Musiikintekijät -logo

Laaja-alainen taituri yhdistää genret

Antti Nissilä Haastattelu

Laaja-alainen taituri yhdistää genret

Säveltäjä, oopperalaulaja, kuoronjohtaja, kapellimestari, sanoittaja… Antti Nissilä seikkailee roolista ja genrestä toiseen ja nauttii, kun eri musiikinlajien purot yhtyvät.

Säveltäjä Antti Nissilä muistelee aloittaneensa säveltämisen 14-vuotiaana. Taustalla olivat klassisen musiikin opinnot.

– Mun lähtökohta on alun perin vahvasti klasapohjainen. Soitin alttoviulua ja pianoa musiikkiopistossa ja kouluiässä vietin paljon aikaa luurit korvissa ja nenä partituurissa kuunnellen taidemusaa, erityisesti 1900-luvun kamaa. Innostuin itsekin kokeilemaan muutamien pikkukappaleiden kirjoittamista, ja kävin näyttämässä niitä Rydmanin Karille, joka asui lähistöllä. Kari rohkaisi jatkamaan ja siitä se alkoi, Nissilä kuvaa. 

Hän arvioi ensimmäisten ”tekeleiden” olleen Bartok-vaikutteisia. 

– Pianokappaleita, jotain kamarimusaa, sitten jopa sävellys pienelle orkesterille. Sitä kokeiltiin kerran treeneissä Valkeakosken orkesterissa, jossa itsekin soitin. Jotain hankaluuksia taisi joissain stemmoissa olla, eikä vissiin pelkästään soittajien tasosta johtuen, Nissilä muistelee.

Innokas nuori musiikintekijä alkoi opiskella sävellystä teini-iässä ensin Kari Rydmanin johdolla. 

– Kari opetti ihan hyvää hyvyyttään, lukioiän opiskelin Sibiksen nuoriso-osastolla ja sitten jatkoin Tampereen konservatoriossa, jossa erityisesti Leo Bashmakovin orkestrointiopetus oli tehokasta. Sävellysopettajillani on ollut iso merkitys kannustajina ja toisaalta tekemisteni kyseenalaistajina. Viimeisimmät sävellysopintoni Pirkanmaan ammattikorkeakoulussa opiskelin Kaipaisen Jounin ja Pohjannoron Hannun oppilaana Tampereella, ja sen vaiheen myötä ammatillinen itseluottamus nousi kovasti, Nissilä toteaa.

Yhdeksi puroksi

Intohimo klassisen ja rytmimusiikin säveltämiseen on kulkenut Nissilän mukana rinta rinnan nuoresta asti. Se ei ole välttämättä klassisen musiikin sävellysopiskelijalle itsestään selvää.

– Rydmanin Karin esimerkillä on varmasti vaikutusta siihenkin, että pidin mahdollisena esimerkiksi laulelmien ja rytmimusan kirjoittamista niin sanotun taidemusan rinnalla. Itse asiassa lukioiän jälkeen modernin klasan kanssa touhuaminen loppui joksikin aikaa käytännössä kokonaan. Sävelsin ihan tonaalisia lauluja ja pikkukappaleita jos jonkinlaisiin tarkoituksiin ja aloin perehtyä rytmimusan hienosäätöihin vähän tarkemmin. 

Sävellysuran alkupuolella eri genret olivat selkeästi erillään, mutta Nissilä kokee eri genrevaikutusten yhdistyneen ajan myötä omassa musiikissaan.

– Viime vuosina purot ovat tavallaan yhtyneet ja monissa kappaleissa on sekä rytmimusan että klasan piirteet selvästi läsnä. Kerran kävi jopa niin, että kun olin täyttelemässä apurahahakemusta sävellystyölle, koko hakemus jäi lähettämättä, kun en osannut rastittaa, meneekö hakemus vakavalle vai kevyelle toimikunnalle…, Nissilä muistelee. 

Säveltämisen lisäksi syttyi kipinä myös kirjoittamiseen, ja hän alkoi tehdä sanoituksia omiin sävellyksiinsä.

– Sanoitusten tekeminen tuntui aluksi aika työläältä, mutta kun siinä sain jotenkin ”koneen käyntiin”, niin siitä on tullut oikeastaan hyvinkin nautinnollinen osa työtä.

Laulunopettajaksi valmistunut ja ulkomaillakin klassista laulua opiskellut Nissilä esiintyy myös koko ajan oopperalaulajana eri produktioissa ja orkesterien solistina. Hänen laajimpia solistitehtäviään ovat olleet Don Giovannin, Figaron häiden ja Elias-oratiorion nimiroolit. Monipuolinen kokemus laulajana, kuoronjohtajana ja kapellimestarina on antanut arvokasta, hyvin käytännönläheistä ymmärrystä esittäjän näkökulmasta. Nissilä pitää sitä vahvuutenaan säveltäjänä.

