Musiikintekijät -logo

Lastenkulttuurin puolestapuurtaja

Lastenkulttuurin puolestapuurtaja

Marjatan isä oli taiturimainen viheltäjä, itseoppinut vibraaton hallitsija, ja karjalainen äiti piti usein lauluhetkiä Marjatta sylissään.

Kauas on lyhyt matka! Esiintyjinä mm. Marjatta Meritähti, Juho (Jukan poika)
Itkonen, Ona Kamu (Marjatan tytär), Jussi Lampi ja Ailu Immonen (Marjatan poika).

Säveltäminen on sisintä

– Kun taannoin poikkesimme eräässä kuppilassa matkalla Tammisaaresta Helsinkiin, kuului eräästä kaljapöydästä ”moniäänistä” laulantaa: Ihahaa, ihahaa, hepo hirnahtaa… Voiko parempaa tunnustusta säveltäjä saada.

Pianonsoiton opinnot Marjatta aloitti 6-vuotiaana Viipurin musiikkiopistossa Lahdessa. Äiti haaveili tytöstään viulunsoittajaa mutta isä toi jostain kotiin pianon.

– Luulin lapsena, että soittamisen kuuluu sattua enkä siksi kai puhunut kivuistani, jotka johtuivat siitä, että pienten käsien piti venyä mahdottomuuksiin. Opettajaa kiinnosti vain, pääseekö ahkera oppilas ylivaikealla kappaleellaan oppilasnäytteisiin.

– Olen siis kilpailukulttuurin tuote, minua on kilpailutettu ja olen ollut kilpailun välineenä. Ahdistus vain kasvoi, kun lasten vanhemmatkin ottivat yhteen siitä, kenen lapsi on paras.

Kramppaa, kramppaa

Myöhemmin Sibelius-Akatemiassakin jännitykset jatkuivat. Silloinen pianonopettaja huomasi krampit, mutta ei osannut tai viitsinyt puuttua. Sen sijaan hän suositteli opintoja Ateneumissa!!! No – Marjatta vaihtoi solistiselta osastolta koulumusiikki-osastolle.

– Tietysti kurkkukin oli jännitystilassa ja se tuotti komean ”kukon” laulun loppututkinnossa. Koulumusiikkiosaston silloinen johtaja Matti Rautio tuli sentään lohduttamaan, että hän olisi antanut paremman arvosanan, kun esitys oli niin eläväinen.

– Sekä laulun että soiton opetuksen tulisikin olla jännityksiä ehkäisevää. Musiikillisen viestin pitäisi siirtyä suoraan ”aivoista koskettimille tai kurkusta kuulijaan”.

Papereilla puikkoihin

Sibiksessä Marjatta sai sekä pianonsoitonopettajan että musiikinopettajan paperit. Orkesterinjohdon tutkinnon hän suoritti Jorma Panulan kapellimestariluokalla vuonna 1972.

– Eniten olen johtanut omia sävellyksiäni. Helsingin kaupunginorkesterin tilausteoksen ”Ihmeellinen maalari” (virolaisen Ellen Niitin runoelma värien synnystä Liisa Ryömän taiturimaisena suomennoksena) kiertäessä maan kaupunginorkestereita 80-luvulla lauloivat Anneli Saaristo ja Monna Kamu vuorotellen ja Kosti Kotiranta esitti nimiroolin. Mukana oli myös aina kunkin kaupungin lapsikuoro.

Marjatta oli pitkästä aikaa puikoissa pari vuotta sitten Lappeenrannassa.

– Sovitin ”Pikku-Marjan eläinlaulut” valtion kohdeapurahan turvin jousille, puupuhaltimille ja vaskille sekä lapsikuorolle. Lavalla oli Alakylän ala-asteelta 110 lasta jotka lauloivat kuin enkelit. Materiaalin on tarkoitus olla syksyllä Musiikin Tiedotuskeskuksessa eli sieltä saatavissa. Nuotit soveltuvat myös musiikkiopistojen orkestereiden käyttöön.

Sävellystensä johtamisen lisäksi Marjatalla on ollut ilo päästä ohjaamaan lastennäytelmä ”Amelei, majava ja höperö kuningas” Loviisan teatteriin. Vuosi oli 1998.

– Se oli mulle iso juttu.

Äidiltä saatua yhdessä laulamisen perintöä Marjatta haluaa viedä eteenpäin Ihahaa-opistossa, joka toimii Annantalossa Helsingissä. Tämä tutti-ikäisille ja heidän vanhemmilleen tarkoitettu opisto on Marjatan ideoima ja hän toimii sen opettajana.

Vantaalla Lasten taidetalo Pessissä harjoittelee puolestaan Pessi-kuoro, jossa laulaa liki 50 lasta. Marjatta on kuoron johtaja ja säveltää suuren osan sen ohjelmistosta.

