Jukka keskusteli kerran Markku Veijalaisen kanssa siitä, miten hän saisi omaa uraansa eteenpäin. Veijalainen oli heti sanonut, että Jukan pitää tehdä laulunsa itse. Jukka oli vielä ihmetellyt miten lauluja tehdään, kun Markku oli todennut sen olevan yksistään Jukan oma huoli.

Tämä keskustelu oli ratkaiseva askel siihen, että Kuoppamäki aloitti säveltämisen ja sanoittamisen itse. Hän oli juuri käynyt Opettajakorkeakoulun ja siellä opiskellut musiikin teorian alkeet. Keskustelun jälkeen Jukka meni kotiin ja teki ensimmäisen oman laulunsa Alaikäinen.

Toivo Kärjen lauluklinikalla

Tekstien tekniikasta Jukka kiittää Toivo Kärkeä. Kärki oli tarttunut melkein jokaiseen sanaan ja sanonut, että tämä ei toimi ja tämä on puolisointu. Säkeistöjen rakenne ei saa muuttua. Kärki halusi konkretisoida nuorelle tekijälle laulunteon rakennetta. Hän vertasi tekemistä rakentamiseen. Kärjelle musiikki oli kuin arkkitehtuuri, yksi seinä ei voi olla johonkin suuntaan ja toinen seinä toiseen suuntaan. Niiden on oltava suorassa ja niissä on tietyt rakenteet. Kuoppamäki oli kuunnellut kokeneen tekijän neuvoja ja todennut, ettei osaisi tai pystyisi muuttamaan omia laulujaan. Kärki oli ystävälliseen mutta tiukkaan sävyyn katsonut Jukkaa ja todennut: – Pystytpäs, mene kotiin ja muuta se.

Aluksi Kärjen neuvot harmittivat ja hidastivat innokasta tekijää. Kuoppamäki kuitenkin ymmärsi, että näitä ohjeita kannatti kuunnella. Hän harjoitteli tekstin tekemisen tekniikkaa ja samalla oivalsi laulun anatomiaa. Huomaamatta, kuin sivutuotteena hän löysi myös oman tyylinsä, jossa loppusoinnut ovat tärkeitä. Ne ovat Jukan mukaan hänen juttunsa. Myöhemmin Jukka myöntää ylittäneensä näitä arkkitehtuurin rajoja, mutta silloin ne on tehty tarkoituksella.

Pitkä ura ja 1.500 laulua ovat saavutus, johon kovin moni ei ole Suomessa pystynyt. Viiteenkymmeneen vuoteen mahtuu ylä- ja alamäkiä. Jukka valitsi tähän juttuun uransa varrelta kymmenen kappaletta, joilla on hänelle jokin erikoinen merkitys.

Pieni mies

– Laulu lähti kuvasta jonka näin, kun olin peittelemässä pientä poikaani yöpuulle. Hän oli kahden-kolmen ikäinen ja hymyili unissaan. Hän oli isän poika ja konttasi aina syliin, kun tulin keikoilta kotiin. Näin hänet pienenä miehenä, joka kasvaa isoksi. Hänellä tulisi jonain päivänä olemaan omia lapsia ja silloin hänkin kokisi sen saman onnentunteen. Laulussa oli myös se elementti, että olen itsekin pieni mies, joka yrittää kasvaa taivaan isän toiveisiin. Pienet miehet eivät maailmasta lopu, ne ovat uusiutuva luonnonvara. Paljon ovat ihmiset tulleet kertomaan, että poikani syntyi silloin ja silloin ja tämä laulu on tärkeä heille. Laulu ei ollut tietoinen yritys tehdä hittiä, vaan se kumpusi omasta elämästä, yhdestä hetkestä.

– Laulu oli kerran esitetty televisiossa. Jorma Weneskoski soitti ja kysyi, että voitko lähteä Rostockiin edustamaan Suomea iskelmäfestivaaleille ja olisiko sinulla jotain sopivaa biisiä sinne? Sanoin, että laitetaan sinne Pieni mies. Raimo Henriksson teki siihen sovituksen isolle orkesterille.

