Vaarantaako uusi musiikkitiedostojen muoto mp3 taiteilijoitten ja levy-yhtiöitten oikeuksia? Tyrehtyvätkö tekijöitten teostokorvaukset, kun yleisö kuuntelee vain internetistä imuroitua musiikkia, josta ei ole maksettu taltiointikorvauksia? Pitäisikö tekijänoikeuslakia muuttaa, jotta internetissä ilmestyvä musiikki olisi paremmin valvottavissa?

Alkuvuodesta Suomessakin myyntiin ilmestynyt mp3 -soitin sekoittaa äänilevyteollisuuden jo valmiiksi kimurantteja kuvioita. Savukerasian kokoisella soittimella voi soittaa internetissä viljeltyjä mp3 -musiikkitiedostoja. Uusi tekniikka ihastuttaa tai vihastuttaa, riippuen siitä keneltä kysyy.

Tietokonenuorison mielestä nyt on koittanut vapaan, ilmaisen musiikin aika. Musiikkia voi imuroida ilmaiseksi internetistä, siirtää pikku soittimeen ja kuunnella korvakuulokkeiden avulla missä huvittaa, esimerkiksi matkalla kouluun.

Äänilevyteollisuus taas on kauhuissaan pelätessään, että levymyynti vähenee, kun nuorisomusiikki siirtyy levyiltä nettiin. Myös musiikin tekijöille uusi tilanne tietää sitä, että tekijänoikeustuloihin kuuluvat tallennekorvaukset uhkaavat ehtyä.

Tietokonesukupolven käytössä oleva musiikin pakkausmuoto mp3 on jo muutaman vuoden ajan mahdollistanut musiikin siirtämisen internettiin. Tosin, mahdollista se on ollut muissakin tiedostomuodoissa, mutta mp3 -muodossa sävelmän saa ahdettua hyvin pieneksi tiedostoksi, jopa kahdestoistaosaan alkuperäisestä, jolloin se liikkuu netissä nopeasti. Musiikki säilyy kuitenkin lähes cd-tasoisena.

Nuorisovaltaista tietokonesukupolvea tämä tietenkin riemastuttaa. Innokkaimmat ovat kopioineet kaikki saatavilla olevat hitit kotisivuilleen, joista kuka hyvänsä maailmanlaajuisessa internet -verkossa kaahaileva surffaaja voi helposti imaista ne omalle koneelleen. Parhammillaan tai pahimmillaan piraattitiedosto saattaa löytyä internetistä vain muutama tunti sen jälkeen, kun levy-yhtiö on julkistanut levyn. Tiedostoista voi sitten omalla kotikoneella tehdä vaikka cd-levyn, joka sisätää vapaavalintaisen kokoelman omaa mielimusiikkia.

Ilmiömäisellä nopeudella kehittyvä tekniikka on tuonut mukanaan internetissä uusia käyttäytymismuotoja, jotka eivät kunnioita äänilevyteollisuuden enempää kuin taitelijoidenkaan oikeuksia.

Levy-yhtiöille ja kustantajille sekä musiikin tekijöille, säveltäjille ja sanoittajille teknisen kehityksen suunta on hämmentävä. Kuka enää haluaa maksaa musiikista äänilevyinä, kun kaikki kappaleet löytyvät pian ilmestyttyään netistä? Saamatta jäävät niin tekijänoikeusmaksut kuin äänilevytuotannosta tulevat tulotkin. Toisaalta, moni näkee internetissä myös myönteisiä mahdollisuuksia. Se on maailmanlaajuinen, nopea musiikin ja kuvien levityskanava, jolle valtioitten rajat eivät ole edes hidaste.

Poliisi tutkii kotisivuja

Teknisen kehityksen huumassa monelta vain unohtuu, että luvaton musiikin julkaiseminen, vaikka vain omalla kotisivulla, on edelleen laitonta.

Teoston lakiasiantuntija Kristiina Harengon mukaan kappaleitten esillepanoon ja valmistamiseen pitää saada tekijöitten lupa. Tämä perustuu yleiseen tekijänoikeuslakiin, joka ei ole tekniikan kehityksestä huolimatta muuttunut miksikään. Teosto havahtui viime syksynä asiaan ja palkkasi yhdessä Tekijänoikeuksien tiedotus- ja valvontakeskuksen kanssa erityisen nettitutkijan, joka seuraa netissä tekijänoikeuslain toteutumista.

