Mikä on Yle Areena -tilitys?
Televisio-ohjelmissa käytetystä musiikista maksetaan tekijöille korvaus. Katselutapojen muuttuessa korvauskäytäntöjä on pitänyt tarkastella uudelleen. Teosto on ottanut siihen mallia muista Pohjoismaista.
SUURIN osa tekijöistä on tuskin koskaan kuullutkaan tästä Teoston tilittämästä tekijänoikeustulosta. Kyseessä on Yle Areenassa olevissa ohjelmissa käytettyjen musiikkien tekijänoikeuskorvauksista. Score-säveltäjille korvaus on olennainen osa tuloa, mutta monille ei ole ollut selvää, miten rahoja jaetaan. Eikä tämä kosketa vain leffasäveltäjiä. Jokaisella musiikintekijällä on saatavia Areena-korvauksista, jos oma biisi soi tv-sarjan taustalla.
Selvennetäänpä hieman.
Yle Areena avautui Yleisradion uutena palveluna vuonna 2007. Silloin se oli perinteisen television rinnalla vielä lisäpalvelu. Pikkuhiljaa Areenasta kasvoi kuluttajille merkittävä katselumuoto ja Ylekin on panostanut siihen voimakkaasti. Katselun siirtyessä enenevissä määrin Areenaan on av-tekijänoikeuskorvauksiakin jaettu niin kutsutun Yle Areena -tilityksen mukaan. Yle tilittää könttänä vuosittain tekijänoikeuskorvaukset Teostolle, joka sitten erittelee nämä korvaukset omien periaatteidensa mukaan.
LINEAARISEN television aikaan kaikki oli paljon yksinkertaisempaa. Telkkarissa näkyi ohjelma, ja siinä soivasta musiikista maksettiin korvaus katsojamäärien mukaan. Areenan myötä käytäntö meni kimurantimmaksi. Alettiin käyttää ”tarjolle saattamisen” -periaatetta perusteena korvaukselle. Eli kun ohjelma oli ladattu Areenaan, se oikeutti korvauksiin riippumatta siitä, montako katselua ohjelmalla oli vai oliko yhtään.
Tämähän ei tietenkään oikeudenmukainen niille ohjelmille, jotka ovat saaneet isot katselijaluvut. Niinpä jossain vaiheessa alettiin puhua myös katseluperusteisesta korvauksesta. Näin on toimittu muuallakin Pohjoismaissa, joten siinäkin mielessä asia alkoi tuntua ajankohtaisemmalta. Teoston vuonna 2024 käyttöönottama uudistus pohjautuu yhdistelmään, jossa huomioidaan sekä tarjolle saattaminen että todettu katselumäärä perusteeksi korvaukseen.
KORVAUS tarjolle saattamisesta tarkoittaa siis sitä, että korvausta maksetaan, kun teos on mahdollista katsoa tai kuunnella palvelussa. Tällä perusteella AV-teoksille tilitetään korvauksia niiden julkaisuvuotena sekä seuraavana kolmena vuotena.
Katseluperusteinen korvaus perustuu puolestaan AV-tuotannon katselu- eli käyttömäärään palvelussa. Tämä taas selviää Finnpanelilta saaduista tilastoinneista. Suurin osa varmaankin muistaa Finnpanelin katsojatutkimukset, joihin on viitattu jo vuosikymmeniä lehtien sivuilla, kun on puhuttu katsotuimmista tv-ohjelmista. Sen sijaan uutta on se, että Finnpanel tutkii tarkkaan myös Areena-käyttäytymistä. Siinä missä aiemmin Finnpanel tutki yhtä lailla kaupallisten kanavien kuin Ylenkin ohjelmien katsojamääriä sijoittamalla laitteita ympäri Suomea kuluttajille, on Yle nyt antanut Areenan statistiikan Finnpanelin tutkittavaksi (Finnpanel toimii tältä osin Yleisradion alihankkijana).
Tämän mukainen osuus Ylen AV-korvauksesta siirretään tilitettäväksi Yle Areenalle. Kun kokonaissumma on määritelty, tekee Teosto päätöksen tilityksen jakautumisesta ”tarjolle saattamisen” ja ”katselun” välillä. Tehtävä päätös valmistellaan tilitystoimikunnassa, joka koostuu Teoston oikeudenhaltijapiirien edustajista.

AREENA-TILITYSTEN vaiheita avaa Teoston palvelutuotantojohtaja Jouni Sirén, joka on yksi asiaan perehtyneistä.
”Ennen vuotta 2024 tilitykset ovat perustuneet puhtaasti tarjolle saattamiseen. Vuonna 2024 lähdimme pilotoimaan katseluperusteista tilittämistä siten, että 20 prosenttia tilityksestä perustui katseluun, 80 prosentin perustuessa tarjolle saattamiseen”, selventää Sirén.
Tänä vuonna Teosto on painottanut enemmän katseluperusteista korvausta.
”Tilitystoimikunnan esityksestä Teoston hallitus on päättänyt kasvattaa katseluun perustuvaa osuutta vuodelle 2025 siten, että 40 prosenttia tilityksistä perustuu katselumääriin, 60 prosenttia tarjolle saattamiseen. Seuraavan kerran jakosuhdetta arvioidaan keväällä 2026”, kertoo Sirén.
MUISSA Pohjoismaissa jakoperuste on jo pidemmän aikaa painottunut ainakin osittain käyttöön perustuen. Ruotsissa Teostoa vastaava tekijänoikeusjärjestö on STIM, joka tilittää osin käyttöön perustuen siten, että heillä jako mukailee Teoston vuodelle 2025 päättämää 40/60-jakoa käytön ja tarjolle saattamisen välisestä suhteesta.
Tanskan tekijänoikeusjärjestö Koda ja Norjan Tono tilittävät valtaosan vastaavasta palvelusta käyttöperusteisesti. Teosto seuraa kansainvälisten tilityskäytäntöjen kehittymistä, mutta tekee päätökset omista lähtökohdistaan.
Nyt päätöksiä ollaan tehty pilottiluonteisesti aina yhdeksi vuodeksi eteenpäin, eikä suuntalinjauksia painotuksista tai niiden mahdollisista muutoksista ole sovittu. Seuraavan kerran keskustelu on edessä ensi kevään tilitystoimikunnassa.
Tästä kaikesta syntyy tietenkin pieni huoli siitä, onko järjestelmä musiikintekijän kannalta oikeudenmukainen. Sirén vakuuttaa, että Teostossa hallituksen nimeämä tilitystoimikunta on tilityssääntöön liittyvissä asioissa keskeinen toimielin ja tehtävänsä tasalla.
”Oikeudenhaltijaedustuksen kautta eri oikeudenhaltijapiirien näkemykset tulevat keskustelussa esiin ja toimikunta pyrkii yhteiseen esitykseen, jossa eri näkökulmat on harkittu ja punnittu”, Sirén sanoo.
