No miten musiikintekijää sitten kupataan? Kenties termi ei ole edes oikea. Tulisi pikemminkin puhua suoraan  –  anteeksi alatyylin ilmaus  –  silmään kusemisesta. Tarkoitan viime aikojen kilpailubuumia, jonka myötä säveltäjiltä ja sanoittajilta pyritään siemenperunoiden kähveltämisen lisäksi raapimaan vielä tuhkatkin pesästä. Kysymys on siis sävellys- ja sanoituskilpailuista. Ja niiden studiotasoisista demoista sekä osallistumismaksuista.

Käteeni on ELVIS ry:n toimistossa osunut paperi, sopimussuositus, jossa todetaan ettei alan kilpailujen osallistujia tulisi rasittaa kohtuuttomilla kustannuksilla, joita esimerkiksi ovat edellä mainitut studiotason demonauhat ja osallistumismaksut. Tosin samaan hengenvetoon on todettava, että mikään lakihan ei kiellä järjestäjää vaatimasta kilpailijalta vaikkapa kuuta taivaalta. Ei muuten ole mahdotonta, etteikö joissakin kilpailuissa mittele voimiaan myös sellaiset taiteilijat, jotka ainakin pyrkivät tuon järjestäjän toiveen täyttämään.

Yksi valssahtavia kappaleita metsästävä kilpailujärjestäjä on puhelimitse kertonut osallistujille, että osallistumismaksu on määrätty nimenomaan Säveltäjät ja Sanoittajat ELVIS ry:n toivomuksesta. Totean suoraan: Eikä ole. Väite on härski ja pelkkää puppua!

Tässä maassa on kilpailtu laulunteossa siinä missä muussakin. Vaikka Seinäjoen Tangomarkkinoiden kehään heitetään julkisuudessa milloin minkäkinlaisia pyyhkeitä, on yksi tunnustus paikallaan: Tuolla suurella tangonsävellyskilpailulla on tekijöihin päin puhtaat paperit. Järjestäjät eivät vaaadi kohtuuttomuuksia. Sama toki pätee moneen muuhunkin kilpalilujärjestäjään.

Allekirjoittaneelle on perusteltu osallistumismaksua seuraavin argumentein: Kilpailusta on järjestäjille kuluja, ja halutaan myös sekä kilpailumaksulla että tarpeeksi laadukkailla demoäänitteillä turvata se, ettei kukaan kaada vanhaa pöytälaatikollistaan ristiksemme. Joissakin kilpailuissa tuomarina olleena totean: Ei auta, ne kaataa kuitenkin. Kilpailuihin osallistuu monenlaista kulkijaa ja elämäntaiteilijaa. Osallistumismaksut eivät heitä pidättele.Hurjimmat ovat valmiit tekemään vaikka velkaa.

Mutta kilpailijoiden liiallista tulvaahan voi rajoittaa säännöillä, esimerkiksi yksi tekijä tai tekijäryhmä saa osallistua korkeintaan kolmella kipailuteoksella.

Eräässä puhelinkeskustelussa sain ehdotuksen: Jospa ELVISin jäsenet eivät maksaisi osallistumismaksua lainkaan? Mielenkiintoista. Olisi siis maksuista vapaa ammattilaissarja, ja innokas harrastajajoukko, joka sitäkin kiivaammin putsattaisiin euroista? Ei käy, en lämpene ajatukselle. Kaikkien osallistujien tulee olla lähdössä samalla viivalla. Mutta lämpenen edelleen kaikelle rakentavalle yhteistyölle.

Kovasta sävystäni huolimatta en halua olla riidankylväjä. En liioin halua leimata mitään kilpailulujärjestäjää  konnaksi. Ainakin toistaiseksi uskon, että kysymys on pikemminkin uusien järjestäjien haparoivista ensi askelista. Tekeville sattuu. Myös virheitä. Tärkeintä kuitenkin on että tehdään.

ELVIS ry arvostaa kilpailujen järjestäjien työtä, joka omalta osaltaan  edistää alaamme. Meidän intresseihimme myös tällä alueella luonnollisesti kuuluu pyrkimys hyvään yhteistyöhön. Mutta toisaalta, jos musiikitekijöitä pyritään rahastamaan väittämällä valheellisesti Säveltäjät ja Sanoittajat ELVIS ry:n vaativan osallistumismaksuja, on pakko reagoida.

Toivotan onnea ja menestystä kaikille kilpailuihin osallistuville. Ja myös järjestäjille. Kyllä tekijöissä mahdollisista kuppausyrityksistä huolimatta yhä veri virtaa. Mitä taas tulee siihen k–tuun silmään, niin eiköhän tuo pesemällä puhdistu.

teksti: Jani Uhlenius