– Esittävällä puolella touhuaminen on ollut aivan olennainen osa know-hown keräämistä. Esimerkiksi puhaltimille ja kuorolle olen kyllä oppinut kirjoittamaan pääasiassa kantapään kautta. Olen johtanut nuoriso-orkestereita ja kuoroja reilut kymmenen vuotta nyt, ja se on ollut kyllä korvaamatonta käytännön koulutusta. Esimerkiksi instrumenttien eri rekisterien yhdistelmät orkesterimusassa ovat avautuneet vasta tahtipuikko kädessä, Nissilä toteaa.

Oma ooppera Pyhät seinät

Säveltäjän, sanoittajan ja oopperalaulajan työ huipentuivat samassa teoksessa, kun Nissilä toteutti unelmansa: Ikaalisissa sai marraskuussa ensi-iltansa hänen säveltämänsä yksinäytöksinen ooppera Pyhät seinät. Nissilä myös kirjoitti jännitysnäytelmäksi luonnehditun, valtataisteluita ja ihmisarvoa pohtivan oopperan libreton itse. 

– Libreton sorvaamiseen käytin aika monta kuukautta. Ja ideoiden tasolla se oli hautunut todella pitkään.

Mahdollisuus tehdä tämä kaikki: luoda tarina, teksti, säveltää siihen draama ja tunteet ja lopulta olla itsekin osa esitystä on tuottanut monipuoliselle tekijälle suurta nautintoa.

– Kyllähän sellaiset projektit, joissa useampia työn puolia voi yhdistellä, ovat mahtavia. Oopperalaulajana joutuu kuitenkin tekemään aika paljon cover-matskua. Onhan se spesiaali tunne oman tekeleen parissa, Nissilä hymyilee.

Hän toteaa, että oopperan säveltäminen ja kirjoittaminen on ollut merkittävä ammatillinen saavutus.

– Kyllä tuo ooppera on iso juttu minulle. Siinä on myös monen genren parissa puuhastelun vaikutuksia näkyvissä. Esitys on akustinen ja klasaotteella laulettu, mutta tekstipuolta olen ajatellut paljon myös laulelman ihanteiden kautta. Harmonioissa ja äänenkuljetuksessa olen käyttänyt sekä vanhan musan käänteitä että jazz-pohjaisuutta.

Pyhät seinät -oopperan lisäksi Nissilä nostaa tärkeimmiksi isoiksi sävellystöikseen Raija-Sinikka Rantalan käsikirjoitukseen säveltämänsä, Kotkan kaupunginteatterin esittämän musiikkinäytelmän Supan Tomppa, Tampere Filharmonian tilaaman orkesteriteoksen Ongang, Still Songs -”kamari-laulelmasarjan”, A Little Night Music -kantaatin sekä puhallinorkesterisävellyksen Fair Day (viululle ja puhallinorkesterille). Yksittäisistä lauluistaan hänelle itselleen tärkeimmiksi ovat muodostuneet muun muassa joululaulu Hiljainen Gloria ja Pentti Hietasen levyttämistä lauluista vähemmän soitettu Pisaroita. 

– Sävellykset ovat kivoja välineitä omien vaiheiden muistelemiseen. Täytyy tunnustaa, että kuuntelen kohtuullisen usein omia biisejäni. Harvan kappaleen myötä on tullut merkittävää taloudellista tulosta ja osa on tullut suorastaan kalliiksi, mutta ovatpahan fiilissäilykkeitä jos ei muuta, Nissilä kuittaa.

Eri genreissä omat kiksinsä

Nissilä kertoo, että häntä kiehtovat edelleen varsin monenlainen musiikki sekä kuuntelijana että tekijänä. 

– Eri genreissä kiksit ja palkitsevuus löytyvät vähän eri kulmista. Vokaalimusiikki osuu aina jollain lailla teksti edellä, ja siksi tekstin ja musiikin kombinaatioissa on se taika. Orkesterimusiikissa valtava väriarsenaali ja isot tehot innostavat, Nissilä kuvaa. 

– Harrastajille ja opiskelijoille tarkoitettu musiikki on taas suuressa määrin soittajalähtöistä. Pyrin siihen, että orkesterit kokevat sävellysten treenaamisen ja esittämisen mielekkääksi. 

Säveltämisen innoituksena toimii usein tulevan esitystilanteen, siinä läsnä olevan ihmisjoukon, tilan ja toivotun konserttiatmosfäärin kuvitteleminen. 

– Niihin koetan löytää toimivimman musiikin.

Laulua ja hiirihommaa

Antti Nissilä ei ole kirjoittanut viime vuosien aikana juuri mitään pöytälaatikkoon, sillä useimmat sävellystyöt ovat olleet tilausteoksia tai liittyneet omaan menossa olevaan projektiin ja tuleva esitys on ollut jo sävellysvaiheessa tiedossa. Työskentelytavat vaihtelevat kappaleen luonteesta ja laajuudesta riippuen. 

