Kulttuuri-identiteettiämme on ostettu läjäpäin ulkomaiseen, rajat ylittävään omistukseen. Selvis perehtyy nyt legendaarisen Musiikki Fazerin historiaan ja kahteen sen toiminnan kotimaiseen jatkajaan. Samalla haistellaan uusia tuulia kotimaisessa kustannuskentässä.

Kansainvälisiin business-järjestelyihin joutunut Musiikki Fazer pilkottiin palasiksi 1990-luvulla. Silti soitinkauppa ja kustannustoiminta jatkavat tänään kotimaisissa käsissä. Miten F-Musiikki Oy ja F-Kustannus Oy syntyivät? Kuinka ne eroavat toisistaan ja mitä niillä on tarjottavana musiikin tekijöille?

Ota tai jätä ­tilanne

Miten onnistui palaaminen kotimaiseksi yritykseksi vuonna 1998? F-musiikin toimitusjohtaja Erik Stenros kertoo alkaneensa neuvotella soitinliiketoiminnasta jo 1993, jolloin tapahtui ensimmäinen kauppa, Fazerin myynti Warnerille.

– Se oli ota tai jätä -tilanne. Samassa yhteydessä puhuttiin myöskin levyvähittäiskaupasta. Neuvottelut etenivät kuusi kuukautta, sitten yhtäkkiä katkesivat kokonaan, ja olivat kolme ja puoli vuotta pysähdyksissä. Kysyin aina muutaman kuukauden välein että missä mennään, Stenroos muistelee.

Helmi-maaliskuussa 1998 löytyi levyvähittäiskaupalle ostaja, hollantilainen Free Record Shop. Samassa yhteydessä ilmoitettiin Stenrosille, että ”nyt sulla on kolme kuukautta aikaa kerätä tää paketti kasaan”.

– Kolme ja puoli vuotta oli mennyt siihen, että oli vaan siirrelty jalkoja. Niin se sitten onnistui ja tapahtui kolmessa kuukaudessa. Alun perin piti aloittaa 1. heinäkuuta, jolloin Free Record aloitti, mutta 1. elokuuta sitten lähdettiin liikkeelle. Jos ei oltaisi tehty sitä kauppaa, ne olisivat luultavasti ajaneet alas koko toiminnan.

– Hyvin on homma toiminut, aluksi se vaan oli aika kova projekti. Juuri kun oli saatu startattua, tuli vuoden päästä vuokraisäntä ja sa noi meidät irti Aleksanterinkadulta. missä oltiin oltu 80 vuotta. Olin kahvilla siellä tammikuussa joulun jälkeen ja kysyin mitä kuuluu. ”No, oli meillä tässä vähän asiaakin, että talo menee nyt remonttiin. Sulla olis kuusi kuukautta aikaa suoriutua tästä jonnekin muualle.”

Fasu is here to stay

Oli onni onnettomuudessa, että nykyiset tilat Kaisaniemessä ovat osoittautuneet jopa paremmiksi ja asiakkaatkin noin vuoden kuluessa löysivät sinne. Silti liikkeeseen tulee yhä viikottain soittoja kun joku seisoo Aleksanterinkadulla: ”Hei, missä te oikeen ootte?”

– Edelleen ihmiset meillä myymälässä jonnekin kaverille soittaessaan sanoo: ”mä oon täällä Fasulla, tuu tänne”, vaikka kuusi vuotta ollaan oltu F-Musiikki. Se on niin syvällä. Eikä me sitä nimeä yritetäkään painaa alas.

Helsingin ytimekkäimmässä keskustassa sijainnut liikepaikka ja firma on ollut yksi keskeinen kohde ihmisille, jotka tulevat muualta. Joku saattoi viiden vuoden paussin jälkeen tulla Helsinkiin, ja halusi muun muassa ”käydä Fasulla”. Warner ei nimenä mennyt koskaan läpi.

80 vuotta samassa paikassa

106 vuoden perspektiivi on eri asia kuin muutama vuosi omistusta isojen poikien käsissä. Erik Stenros toteaa, että nykyisillä omistajilla on aivan toisenlainen ajatus ja asenne.

– Muutettuamme Kaisaniemeen ajattelin, että kun oltiin 80 vuotta edellisessä paikassa, niin saman verran aiotaan olla tässä. Muutto on sen verran hankalaa. Yritetään tehdä bisnestä pitkällä tähtäimellä. Investoidaan pikkuhiljaa. Vaikka lasketaan soitinmyyntiin mukaan nuottibisnes ja kustannustoiminta, niin tämähän on hirveän pientä kaiken kaikkiaan verrattuna mihin tahansa. Olen joskus sanonut, että Suomessa myydään suosittua päänsärkylääkettä enemmän vuodessa kuin soittimia ja nuotteja. Se antaa jonkunlaisen skoopin siihen hommaan. Mutta me ollaan näkyviä ja kuuluvia. Kun joku saa soittimen niin se yleensä kuuluu.