– Koko edellisen yön ennen kuin laiva lähti, Rami istui talonsa saunassa tekemässä arreja haitari sylissään, ettei häiritsisi muita. Kappale voitti ensimmäisen palkinnon ja avasi tien festivaaleille.

Valtatie

– Tulin Etelä-Ruotsista yöllä keikan jälkeen kohti Tukholmaa. Menin motelliin nukkumaan. Huone oli aika karu, siellä oli vain sänky, yöpöytä ja tuoli. Otin laatikosta mielijohteesta raamatun, avasin sen umpimähkään ja siinä luki: sinulla ei ole pysyvää sijaa maan päällä.

– Kun aamulla jatkoin matkaa, tämä lause alkoi pyöriä päässäni ja minun piti pysähtyä tien sivuun kirjoittamaan laulua muistiin. Siitä tuli Valtatie, joka heti levytettiin oman bändin kanssa. Se laitettiin Syksyn Sävel -kilpailuun ja se tuli siellä toiseksi.

– Pari viikkoa siitä soi ovikelloni ja siellä oli pari ihmistä, nuori pariskunta, ja miehellä oli paketti kainalossaan. He olivat tehneet minulle lahjan, vyön, jonka soljessa luki iso J ja anna auringon paistaa sydämeen. Se oli yhdestä omasta kappaleestani. He sanoivat haluavansa tutustua minuun, koska ovat ymmärtäneet Valtatie -laulussa puhuttavan jälleensyntymisestä. Heidän kanssaan kävimme erilaisissa paikoissa ja tilaisuuksissa etsimässä vastauksia meitä askarruttaneisiin uskonkysymyksiin.

– Parin vuoden päästä he sanoivat löytäneensä etsimänsä ja pyysivät minua mukaan. Minulle tuli siellä tunne, että se mitä puhutaan on totta, ja puhuja tarkoittaa mitä sanoo. Se oli voimakkaampi tunne, kuin mihin olin tottunut meidän perinteisessä kirkossa. Aloin käymään siellä, ja kerran yhdessä käymissämme keskusteluissa pastori sanoi minulle, että sinä lähdet Stutgarttiin opiskelemaan papiksi ja tulet tänne auttamaan minua tässä työssä.

– Se oli kova juttu. Jos en uskaltaisi lähteä, olisin pelkuri. Olin aina ajatellut, että jos jossain on viisauden koulu, valkoinen veljeskunta, tahdon löytää sen. Sillä valtatiellä olen vieläkin.

Sininen ja valkoinen

– Minun piti lähteä puolustamaan edellisen vuoden voittoani Rostockiin. Mietin, että mitä kertoisin ja siitä lähti tämä teksti, halusin kertoa jotain Suomesta. Kotimaa kun taakse jäi, mietin hiljaa mielessäin, mitä siitä kertoisin, kysyjille vastaisin. Näin se alkaa ja vastaus on: Sininen on taivas, siniset on silmänsä sen, valkoinen on hanki.

– Topelius on isoäitini isoisä, joten minulla on topeliaaninen tausta. Topeliuksen ehdotus oli aikoinaan 1800-luvulla, että Suomen lippu olisi sinivalkoinen.

– Sininen ja valkoinen voitti Rostockissa ja laulusta tuli minulle tietynlainen brändi. Jotkut luulivat, että laulu oli jotenkin poliittinen, mutta kyllä se on pelkästään kotiseuturakkaudesta syntynyt. Jälkeenpäin kuulin, että tämän laulun myötä taistolaiset vihasivat minua. He kokivat sen jollain tavalla vaaralliseksi.

– Olin Kanadassa siirtolaisten satavuotisjuhlassa vähän aikaa sitten. Heille tämä on laulujen laulu. Jokaisella on kotimaa sydämessään, vaikka muuttaakin pois. Täällä asuva katselee asioita toisella tavalla, asiat ovat ikään kuin itsestään selviä. Itselleni hieno asia on se, että tämä tuli myös kansakoulun laulukirjaan.

