Senegalilaissyntyinen muusikko Malang Cissokho tuli Suomeen kiertueelle 90- luvun alussa Hasse Wallin seurueessa. Vierailua seurasi kiihkeä vuorottelujakso kahden maan välillä, kunnes Malang lopulta päätti muuttaa Suomeen pysyvästi. Kolmikymppisellä Cissokholla oli tuolloin jo takanaan intensiivinen ura muusikkona Senegalissa.

Cissokho syntyi muusikkoperheeseen vuonna 1962. Hänen isänsä työskenteli koransoittajana kuuluisassa Daniel Sorano -teatterissa pääkaupungissa Dakarissa. Laulaja- äiti asui lasten kanssa Thièsissä. Perheellä oli oma talo molemmissa kaupungeissa. Sisarpuolia oli paljon, sillä isällä oli yhteensä kolme vaimoa. Thièsin kotitaloa asuttivat lukuisat muusikot. Malang Cissokho varttui näin lapsuutensa hyvin musiikkipitoisessa ympäristössä. Musiikkia kuului ympärillä koko ajan ja joka paikassa. Pelkästään mallioppimalla hän omaksui lukuisien soittimien soittotaidon.

– Kukaan ei antanut minulle varsinaisia soittotunteja, mutta talossa asuvat muusikot jammailivat usein ja sain seurata vierestä heidän soittoaan. Myös perheessäni musisoitiin ja laulettiin aina. Sillä tavalla opin itsekin soittamaan, Malang kertoo.

Hänen yhdeksästä täyssisarestaan tulikin kaikista taiteilijoita ja suurimmasta osasta nimenomaan muusikoita.

Bändikiinnityksiä

15-vuotiaana Cissokho sai kuulla, että poliisilaitoksen orkesteri saisi bändikamat.

– Kuulin, että sinne hankittaisiin kaikki tarvittavat instrumentit äänentoistolaitteineen. Innostuin uutisesta ja hakeuduin näin poliisilaitoksen bändiin soittamaan timbalesia sekä laulamaan.

Yhtye oli hänen ensimmäinen vakiorkesterinsa. Myöhemmin 19-vuotiaana hän sai kiinnityksen erääseen klubiin. Hän lauloi joka ilta sekä soitti tarvittaessa myös bassoa, timbalesia, congaa ja kitaraa. Hän esiintyi klubilla reilun vuoden.

Heti perään Cissokho solmi yhtyeensä kanssa sopimuksen toiseen klubiin Kaolackissa, joka sijaitsee hieman Dakarista kaakkoon. Hänen 6-jäseninen yhtyeensä soitti siellä kuukausipalkalla vuoden verran. Klubin nimi oli Salung. Työskentely klubillla sujui oikein hyvin, kunnes tapahtui traaginen episodi:

– Eräänä iltana kitaristimme Gernard joutui kioskilla tappeluun. Eräs mies otti ja löi häneltä hampaat tohjoksi. Sopimuksemme Salungissa loppui sen saman tien. He kun eivät halunneet hampaatonta kitaristia, emmekä me taas siihen hätään löytäneet kitaristillemme tuuraajaa, Malang selittää naureskellen.

Cissokho palasi Dakariin ja liittyi bändiin, jonka riveissä hän soitti keikkapalkalla Balafon-nimisessä paikassa.

African Show

Malang Cissokho kääntää aiheen takaisin lähipiiriinsä. Hänen perheensä oli iso, lapsia oli paljon, ja kaikki tulivat hyvin toimeen keskenään. Yksi hänen veljistään teki työkseen senegalilaista balettia, johon kuuluu tanssia, akrobatiaa, tulennielemistä ynnä muuta. Veli työskenteli balettiryhmässä Espanjassa. Eräänä päivänä hän soitti Malangille ja kertoi saaneensa toimeksiannon tuoda Senegalista orkesteri Teneriffalle, Kanarian saarille.

– Veljeni tiedusteli minulta, olisinko halukas kokoamaan porukan ja lähtemään Teneriffalle esittämään African Showta. Totta ihmeessä olin, huudahtaa Malang.

– Lupasin koota yhtyeen saman tien.

Senegalista Teneriffalle lähti iso orkesteri. Mukaan yhtyeeseen tuli mm. Ismaïl Lô, ansiokasta soolouraakin tehnyt senegalilainen muusikko. Orkesteri esiintyi joka ilta vuorotellen yhdessä baletin kanssa.

– Ryhmä oli todella iso ja esitimme kunnon shown. Työskentelimme sillä tavalla kolme kuukautta.

