Christel Sundberg, 34, muistelee, että hänen nuoruudessaan popmusiikki oli Suomessa harmaata aluetta. Oli joko bändejä tai iskelmäartisteja, eikä välille mahtunut muuta.

”Oli Idolsista mitä mieltä tahansa niin se toi popmusiikin Suomeen ja haastoi tuottajuutta aivan uudella tavalla. Täytyi tietää, mitä ulkomailla tapahtuu, ja mikä on päivän soundi.”

Suomalais-slaavilaiselle kansanluonteelleen tyypillisesti suomalaiset ovat suhtautuneet vakavasti yhteiskuntakriittiseen taiderockiin. Hiestä ja kohkaamisesta syntynyttä rock’n’rolliakin on pidetty aitona. Popmusiikki sitä vastoin on ollut synonyymi heppoiselle ja helpolle musalle – ainakaan sitä ei ole arvostettu kuten Ruotsissa tai Jenkeissä.

Chisulle pop on kuitenkin ollut aina luontevin itseilmaisun kieli.

”Minulle popmusa ei ole ollut koskaan kirosana. Olen aina rakastanut Prodigyn ja Björkin elektronista soundimaailmaa. En ole ikinä pitänyt popmusaa typeränä tai naiivina. Nerokkaimmat popkappaleet käsittelevät vaikeitakin aiheita niin, että ihmiset ymmärtävät mistä puhutaan ja pystyvät samaistumaan.”

SUITSUTUSTA JA EMMA-PALKINTOJA Sundbergille on sadellut alusta asti siinä määrin, että syntyy kuva sankarittaresta, jolle kaikki on aina ollut helppoa. Todellisuus on jotain toista. Itä-Helsingin Laajasalossa kasvanut Chisu (lempinimi veljen keksimä) ei saanut sen erityisempää eväspakettia muusikonuralleen. Onneksi yksinhuoltajaäiti taipui tyttärensä painostukseen, ja vanhemmat hommasivat pianon.

Alkoi niin vimmattu treenaaminen, että naapurit valittivat. Polttava halu tehdä musiikkia ei saanut kaveripiirissä vastakaikua, joten kaikki oli tehtävä itse. Onneksi kohtalo puuttui peliin.

”Oli nuorisotalon treenikämppä ja koulun musiikkiluokassa puuhasteltiin, mutta kukaan parhaista kavereistani ei ollut soittaja. Olin yksin kunnes tutustuin Jukka Immoseen. Häneltä opin paljon uutta. Siihen asti olin käyttänyt PC:n alkeellista Cakewalk-softaa, ja naksautellut nuotteja hiirellä. Minulla ei ollut edes koskettimistoa, jolla soittaa. Tekemisen halu on ollut aina, mutta välineet ovat parantuneet vasta matkan varrella”.

YHTEISTYÖ IMMOSEN KANSSA alkoi pian kantaa hedelmää, ja hänen rohkaisemanaan Chisu alkoi laulaa omat biisinsä. Kun Immonen sai jalansijaa alalla, kutsuivat ammattimaisemmat ympyrät. Asko Kallonen vakuuttui pian Chisun demoista, ja muiden tuottajatöiden ohella keskusteltiin myös ensimmäisestä levystä. Tuottaja-tittelin omaksuminen ei ollut Sundbergille kuitenkaan itsestäänselvyys.

”Vasta ekan levyn julkaisun myötä koin, että olen oikeasti tuottaja.”

Sundbergia pyydettiin tuottamaan Kristiina Wheelerin levyä ja tekemään biisejä Antti Tuiskulle. Askel ammattimaiseen tekemiseen on iso hyppy. Sundberg haluaakin rohkaista uusia tulokkaita voittamaan pelkonsa.

”Ei kirjailijakaan ole kirjailija ennen kuin on julkaissut jotain. Moni pelkää kritiikkiä ja epäonnistumista. Se on turhaa. Pitää olla rohkea ja ottaa se ensimmäinen askel.”

