Mä annan sut pois
Säv. Lasse Kurki
San. Laura Närhi
Ensilevytys: Laura Närhi (2010)

Oliko tontuilla vai pelkillä sattumilla osuutensa yhden 2010-luvun suosituimman suomihitin syntymiseen?

Lasse Kurki kertoo, että melodia tuli kuin lahjana joskus vuoden 2005 aikoihin.

”Heräsin aamulla ja otin käteeni Lassi Nurmen tekemän akustisen kitaran. Sen kanssa useimmat biisini ovat syntyneet. Istuin sängyllä ja aloin jammailla. Melodiaan tuli chanson-fiilistä ehkä siitä, että olen ranskalaisen musiikin ystävä. Muutenkin se taitaa muistuttaa enemmän klassista kuorolaulumelodiaa kuin tyypillistä popmelodiaa.

Nykyään ajattelen, että tällaiset viidentoista minuutin biisit on palkintoja laulunkirjoittajatontuilta. Kun olet ollut oikein ahkera ja virittänyt tekemisen herkälle taajuudelle, tontut palkitsee sinut jollain erityisellä ja helposti syntyvällä.

Tämä tuntui niin hyvältä, että halusin tehdä sen heti valmiiksi enkä vain tallentaa varastoon c-kasettien uumeniin. Englanninkielistä tekstiä alkoi tulla sen hetken ihmissuhdekriiseistä. Se oli vielä Lemonator-aikaa ja bändi kaikessa ykkönen, joten tein demon bändiä ajatellen. Mutta se ei löytänytkään kotia meidän repertuaarissa.

Lopullinen levytys kertoo yhteistyön voimasta. Laura toi siihen uskomattoman hienon tekstin ja oman äänensä. Matti Mikkola sovitti käsittämättömän näkemyksellisesti ja pelottomasti.

Me kutsutaan sitä Lauran kanssa meidän biisiksi. Moni on toivonut, että säveltäisin uuden vastaavan. Luoja tietää, että olen yrittänyt. Mutta kopio on kopio vaikka itseään kopioisi.”

Pari vuotta sävellyksen syntymisen jälkeen Laura Närhi soitti Lasse Kurjelle. Laura suunnitteli soolouraa ja halusi tehdä demon näytteeksi levy-yhtiöön.

”Tunsin Lassen ja kysyin, löytyisikö häneltä ylijäämiä, joihin voisin kokeilla sanoittamista.

Jo hiukan aikaisemmin olin kirjoittanut punaiseen luonnosvihkoon ensimmäisen varsinaisen laulutekstini. Kun sain Lasselta demon, huomasin sanojen istuvan tähän sävellykseen ihan täydellisesti.

Tekstin syntyessä mulla oli mielessä yhden ystäväpariskunnan tilanne. Pelkästään heistä en kirjoittanut vaan siihen sekoittui paljon muutakin, myös omia kokemuksia.

Lassen demolla kertsi alkoi because I want you, because I want you to be happy. Mun teksti istui tavuineen siihen täysin: mä annan sut pois, mä päästän sut pois, vaikka sattuu. Lasse oli venyttänyt sanan happy toista tavua, joten itsekin venytin sattuu-uu ja tottuu-uu.

Lassen työhuoneella teimme demon, minkä jälkeen kirjoitin vielä kakkosversen uusiksi. Kävin myös Markus Koskisen luona saadakseni konsultaatiota. Tämän jälkeen vaihdoin kertsin jatkoon minä-muodon sijasta sä annat mut pois.

Albumi tehtiin pääosin Matti Mikkolan kotona. Laulut äänitettiin työhuoneen viereisessä makuuhuonessa. Musassa oli silloin shuffle-poljento, joka myöhemmin vaihtui. Varmaan siksi laulussa on paikoin jännää epätaimia, jonka päätimme jättää.

Tuotantoa hiottiin pitkään ja myös karsittiin raita kerrallaan. Soittajina olivat Matti Mikkola (koskettimet), Petri Kautto (akustinen kitara), Tommi Suutarisen johtama jousikvartetti Lumos: Anette Grevberg, Sirkku Hilanko, Esa Korja ja Annukka Nevalainen; Toni Kulku (perkussiot), (huilu ja oboe) sekä Erno Tiittanen (pasuunasoolo).

Tämä on mun kaikista levytyksistä se, josta on tullut ylivoimaisesti eniten palautetta. Moni on avoimesti kertonut omia tarinoitaan. Paljon on tullut kuolemaan ja hautajaisiin liittyviä viestejä. Tehdessäni ajattelin muuta, mutta kun annoin tekstin pois käsistäni, päätösvalta tulkinnoista siirtyi kuulijoille. Ja niin sen pitää ollakin.”