Malang kertoo töiden päättyneen lopulta sopimusristiriitoihin espanjalaisten kanssa.

– Ismaïl lähti Bahia Felizeen Las Palmasiin, muut palasivat Senegaliin ja itse jäin vielä vuodeksi laulamaan ja soittamaan koraa balettiryhmän kanssa.

Vuonna 1982 Malangkin päätti jättää Kanarian saaret ja palata takaisin Senegaliin. Kotimaahan päästyään hän perusti jälleen uuden, Djalore-nimisen bändin, ja onnistui tekemään hitin Mun-mun. Kappale pyöri radioissa tiuhaan ja toi suuren yleisön tietoisuuteen Malang Cissokhon, joka lauloi itse säveltämänsä kappaleen sekä soitti äänitteellä lisäksi rumpusettiä.

– Mun-mun on lempinimi Maimuna-nimisen naisen nimestä. Kappale oli omistettu ystäväni lapselle, selventää Cissokho kappaleen syntytarinaa.

Yhteistyö Youssou N’Dourin kanssa

Vuonna 1986 Malang Cissokho löysi itsensä laulamasta taustoja Youssou N’Dourin yhtyeessä. He tekivät kiertueenkin, jonka jälkeen Youssou keksi perustaa kaksi vuorottelevaa bändiä. Idea tuli siitä, että muusikoita, joiden kanssa hän oli tehnyt yhteistyötä, oli niin paljon. Näin saivat alkunsa Le Super Ètoile 1 ja Le Super Ètoile 2. Kaikkien soittajien palkat maksettiin Youssou N’Dourin toimistosta.

– Siirryin 2. yhtyeeseen, jossa soitti minun lisäkseni mm. Rane Diallo, nykyään Suomessa vaikuttavan Galaxy-yhtyeen laulaja, Malang kertoo, saaden maailman tuntumaan yhtäkkiä hyvin pieneltä.

Äänityssessio N’Dourin kanssa alkoi. Seurasi uusi onnenpotku, kun N’Dour halusi levyttää Malangin kappaleen Warale. Miehet lauloivat sen duettona Ndeetel Weer Wi -albumille. Tästäkin kappaleesta tuli Senegalissa iso hitti. Levytys jäi ainoaksi, mutta tärkeäksi merkkipaaluksi Cissokhon musiikkiuralla.

Miten sitten Suomeen?

Malang Cissokhon kertoiltua seikkaperäisesti yhteistyönsä vaiheita Senegalin kuuluisimman vientiartikkelin kanssa hän huudahtaa yllättäen: “Ja sitten yhtäkkiä Hasse Walli ilmestyi Senegaliin!”.

Walli oli vieraillut Senegalissa vuodesta 1982 lähtien, ja oli nyt asettunut soittamaan perustamansa bändin kanssa eräällä klubilla.

– Olen myöhemmin muistellut, että meidät olisi esitelty jo ennen Teneriffan reissuani, mutta soitimme yhdessä vasta Youssoun N’Dourin yhtyeen jälkeen, Cissokho muistelee.

Baarinomistaja oli kysynyt Hasselta, miksei hän ottaisi Malangia laulamaan. Hasse oli vastannut, ettei Malang kuulunut hänen bändiinsä. Baarinomistaja oli kuitenkin kovasti halunnut Malangia mukaan esiintymään, joten hän ehdotti Hasselle, että voisi maksaa Malangille palkan erikseen, jos tämä ottaisi hänet laulamaan. Niinpä Malang kävi laulamassa heidän kanssaan hieman jami-tyyppisesti, kuulumatta kuitenkaan varsinaisesti bändiin.

Walli oli järjestänyt jo kiertueenkin Suomeen, jonne Malangin ei tosin kuulunut lähteä. Hassella tuli kuitenkin vakilaulajansa kanssa pieniä erimielisyyksiä. Aivan Suomen kiertueen alla Hasse antoi miehelle potkut ja pyysi Malangia tilalleen laulamaan.

– Vastasin, “miksi ei”, ja niin vuonna 1988 tulin ensimmäisen kerran Suomeen. Täällä oli tuolloin kesä ja kaikki oli hienoa. Soitimme Kaustisilla, Puistobluesissa, Laulumiehet- klubilla ja vaikka missä, hän kertoo.