Sähköisen viestinnän johtajan, Katri Sipilän mielestä useimmissa laittomuustapauksissa kyse ei ole varsinaisesti rikollisuudesta vaan tietämättömyydestä ja välinpitämättömyydestä. Useimmiten kotisivujen haltija on poistanut tiedostot sivuiltaan Teoston kehoituksen jälkeen.

Pari räikeintä tapausta on annettu poliisin tutkittavaksi, kuten tapaus, jossa sonkajärveläinen nuori piti kotisivullaan tuhansia laittomia tiedostoja. Asiasta saataneen lähiaikoina alioikeuden päätös.

Teosto on lisännyt myös tiedottamista ja alkaa pitää omia verkkosivuja, joissa kerrotaan piratismista, mitä verkossa saa ja mitä ei saa tehdä. Teosto käy neuvotteluja myös nettipalvelujen operaattoreiden kanssa.

Kehitystä on paha pysäyttää

Levy-yhtiötkään eivät ole jääneet toimettomaksi. Viime syksynä amerikkalainen levyteollisuus yritti oikeustoimin estää mp3 -soittimen kauppoihin tulon. Kun hanke epäonnistui, teollisuus yrittää puolustautua nyt tietokonemaailman omin asein, uuden pakkausmuodon avulla. Mp4 ei ole vain edeltäjäänsä laadukkaampi. Sen avulla voidaan rajoittaa tiedostota tehtävien kopioiden määrää. Samalla koodiin voidaan piilottaa musiikin tekijöitten tekijänoikeustietoja. Uusi tiedostomuoto vaatii tietysti soittimekseen myös uuden vempaimen, eli mp4 -soittimen.

Toistaiseksi mp3 -soittimia on tarjolla vasta muutama malli. Suomen markkinoille on ensimmäisenä ennättänyt Diamond Multimedian Rio PM300 -soitin. Painoltaan vain 70 gramman koneen voimanlähteenä on yksi 1,5 V alkaalisormiparisto. Laitteen etuna on, että siinä ei ole ollenkaan mekaanisia osia, joten pienet tai suuretkaan tärinät eivät haittaa sointia.Sisäiseen muistipiiriin voi tallentaa kerrallaan musiikkia laatutasosta riippuen joko 35 tai 60 minuuttia.

Vempaimen hinta kohoaa uutuuttaan vielä yli 1500 markan. Taisto Saikkonen PSS Tradesta arvioi hinnan putoavan vielä tämän vuoden aikana, mutta ei usko, että soittimesta tulisi vielä myyntimenestystä. Jo nyt on tiedossa, että paitsi laitteitten, myös muistikorttien hinnat tulevat tippumaan sekä laitteitten tallennuskyky kasvaa.

Vaikka tekijänoikeuskorvaukset eivät saa kaikkialla sympatiaa ja ymmärrystä osakseen, suuren yleisön enemmistö tajuaa, että jos ammattitason musiikkiteollisuus menettää kannattavuutensa, ja jos tekijät eivät saa työstään korvausta, katoavat äänilevyt kaupoista, eikä sekään tunnu viehättävältä vaihtoehdolta.

Mp3 -tiedostojen lisäksi netistä löytyy runsaasti muissakin muodoissa talletettua musiikkia. Osa on jopa Teoston lisensoimaa, eli esillä täysin laillisesti. Petri Kaivanto ehti ensimmäisenä elvisläisenä julkaista joulun alla omalla kotisivullaan kaksi mp3-muodossa olevaa lauluaan, jotka kuka tahansa surffari voi imuroida omalla koneelleen. Petri Kaivannolla on menettelytavasta sopimus Teoston kanssa.

Jussi Asu

Teosto lisensioi netissä

Tietokoneet yleistyvät, internetin käyttäjät lisääntyvät, maailma muuttuu, samoin musiikki. Tekijänoikeudet puhuttavat internetin laajentuessa, mutta onneksi Teosto on kehityksessä mukana.

