– Yllättävän hyvinhän nää menee. Meitä kyllä jännittää, koska yleisö on selvinpäin, kuuntelee ja vielä taputtaakin, Mikki Kauste virnuilee.

Ollaan Elvisin järjestämällä Tekosyy-klubilla, Cafe Pirittassa, toukokuisessa Helsingissä. Äskettäin julkaistun Lintumiehen laulutsoivat Mikin pianon ja kitaran sekä Kalle Chydeniuksenkontrabasson ja stemmalaulun siivittäminä. Heikki Salo jututtaa, kuten Tekosyy-klubin tapoihin kuuluu, ja Mikki kertoo aloittelevan artistin arjesta.

– Bändillä kiertäminen ei ole vielä realistista, mutta Kallen kanssa kierretään duona perähikiällä. Ja jos musa menee läpi Mellunkylän metroaseman karaokebaarissa, niin silloin tiedän, että olen oikeilla jäljillä.

Soololevy oli tavallaan pitkän kypsyttelyn tulos. Siinä on biisejä kolmen, neljän viime vuoden ajalta. Sellaisia biisejä, jotka ovat ihan jotain muuta kuin Egotrippi-kamaa, ja liian läheisiä annettavaksi muille laulajille.

– Huomasin jossain vaiheessa, että mulla alkoi olla levyllinen ja ylikin biisejä, jotka pyörii saman punaisen langan ympärillä.

Ja se lanka on?

– Populaarimusiikki, jota on laajennettu iskelmän, chansonin, italoiskelmän, americanan ja Meksikon suuntaan.

Lintumies on Mikki Kausteen omatekemä sovituksia ja tuotantoa myöten. Demokraattisten bändivuosien jälkeen hän on antanut itselleen luvan olla ”miellyttävä despootti”, joka on kirjoittanut, sovittanut ja tuottanut biisit. Soittajille hän on vienyt GarageBandilla tekemänsä demot, joissa on vimosenpäälle valmiit sovitukset. Joskus ohjeistus on sisältänyt myös nuotit.

– Sähkökitarat olen jättänyt tietoisesti eri rooliin kuin mitä esimerkiksi Egotripissä on. Ja sähköbasson sijaan levyllä soi kontrabasso. Kaikki tämä on muuttanut saundikuvaa merkittävällä tavalla, ja tekemisen estetiikka on nyt ihan erilainen. Lintumiehen biiseissä herkutellaan vaikutteilla, joita ei voi hyödyntää perinteisemmässä poprockissa.

Mikki Kauste on jo lapsena pysähtynyt kuuntelemaan aina, kun jossain soi. Ja niin hän tekee edelleen. Lause jää kesken, kun kahvilahälyn seasta kuuluu kiinnostava biisi. Pitää pohtia, mikä biisi ja kuka esittää ja minä vuonna. Ihan aina vastausta ei löydy, ja silloin otetaan avuksi musiikintunnistusohjelma Shazam (shazam.com).

– Se on ihan mahtava, suosittelen kaikille lehden lukijoille! Ohjelma tunnistaa kappaleen muutamassa sekunnissa, ihan mistä tahansa kajareista soitettuna. Siellä on mieletön biisien arkistopankki. Shazamin avulla olen löytänyt monta uutta mielenkiintoista artistia, Mikki innostuu.

Vaikka kotona ei musiikkia juuri kuunneltu, pikku-Mikki vahtasi radiosta Tapani Ripatin rockradiota ja muita musiikkiohjelmia. Kun vähänkin mielenkiintoista musiikkia kuului, sormet olivat kasettisoittimella rec&play -valmiudessa.

Mikki kertoo perineensä musikaalisuutensa äidin suvun puolelta: ukki oli musikaalinen ja soitti venäläisiä kieli-instrumentteja. Mikki on kuitenkin suvun ainoa musikantti, jolle musiikki on ollut elämäntapa lapsesta saakka. Häntä patistettiin musiikkiluokille, mutta Kulosaaren kiinteä kaveripiiri oli niin tärkeä, ettei halunnut luopua siitä.