Kultaa tai kunniaa

– Olin Sopotissa esiintymässä kesällä 1973. Minulla oli oma bändi mukana, ikään kuin rock-yhtye, ison festivaaliorkesterin keskellä. Laulut olivat hippi ja new age -henkisiä, Pieni laulu vapaudesta ja Siskot & Veljet, se oli sellainen kaikki yhdessä laulu, jossa me luomme paremman maailman. Lähetyksellä oli yli 60 miljoonaa katsojaa suorassa lähetyksessä ja kahdeksan-yhdeksän takaisinlavalle-pyyntöä. Kaikki kollegat hakkasivat selkään, että hieno homma, sä voitat tämän.

– Tuli palkintojenjako, eikä nimeäni mainittu missään, ikään kuin minua ei olisi ollut olemassakaan. En voinut mennä juhliin, koska tuntui, että toiminta oli ollut falskia ja siinä oli jotakin mätää. Istuin huoneessani ja kirjoitin tämän laulun. Se tarkoittaa, että joko voitto tai kunnia, molempia ei saa, saa vain toisen.

– Kun festivaali oli ohi ja kaikki olivat lähteneet pois, niin yksi puolalainen toimitsija kertoi minulle, että Moskovasta oli tullut sähke; tämä laulu ei saa näkyä eikä voittaa. Vapaus oli asiana jo varattu heille. Moskova oli sitä mieltä, että tällaisia lauluja ei voida hyväksyä, jos laulaja ei ole kommunisti. Palkintojenjaossa olin jo vaistonnut jotain tällaista, mutta en osannut kuitenkaan kuvitella sitä. Laulu voitti Syksyn Sävelen ja moni muistaa sen siinä käytetystä hyppykepistä.

Anna mulle tähtitaivas

– Opiskelin teologiaa ja iskelmän tekeminen jäi pikkuisen taka-alalle joksikin aikaa. 90-luvun alussa Katri Helena tuli kylään. Hän oli pitänyt levytystaukoa miehensä kuoleman jälkeen. Katri kyseli itselleen uusia lauluja. Minulla oli mappi, johon olin itseäni varten koonnut uutta materiaalia. Lauloin ne kaikki laulut hänelle, ja hän sanoi ottavansa ne kaikki. Mappi kädessään hän lähti tapaamaan Fazerin musiikkipomoja Pitäjänmäelle. Siellä kuuluisassa takahuoneessa pomot sanoivat, että heillä on Katrille laulut valmiina, uusia ei tarvita. Katri oli noussut ylös, ottanut mapin kainaloonsa ja sanonut, että joko nämä tai ei ollenkaan. Hänen kätensä oli ovenkahvassa, kun he pyysivät hänet takaisin neuvottelemaan.

– Siinä mapissa oli Anna mulle tähtitaivas. Se oli mahtava juttu meille molemmille. Idean lauluun sain Suomen Kuvalehden artikkelista, jonka otsikkona oli Miksi taivas on öisin musta. Artikkelissa kerrottiin, että tämä on fyysikkojen peruskysymyksiä. Jos maailma on syntynyt alkupamauksesta, niin miksi tähtiaines ei ole jakaantunut tasaisesti ympäri taivasta, ja miksi taivas ei ole hopeanharmaa öisin? Otsikko sopi melodianpätkään, joka minulla oli mielessäni, ja aloin siitä tehdä laulua Anna mulle tähtitaivas.

Tämä taivas tämä maa

– Me olemme Dannyn kanssa kutakuinkin samanikäisiä. Olin nostalgiakiertueella läpi Suomen. Näin kiertueella tutut maisemat ja tutut esiintymispaikat, ja niistä tunnelmista syntyi tämä laulu. Muistan kirjoittaneeni sen Seinäjoen Sorsanpesässä. Danny tuli kesällä kylään ja pyysi kappaleita. Soitin hänelle kaikki laulut mitä minulla oli, mutta mikään ei ollut sopiva. Dannyn tehdessä lähtöä sanoin hänelle: Olisi mulla vielä tää yksi, mutta sitä sä et kuitenkaan halua. Laulun kuultuaan hän sanoi: “Tämä se on”.