Jumppalaulu
Säv. trad.
San. Mats Lillrank
Ensilevytys: Fröbelin Palikat (1991)

“Pää, olkapäät, peppu, polvet, varpaat …”. Suomen tunnetuimman lastenmusiikkiyhtyeen suosittu leikkilaulu syntyi pian bändin perustamisen jälkeen. Laulun esikuva löytyi Ruotsista.

Mats Lillrank kertoo:

”Äidinkieleni on ruotsi. 1980-luvun puolivälissä löysin sukulaistytön kautta ruotsalaisen Mora Träskin, joka esitti lastenlauluja rokkiversioina.

Fröbelin Palikat perustettiin 1987, ja pian me neljä lastentarhanopettajaa huomasimme päiväkotikeikoilla toiminnallisuuden tärkeyden. Näin leikkilauluista tuli olennainen osa ohjelmistoamme.

Mora Träsk oli levyttänyt laulun Huvud, axlar, knän och tår. Se oli heillä kansanlaulu. Siitä on suunnilleen samalla melodialla ja hiukan vaihtelevin sanoin trad-versioita eri kielillä. Mora Träskin rokkiversiossa yksi idea on, että tempo kiihtyy säkeistö kerrallaan.

Kun aloin sovitella samaan melodiapohjaan suomenkielisiä sanoja, tein sisältöön jonkin verran muutoksia. Uusina ruumiinosina otin mukaan pepun ja vatsan. Peppu toi huumoria ja rokkihenkeen sopivaa kapinaa. Vatsa toi esimerkiksi sen, että lapsia on vuosien myötä yhä enemmän naurattanut, kun bändin ukot keikoilla taputtavat keskivartaloaan.

Kotona kitaraa rämpytellessä istutin tavut kohdilleen. Tiettyjen äänteiden kuten p:n suosimisella tuli mukavaa rytmiikkaa. Äänneleikittelyä en tosin vielä silloin osannut sanallistaa. Noudatin vain sitä periaatetta, että laulun teksteineen pitää kuulostaa hyvältä, sen pitää saundata ja istua suuhun niin, että se on helppo laulaa.

Kun aloimme 1990 äänittää ensimmäistä levyämme, soitin ennen teoskorttien täyttämistä Teostoon. Saamani ohjeen mukaisesti rekisteröin sanoituksen omakseni. Tekijänoikeushan suojaa teoksen persoonallista ilmaisumuotoa, mutta ei pelkkiä ideoita kuten sitä, että luetellaan ruumiinosia. Suojattua sanoitusta ei voi ilman tekijän lupaa liittää esimerkiksi mainoksiin. Yhden kerran olen luvan tämän mainoskäyttöön antanut.

Sovittajina on koko bändi eli Ari Bergström, Hannu Mäkelä, Timo Nuutinen ja minä. Mora Träskin version tavoin meilläkin tempo kiihtyy säkeistöittäin. Laulun nimeä miettiessä todettiin, että täähän on pelkkää jumppaa.

Ensimmäisen levyn teimme Base Beatille. Kun myöhemmin MTV-musiikille siirtymisen jälkeen levytimme Jumppalaulusta uuden version, sain studiossa äänittäjä Harri Sutiselta hänen Kreikasta ostamansa busukin. Se oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun olen busukia soittanut.

Vuonna 1991 esiinnyimme Ylellä, ja jo siinä taltioinnissa rumpali Hannulta niksahtaa selkä kesken tv-konsertin. Pienen hämmingin jälkeen me Jumppalaululla vetristämme hänen selkänsä. Tämä ohjelmanumero on kulkenut mukana alkuajoista lähtien. Nykyään se on myös ikääntyneiden soittajien lakisääteistä taukojumppaa.

Suomalaiseen kansanlauluun Pää, olka, polvi, varvas tällä ei ole muuta yhtäläisyyttä kuin idea ruumiinosien luettelemisesta loogisessa järjestyksessä. Melodia on siinä ihan eri ja muutenkin se on kaukana meidän rallista.

Tämä oli ensimmäisiä sanoituksiani. Lastenlauluja olin kuunnellut jo paljon. Osassa häiritsi liiallinen opettavaisuus tai tekstin huono istuvuus melodiaan. Otin tavoitteeksi, että lastenlaulussa tulee olla hyvää ja soljuvaa suomen kieltä, jota on helppo laulaa ja josta saa hyvin selvää.

Jumppalaulusta on tullut esimerkiksi se palaute, että lapset ja myös maahanmuuttajataustaiset ovat tämän kanssa oppineet nimeämään ruumiinosia. Vanhusten palvelutaloissakin sen tahdissa jumpataan. Maikkarille tehty versio on Spotifyssa meidän kolmanneksi suosituin. Helposti opittavassa leikkilaulugenressä se on selvä ykkönen.”