– Olin mammanpoika, enkä halunnut tehdä tuollaisia ratkaisuja, vaikka kaikki musamaikkoja myöten siihen usuttivat. En vain uskaltanut. Samasta syystä kieltäydyin myös Cantores Minoreksesta.

Klassista pianoa Mikki soitti musiikkiopistossa pitkään, ja sieltä on peräisin tekninen osaaminen, jolla soinnut ja sävellykset löytyvät. Mutta musiikkiopisto oli lannistava paikka.

– Opetuksessa edettiin tiukkojen raamien mukaan, ja jos niistä jäi jälkeen, sai karttakepillä sormille -tyylisen kohtelun. Sellaista se oli 70-luvulla. Sehän on omiaan tappamaan lapsesta musiikillisen innostuksen. Onneksi oli rock’n’ roll.

– Ensimmäinen artisti, jota olen koskaan idoloinut, on Elvis Presley ja sitä kautta Gene Vincent sekä Eddie Cochran, jopaRickie Nelson. Ihan lapsena musadiggailuni lähti sieltä, tai ehkä Stray Catsista. Olen haalinut musiikkia niin kauan kuin muistan, ja nuorena kulutin tosi paljon aikaa musiikin etsimiseen, koska sitä ei ollut kovin helposti saatavilla. Sitten tuli 1980-luku ja Music Televisionin musiikkivideot. Maailmani muuttui.

Kasarihitit kolahtavat edelleen.

– Ne kuulostaa ihanilta! Oikeesti! Mikä tahansa 80-luvun biisi on sävellyksenä ihan eri tasoa kuin noi tän päivän pulputukset.

Isot melodiat

Mikki Kausteen kaikkein suurimmat musiikilliset innoittajat löytyvät vuosikymmenten takaa. Heitä ovat mm. Dusty Springfield, Burt Bacharach, säveltäjä-sanoittajakaksikkoRichard Rodgers ja Lorenz Hart. Ehkä kaikkein läheisin tuon ajan tulkeista on Chet Baker, jonka soundista ja soinnista Kauste sanoo ammentavansa erittäin paljon.

– Populaarimusiikin kenttä ja historia on kaluttu kohtalaisen hyvin tässä vuosien varrella. Ja mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä enemmän tutustunut jazziin sekä isoon eteeriseen popmusaan. Ihailen läpisävellettyjä suuria kappaleita ja kuuntelen mielelläni isoa, jopa pompöösiä musiikkia, joka on hienosti laulettua.

– Melodiavetoisuus on 1940-, 50-, 60- ja jopa 70-luvun musiikin hyvä puoli. Melodia vei kappaletta, toki tekstitkin. Etsin  musiikkia, jota on kiva laulaa mukana. Aika usein puran kappaleet melodioihin ja sointuihin ja analysoin ne päässäni. Ennen kaikkea toki tykkään vain nauttia musasta.

Nykypäivän poppis ei kolahda ollenkaan samalla tavalla; se on purettavissa atomeiksi hyvin nopeasti. Vanha, jopa orkestroitu musiikki on mielekkäämpää maastoa. Sointia ja sointuja on enemmän.

Puhekielinen tekstittäjä

Kauppatorille pääsee kyllä /

mutta vain jos osaa uida

(Egotrippi: Kauppatori)

Hyvästi naiset jos tahdotte tietää /

tää on vain puhdasta matematiikkaa

(Egotrippi: Hyvästi naiset)

– Noissa Egotripin teksteissä ei ole riimin häivääkään, mutta laulettuna ne kuulostaa riimiparilta. Epäriimeistä tulee usein yllättäin riimejä keskenään, kun ne osaa painottaa ja rytmittää oikein. Käytän tällaisia hyvin paljon, Kauste kertoo.

Hän on puhekielinen tekstittäjä, koska kokee, että lauluista tulee henkilökohtaisempia, kun teksti ei ole vimosenpäälle riimitettyä.