– Se oli uskomaton tunne. Tekijä ei voi koskaan täysin ymmärtää mitä taiteilija etsii ja haluaa.

– Laulu menestyi hyvin ja siitä tuli myös Dannylle tietynlainen comeback. Monet kuorot ovat ottaneet sen ohjelmistoonsa. Yleisö yhtyi kertosäkeistöön, kun esitin sen Kanadassa kirkkokonsertissa.

– Tämä taivas tämä maa on myös tietynlainen jatkumo Sininen ja Valkoinen -biisille. Aluksi vierastin tätä sininen ja valkoinen -leimaa, mutta nyt olen päättänyt tehdä joka levylle ainakin yhden Suomi-laulun. Olen huomannut, että ulkosuomalaisille kehittyy romantisoidumpi suhde Suomeen kuin täällä asuville. Kauempaa asioita katsoo eri tavalla.

Satulinna

– Vuonna 1995 nuori tuntematon tangoprinssi Jari Sillanpää soitti meille ja pyysi laulua. Ajattelin, että hän tarvitsee tangon, ja siksi tarjosin hänelle tangoa. Oli kuitenkin onnekas sattuma, että sovittaja Kassu Halonen teki siitä beatin.

– Jari oli ennen kisoja käynyt studiossa levyttämässä Satulinnan. Levy-yhtiössä ne olivat ensin sanoneet, että emme me tätä biisiä tarvitse, meillä on riittävästi materiaalia jo valmiina. Jari painoi asian läpi, hän halusi laulun levylle. Jälkeenpäin selvittelin itselleni, että ne olivatkin vaimoni sanoja, joita hän halusi kuulla: Oonhan mä sun ainoa, sano se mulle. Katri-Helena sanoi minulle kerran, että hän ymmärtää kyllä Satulinnan suosion, siinä sanotaan sellaisia asioita, joita nainen haluaa kuulla.

– Olin tankkaamassa, kun Tangomarkkinoiden finaali käytiin. Satuin vilkaisemaan televisioruutuun ja huomasin tutun naaman kruunu päässä. En silloin vielä ymmärtänyt, kuinka isoksi laulu kasvaa. Sen mukaanhan on nimetty tanssipaikkojakin.

Aika näyttää

– Meillä oli tyttäreni Taikan kanssa kappale Sade on mun kyyneleeni. Soitin Fasulle Timppa Lindströmille ja kysyin, että miten olisi, tekisitkö pelimannimusiikkia, meillä on tyttäreni kanssa hyvä biisi? Timppa pyysi tulemaan esittämään kappaleen. Vaihdettiin Taikan kanssa vessassa kansallispuvut päälle. Mentiin Timpan eteen kitaroiden kanssa ja hän katseli meitä ihmeissään, kun lauloimme Sade on mun kyyneleeni.

– Kai mun pitäis tässä nyt jotain sanoa… mä sanon joo, sanoi Timppa. Tehtiin levy Taikan kanssa. Se meni hyvin ja levy-yhtiöstä sanottiin, että markkinat tahtoisivat minulta nyt soololevyn. Kaiken lisäksi he antoivat minulle vapaat kädet. Meillä oli Vantaan Viihdeorkesterin jousisetti sekä puhallinsetti. Kansa piti siitä myös niin paljon, että levy myi kultaa. Levyn nimikappale on Aika näyttää. Levy on vanhalla kunnon soundilla tehty.

