Laulaminen yhdisti

Muistan itse hyvinkin Katriinan levyt 1990-luvun alkupuolelta (Uni 1990, Hiljainen talo 1991, Matka-arkku 1993, Murtuisko siivet 1995 ja Marseillen Saippuaa 1997). Tuolloin kriitikot vertasivat Katriinaa lauluntekijänä Hectoriin. Jotakin herkän folkmaista Katriinan tuotannosta voi löytääkin ­ ihmisistä ja ympäröivästä maailmasta kertovat laulut tulevat lähelle, lempeästi ja lämpöisesti, kuitenkin ripsakasti angloamerikkalaista singer/songwriter-perinnettä kunnioittaen.

Itseäni viehättää erityisesti Katriinan tapa laulaa; eipä tarvitse levylautaselta kuunnella pihinää, honotusta tahi taiteellista kiekunaa, Katriinan ääni kun rosoisen lempeästi hivelee sydäntä ja korvaa.

Kuinka musiikki tuli elämääsi? Kiinnostuit pop-musasta ilmeisesti jo varhain? Mitkä bändit/artistit kolisivat?

Mun popmusiikki-innostukseni syttyi jo ihan skidinä: mulla oli 10 vuotta vanhempi veli, joka kuunteli kotona innokkaasti Beatlesia. Lopullisen beatles-pistoksen sain, kun vuonna 1974 kotiin ostettiin Hey Jude/Revolution ­single divarista; olen siitä lähtien ollut aivan myyty Beatles-musiikille, ja pitänyt heidän musiikkiaan ja biisejään ylittämättöminä pop-musiikin saralla.

Millaisia olivat ensimmäiset bändikuviot?

Mä liityin vuonna 1976 nuorisoteatteriin (mun vanhemmathan on myös näyttelijöitä …että kai tässä sen tyyppisiä geenejä kannetaan). Ko. teatterin pojat olivat panneet bändin pystyyn ja etsivät siihen laulusolistia … He pyysivät mua mukaan ­ ja minä tietenkin lähdin. Olin aivan otettu tilaisuudesta! Me vedettiin sen ajan miehistä rokkia: Led Zeppelinin, Sladen ja Creedencen biisejä ja harjoiteltiin meidän autotallissa. Jouduttiin sittemmin vaihtamaan treenipaikkaa, kun oikea rumpali saatiin bändiin … Myöhemmin innostuin mm. Joni Mitchellin musiikista, ja olenhan minä elättänyt itseäni ihan katusoittajanakin yhden kesän, esittäen Helsingin Perunatorilla mm. jazzia ja Mitchelliä.

Luin, että olet opiskellut pianonsoittoa ja ollut musiikkiopistossa … perinteinen tyttöjen pianonpimputus alkoi kuitenkin siis jossain vaiheessa ärsyttää?

Niin…tai oikeastaan klassisen musiikin opiskelu ei vastannut ollenkaan sitä, mitä mä musiikilta hain: luovuutta, iloa, mahdollisuuksia. Mulla oli kuitenkin kova halu oppia musiikin perusteet ja soittamaan pianoa kunnolla, joten opiskelin sinnikkäästi. Ennen pitkää pianoläksyt alkoivat tuntua jokseenkin ahdistavilta; halusin jo tuolloin luoda jotakin omaa. Mulla kävi onneksi kuitenkin hyvä onni laulunopettajan suhteen: muistan kuinka opettajani Aila Itäkylä kehuskeli joskus, kuinka mulla oli tunnilla ääni hyvin auki, ja kerrottuani hänelle olleeni edellisenä iltana rokkikeikalla, hän totesi siihen aivan ihastuksissaan: ”…Ai kun hyvä !”.

Mitä tuumit tuolloin 90-luvun taitteessa, kun julkaisit ensimmäisiä omia laulujasi? Oliko kynnys korkealla lähteä tekemään omia biisejä? Tyrkyttivätkö tuottajat ensin omia biisejään naisartistille esitettäväksi perinteiseen tapaan?

