaiset ja italialaiset löivät hynttyynsä yhteen tammikuussa ja panivat lafkan nimeksi HARMONIA.

Kun tähän vielä lisätään se, että ruotsalaiset vaihtoivat pohjoismaisen yhteistyön liittoumaan brittien kanssa, alkaa näyttää että äänestys Teostossa käydään näiden vaihtoehtojen välillä elleivät sitten suurin piirtein koko itäisen Keski-Euroopan maat liittoudu. Vai otettaisiinko Venäjä Ruotsin tilalle NCB:hen? Celattava on nopeasti, että saavutettaisiin Harmonia.

PETRI KAIVANTO

Kirjoittajan yritys solmi Teosto/NCB:n kanssa ensimmäisenä sopimuksen musiikin jakamisesta MP3-muodossa joulukuussa 1998. Sopimuksen edellytys oli, että musiikki on kokonaan kirjoittajan omaa. Omansa jakamisesta hän maksoi 200 mk. Myöhemmin vastaava sopimus ristittiin nimellä tekijäasiakastariffi ja hinta laskettiin nollaan.

Tärkeimmät lähteet jutussa mainittujen linkkien tai yritysten lisäksi: www.ifpi.org, www.ifpi.fi, www.pro-music.org, www.sgae.es ja www.cisac.org/CisacPortal/CopyRightSummit/ (paneelikeskustelu Understanding Mobile and Online Licensing Systems, Copyright Summit, Bryssel 31.5.2007), www.macmaailma.fi, blogit.tietokone.fi/tietojakoneesta/, www.unessa.net/omenatarha, www.marketwatch.com, www.usatoday.com, www.coolfer.com

OMIA KOKEMUKSIA JA ANALYYSIA

Musiikkitiedostojen myynnin merkitys on vielä vähäistä sekä henkilökohtaisesti että ihmiskunnalle. Suomeksi sanottuna rahaa siitä on tullut naurettavan vähän, mutta toki itsetuntoa hivelee, että sanoittamaani Tomi Metsäkedon euroviisukandidaattia Eternamente Maria (säv. Kisu Jernström san. PK – Arto Tamminen) on NCB-raportin mukaan myyty yli 300 puhelimeen soittoääneksi. Itselläni oli Lordille kärsimämme tappion jälkeen soittoäänenä yli vuoden ajan Hard Rock Hallelujah…

Rehellisyyden nimissä täytyy kertoa vielä, että vain muutama myydyistä soittoäänistä on äänitenäyte ja suurin osa on mono- tai polyfonisia reduktioita, mutta silti sanoittajat saavat korvauksia. Tätä tilityksen läpinäkyvyyden vastaista käytäntöähän allekirjoittanut Arthur Fuhrmannin kanssa vastusti. Lisäksi useimmat soittoäänet ovat niin järkyttäviä ja väärin soitettuja, että jos tekijältä kysyttäisiin sovituslupaa, niin julkaisematta jäisi tai sitten tekijä tekisi mielellään itse paremman.

Puhutaanpa kerrankin ihan konkreettisista summista. Eternamente-albumia on myyty karvan verran alle kultalevyn ja CD-levyjen mekanisointikorvauksista minulle on kertynyt tästä sanoituksesta n. 400 €. Kokonaisia albumeja ja singlelatauksia samassa ajassa yhteensä on 124 kpl eli alle 1%, saldoksi niistä alle 3 euroa. Ei ihan vielä tarvitse sijoitusneuvojaa…

Lasketaanpa vielä tarkemmin: iTunes on myynyt em. teosta 15 yksittäistä kappaletta. Osuuteni sanoittajana on 35% ja verottomaksi yksikköhinnaksi on kerrottu 88 senttiä. Mekanisointikorvaukseksi 15 latauksesta tulee 22 senttiä ja esityskorvaukseksi 8 senttiä, siis yhteensä 30 senttiä, joka tekee 2 senttiä per lataus. Kaikkien tekijöiden osuus siis lie noin 6 senttiä eli ilmeisesti alle 7%, koska kyseessä on suuri levy-yhtiö eli CLA-sopimusten alainen halvempi korvaustaso.

NCB-raporttien tulkitseminen ei ole ihan helppoa, sillä niissä on eroteltu mekanisointi- ja esityskorvaukset sekä soittoäänissä että kokonaisten musiikkitiedostojen kohdalla. Useimpien kauppiaiden kohdalla näyttäisivät olevan peräkkäisillä riveillä myyntipaikoittain, mutta en kyllä oikein ymmärrä, mistä on kyse koko esityskorvauksen määräytymisestä.