Sinussa on valo

– Pääsin EMI:lle levyttämään, ja tuottajat Timo Kuoppamäki ja Gabi Hakanen miettivät sopivaa sovittajaa. He löysivät Esa Kaartamon, jota itse en tuntenut aiemmin. Esa kokosi popmaisen studioporukan. Heitä oli viisi miestä, mutta he soittivat paljon kitaroita päälle. Esa toi ihan uudenlaisen soundin tuotantooni. Se sai minutkin miettimään sitä asiaa, että mitä taiteilija voi tehdä oman brändinsä sisällä. Kuinka paljon voi uudistua? Yleisö odottaa tietynlaista uudistumista, mutta uudistua ei saa kuitenkaan liikaa. Se on kuin nuorallakävelyä. On vaikea tietää mikä menee omalle yleisölle kaupaksi. Tämä levy ei ollut mikään suuri kaupallinen menestys, mutta siitä oli kolme laulua Radio Suomen ykkösenä. Itselleni se oli tärkeä levy.

Laulu jota ei voi unohtaa

– Tämä on avausraita Big Family -folkyhtyeen kanssa tehdyltä albumilta Zukunftslieder. Taustat on tehty improvisoiden niin kuin uran alussa myös tehtiin, kun kitaristi ei osannut silloin nuotteja.

– Meillä on ollut yli 30 konserttia Big Familyn kanssa ympäri Saksaa. Laulu kertoo kuusikymmentäluvusta ja sen sisältö on se tunnelma, jota nuoriso silloin kantoi sisällään. Haluttiin muuttaa maailmaa parempaan suuntaan. Sanat rauha ja rakkaus eivät olleet tyhjiä iskulauseita, vaan se oli silloin todellista elämää. Me olimme sitä mitä olimme, myös lavalla. Pitkän ajan jälkeen löysin taas sen saman tunteen ja tunnelman.

 

Lauluntekijä

Primulan kahviossa 1965 Markku Veijalainen neuvoi: “Ala tehdä omia lauluja”.

Ensimmäinen levyllinen äänitettiin PSO:lle 1966 mutta levyltä ei vielä noussut hittejä.

1969 levytettiin ensimmäiset kolme ikivihreää: tekijän esittämä Kiskot vievät etelään, Katri Helenalle Ei kauniimpaa ja Päivi Paunulle Oi rakkahin (Syksyn Sävelen 1969 9. sija) Kaikkien sovittajana Paroni Paakkunainen.

70-luvulla lukuisia tekijän itse levyttämiä hittejä: Sininen ja valkoinen,  Valtatie, Kultaa tai kunniaa (Syksyn Sävelen voitto 1973), Paljon sanomatta jää.

Katri Helenan laulama Niin kaikki on kuin ennenkin jäi viimeiseksi (12.) Syksyn Sävelessä 1970. Myöhemmin siitä tuli ikivihreä.

Euroviisuissa ja Syksyn Sävelessä 60-luvun lopulla ja 70-luvulla mukana kymmenillä eri sävellyksillä ja sanoituksilla artisteina tekijän, Päivi Paunun ja Katri Helenan lisäksi mm. Sammy Babitzin, Inga Sulin, Gugi ja Pia sekä Raimo Inkinen.

90-luvun suuret hitit: Satulinna Jari Sillanpään debyyttialbumilla 1995 (tällä hetkellä Suomen kaikkien aikojen myydyin albumi, yli 273.000 kappaletta). Anna mulle Tähtitaivas, Katri Helena 1992 (albumia myyty yli 100.000), Tämä taivas, tämä maa, Danny ja Aikamiehet 1992.

Näiden menestysten myötä 90-luvulla suuri määrä lauluja lukuisille artisteille, joista useat levyttivät kokonaisen levyllisen Kuoppamäkeä. Hittejä mm. Matti Korkialan levyttämä Kallein aarre (1997), Kari Vepsän Miksi oot niin kaukana (1993) ja Tomi Markkolan Kohtaloni (1996).

Muille tehtyjä hittejä myös mm. Radiosta rokin kuulen, Danny, Tatuoitu sydän Paula Koivuniemi, Aavistus, Katri Helena.