Tästä Beatles-syndroomasta johtuen mulla oli alussa todella korkea kynnys tehdä omia biisejä ­ kaikki hyvät biisithän oli jo tehty! Mua ei kuitenkaan koskaan ole millään lailla ohjattu muitten tekemien laulujen pariin, vaan omat biisit on otettu hyvin vastaan levy-yhtiöiden puolelta. Ekan singleni tein Megamanialle, kunnes sitten Janne Louhivuoren avustuksella siirryin levyttämään Fazerille. Jannehan on ollut alusta lähtien mulle erittäin tärkeä lenkki: hän on myös tuottanut kolme ekaa levyäni. Ja tällä uusimmallakin hän on mukana ­ soittamassa hienosti kitaraa…

Uusi levysi on juurevaa, lämminhenkistä, hyvin tehtyä musiikkia. Kuinka pitkään näitä lauluja synnytit?

Tämän levyn biisit ovat syntyneet noin neljän vuoden aikana, edellinen levynihän (Marseillen saippuaa) ilmestyi vuonna 1997.

Uudella levylläsi ”Valo lentää” soittavat/laulavat alan huippumuusikot Janne Louhivuoresta Kepa Kettusen kautta Maarit Hurmerintaan. Olet kuitenkin (sävellysten ja sanoitusten lisäksi) ollut mukana sekä sovittamassa että tuottamassa levyä ­ kuinka yhteistyö muusikoiden ja maanmainion äänittäjä/miksaaja Dan Tigerstedtin kanssa sujui?

Olen aina digannut sellaista rapakontakaista meininkiä, että muusikot tekevät yllätysvierailuja toistensa levyille: esimerkiksi Jackson Brownen levyllä saattaa kuulla Bonnie Raittin laulavan jne. Useiden uuden levyni muusikoiden kanssa mulla on pitkä historia: Ilkan (Ilkka Tenhunen) kanssahan mä olen tehnyt musiikkia ja soittanut jo 20 vuotta, Maaritin ja Samin kanssa ollaan vanhat tutut, Janne Louhivuoren ja siippansa Piian olen myös tuntenut kauan. Heillehän tuli tehtyä häälaulukin, kappale ”Silta”, joka päätyi sittemmin levyllekin … (ja josta tuli ykköshitti, toim.huom). Näiden ammattimuusikoiden kanssa on tietenkin helppoa ja mukavaa tehdä yhteistyötä: usein sovitukset syntyvät treenikämpällä. Ilkan kanssa olemme tietenkin keskustelleet yleiset suuntaviivat jo etukäteen hyvin selviksi, mutta annamme tilaa hyville soittajille: hehän osaavat hommansa, joten heidän taitojaan haluamme ilolla hyödyntää. Mitä tulee Danuun, ei nyt tule mieleen yhtäkään negatiivista adjektiivia ­ hänhän on aivan mahtava: studiotyöskentely muusikoiden kanssa ei ole pelkästään nappuloiden vääntelyä, vaan sisältää monia henkisiä ja psykologisia vivahteita, jotka Danu on pitkän uransa aikana syvästi oivaltanut.

Itse pidän erityisesti lauluista Vuokralainen ja Jos tuntisin sinut. Pakko kysyä (ei ole pakko vastata) kuka on tämä Tiia, jolle olet tuon Vuokralaisen omistanut? Liittyykö tähän jokin tarina? Ja lisäksi, mistä sait idean laulaa yhdessä Maaritin kanssa ­ ”Jos tuntisin sinut” kuulostaa todella upeelta …

”Vuokralainen” on biisi, jonka tein Hotelli Sointuun. Sain aiheeksi ”Vuokralainen” sekä lauseeksi ”Sanat ovat aseita”, joka piti mahduttaa laulutekstiin. Tuo lause vei ajatukset Helsingin huonosta asuntotilanteesta ihmissuhdepuolelle. Siinä tilanteessa mieleeni assosioitui siskoni Tiian senhetkinen vaikea elämäntilanne: takana oli pitkä ihmissuhde, jonka jälkeen ihminen tuntee olleensa vain vuokralaisena toisen sydämessä. Tästä tarinasta sitten syntyi tuo laulu.

