Loppukeväälläkin huippuiltoja

ELVISin järjestämä Lauluntekijäklubi Helsingin Gloriassa vietiin kevään osalta päätökseensä vastaavalla huipputunnelmalla ja -tasolla, jolla se tammikuun alusta starttasikin.

Sarjan jokainen klubikonsertti-ilta virittäytyi akustisen musisoinnin myötä jopa poikkeuksellisen hienoon tunnelmaan. Kaikki mukana olleet artistit ’säestäjineen’ olivat hyvin innoissaan tapahtuneesta, ja koska ’Laululla on tekijänsä’ -sloganin mukaisesti asian ydin olikin lauluntekijät ja heidän esityksensä, on tässä syytä erityisesti kiittää jokaista erikseen ja kaikkia yhdessä koko projektin erinomaisesta onnistumisesta.

Julkinen sana noteerasi klubin yllättävän vähällä kommentoinnilla, sillä vain Demarin iso artikkeli avajaisillasta on tiedossamme. Toki ennakkojutuista, eli ns. puffeista voimme olla kiitollisia. Yleisö kuitenkin löysi klubi-illat varsin hyvin – 150 hengen keskiarvolla – joten pärjäämiseen pääkaupunkiseudun mittavassa tarjonnassa täytyy olla tyytyväinen.

Toteutuneet suunnitelmat

Maaliskuun ensimmäisen klubin (10.03.) aloitti Anna-Kaisa Liedes ystävineen (Vilma Timonen & Topi Korhonen), tuoden tämän päivän näkökulmaa lauluntekoon trad/etno-vaikutteista. Dave Lindholmin osuus oli erityisen intensiivinen läpileikkaus tekijänsä keskeisistä lauluista, mukanaan esimerkiksi ”Voi kun riittäis pieni taivas” sekä ”Pieni ja hento ote”. Mukaan pääsi jopa yksi levyttämätönkin laulu. Maritta Kuula tarjosi sävykkään puolen tunnin otoksen tuotannostaan kitaristi Jyrki Sahlan avustamana, saaden jo villiintyneitäkin kannustushuutoja paikalle saapuneilta hard core -faneiltaan. Illan yllätysvieras oli Laura Antikainen (muistattehan Jarkko & Laura -duon?), joka varmaankin yllätti kaikki paikallaolijat melodisilla lauluillaan ”aikuisen naisen elämästä”, poikansa Joonas Antikaisen säestämänä.

Maaliskuu jatkui illalla (24.03.), jonka aloitti Merzi Rajala omilla lauluillaan Seppo Sundströmin kera. Merzi esiintyy ehkä enemmän kuoron- ja yhtyeenjohtajana eri yhteyksissä, mutta saimme muistutuksen siitä potentiaalistaan, millä hän aikoinaan menestyi Nokian Tapsan Tahdeissa. Tuure Kilpeläinen esitteli soolona uutta, tulevan levynsä materiaalia, mutta noukki mukaan myös debyyttialbuminsa parhaimmistoa. Paljonkin ns. trubaduurikeikkoja näinä aikoina tekevä Pave Maijanen latasi aivan yksin siis lopuksi varsinaisen ”suurimmat hitit” -pläjäyksen, ihan I´m gonna roll´ia myöten, johon hän asianmukaisella rock ´n roll -asenteella nivoi mukaan Kari Peitsamon ”Kauppaopiston naisetkin”. Kokeneen kehäketun suvereenia läsnäoloa. Alkuillasta lavalle syöksähti yllätyksenä ELVISin johtokunnan jäsen Tommi Lindell, joka omana yllätyksenään toi mukanaan 9-vuotiaan tyttärensä Maijun, ja näin klubi pääsi osalliseksi myös lapsityövoiman käyttöön. Mutta tarkoitus oli pyhä, ja paras mahdollinen kontrolli työehdoista oli läsnä.

