Musiikintekijät -logo

Kuulumisia Kultur Kalmarista

Kuulumisia Kultur Kalmarista

(Alkuperäinen julkaisuvuosi 1997)

”Tanskan Elvis r.y.” eli Danske Populaerautorer järjesti 3.-5. lokakuuta Kungälvin Kansankorkeakoulussa (Nordiska Folkhögskolan i Kungälv) pohjoismaisille musiikintekijöille tarkoitetun Kultur Kalmar -nimisen tapahtuman. Ohjelmassa piti oleman työpajoja, ryhmätöitä, musisointia sekä mm. yleiskeskustelu populaarimusiikin tekijöiden tulevaisuudesta Pohjoismaissa. Suomen ainoana edustajana sain matkatukea ELVISiltä.

Lupasin kirjoittaa tästä Selvikseen, ja vaikka Lupaukset ovat Lohdutusta Hulluille, niin tässä seuraa muutama huomio.

Pari viikkoa ennen tapahtumaa sain osanottajalistan, ja totesin että tanskalaisia oli ylivoimaisesti eniten tulossa. Muutama norjalainen oli myös tulossa, mutta kukaan heistä ei sitten jostain syystä ilmestynytkään. Sen sijaan oli yksi islantilainen, joka kylläkin asui Tanskassa ja siksi puhui tanskaa islantilaisella korostuksella. Ruotsalaisia oli vain neljä.

Perjantaina ohjelma alkoi 12:00 lounaalla, jonka jälkeen esittelimme itsemme toisillemme lyhyesti. Nordisk Folkhögskolanin rehtori Stewe Claeson lausui Kultur Kalmarin osanottajat tervetulleiksi ja yllätti kysymällä suomeksi ”Onko täällä Suomalaisia?” Hanne Juul joka toimii Nordiska Visskolanin opettajana (joka on osa Nordisk Folkhögskolania) kertoi koulun toiminnasta ja periaatteista, sekä mahdollisuuksista opintotukeen – myös suomalaisille opiskelijoille. Oppilaitten ikä on ollut 19-63 vuotta, mutta ikärajoja ei ole asetettu. Hakuaika päättyy toukokuun 1. mutta jos on tilaa niin harkitaan myös myöhemmin tulleita hakemuksia.

Sitten Sören Hyldgård, tanskalainen elokuvasäveltäjä kertoi työstään, ja näytti esimerkkejä (videolta ja kuvalevyltä) Örnens Öye (Kotkan Silmä) filmistä, johon hän oli tehnyt musiikin. Nuotinnusta tietokoneen avulla vilautettiin, ja kuvia elävistä muusikoista soittimineen, sekä kuoroista. (Ei siis MIDIä). Hyldgård näytti myös pätkän piirretystä filmistä, ensin luonnosvaiheesta, ja sitten vastaavasta pätkästä valmiina. Esitelmän lopussa keskusteltiin filmimusiikista, sen tehtävästä ja vaikutuksesta, sekä siitä miten hittejä joskus käytetään filmin markkinointiin. Vaikutti siltä että monet osanottajista eivät tienneet kovin paljon filmimusiikin tekemisestä, ja uskon että esitelmä herätti ajatuksia tästä mahdollisuudesta. Tosin Sörenin näyttämä kalvo jossa näkyi click track/aikakoodi yms vähän tuntui kauhistuttavan muutamia.

Iltapalan jälkeen oli Avoin Näyttämö osanottajille, eli runolausuntaa ja laulua, enimmäkseen tanskaksi, mutta Suomen edustaja soittikin 5-kielistä kannelta, ja valisti että tämäpä on Suomen Kansallissoitin. Tuntui hienolta soittaa kuuntelijoille jotka olivat hiiren hiljaa, ja joista muutama tuli vielä jälkeenpäin erikseen kiittämään.

Sid Jansson totesi että tilanne Ruotsissa tällä hetkellä on varsin synkkä: Omassa kotikunnassaan, Rättvikissä, Taalainmaalla, (11.000 asukasta) kulttuuribudjetti oli viime vuonna 80.000:- kruunua, josta mm piti riittää rahaa kirjastojen aukioloaikojen mainostamiseen jne. Mahdolliset rahalliset varat on keskitetty suurkaupunkeihin. Kuitenkin Sid arveli että noin 15 vuoden kuluttua tilanne voi kääntyä taas paremmaksi.