Hittisävellyksiä Chrisse Johanssonin teksteihin: R.A.K.A.S, ensilevytys Tapani Kansa (1976), No justiinsa juu, Eino Valtanen (1978), Rotunainen , Lea Laven (1979), Viikonloppuisä, Reijo Kallio (1980), Tule kanssani kylpyyn, Bomberos (1980),

Hittisanoituksia: Kanssasi sun, ensilevytys Eija-Sinikka (1973, säv. Juha Kajova)

Teoston jäsen vuodesta 1973

Elvis ry:n jäsen vuodesta 1966

Laulaja

Ura alkoi 15-vuotiaana Neloset lauluyhtyeessä kitaraa soittavana tenoriäänenä. Vuosina 1960-62 Neloset levytti mm. laulut Malaguena (Galindo Galarza Pedro san. Ramirez Burgos Elpidio, suom. Erkki Ainamo) ja Barbara. (Kosma Joseph, Prevert Jacques Andre M, Erkki Ainamo).

Tuurasi Kukonpojat lauluyhtyeessä 1961-65 radion aamukahvilähetyksissä ja esiintyi mm. Onni Gideonin tanssiorkesterin solistina.

60-luvun puolivälissä kolmen lapsen luokanopettajaisän oli tarkoitus löytää ammatti laulamisesta. Elettiin folk-liikkeen ja hippiliikkeen aikaa. Myös Kuoppamäki pukeutui kaulaketjuihin ja hapsutakkiin ja lauloi Eikan pumpusta (säv. Rauno Lehtinen san. Pertti Reponen) eli Eino Leinon patsaalle kerääntyneistä nuorista.

Ensimmäinen menestys suomentamallaan käännöshitillä Rakkaus on sininen Euroviisujen vuoden 1967 voittokappaleesta L´amour est bleu (säv. Popp Andre Charles Jean, san. Cour Pierre).

Ensimmäinen kokonaan omaa tuotantoa oleva hitti Kiskot vievät etelään oli 1969 Yleisradion Lista-ohjelman listalla monta viikkoa.

Lähetti vuonna 1970 kappaleensa Minä lähdin – sinä jäit Yahama-festivaalin karsintaan. Laulu valittiin kilpailuun Japaniin ja Pertsa Reposen englanniksi kääntämänä ja Paroni Paakkunaisen sovittamana voitti jaetun toisen sijan ja 1500 dollaria.

Edusti 1971 ja 1972 Suomea Rostockissa Itämeren viikon iskelmäfestivaaleilla. Pieni Mies voitti ensimmäisenä vuonna ja Sininen ja valkoinen seuraavana.

Osallistui Euroviisuihin ja Syksyn Säveleeseen useita kertoja vuosina 1969-75. Euroviisuedustus oli lähellä vuonna 1971 omalla laululla Uinu poikani uinu. Syksyn Sävel voitto tuli 1973 omalla laululla Kultaa taikka kunniaa. Esityksessä nähtiin veljen Mikko Kuoppamäen soittamana omarakenteinen intrumentti hyppykeppi.

Levytti 1970-luvun suurimmat hitit EMI:lle. Tuottajana Raimo Henriksson, joka teki sovitukset mm. Sininen ja valkoinen kappaleeseen Rostockiin.

Keikkaili 70-luvulla päätoimisesti Castanja-yhtyeen kanssa 1974 asti kunnes muutti 70-luvun lopulla Saksaan.

Uusi tuleminen esiintyjänä ajoittui 90-luvun lopulle sekä yksin että yhdessä Taika-tyttären kanssa.

Ensimmäinen sooloalbumi 1966 ja viimeisin 2010 (lokakuussa Kun maailma muuttui Uniarecords). Julkaissut yhteensä 30 sooloalbumia.

Suomen Euroviisuissa vuonna 2006.

Elämänvaiheita 

s. 1942

Sakari Topeliuksen tyttärentyttärenpojanpoika.

Lapsuus upseeriperheessä Helsingin Töölössä.

Tädin puoliso, saksalainen oopperalaulaja Paul Schmidtmann toi pojalle nokkahuilun ja kitaran.