Säveltämisestä

– Säveltäminen on mulle tärkein ja henkilökohtaisin asia. Se liittyy kaikkeen muuhun mitä teen. Säveltäjänä olen itseoppinut ja Pentti Lasasta siteeraten voisin minäkin sanoa, että muut ovat opetettuja. Partituuri toki tuli tutuksi kapellimestariopinnoissa, ilman niitä tuskin olisin kirjoittanut mitään isommille kokoonpanoille.

– Kevyen musiikin soinnutuksen opin vasta 30-vuotiaana. Kun sävellän, ajattelen kontrapunktisesti eli en sävellä melodiaa, jota ryhtyisin sitten soinnuttamaan jälkikäteen. Soinnuttaminen on elimellinen osa säveltämistä.

Ensimmäinen sävellys syntyi, kun Arvo Turtiaisen runo ”Suutari Nikke” pysähdytti. Arja Saionmaa on tulkinnut sen Arvo Turtiainen -levylle Marjatan säestämänä.

Lastenlaulu Nauris aloitti Kissa Kehrääväinen -laulusarjan, joka myöhemmin levytettiin esittäjänä lapsiryhmä Karviaiset. Orkesterisovitusten pääpaino oli ”puupuhaltimien monivivahteisten karaktäärien esittelyssä eri kokoonpanoissa”. Love Recordsin konkurssi sotki levyn myynnin, mutta Love Kustannus pelasti sen jälkipolville ja sitä on cd:nä yhä saatavilla.

– Kirjoitan nuotit käsin, mutta aion kyllä vielä tietokoneenkin hankkia ja ilmoittauduin Klemetti-opiston Sibelius-ohjelman kurssille Orivedellä kesäkuussa. Mutta kurssi mokoma olikin jo täynnä ja jäin varasijalle. Nyt kaipaisin hyviä neuvoja sen suhteen, millainen kone ja ohjelmat pitäisi hankkia. Sen olen ymmärtänyt, että säveltäjät suosivat ”mäkkiä”.

Eri ikäisten esittäjien äänialasta puhuttaessa Marjatta korostaa, että suuri seksti d:stä h:hon on 7-vuotiaiden keskiverto ääniala. Ennen laulukirjat olivat miesten tekemiä ja laulujen sävellajivalinnat suosivat keskivertoa miestä. Useimmat naisopettajat joutuivat kimittämään. Siitä johtuu monen muisto naisopettajan sirkkeliäänestä. Laulut taas olivat lapsen kannalta usein äänialaltaan liian laaja-alaisia.

– Kiinnitin asiaan huomiota jo Sibiksessä. Äänialueet kiinnostivat vaikka en osannut silloin vielä aavistaa, että joskus tekisin lauluja itsekin.

Marjatta tekee yleensä sovituksetkin itse. Tai ei hän mielestään sovita, vaan kaikki on sitä samaa säveltämistä. Sovituslupia hän ei ole montakaan antanut.

– Olen ollut tavallaan mustasukkainen omista töistäni autenttisuuden nimissä Jälkeenpäin ajatellen olen tehnyt joissakin tapauksissa tyhmästi. Tietyt materiaalit olisivat levinneet aivan toisella laajuudella jos olisin antanut ne eteenpäin työstettäviksi.

Minne menet Yleisradio?

”Pikku-Marjan eläinlaulut” levytettiin vuonna 1980. Marjatta etsi aktiivisesti vuoden verran levy-yhtiötä, joka olisi suostunut käyttämään huippumuusikoita ja tekemään levyn viimeisen päälle.

– Se ei ollutkaan helppoa kun kyse oli lasten musiikista ja kaiken lisäksi lasten esittämänä. Levyn tuottanut Kalevi Immonen otti yhteyttä Discophonin Mosse Vikstedtiin. Hän oli avarakatseinen ja suostui hankkeeseen materiaalia kuulematta.

Yleisradion kevyen musiikin toimikunta valitsi levyn vuoden levyksi 1980. Kunniakirjassa Oy Yleisradio Ab haluaa kannustaa levytuottajia sellaisten levyjen julkaisussa, joilla on merkitystä suomalaisen esittävän tai luovan säveltaiteen tunnetuksi tekemisessä. Kun kevyen musiikin osasto lakkautettiin, lakkasi kevyen musiikin toimikuntakin. Moni kevyen musiikin tuottaja sai opetella uuden ammatin, kun esimerkiksi lastenmusiikki, laulelma ja monet muut kevyen musiikin alueet jäivät kokonaan Ylen kiinnostuksen ulkopuolelle.

– Minullekin Yle oli aikoinaan merkittävin työnantaja, mutta vuosiin ei ole enää mitään tilattu.