Teosto on alkanut myöntää lupia asiakkaidensa puolesta internet-käyttöön. Luvat ja hinnat ovat kokeiluluontoisia ja niitä seurataan tiiviisti ainakin tämän vuoden loppuun. Internet-käyttö on jaettu musiikin käyttötarkoituksen mukaan seitsemään osaan, yrityksille, yksityisille, radiolle ja konserteille on omat lupaehdot ja korvaukset. Hinnat ovat 100-1000 mk/kuukausi, teoksista saa pääsääntöisesti esitellä vain 30 sekuntia/teos.

Teoston tekijäasiakas voi saada tallennus- ja esitysluvan omien kustantamattomien teoksiensa internet-käyttöön kuudeksi kuukaudeksi 200 markalla. Tällöin ei ole 30 sekunnin aikarajaa.

Yksityinen henkilö saa luvan 30s/teos käyttöön 200 markkaa jokaiselta alkavalta 10 minuutilta (eli n. 20 teosta). Yritys tai yhdistys saa luvan 30s/teos käyttöön 100 markkaa jokaiselta alkavalta 10 minuutilta kuukaudessa, minimi on 300 markkaa. Konsertti- ja radiolähetyksissä käytetään streaming-nimistä tekniikkaa, jolloin kuuntelija voi kuunnella, mutta ei kopioida musiikkia itselleen. Luvat eivät kata esittävien taiteilijoiden tai tuottajien oikeuksia, kopioiden tekemistä, nuottien tai laulujen tekstien käyttöä. Internet-musiikki-asioissa kannattaa aina olla yhteydessä Teostoon, jotta lupa-asiat olisivat kunnossa ja asiat kehittyisivät oikeudenhaltijoille myönteisiksi.

Näiden kokeiluluonteisten lupien lisäksi on Teosto aloittamassa projektin, jossa kokeillaan levy-myyntiä, niin että musiikki siirretään internetin kautta ostajan kovalevylle, josta sitä voidaan kuunnella tai tehdä oma CD-levy. Myös maksullista musiikinkuuntelua kokeillaan, käytännössä se toimii kuin jukeboxi. Tallentamiseen on tulossa virallinen NCB-tariffi.

Internet-käytössä suosittu MP3-tekniikka, joka pakkaa musiikin pienempään tilaan, jotta se olisi nopeampi siirtää verkkoa pitkin, on oikeudenhaltijoiden kannalta huono, koska siinä ei ole minkäänlaista suojausta. Teoston tekijäasiakkaat saavat pakata omia julkaisemattomia ja kustantamattomia teoksiaa vapaasti, ilman että Teosto rajoittaa touhua. Tälläista MP3:n käyttöä ei yritetä rajoittaa, koska siinä tekijä on itse tietoinen toiminnasta. Tekijäasiakaskaan ei tietenkään saa myydä teoksiaan tai ottaa maksua kuuntelusta, ilman että sopii asiasta Teoston kanssa.

Musiikin internet-myynti ja -kuuntelu saadaan oikeudenhaltijoiden kannalta turvalliseksi vasta sitten, kun laiton kopiointi saadaan estettyä jonkin tekniikan avulla. Viime vuonna perustettiin SDMI (Secure Digital Music Initiave), johon kuuluvat alan isot kansainväliset yritykset. SDMI:n tavoitteena on luoda sellainen standardi kannettaville soittimille, joilla laiton kopiointi ja edelleen jakelu estetään. Tällä tulevalla standardilla voidaan musiikkia myydä turvallisesti verkkoja pitkin. Myös Microsoftilla on oma samantyylinen standardi. Ennen uusien standardien tuloa, voi käydä MP3-ostoksilla vaikkapa www.goodnoise.com sivuilla, se voi olla osa musiikin jakelun tulevaisuutta.

Teoston nykyiset nettilisensioinnin ehdot ja hinnat löytyvät Teoston kotisivulta

Otto A.

(toim.huom. Aiheesta lisää & runsaasti aiheeseen liittyviä linkkejä myös kirjoittamassani artikkelissa/Katri Sipilän haastattelussa MultiMedia Magazinessa. Petri Kaivanto)

tekstit: Jussi Asu & Otto A.

kuva: Jussi Asu