F-kustannuksen toimitusjohtaja Kai Airinen muistuttaa, että kun puhutaan äänilevytuotannosta ja kirjankustantamisesta, ne näkyvät mediassa voimakkaasti.

– Silti niiden kokonaisliiketoiminnan taloudellista arvoa useimmat ihmiset eivät ehkä ymmärrä oikein. Että jopa joku särkylääke saattaa mennä ohi kevyesti. Ja musiikinkustannustoiminta taas on varsin pieni genre näiden alueiden sisällä tai rinnalla. Mutta tämä bisnes onkin enemmän taustavaikuttamista: se on toisaalta pitkäjänteistä työtä, nopealiikkeistäkin jos niin tarvitaan, kuitenkin mahdollisimman laaja-alaista, koska laajuus tuo vakauden ja varmuuden.

– Jos ajatellaan tekijän näkökulmasta: takavuosina oli varmasti niin, että kun nuotti oli painettu, niin sen piti olla olemassa ikuisesti. Tämä nopealiikkeisyys tuo paljon suuremman edun. Kyllähän sama biisi voidaan sijoittaa joka vuosi, mutta eri kompilaatioon, eri tuotteeseen, eikä sen ’nuottiarvo’ vähene ollenkaan. Eihän joku 30 vuotta varastoitu tuote enää ole kiinnostava kustantajalle, tekijälle eikä suurelle yleisölle. Luulen että siinä voisi hiukan pöllyttää puolin ja toisin näitä rakenteita.

Kaksi eri yhtiötä yhteistyössä

Sekä Airisen että Stenrosin juuret ovat Fazerilla sekä henkilökohtaisella tasolla että nimen omaan liiketoimintana. Vanhana aikana suuressa Fazerissa oli kaikkea mahdollista soitinten valmistamisesta niiden maahantuontiin, levy-yhtiö, kustantamo. Samoista juurista kasvaneet F-Musiikki ja F-Kustannus ovat kaksi täysin eri yritystä, mutta jälkimmäinen on edellisen osakkuusyhtiö. Erik Stenros selventää yh-tiöiden kytköksiä.

– F-Musiikki omistaa F-Kustannuksesta 41,3 %. F-Musiikin taas omistamme minä ja kahdeksan muuta, siellä on osastopäällikköjä ja hallituksen puheenjohtaja. Veritas-eläkevakuutusyhtiö on mukana pitkäaikaisena sijoittajana. Alun perinhän mukana oli Nordea Capital, pääomasijoitusyhtiö, jonka avulla tehtiin kauppa silloin, mutta se on lunastettu pois ja nyt ollaan kotimainen.

– Siinä vaiheessa kun Warner Music International osti Fasun, siellä oli kaksi ja puolisataa työntekijää ja kaikkia mahdollisia toimialoja. Nyt ehkä enää 25. Toki toimintojen poismyynti pikku hiljaa on vaikuttanut eniten.

F-Musiikin merkittävän omistajuuden F-Kustannuksessa Kai Airinen kokee vahvuutena ja valttina.

– Meillä ei ole siinä mitään eturistiriitaa. Meillä on pitkä yhteinen historia ja omistajana F-Musiikki ymmärtää mitä me tehdään. F-Musiikki toimii ikään kuin eri alueella, mutta saman suuren viitekehyksen sisällä ­ ja sehän on ideaali tila. Liiketoiminnan on oltava riittävän laajaa ja kannattavaa. Omistamisen mielekkyys syntyy vanhan osaamisen kautta. Ymmärtämisen kautta. Se on aivan keskeinen asia. Meillähän voisi olla joku rahoitusyhtiö omistajana ja sitten jouduttaisiin selittämään mikä se tekijänoikeus on. Meillä ei ole sitä tilannetta nykyisellä omistajarakenteella.

Erik Stenros vertaa tilannetta vaiheeseen, jolloin F-Musiikkiin tuli erilaisia investoreita mukaan.

– Silloin oli tekijänoikeusmaailman ja kustannusyhtiömaailman selvittäminen mielettömän vaikeata. Se on abstraktia: tulovirtoja siellä ja menovirtoja täällä. Jos on tottunut johonkin teolliseen prosessiin tai kauppaan, siellä on ihan erilaiset rakenteet. Käytiin kertomassa mikä tämä juttu on, mistä se syntyy ja miksi kannattaa tehdä näin. Nyt ei ole sitä ongelmaa.