Sama nainen ja Tuu mua vastaan ovat vahvoja hittejä isoilla tunteilla. Chisussa on slaavilaista dramaattisuutta. Äärilaidat kolisevat melodramaattisesta melankoliasta kujeilevaan kepeyteen. Chisun kevyempi puoli leikittelee niin teksteillä kuin soundeillakin. Baden-Baden on tästä hyvä esimerkki. Mielikuva melankoliassa ja itsesäälissä rypevästä kansakunnasta, joka pullottaa kyyneliään myytäväksi, on herkullinen. Laulun humoristinen taso ei jää epäselväksi, mutta kepeyden takaa löytyy yhteiskuntakritiikkiä.

”Baden-Baden on lauluna renkutus, jonka videolla joraan verkkosukkahousuissa ratikassa. Mutta jos malttaa kuunnella tekstiä, niin sieltä löytää jotain syvempää. Haluan haastaa itseni kirjoittamalla kappaleisiin erilaisia kerroksia. Tässä käsittelin alkoholismia suomalaisena kansantautina.”

SÄVELLYKSET SUNDBERG TEKEE pianon kanssa. Sanoitus syntyy usein siinä samalla.

Lopullisen värimaailmansa musiikki saa tuotantoprosessissa, jota Sundberg pitää tärkeänä.

”Hyvin usein sävellän biisin ensin pianolla loppuun, jonka jälkeen vien sen Logic-ympäristöön – kutsun tätä synahelvetiksi. Sitten mietin, mitä voisi tapahtua.”

Sävellys ja varsinkin tuotanto luovat kontrasteja tekstille.

”Näiden yhtälö tekee kokonaisuuden. Siksi on mielenkiintoista ja äärimmäisen ihanaa, että olen pystynyt tuottamaan omat levyni.”

INSPIRAATIO ISKEE HETKESSÄ ja silloin on toimittava, tietää jokainen laulunkirjoittaja. Myös Sundberg uskoo tuohon pyhään hetkeen ja haluaa saada idean talteen ennen kuin laulu karkaa.

”Sen verran pitkään olen ollut alalla, että alussa kirjoitin kaiken maailman lappusille. Nyt hyräilen melodioita puhelimeen ja kirjoitan ideoita muistiin kaiken aikaa, vaikka aika harvoin juuri niistä kuitenkaan tulee valmiita biisejä. Sillä hetkellä kun idea tulee, pitäisi istua alas ja ryhtyä tekemään. Silloin on lähteellä ja sinne lähteelle on tosi vaikea palata jälkeenpäin. Minulle tärkein biisinkirjoituksen työväline on aika. Voin kuluttaa viikkoja etsimiseen ja kun idea löytyy, biisi syntyy hetkessä.”

POLARIS on Chisun neljäs levy. Sen sävy on pohdiskelevampi kuin aiempien. Vuonna 2009 ilmestyneellä, tuplaplatinaa myyneeltä Vapaa ja yksin -levyllä Chisu ihastutti rohkealla naiskuvalla ja huumorilla. Miehistä viis ja Kerrasta poikki edustivat uudenlaista kirjoitustyyliä. Hattaran lailla mieleen tarttuvia hittejä yhdistää musta huumori.

”Jotkut ovat kysyneet miksi Sabotagessa ja monissa biiseissäni on semmoinen femme fatale -hahmo. Kun näen epäkohdan, puen sille mustat vaatteet. Pystyn käsittelemään asioita kun nauran henkilöhahmoilleni. Kun huumori vähän kukkii, tulee kappaleista paljon parempia kuin liialla traagisuudella.”

Tyyli on kolahtanut suomalaisiin: Chisu-albumeja on myyty jo yli 300 000.

KLISEET eivät Sundbergia pelota. Päinvastoin. Niihin tarttuminen on vain työväline, jolla sanoitukset saatetaan jokaista koskettavalle tasolle.

”Kirjoitan paljon rakkaudesta. On helppo rinnastaa asioita parisuhteisiin, koska aika monilla meistä on kokemuksia rakkaudesta. Nämä ovat minun pohdintoja. Ei esimerkiksi Tuu mua vastaan ole pelkästään parisuhteista. Se kertoo konflikteista ja äärimielipiteistä, siitä kuinka ihmisten pitäisi tulla toisiaan puolitiehen vastaan. Se pätee nimenomaan tässä ajassa kun puhutaan pakolaisista ja maahanmuutosta. Kun mennään kohti globalisaatiota niin nämä asiat koskevat kaikkia.”