– Pianon ääressä tulee maisteltua ideoita, mutta nuotteja kirjoitan yleensä suoraan lopulliselle kokoonpanolle. Jos sävellän oman tekstiini, teen mieluiten tekstin ensin. Näin tapahtui myös Pyhien seinien libreton kanssa. Siinä prosessi meni karkeasti ottaen niin, että ensin hahmottelin tarinaa proosatyyliin, sitten väänsin proosasta lyriikkaa ja tekstin valmistuttua tartuin nuotteihin, Nissilä kuvaa.

Hän toteaa, että säveltäminen on oikeastaan kirjoitusvaiheen osalta aika epämukavaa työtä, jolle laulaminen on tärkeä vastapaino.

– En tykkää tietokoneen ääressä istumisesta pidemmän päälle. Laulaminen on paljon ergonomisempaa ja fyysisesti palkitsevampaa puuhaa, joten hyvä, että toimenkuvaan kuuluu muutakin kuin hiirihommaa.

Elanto mosaiikkia

Alaa pohtiessaan Nissilä toteaa, että nettiaikakauden kysymykset ovat alan kannalta valtavia haasteita.

– Ilman niitäkin tää on kärsivällisyyttä kysyvä työ. Tulojen muodostuminen ei mun kokemuksen mukaan ole kiinni työskentelyn määrästä eikä aina edes laadusta, vaan niinkin solideista pilareista kuin trendit, suhdeverkostot ja puhdas tuuri. Itselläni on ihan mosaiikkia elannon muodostus musiikin eri sektoreilta, mutta ainakin toistaiseksi pinna on kestänyt.

Ahkeralla miehellä on työn alla teoksia eri instrumenteille ja kokoonpanoille.

– Parhaillaan sävellän muun muassa tilauskappaletta uruille ja orkesterigroovea puhallinbändille.

Näyttämömusiikin pariin haikailen palaavani pian. Vakava musikaali, siis Bernstein/Sondheim -hengessä, olisi to do -listalla vielä odottamassa.


(poimintoja)
 
Näyttämöteoksia
Pyhät seinät, yksinäytöksinen ooppera (säv. & libretto Antti Nissilä)
Supan Tomppa, musiikkinäytelmä (käsikirjoitus Raija-Sinikka Rantala, runot Timo Pusa, sävellykset Antti Nissilä), tilaaja: Kotkan kaupunginteatteri
Otetaan auto, lastenooppera (säv. Antti Nissilä, libretto Markku Vanninen)
Luontoilta, lasten musiikkinäytelmä (käsikirjoitus ja musiikki Antti Nissilä)
Kantaatteja
A Little Night Music sekakuorolle, jousille ja pianolle (teksti: Antti Nissilä, Jane Taylor & trad.), tilaaja: Pirkanpojat
Katoava aika sopraanolle, baritonille, sekakuorolle ja sinfoniaorkesterille (teksti: Pia Perkiö)
 
Teoksia orkestereille ja kamariyhtyeille (esimerkkejä)
Ongang sinfoniaorkesterille, tilaaja ja kantaesittäjä: Tampere Filharmonia, joht. John Storgårds
Songs Against People (Rudyard Kiplingin teksteihin) baritonille ja orkesterille (versiot sinfoniaorkesterille ja puhallinorkesterille)
Fair Day viululle ja puhallinorkesterille, 2. palkinto Suomen Puhallinorkesteriliiton sävellyskilpailussa
Rumspringa harmonikalle, lyömäsoittimille ja jousille (kustantaja: Suomen Harmonikkaliitto)
n. 40 sävellystä eritasoisille puhallinorkestereille (kustantajina Blosari-kustannus, 7ikko-kustannus, STM-musiikki, A-Minor Production ja Suomen Puhallinorkesteriliitto)
Kuoromusiikkia (esimerkkejä)
Flowers Preach tyttökuorolle/naiskuorolle (san. Christina Rossetti), 1. palkinto SULASOL:in Laulunuotta-sävellyskilpailussa
Hiljainen Gloria SATB (säv. & san. Antti Nissilä), tilaaja: Vaskivuoren musiikkilukion kamarikuoro
Kauvan kauvan TTBB (san. Eino Leino), tilaaja: Mieskuoro Jussit
Nihil esse melius SATB (san. Vulgata), kantaesittäjä: Klemetti-opiston kamarikuoro
Our Secret Melody SSAAB (säv. & san. Antti Nissilä), kansainvälisen Sympaatti-tapahtuman yhteisnumero
With The Dawn SATB (san. Thomas Caulfield Irwin), tilaaja: Kamarikuoro Camena
 
Noin 30 laulelmaa/pop-/jazz-/rocklaulua omaan ja muiden käyttöön
Lauluja mm. Pentti Hietasen albumeilla Kyynelten kiertorata, Lauluni ja Joulun ihme.
Tuoreimmat omat levyjulkaisut
Kamarimusiikkia ja laulelmaa yhdistelevä Still Songs (2008) sekä omiin teksteihin sävellettyjä jazz-lauluja sisältävä Golden Del Saturday (2010).
Tämä artikkeli on haastattelu. Lue muita haastatteluita

Lehden kansi:

Musiikintekijä-lehti: 4/2012

Selaa lehden artikkeleita