Kai Airinen mainitsee kevennyksenä, että F-Kustannuksen nimi oli vain työnimi alun alkaen. ”Pannaan nyt johonkin paperinkulmaan F-Kustannus.” Kunnes huomattiin, että sehän olikin hyvä. Erik Stenros luottaa logoon.

– Siinä on se F. Meidän logo on tutkitusti yksi tunnetuimpia suomalaisia merkkejä. Auttamatta ihmiset tietää, että se liittyy musiikkiin ja että positiivisia juttuja liittyy nimiin F-Kustannus ja F-Musiikki.

Vain harmonikka puuttuu

Soitinkaupassa voi helposti ottaa lukemattomista maailman soittimista kaikenlaisia helistimiäkin mukaan, mutta jossain kulkee raja. Erik Stenros kertoo, että yksi tärkeä soitinryhmä on rajattu ulos: F-musiikki ei myy harmonikkoja. Suomalaiskansallisesti kova veto.

Mitä muuta F-Musiikki voi tarjota tekijöille kuin soittimet, tallennuslaitteet, ohjelmat ­ ja nuottipaperit? Erik Stenros jarruttelee ohjelmien kohdalla; softaa F-musiikki ei varsinaisesti myy.

– Teemme yhteistyötä Sibelius-notaatio-ohjelman tekijöiden kanssa, myydään ja välitetään sitä, mutta varsinaisesti emme ole mukana siinä maastossa. Softamaailma on vielä oma bisneksensä, mutta siihen kyllä pitää paneutua. Myymme soittimia ja nuotteja sillä rajauksella, ettei myydä leluja eikä Stradivariuksia. Normaalikuluttajille, puoliammattilaisille ja ammattilaisille.

– Alallehan valikoituu ihmisiä, joille musiikki on tärkeämpää kuin keskimäärin. Joko olet alle vuoden tässä hommassa, tai sitten olet for good. Minä olen ollut jo monta kymmentä vuotta, Stenroos ynnää taustoja.

F-Musiikissa aitoon kiinnostukseen liittyy se, että kaupantekijä myyjäpuolella osaa myös soittaa myymäänsä instrumenttia.

– Meillä on huilisti, viulisti, rumpali, basisti, pianisti, keyboard-soittaja. Lähes mihin tahansa instrumenttiin löytyy joku. Asiakkaiden vinkkelistä tosin meidän jokaisen myyjän pitäisi hallita kaikki soittimet. Se on ihan mahdoton ajatus; ”hetkinen, haen tämän alan spesialistin.” Tulee perheitä, joista kukaan ei soita, tai joku aikoo aloittaa. Vastuu siitä että löytyy oikea soitin, on meillä eikä ostajalla.

Ottaako F-Musiikki suoraan nuotteja tekijöiltä myyntiin?

– Aika vähän. Tietysti jotain sellaista mitä ei missään muualla ole. Joku kitarakoulu ja joitain yksittäisiä tuotteita on otettu. Singlenuottien tai kokoelmien liikevaihto on aika pientä. Enemmän se materiaali tulee kustannusyhtiöiden kautta, siis 180 yhtiöltä ympäri maailmaa. Kotimaisten kannalta tietysti on se ongelma, että parhaiten teokset tulevat julki kokoelmateoksissa ­ ja varsin harvalla säveltäjällä on 50 hitin kokoelmaa, valitettavasti.

Mitalin molemmat puolet

Kai Airinen valaisee missä yritysten toimintojen välinen ero on konkreettisimmillaan.

– F-Musiikki ostaa kaiken valmiina, ja omalla kapealla sektorillamme me tuotetaan sitä valmista. Toki sen peruspääoman on synnyttänyt joku muu ­ säveltäjä, sanoittaja ­ mutta me pystytään usein muokkaamaan se paremmin käytettävään muotoon.

Flyygelin siis myy F-Musiikki ja ilmoille loihdittavan musiikin F-Kustannus. Kaksi eri yhtiötä yhteistyössä. Toinen perustuotannossa, toinen tukku- ja vähittäiskaupassa. Ja maailmat kohtaavat ennen pitkää. Soittimet ja tekijänoikeudet ovat eri asioita, mutta usein käyttäjän kannalta vain mitalin eri puolia.

Stenros: Meillä voisi olla huoneentauluna Music Is Forever, vai mitä. Musiikki on ikuista.

Airinen: Musiikki ei elä ilman soittimia.

Stenros: Ja sitten tarvitaan joku joka julkaisee ne nuotit.

Airinen: Totta kai, ja levyttääkin. Me pyrimme kumpikin omalla sektorillamme tarjoamaan välineitä tekijöille.

Teksti ja kuvat: Juha Kaarsalo