Alkuperäinen kuuden konsertin sarja päätettiin huhtikuun alussa (07.04.), jolloin pidettiin duojen ilta. Merja & Pekka Laaksonen aloittivat, materiaalin ollessa viimemainitun käsialaa. Yllätysvieraana nähtiin ja kuultiin lavalla arvovaltaista taitoa ja karismaa, kun Lasse Mårtenson suoritti charmikkaalla persoonallisuudellaan yhden nykyisin todella harvoista esiintymisistään. Elokuvateemojen ohella kuultiin vastaansanomaton tulkinta Mårtenson/Vainio -yhteistyöstä ”Kaikki paitsi purjehdus on turhaa”. SaloRantalaSoi on Heikki Salon ja Iiro Rantalan käyttämä otsikko, johon monet osaavat jo luottaa, eikä kukaan nytkään pettynyt. Huikeaa yhteistyötä ja mainioita lauluja, viimeisenä ylimääräisenä jopa ”Lapsuuden sankarille”. Tätä et tv:stä näe! Maarit & Sami Hurmerinta intoutuivat pianon ja kitaran ääressä pitkään settiin, jossa kuultiin originaalien ohella myös joitakin heidän yhteyksistään tuttuja käännöskappaleitakin. Hienoa oli huomata, miten hyvin heidänkin äänitteillä ehkä hyvinkin isoilla kokoonpanoilla toteutetut laulunsa toimivat alusta loppuun kahden hengen duettoina. Sellainen on lähtökohtaisesti hyvän laulun merkki numero yksi.

Yleisönkin pyynnöstä

Hyvästä vastaanotosta, kannustavista kommenteista ja artistien myötämielisestä suhtautumisesta johtuen päätettiin Lauluntekijäklubia jatkaa vielä kahdella illalla. Toukokuun alussa (05.05.) lavalle astui ensin Ville Leinonen, joka on Valumo-yhtyeensä kanssa rakentanut viime vuodet nousujohteista uraansa. Nyt hän oli liikkeellä duona kitaristi Tuomas Luukkosen kanssa, tarjoten etupäässä materiaalia hieman yllättä vältä sooloalbumiltaan ”Suudelmitar”. Jussi Hakulinen veti vakuuttavan settinsä läpi hanuristi Aki Peltosen tuella, eikä luovuttanut, vaikka kitaransa luovuttikin ennen viimeistä encorea, Yö-yhtyeen viimeisintä megahittiä ”Rakkaus on lumivalkoinen”. Kohtuuttoman harvoin oman materiaalinsa parissa viime vuosina esiintynyt Esa Kaartamo astui loppuillasta lavalle, ja aloitti Broadcast-klassikolla You break my heart. Hän kutsui mukaansa Hoedown-ystävänsä Mika Kuokkasen ja Ninni Poijärven, ja tarjoili upeita tässä ja nyt -versioita etupäässä uusimman albuminsa ”Näillä main” -materiaalista. Encoreen eksyi jo Jackson Browneakin – eikä siinä mitään, onhan amerikkalaisillakin lauluilla tekijänsä.

Hienon sarjan hieno finaali rakennettiin toukokuun puoliväliin (19.05.). Helsingin ympyröissä jo kohtuullista huomiota herättänyt säveltäjä (ja sanoittaja) Maija Ruuskanen aloitti illan (pää)solistinaan Veera Railio. Duo oli ottanut tuekseen hanuristi Matti Kallion, kun ensimmäistä kertaa olivat esittämässä materiaaliaan näin riisutussa muodossa. Hanuristi Kimmo Pohjonen ja viulisti Arto Järvelä tunnetaan yhtyenimellä Pinnin Pojat, ja pojat tarjoilivat aluksi muutamia rentoja (omia) pelimannilauluja kaksistaan, ja pyysivät lavalle sitten Erkki Rankaviidan laulamaan. Siitä lähtikin sellainen show käyntiin, että yleisö huusi paikoitellen aivan suoraa huutoa. Tuli P. Mustapäätä ja tuli J. Leskistä. 76-vuotias herra Rankaviita oli hyvin otettu saamastaan vastaanotosta – ”on myönnettävä etten minä ihan tällaista ollut odottanut”. Sirkka-Liisa Sass oli pyytänyt mukaansa laulamaan Nora Raikamon ja säestämään pianisti Michael Kujawan. Sass itse siirtyi muutaman alkunumeron jälkeen sivuun, ja Raikamo & Kujawa -duo veti hieman teatterinomaisesti läpi loput Sass-laulut. Tyylikkään ja hyvin oikeaan osuneen, vaikuttavasti toimineen klubin päätössetin kävi lopuksi laulamassa valtion säveltaidetoimikunnan jäsen Mikko Perkoila. Saimme malliesimerkin siitä, mitä on rutiini parhaimmillaan.

teksti: Pekka Nissilä

Kaikki kuvat: Antti Hämäläinen