Ei ole juurikaan aiheita, joita Sundberg haluaisi välttää. Mutta läheisten elämäntilanteet eivät ole biisimateriaalia. Sitä vastoin arki sinänsä on se miljöö, missä tarinat tapahtuvat.

”Lauluni käsittelevät sitä arkea mikä me joka päivä kohdataan.”

TUOTTAMINEN ON KOKOPÄIVÄISTÄ työtä ja bändikin vaatii aikansa. Sundberg arvostaa sitä, että kokoonpano on pysynyt lähes samana kaikki vuodet: kosketinsoittaja Emilia Takayama, basisti Tero Palo, rumpali Mikko Pöyhönen, sekä kitaristit Seppo Salmi ja Miikka Colliander. Kun Colliander keskittyi Irinan bändiin, tuli toiseksi kitaristiksi Jussi Jaakonaho. Sundberg halusi soundivelho Jaakonahon tuottamaan elektromaailman livebändille. Jaakonaho soittaa myös viimeisimmällä levyllä.

Sundberg pohtii, päästäisikö tulevaisuudessa jonkun muun tuottamaan laulujaan. Neljän levyn jälkeen takki on tyhjä ja uuttakin voisi keksiä. Toisaalta Chisu on juuri siksi Chisu, että suhtautuu niin intohimoisesti ja kokonaisvaltaisesti koko tuotantovaiheeseen.

”Biisinkirjoittaminen on niin hauskaa. Haaveilen, että voisin tehdä sitä enemmän, mutta artistina heiluminen vie niin paljon aikaa.”

Muillekin voisi tehdä. Vesa-Matti Loirille syntynyt Aina tulee jotain oli tilaustyö, joka osoittaa että kannattaisi.

”Se jo melkein valmiina kun Tommi Viksten otti yhteyttä kysyäkseen olisiko minulla lauluja Loirille. Viimeistelin biisin ja uskalsin revitellä tekstin kanssa vielä enemmän kun kuulin, että kyseessä on Loiri.”

”ULKOMAILLA VAPAUTUU jostain semmoisesta, mikä täällä jarruttaa”, Sundberg pohtii.

“Olin New Yorkissa kaksi kuukautta ja huomasin, kuinka se alkoi vaikuttaa pukeutumiseenkin: laitanpa pinkin turkin tänään vaikka on tiistai! Se fiilis vaikuttaa myös biisinkirjoittamiseen.”

Yksi haaveista onkin kirjoittaa musiikkia kansainvälisille markkinoille.

“Voisin esimerkiksi testata miltä tuntuu kirjoittaa Ruotsissa. Minua kiinnostaa englanniksi tekstittäminen. Ei laulun tarvitse olla kielellisesti vaikea, jos se soi ja siinä on joku idea.”

KEIKKAILUN syrjään jättäminenkin houkuttelisi, ja Sundberg haluaisi myös sukeltaa syvemmälle elektroniseen musiikkiin. Esimakua tästä on jo olemassa. Muotikuvaaja Juho Mustosen Yksi-lyhytelokuvasarjan musiikki on Chisun käsialaa.

Selvästi on aistittavissa, että Sundberg voi pian yllättää kaikki tekemällä jotain aivan muuta kuin mitä odotetaan.

”Polarista tehdessäni halusin tehdä tyylikkään levyn. Se huumoripuoli on dempatumpi. Nyt tahtoisin tehdä jotain tosi modernia ja simppeliä. Joskus haluaisin myös keskittyä vain säveltämiseen, ja unelmanani on tehdä elokuvamusiikki. Se vaatii oman aikansa.”

Albumit
Säveltäjä, sanoittaja, tuottaja

Alkovi, 2008
Vapaa ja yksin, 2009, Teosto-palkinto v. 2011
Kun valaistun, 2011
Kun valaistun 2.0, 2012
Polaris, 2015
Julkaisija: Warner Music Finland

Chisun musiikkia lyhytfilmeissä: www.mustonenyksi.com

www.chisu.fi