Maarit taas on vanha tuttuni; ja halusin tähän ”Jos tuntisin sinut” ­biisiin Maaritin tunnistettavan soundin. Hänen äänensähän on kuin jokin soitin, isntrumentti… Hänhän ei paljon suostu tekemään tällaista yhteistyötä, joten olin iloinen, kun hän lähti tähän mukaan.

Mikä on omasta mielestäsi paras biisisi?

Jaa ­ se kyllä vaihtelee … joskus tuntuu yksi paremmalta, toisinaan taas joku muu … Mainitaan nyt vaikka Vieläkö valvot, Siljan talossa, Äiti meni rikki, Kääpiö ja parrakas nainen, Valkoinen valssi ja Tuhkimo, jos nyt joitakin pitäis mainita. Tämän uuden levyn tiimoilta keikkailevan bändini soundi on toisaalta myös niin messevä (tarvittaessa), että heidän kanssaan on mukava soittaa keikalla vähän tuhdimpaakin tavaraa… (Katriinan bändissä soittavat Ilkka Tenhunen, Kepa Kettunen ja Tuure Koski Katriina lisäksi).

Kuinka laulusi syntyvät? Intuitiota vai työtä?

Sekä että. Lähtökohdaksi tarvitsen inspiraation, laulun loppuunsaattamiseen tarvitsen työtä. Jotakin biisiä saatan hieroa kuukausitolkulla, ja jokin biisi on ikään kuin heti valmis, tai ainakin tuntuu valmiilta, ja saatan jättää sen sellaisekseen virheineen päivineen.

Olet saanut v. 1994 Vuoden laulelmantekijä ­palkinnon. Onko kohdallesi osunut muita julkisia tunnustuksia? (oliko tämä se Tapsan Tahdit v. 1994 ? ­ televisioitu keikka ­ kuulosti muuten todella hyvältä …)

Joo. Sain tuon palkinnon Tapsan Tahdeissa, ja muistan itsekin, että se keikka oli hyvä… Palkintotilaisuushan oli kuitenkin aika pienimuotoinen ja vaatimaton tilaisuus. Toisaalta mä ajattelen niin, että parhaat tunnustukset olen saanut toisella tapaa. Muistan esimerkiksi, kun olimme ihan yleisönä Kaustisen kansanmusiikkifestivaaleilla vuonna 1995 ja hipsimme jengin mukana iltanuotioden seassa … yhtäkkiä huomasin valtavan leirinuotion ja tajusin, että iso lauma ihmisiä soittaa siellä minun biisejäni … Olin aivan ihmeissäni: he muistivat kaikki laulujeni sanat (paremmin kuin minä itse!) ja olivat aivan innoissaan. Sellaisina hetkinä tuntuu, etteivät ne laulut ole menneet hukkaan … Voi, mä elin pitkään tuosta hetkestä!

Mitkä lauluistasi on yleisö parhaiten ottanut omikseen ­ onko sinulla sellaisia biisejä, joita ”kansa” ehdottomasti keikalla vaatii?

Kyllä kaiketi ”Silta” lienee sellainen biisi. Monet muistavat sen vieläkin, ja on ollut kiva huomata, että sitä soitetaan vieläkin radiossa …

Olet myös ollut perustamassa ryhmää Teatteriviritys vuonna 1999. Siinä ovat mukana lisäksesi näyttelijä Meri Nenonen, dramaturgi-ohjaaja Titta Halinen sekä muusikko Ilkka Tenhunen. Olette esittäneet mm. hyvät arvostelut saanutta ”Perhosten talo” ­näytelmää. Lisäksi, esitys Pornolauluja ja Naisvoimistelua kuulostaa mielenkiintoiselta … Mitä muuta ja milloin on Teatterivirityksen osalta odotettavissa?

Tämän Pornolauluja ja Naisvoimistelua ­esityksen voi seuraavan kerran käydä katsomassa ravintola Nyyrikissä ainakin 21. ja 23.3.2002. Tässähän on ideana seuraava: kaksi asialleen innostutta naista Titta ja Titta ovat lyöttäytyneet yhteen ja perustaneet valistusryhmän Titat. Naiset ovat vakuuttuneita siitä, että Suomen ahdaslantioinen ja ­mielinen kansa saadaan vapautumaan seksuaalikielteisestä maailmankuvastaan naisvoimistelun ja raikkaiden pornolaulujen avulla. Bändinä toimii entinen ”Alistajat”, nykyisin ”Valistajat” (= Tenhunen, Kettunen, Koski). Suosittelen lämpimästi!