Laskutetaanko näytteiden kuuntelusta siis vain sen mukaan paljonko on syntynyt myyntiä? Ilmeisesti. Reilumpaa ja läpinäkyvämpää olisi pyrkiä nostamaan mekanisointiprosenttia ja poistaa koko esityskorvaus, jos ei sitä oikeasti esityskorvauksena pystytä valvomaan.

Lisäksi tilityslistassa ei näy eurosentin desimaaleja, joten tämän esitys/mekanisointi-jaottelun vuoksi harmittavan monessa sarakkeessa on 0,00, joten jää epäselväksi menevätkö kaikki pyöristykset muiden hyväksi vai kertyvätkö tekijän tuleviin tilityksiin. Eli suomeksi: minusta näyttää, että pyöristysten ja ko. jaottelun vuoksi pientä tekijää taas ryöstetään. Senttejä, mutta kumminkin.

À propos, Truetone-soittoäänistä pyydetään järjettömiä hintoja, jopa kolmea euroa, kun vastaavan musiikkikappaleen saa alle eurolla ja vähänkin edistyneempi tietokoneen käyttäjä tekee oman soittoäänen laittomasta tai laillisesta äänitteestä ihan ilmaiseksi. 3 euron hintaa pyydetään 30 sekunnin kuuntelunäytteistä, joita ei ole sen kummemmin kappaleen luonnetta tai rakennetta ajatellen editoitu vaan on ihan sama kuin esikuuntelunäyte. Panee miettimään, voiko tällainen toiminta olla lainkaan kannattavaa.

Applekin julkisti soittoäänipalvelunsa syyskuussa ja hinnoittelu on 99 ¢/biisi + 99¢ soittoääni. Tietenkin asianharrastajat julkaisivat oitis ohjeita soittoäänten ilmaiseen editointiin ja siirtoon. Jos sekä tietokoneesta että musiikkia toistavasta kännykästä on maksettu hyvitysmaksu ja lisäksi käsillä on laillinen äänite, on vaikeaa ymmärtää, ettei musiikin pätkää voisi kotikopioida soittoääneksi.

Tai no, puhelinten soittoäänissä esityskorvauksen ajatuksen tietysti ymmärtää, koska niillä puolen minuutin torsoillahan kidutetaan kanssaihmisiä julkisilla paikoilla…

NOKIA vastaa SELVISin kysymyksiin

1. Koska kauppa avautuu Suomessa?

Nokia Music Store avautuu Suomessa vuoden loppuun mennessä. 

2. Missä vaiheessa neuvottelut ovat Teosto/NCB:n ja muiden mekanisointiseurojen kanssa?

Neuvottelut ovat meneillään, mutta tässä vaiheessa meillä ei ole tiedotettavaa asiasta. 

3. Tavoitteissanne on nopeasti erittäin laaja valikoima. Miten se saadaan aikaan?

Tiimimme ovat työskennelleet kovasti eikä meillä ole mitään ongelmia saada Nokia Music Storeja julkaistua ajoissa. 

4. Kuinka pienet tuottajat ja yksittäiset musiikintekijät saavat musiikkinsa myyntiin palveluunne? Keillä on mahdollisuus asioida kanssanne suoraan ja keiden nettiaggregaattoreiden kanssa olette yhteistyössä?

Nokia Music Storen kanssa sopimuksen tehneet levy-yhtiöiden artistit voivat lisätä kappaleitaan Nokia Music Storeen. 

5. Kuinka suuri markkinaosuus hankkimallanne OD2:lla käsittääksenne on ollut?

Emme ole julkaisseet markkinaosuutta, koska OD2 on niin sanottu ”white label platform”. 

6. Kilpailija Sony lopettaa kauppansa ensi vuonna. Miten otitte uutisen vastaan?

Uskomme, että digitaalisella musiikilla on paljon kysyntää tällä hetkellä ja siksi julkaisimme Nokia Music Storen. Loppujen lopuksi kuluttajat päättävät mistä haluavat musiikkinsa ostaa. Meidän mielestämme Nokia Music Store muodostaa mahtavan yhdistelmän musiikkiatarjontaa ja mobiililaitteen käyttöä, joka vetoaa kuluttajiin. 

7. Onko palvelu käytettävissä Mac OS X ja Linux -käyttöjärjestelmillä ja toimivatko musiikkitiedostot muissakin kuin Nokian laitteissa?

Jotta kuluttaja saisi parhaan kokemuksen Nokia Music Store:sta, se on suunniteltu ja optimoitu käytettäväksi Internet Explorer 6/7 selaimella. Sekä Windows XP että Vista ovat tuettuja. Nokia Music Storesta ostettuja kappaleita voi toistaa lähes kaikissa laitteissa, jotka tukevat WMA:ta ja WMDRM:ää.

Tämä artikkeli on haastattelu. Lue muita haastatteluita

Lehden kansi:

Musiikintekijä-lehti: 3/2007

Selaa lehden artikkeleita