Partion leirinuotiolla lopullinen innostus laulamiseen ja kitaransoittoon

Valmistui opettajaksi 1965.

Aviopuoliso Sirpa Kuoppamäki, seitsemän lasta.

Omaksui antroposofisen maailmankatsomuksen 1970-luvulla.

Uskoo jälleensyntymiseen ja Karman lakiin todeten, että Suomen kansa on vanhaa tietäjäkansaa.

Kutsumuksen myötä Saksaan pappisseminaariin 1977.

PSO:lla 1960-luvulla myös tuottajana.

Oma levy-yhtiö Satsanga 1973-1979. Jakeluyhtiö Poly Musiikki jäi konkurssissa Satsangalle 150.000 mk velkaa, mistä alkoivat vaikeudet. Fazer osti 200.000 markalla Kuoppamäen kustannusoikeudet myös tuleviin lauluihin. Pääsi myöhemmin irti tulevia lauluja koskeneesta pykälästä. Lopulta myös Satsanga konkurssiin ja siinä menivät asunto Suomessa ja purjevene. Velkaa lyhennettiin teostotuloista.

Kuoppamäen levyjen lisäksi Satsanga julkaisi päivän hitti-iskelmistä cover-levyjä.

Satsangalle levyttivät mm. Anita Hirvonen, Seppo Hanski ja Esko Rahkonen.

90-luvulla kustannusyhtiö Warner/Chappellin housewriter.

Arkisto tuhoutui vesivahingossa Helsingissä 1978.

Suunnitteli muuttavansa eläkevuosiksi Suomeen, mutta on päätynyt siihen, että viettää täällä kesät  (Porvoon Emäsalossa).

Jatkaa edelleen työtään pappina.

Lauluntekemisestä

– On vaikea tehdä yksinkertaista mutta hyvää. Iskelmän tekemisen suurin vaikeus on päästä eroon kliseistä. Inspiraatio tulee korkeammalta, nykyinen ja tuleva ovat läsnä yksiulotteisessa ajattomuudessa. Lauluntekijöillä on antennit, joilla he ovat inspiraation kautta kosketuksissa tulevaan. Siksi lauluntekijät ovat pari vuotta aikaansa edellä. Lauluntekijä-jukan ja arki-jukan välillä on suuri ero, jos ei ole inspiraatiota, ei kannata tehdä. Lauluntekeminen on aina onnenkauppaa mutta myös käsityöläisen taitoa. Tarvitaan hittinenä. Hitti syntyy siitä, kun inspiraation ansiosta sävellyksestä ja siihen liittyvästä sanoituksesta tulee sellainen, mitä kukaan muu ei ole ennen tehnyt. Kun hittimelodia tulee päähän, se täytyy äkkiä kirjoittaa nuottiviivastolle muistiin, sillä poikkeuksellisen luonteensa vuoksi hittimelodia unohtuu, ellei sitä saa heti talteen. Lauluntekeminen ja hengellinen työ ovat samaa.

Inspiraatiosta

– Inspiraation temppeli on minulle pyhä. Astun sinne yksin enkä voi ottaa muita mukaan. Silmäni ja korvani sidotaan samalla kun minulle tuntemattomat aistit avautuvat havaitsemaan ja välittävät jotakin, jonka kyllä tajuan mutta jonka pystyn vain vaivoin merkitsemään muistiin. Olen samalla hetkellä kahdessa tietoisuuden tilassa – olen tässä ja silti poissa, olen poissaolevana pöytäni ääressä. Tämä työtapa on kehittynyt vuosien varrella ja siihen kuuluu myös käsityöläisen taitoa, joka on säveltämisen maanpäällinen ulottuvuus. Olennaista on ulottua sinne, missä on aina musiikkia, tarinoita ja tunnelmia. Inspiraation lähde ei ehdy koskaan, oma antenni voi korkeintaan ruostua. Toivon, ettei niin kävisi. (Jukka Kuoppamäki Elämän valtatie s. 22, Warner/Chappel 1998)

Koonnut: Martti Heikkilä