Jos voisit kritisoida jotakin suomalaisessa musiikkielämässä, mihin suuntaan sanan miekka lennähtäisi?

No ehkä jokin pakonomainen genrettäminen joskus ihmetyttää: kun ihminen kertoo olevansa singer/songwriter, pitääkö siihen Suomessa välttämättä liittää joitakin rajaavia lisämääreitä mukaan, esimerkiksi laulelma-pop. Eihän Bryan Adamsinkaan hitaammat biisit ole ”laulelmaa”. Ehkä mä tämän jutun muuttaisin jos voisin …

Lähitulevaisuuden suunnitelmasi?

Teen ensi kesäksi Nurmijärven harrastajateatterille koostetta Aleksis Kiven näytelmistä, ikäänkuin näytelmää näytelmistä. Olen tehnyt A.Kiven runoihin sävellyksiä sekä esitykseen tanssimusiikkia. Sibelius-Akatemian kansanmusiikkiosaston opiskelijat sovittavat tekemäni musiikin Heikki Valpolan johdolla. Tämä projekti on nyt vienyt kovasti aikaani ja energiaani, mutta luulisin, että vuoden vaihteen jälkeen alkavat omatkin laulut jälleen pyöriä päässä. Mulla on muuten hyvä niksi, kuinka muistaa yhtäkkiä mieleen tulleet hyvät ideat: mä soitan omaan puhelinvastaajaani ja rallattelen sinne idean menemään…

Kertoo hyväntuulinen Katriina ja muiskaisee minulle luuriin extrana vielä pari säettä Pornolauluja ja Naisvoimistelua ­esityksen tiimoilta (huh huh!). Mutta kun tämä Selvis on perhelehti, niin ehkä aikuisten Selvis-lukijoiden on parempi käydä tsekkaamassa esitys paikan päällä – ettei nuoriso opi tuhmia sanoja ainakaan tämän lehden sivuilta. Muuten, haastattelun tekoaikaan Katriinan siippa Ilkka Tenhunen oli kadottanut pari varvastaan kitarapedaalilaatikon pudottua hänen jaloilleen; toivottavasti tämäkin häiriö poistuu eli varpaat löytyvät kevään tullen ja laulut sekä pornolaulut raikaavat voimallisesti niin perheen piirissä kuin sen ulkopuolellakin!

VUOKRALAINEN

Säv. & San. Katriina Honkanen

Kun astut sisään tähän huoneeseen

niin tiedän, että mitään elää ei voi uudelleen.

Kun rakkaus loppuu, kun kaikki ohi on,

silloin muistot on turhaa, silloin mentävä vain on.

Et sisälles päästää mua voinut silloinkaan,

kun mä annoin kaiken, paljastin kaiken.

Vaikka omistaa tahdoin yhden huoneen sun sydämen,

minä olla sain vain vuokralainen.

Lausees julmat ja kovat mieleen painuneet on.

Sanat aseita ovat. Minä eessäs oon aseeton.

Silti jostakin palaa kuvat mieleeni taas.

Kuvat hetkistä niistä, jotka saa sua kaipaamaan.

Et sisälles päästää mua voinut silloinkaan,

kun mä annoin kaiken, paljastin kaiken.

Vaikka omistaa tahdoin yhden huoneen sun sydämen,

minä olla sain vain vuokralainen.

En koeta väittää, että helppoa ois

hetkessä pestä näitä vuosia muistoista pois.

Mutta vielä mä nousen, kävelen elämään.

Ehkä myös pienen hetken sitä joskus jään miettimään, 

mikset sisälles päästää mua voinut silloinkaan,

kun mä annoin kaiken, paljastin kaiken.

Vaikka omistaa tahdoin yhden huoneen sun sydämen,

minä olla sain vain vuokralainen.

Vain vuokralainen …

Julkaistu tekijän luvalla