– Etsin tilanteita ja tunteita. En osaa rakentaa tarinaa, vaan kappale liittyy tunnetilaan, asiaan tai paikkaan. Sen ympärille kasaan tunnelman. Paikasta A paikkaan B kulkevan tekstin tekeminen ei ole vahvuuksiani, vaan jonkinlainen abstraktimpi ajattelutapa, jota täydentävät pienet yksityiskohdat. Tykkään kyllä tosi paljon esimerkiksi Kärki-Helismaa-parivaljakon biiseistä, mutta itse en koskaan pystyisi tekemään tarkkaa riimittelyä.

Soololevyllään Mikki on  riimitellyt, koska sen musiikki linkittyy aikakauteen, jossa riimejä käytettiin. Myös romantiikkaa on Lintumies-levyn biiseissä enemmän kuin Egotripin biiseissä.

– Esimerkiksi biisissä Turmio pyörin Olavi Virta ja Toivo Kärki -tyyppisen ajattelun ympärillä. Olen kuitenkin yrittänyt tuoda tekstiä kuitenkin tähän päivään, ettei se menisi pastissiksi. Turmioon sanana vanhanaikainen, ja teksti on tavallaan vanhanaikainen. Tää biisi kuvaa hyvin koko levyn tyyliä, joka flirttailee iskelmän kanssa.

Ensin Mikki Kausteella oli old school -ajatus siitä, että soololevy syntyisi yhdessä tekstittäjien kanssa. Hänen roolinsa olisi säveltää, sovittaa ja tuottaa. Hän pyysikin eri sanoittajilta tekstejä, mutta ei saanut sitä, mitä oli odottanut.

– Sen sijaan, että tekstittäjät olisivat laittaneet omaa henkilökohtaista minäänsä teksteihin, he ilmeisesti miettivät, että minkälaista minä ehkä haluaisin laulaa. Tekstit eivät vastanneet sitä mielikuvaa, joka minulla oli kirjoittajista.

Niinpä Mikki päätti kirjoittaa tekstit itse, ja siitä tulikin levyntekoon ylimääräinen puolen vuoden prosessi. Lintumiehennimibiisin toinen tekstintekijä on Matti Johannes Koivu.Rospuuton Mikki sanoitti yhdessä Heimo Hatakan kanssa, samoinRakkauden roinaa -biisin, jonka on aiemmin julkaissut Anne Mattila. Muut soololevyn biisit ovat kokonaan Mikin käsialaa.

– Tekstittäminen tuntuu muuttuvan hankalammaksi, mitä enemmän ikää tulee. Pitää löytää konkreettisia asioita, mistä voi laulaa. Pääosin sävellys syntyy ensin, siis melodia. Sitten haen siihen soinnut pianolla tai kitaralla. Lyyrinen puoli on hyvin tärkeää, enkä anna tuumaakaan periksi siinä, että mun pitäisi muuttaa valmista melodiaa tekstin ehdoilla.

Egotrippiä syksyllä?

Mikki Kauste on koulutukseltaan restonomi, muttei ole valmistumisen jälkeen juurikaan tehnyt ravintola-alan töitä. Nyt hän kertoo etsiskelevänsä osa-aikatöitä, ja vaikkapa Alkon viinimyyjän hommia.

– Tulen musiikilla toimeen todella vaihtelevasti – kysy vaikka vaimolta. Enempi tai vähempi kädestä suuhun on elelty. Kolmen viime vuoden aikana olen saanut yhden apurahan, ja siitä kiitos Elvisille. Kun säveltää ja tekee, pitää keskittyä, eikä voi tehdä samalla muita töitä. Miten sitä sanotaankaan: taiteilijan kannattaa olla hyvissä väleissä vanhempien kanssa ja ottaa puolisoksi ihminen, jolla on säännölliset tulot, Mikki naureskelee.