Uusi vuosituhat

– Koko vuosi 2000 oli riemastuttava! Helsinki-säätiö 2000 tilasi minulta ja Itkoselta konsertin. Syntyi seitsemäntoista laulun kokonaisuus ”Kauas on lyhyt matka”, johon Itkonen laati juonirungon. Solisteina olivat Ona Kamu, Kaija Kärkinen ja Jussi Lampi viiden muusikon säestämänä. Samaa materiaalia käytettiin syksyllä ”Taiteilijat ja tutkijat koulussa”-projektissa Munkkivuoren ala-asteella, jossa opettajat ja oppilaat esittivät musiikkiseikkailun yhdessä yhteensä kuusi kertaa.

Meritähden Paatti -orkesteri on toiminut viitisentoista vuotta eri kokoonpanoissa tilaajan kukkaron mukaan. Perusrungon muodostaa duo Meritähti-Kosti ”Komo” Kotiranta. Duo kuuluu Konserttikeskuksen taiteilijoihin.

– Meillä on Komon kanssa kolme kokonaisuutta joiden kanssa kierrämme; ”Pikku-Marjan eläinlaulut”, ”Kissa Kehrääväinen ja Aapiskukko” sekä Itkos-ohjelmisto ”Erilainen eläinpuisto”.

– Myös Malmstén -konsertti järjestyy heti, kun tilaajalla on varantoja isompaan kokoonpanoon. Tästä ohjelmistosta Meritähden Paatti on tehnyt myös Pallo punainen -levyn, joka valitettavasti on loppuunmyyty. Solisteina ovat Ona Kamu, Monna Kamu ja Kosti Kotiranta.

Elviksestä

Elvikseen Marjatta liittyi jo vuonna 1975 eli melkein heti ensimmäisten sävellysten ilmestyttyä.

– Siihen aikaan piti olla kaksi suosittelijaa sekä Elvikseen että Teostoon, ellen ihan väärin muista. Järjestäytyminen ja edunvalvonta tuntui minusta jo silloin tärkeältä. Silloin kun Yle vielä työllisti, tuntuivat tariffitaulukot Elviksen tärkeimmältä tehtävältä. Nyt toiminta jäsenistön edunvalvojana Teostossa päätöksiä tehtäessä on ykkösasiana.

Järjestömeriiteistä mainittakoon muuten, että Marjatta on toiminut Helsingin kaupunginorkesterin johtokunnan puheenjohtajana sekä kaksi kautta valtion säveltaidetoimikunnassa.

Lastenkulttuurista

Yhteistyö tuntuu olevan yksi Marjatan perusarvoista. Sana vilahtelee puheessa vähän väliä, samoin kuin eri alojen taiteilijoiden nimiä ja muusikkoryhmiä sinfoniaorkestereista lähtien.

Materiaa arvostava yhteiskunta ei saa Marjatalta kovinkaan hyvää arvosanaa. Suhtautuminen varsinkin lastenkulttuuriin harmittaa.

– Sitä eikä mitään muutakaan kulttuuria ei voi tietenkään tehdä ilman rahaa. Rahallinen tuki vapaalle harrastustoiminnalle, esimerkiksi kouluille, on huomattavasti vähentynyt. Saadakseen lapsille tarkoitetun äänitteen julki musiikin pitäisi olla jo TV:stä tuttu. Ja sitten sen levyn pitäisi tehdä vielä nopea myyntipiikki!

– Säveltäjän pitäisi oppia myymään itseään ja tehdä kaikkea sellaista mitä en ainakaan itse ole valmentautunut tekemään. Pitää ottaa lusikka kauniiseen käteen tai sitten et ole millään ’maailmankartalla’.

Kalajuttuja työn alla

Sävellystensä lukumäärää Marjatta ei ole koskaan tullut laskeneeksi.

– En ole järin tuottelias, teen vain silloin kun tulee tilaus – sisältä tai ulkoa.

Uusi konserttikokonaisuus on parhaillaan työn alla. Marjatta sai Malmstén-apurahan säveltääkseen Jukka Itkosen 16 kala-aiheista runoa.

– Idean saimme eräässä palaverissa, kun selailin Luonto-Liiton almanakkaa. Jukka kirjoitti muistiin kalalajeja ja siitä se lähti. Seuraavaksi teemme ehkä teemakokonaisuuden kasveista. Päivän sanahan on kouluissakin interaktiivisuus. Eri alojen opettajien kanssa tehdään isompia kokonaisuuksia, jotka esitetään sitten vaikka konsertin muodossa.

Tämä on siis yksi tämän kesän urakoista. Entä mitä aiot tehdä lähiaikoina?

– Säveltämisen lisäksi aion kesällä harjoitella paljon pianonsoittoa. Katri Valan syntymästä tulee syyskuussa kuluneeksi sata vuotta. Kiipeän Anneli Saariston kanssa Teatteri Avoimien Ovien lavalle esittämään lauluja, jotka sävelsin Valan 80-vuotisjuhliin.

Tämä artikkeli on haastattelu. Lue muita haastatteluita

Lehden kansi:

Musiikintekijä-lehti: 2/2001

Selaa lehden artikkeleita