Kuten kunnon tarinaan kuuluu, rakastui hän suomalaiseen naiseen. Vaikka Malang palasi kiertueen jälkeen Senegaliin, tuli hän myöhemmin takaisin Suomeen, mennäkseen naisen kanssa naimisiin. He saivat yhdessä pojankin, joka on nyt 16-vuotias. Kysyttäessä tämän musiikillisia suuntauksia, Malang vastaa harmikseen pojan olevan innostunut enemmän jääkiekosta kuin musiikista.

Suomessa tarjolla oli onneksi muutamia työtehtäviä, kuten Piirpauken Metamorphosis- levytys Sakari Kukon johdolla.

– Soitin bassoa ja koraa kappaleessa Tuku tuku. 90-luvun alussa teimme Piirpauken kanssa kiertueenkin.

Cissokho opetti myös koransoittoa Sibelius- Akatemiassa ja tapasi paljon erilaisia muusikoita.

Electric Sauna

Runsas yöelämä tarjosi viihdytyksen lisäksi myös työtarjouksia, kuten kävi Cool Sheiks -yhtyeen suhteen.

– Hepa Halme ja Mitja Tuurala pyysivät minua mukaan yhtyeeseensä. Tarjous takasi minulle muusikkona kiinnekohdan Suomeen, hän sanoo.

Siitä lähtien Malangia kutsuttiin tiuhaan eri bändeihin soittamaan, ja töitä alkoikin olla aivan mukavasti. Enimmäkseen hän soitti keikoilla koraa, joka toi eksoottisen soundin suomalaisten soittamaan rytmimusiikkiin. Sitten eräänä iltana Malang Cissokho oli soittamassa Radio Cityn 10-vuotisjuhlassa. Samassa tapahtumassa oli keikalla myös J. Karjalainen.

– Keikkani jälkeen Karjalainen tuli luokseni. Hän kertoi aikovansa perustaa bändin ja pyysi minua siihen mukaan. Sanoin jälleen “miksi ei”, ja siinähän se sitten meni.

Malang muistelee Väinö-kappaletta ja sen suosiota. Suomen keikkapaikkoja tuli kierrettyä tiuhaan Electric Saunan riveissä. Viimeksi hän kertoo tavanneensa Jukkaa muutama päivä sitten, jolloin miehet istuivat kahvilla juttelemassa. Hän kertoo saaneensa Karjalaiselta videokopion esiintymisestä edesmenneessä Jyrki-ohjelmassa.

– Olen tehnyt niin paljon kaikenlaista, etten meinaa edes muistaa kaikkea, Malang huokaisee ja jatkaa.

– Galaxynkin kanssa soitin viimeksi vielä viime vuonna. Mutta nykyään minusta tuntuu, että bändit saavat hetkeksi aikaa riittää. Minulla on kokemusta useista yhtyeistä ja olen saanut vahvan jalustan muusikkoudelleni. Tällä hetkellä kuitenkin haluan panostaa omaan musiikkiini ja työskennellä sen parissa.

Cissokho on tehnyt viisi omaa levyä. Viimeisin julkaistiin marraskuussa 2005. Osa levyistä on ollut laulettuja, osa instrumentaalilevyjä.

– Molemmat tuntuvat itselleni rakkailta, hän sanoo.

Hän on pienestä pitäen niin laulanut kuin soittanut useita instrumentteja. Sen takia Cissokhosta tuntuu luontevalta musisoida monimuotoisesti ja myös laulaa soittaessaan. Hän on kirjoittanut kappaleitaan suomeksikin, ja kertoo sen olleen hauskaa. Apua on tosin hieman joutunut pyytämään kieliopin suhteen. Tarve tehdä instrumentaalilevy taas tuli ajatuksesta, ettei musiikki olisi sidottu mihinkään yhteen kieleen. Ettei kukaan ainakaan ajattelisi, ettei ymmärtäisi kappaletta vieraskielisen lyriikan takia.

Nykyään Malang Cissokho on naimisissa venäläisen naisen kanssa. Oman musiikinteon lisäksi hän opettaa musiikkia nuorille. Hän on pitänyt afrikkalaisten percussioiden kursseja mm. Kassandrassa.

Kysyttäessä, onko mikään hänen taitamistaan soittimista sellainen, jonka hän tuntisi itselleen erityisen läheiseksi, pohtii Malang tovin.

– Aivan ensin sanoisin, että ne ovat kaikki instrumentteina yhtä vahvoja. Mutta jos alan ajatella tarkemmin, on soittimeni ehdottomasti kora. Se on isäni perintöä, ja vahva osa minua ja taustaani. Muut soittimet ovat adoptiolapsiani.