Kolme pientä lasta pitävät huolen siitä, että työrytmi sentään on säännöllinen. Päivittäinen luovuus ja tehokkuus tulee ajoittaa aikavälille 9.30–14.30, jolloin jälkikasvu on koulussa tai tarhassa.

– Totta kai työt jää sen jälkeenkin pyörimään päähän, ja puhelin on täynnä biisiaihioita. Mutta olen päässyt irti ympärivuorokautisesta autistisesta tilasta, jonka säveltäminen aikoinaan aiheutti. Osaan jo jättää ideoita odottamaan seuraavaan päivään ja keskittyä lasten kanssa peuhaamiseen tai mihin tahansa.

Keikkakalenteri täyttyy hiljalleen. Keikkajärjestäjät eivät vielä ole ihan lämmenneet, koska eivät tiedä, mitä odottaa. Yleisö ei toivottavasti ole unohtanut Mikki Kaustetta, onhan hän näyttäytynyt tv:ssä muun muassa Kuorosodassa 2009 ja nyttemminNeljän tähden talkoissa.

– Tällaisella musiikilla on todella vaikea päästä soittoon isoissa valtamedioissa – Radio Suomea lukuun ottamatta. Syy on se, että mun saundikäsitys ei ole ihan tässä päivässä ja ajassa kiinni. Voi kestää kauan ennen kuin ihmiset varmistuu siitä, että Lintumiestäkannattaa kuunnella ja soittaa. Kuorosota oli iso juttu. Olisi ollut järkevää tehdä soololevy silloin.

Entä mitä Egotripille on tapahtunut?

– Ei mitään. Ja siksipä mulla olikin aikaa keskittyä tähän omaan projektiin. Egotripin tyypit on tahoillaan kiireisiä.

Viimeisin albumi, Maailmanloppua odotellessa, on julkaistu 2008. Levy-yhtiön ehdotuksesta tehtiin single Muistutus (2011), jonka tarkoitus oli pistää prosessi käyntiin. Niin ei kuitenkaan käynyt.

– Me tehtiin tavallaan trilogialevy, joka alkoi Matkustajasta, sitten tuli Vielä koittaa uusi aika, ja sen jälkeen Maailmanloppua odotellessa. Noi kaikki on tehty samalla ajatuksella. Eli meidän saundimaailma laajeni powerpopista akustisempaan ja folkimpaan suuntaan. Nyt me halutaan uudistua ja löytää uusi punainen lanka tekemiseen. Tänä vuonna on tehty jonkin verran uutta yhdessä, ja langan pää on ehkä kädessä.

Mikki vähän lupailee, että Egotrippi-homma lähtee liikkeelle tulevana syksynä.

File (omat valinnat)

Mikki Kauste (s. 1971)

Soolotuotanto
Lintumies (2013)

Lauluja Egotripille
(säv. ja san. ellei toisin mainita)

Albumilla Maailmanloppua odotellessa (2008)
Hyvästi naiset, Kuules Aino, Kauppatori, Ajatus

Albumilla Vielä koittaa uusi aika (2006)
Rakkaani, Valta naisille, Iloinen aina, Aprillipäivä

Albumilla Matkustaja (2003)
Älä koskaan ikinä (co-write-sav. Knipi), Teitäni sinuun, Sininen, Pakkasukko (säv. Knipi), Toisinaan

Albumilla Helsinki-Hollola (2000)
Sinä, Lennokki (säv. Skele & Knipi), Käytettyä ilmaa, Täälläpäin

Albumilla Alter ego (1998)
Vieterit, Toinen mies, Nimetön (säv. Knipi), Hei pieni (co-write-san. Kalle Chydenius)

Albumilla Superego (1997)
Tänään ei kukaan vastaa (co-write-säv. & san. Knipi)

Muuta

A cappella -versio Maukka Perusjätkän biisistä Kun sä tuomitset mut (Syvissä vesissä -kokoelma, 2009)

Tilulilulei, säv. san. ja es. (Ipanapa 2, 2008)