Liliane Håkanson alun perin Tukholmasta, nykyään Göteborgista oli aikoinaan Musikcentrumin (”Musiikkikeskus”) puheenjohtajana, ja kertoi tästä organisaatiosta. Musikcentrum julkaisee joka vuosi luettelon muusikoista, jotka etsivät keikkoja. Luetteloa levitetään ympäri ruotsia mahdollisille keikkajärjestäjille. Musikcentrumilla on myös nykyään kotisivu, joten sieltä saa ajan tasalla olevia tietoja.

Bornholmilainen sanoittaja/runoilija Djorn Juni kertoi, että Bornholmissa ei kukaan lue nuotteja, mutta vaikka saarella asuu vain 45000 asukasta niin siellä on 6 harrastelijateatteria! Yhteistyötä kuulemma tehdään Eestin, Liettuan ja Latvian kanssa, mutta jostain syystä ei Ruotsin kanssa, mitä Djorn nyt toivoi että tehtäisiin tulevaisuudessa.

Git Magnusson kertoi projekteistaan, Waxholmin Viisufestivaaleista jne, jotka hän oli perustanut, ja jotka kaikki ovat kuivuneet pois heti kun hän ei ollut enää puhaltamassa niihin elämää. Nykyään hän vetää Mosebacke Etablissementiä Tukholman Söder¹illä, ja työllistää siten monta ihmistä. Esiintyjät siellä esiintyvät periaatteella ”puolet ovituloista”, joskin joskus on poikkeuksia, kuten silloin kun hänen perustamaan Atlantic Jazzravintolaan (1974-77) tuotiin Buddy Rich Big Bandeineen, Mercer Ellington, Sarah Vaughan, Muddy Waters, jne. 50-vuotispäiväänsä varten Git kirjoitti uuden yhden hengen kabareen johon hän ”kutsui noin 500 lähintä ystäväänsä – ja pakotti heidät maksamaan” (!) Maria Lindström, joka on säveltäjä/sanoittaja, (ja hyvä kitaristi) ja myös tehnyt kabareeta yms, on alun perin Tukholmalainen, joka nykyään asuu Malmössä, kertoi Malmön musiikkielämästä.

Useimmista tanskalaisten esitelmistä en saanut paljoakaan selvää, mutta sen verran kuitenkin että Bodil Heister soittaa haitaria ja pianoa ja toimii kapellimestarina, Klaus Brinch johtaa kuoroa, jolle hän myös säveltää. Lauloimme pari hänen sävellystään perjantai- ja lauantai-iltoina. Gully Hanna Ragnarsdottir, Islannista, laulaa säveltämiään vanhoja Islantilaisia runoja, mutta ilmeisesti myös omia sanoituksia/sävellyksiä. Hänellä on oma trio.

Kirsten Lockhart toimii kabareitten ja revyiden maailmassa, ja Anne Brodin, joka veti koko Kultur Kalmar-tapahtumaa ei laula, mutta kirjoittaa lastenteatteri-, revyy-, kabaree ja varieteetekstejä. Ellen Heiberg sanoittaa lauluja tai kirjoittaa runoja, joita toiset sanoittavat. Ellen jätti minulle jopa CD:n + kaksi nuottivihkoa, jotka sisälsivät hänen tekemiään sanoituksia.

Allekirjoittanut kertoi työstään Vaasan Kaupunginteatterissa, sekä Kaustisten Kansanmusiikkijuhlista. Viimeksimainitut herättivät suurta kiinnostusta ja hämmästystä tanskalaisten ja ruotsalaisten keskuudessa kun kerroin, että ne ovat suuremmat kuin Roskilden Rockfestarit ja Falunin Kansanmusiikkijuhlat!

Itseltäni kysyttiin kiinnostaisiko lähteä Tanskaan soittamaan Kanteletta, ja uskon että moni muukin sai uusia tuttuja, sysäyksiä, inspiraatiota jne. Kysymys onkin: Tarvittaisiinko jotain vastaavaa Suomeen? ELVIShän on järjestänyt alan ihmisten tapaamisia, joihin minulla ei ole ollut mahdollisuutta leipätyön takia osallistua, vaan voi olla, että tällainen muutaman päivän tapahtuma ei olisi pahitteeksi. Kun seuraavan kerran tulee kutsu Kultur Kalmariin kehotan kaikkia, joilla on mahdollisuus lähtemään mukaan (ainoana varauksena, että kieliongelmia voi ilmaantua). Mutta ongelmathan on luotu ratkaistaviksi!


Lehden kansi:

Musiikintekijä-lehti: 4/1997

Selaa lehden artikkeleita