Konevitsan kirkonkellot
Säv. trad. / Antti Hytti, Sakari Kukko, Hasse Walli ja Jukka Wasama
Ensilevytys: Piirpauke (1975)

Laatokan saari Konevitsa on muiden luovutettujen alueiden tavoin nykyisin osa Venäjää. Saaren luostarin kirkonkellojen soittoa jäljitellyt kantelesävelmä oli pohjana Piirpauke-yhtyeen esikoisalbumin klassikolle.

Karjalaiset juuret on isän puolelta myös yhtyeen johtohahmolla Sakari Kukolla. Hänen isänsä muutti Kainuuseen evakkona Karjalan kannaksen Kuolemajärveltä.

Sakari sai jo lapsena elävän kosketuksen suomalaiseen perinnemusiikkiin ja sen lauluaarteistoon. Hän myös esiintyi laulajana ja oli 11-vuotiaana mukana Yleisradion lapsitähtiohjelmassa Hyppy Huipulle.

Sakari Kukko kertoo, miten ura jatkui sen jälkeen:

“Teini-iässä tuli folk, rock ja jazz. Yhdessä vaiheessa oltiin niin Donovania. Oli baskeri, mustat lasit, akustinen kitara ja huuliharppu.

Lukion jälkeen muutin Helsinkiin. Pääsoittimeksi oli valikoitunut saksofoni, ja pääsin sen ajan huippubändeihin kuten Tapiola Big Bandiin.

Kun alkukesästä 1974 esiinnyimme festareilla Kööpenhaminassa, romanialaisen kansanmusiikkibändin svengi iski kuin leka. Tajusin, että jokainen voi ammentaa omasta perinteestään, ja löysin identiteettini suomalaisena jazzmuusikkona.

Pian tämän jälkeen ostin lp:n, jolla Ulla Katajavuori ja Martti Pokela soittavat kannelta. Levyn helmenä oli Katajavuoren soittama Konevitsan kirkonkellot.

Samaan aikaan oli syntynyt se neljän hengen bändi, jonka nimeksi seuraavana vuonna tuli Piirpauke. Treenikämppänä meillä oli aluksi Jukka Wasaman kodin autotalli Risto Rytin tiellä Kulosaaressa. Siellä alkoi muotoutua se, mikä lopulta päätyi levylle.

Treenien ulkopuolelta muistan esimerkiksi sen, kun kävelin Antti Hytin kanssa Espan puistossa. Antti ehdotti, että soittaisin pianolla korkeiden kellojen nopearytmisen teeman.

Sen jälkeen oli loogista, että basso ja kitara soittavat matalampien kellojen teeman, ja yhdyn siihen vasemmalla kädellä myös pianolla.

Heti alussa oli selvää, että Hasse Wallilla on siinä iso kitarasoolo. Hän oli meistä kokenein ja aivan loistava solisti. Jukka puolestaan hyödynsi rumpalina opettajaltaan Edward Vesalalta oppimaansa herkkää ja reaktiivista lähestymistapaa.

Siellä treenikämpällä lähdimme yhdessä hengen vietäviksi. Se henki kuljetti Hassen kitarointia, me muut seurattiin ja annettiin impulsseja Hasselle. Kaikki kuuntelivat toisiaan ja vaikutteet sinkoilivat.

Sävellajina on harvemmin käytetty as-molli niin meillä kuin Katajavuorella. Se sopi hyvin myös Hassen kitarointiin, kun hän Jimi Hendrix -fanina soitti kitaraa siihen aikaan puoli sävelaskelta alemmaksi viritettynä.

Otimme biisin ohjelmistoon, ja keikoilla se oli heti se, joka eniten vetosi yleisöön. Pori Jazzissa kesällä 1975 Atte Blom tuli keikan jälkeen ehdottamaan levyä Love Recordsille. Albumi tehtiin syksyllä Finnvoxilla, äänittäjänä Paul Jyrälä.

Otto Romanowskilta tilattiin tähän biisiin syntetisaattoreilla tuulensuhina, sekin Antin idea. Esa-Pekka Salosen Antti pyysi soittamaan säveltämänsä käyrätorviteeman.

Kollektiivisen luomisen tuloksena oli sävellys, johon on yhdistetty teemoja kansanmusiikista. Kokemattomina ilmoitimme sen Teostoon vain sovitukseksi.

Muutama vuosi sitten soitin Atte Blomille kysyen hänen käsitystään albumin myyntiluvuista. Atte piti varmana, että se on kaikkien aikojen selvästi myydyin instrumentaalilevy Suomessa. Vuonna 2020 Universal antoi siitä kultalevyn.

Ortodoksisissa kirkoissa kelloja voi olla yhdessä tornissa jopa toistakymmentä. Kun luostarin kellonsoittaja aikanaan Konevitsan kelloja käsin soitti, miten sen pohjalta mahtoikaan syntyä jälkipolville säilynyt kantelesävelmä? Ehkä sekin oli kollektiivista luomista. Oli miten oli, silloinkin on henki ollut läsnä.”

Taivas sylissäni
(Himlen i min famn)
Säv. Carola Häggkvist
San. Erik Hillestad
Suom. san. Pia Perkiö
Ensilevytys suomeksi: Maria Laakso (2001)

Ruotsalaisen Carola Häggkvistin säveltämästä ja vuonna 1999 levyttämästä Himlen i min famn on tehty kaksi suomennosta. Niistä Pia Perkiön Taivas sylissäni on noussut lyhyessä ajassa yhdeksi kaikkein suosituimmista joululauluistamme.

Laulun sanoitti ruotsiksi Häggkvistin norjalainen tuottaja Erik Hillestad, joka sai Häggvistiltä valmiin sävellyksen ja evästyksen, että se voisi olla Marian kehtolaulu Jeesukselle.

Pia Perkiö kertoo, että tilauksen laulun suomentamisesta hän sai keväällä 2001 Päivi Mattilalta Suomen Lähetysseurasta. Tavoitteena oli, että se tulisi Kauneimmat Joululaulut -vihkoon.

“Laulun olivat löytäneet Lähetysseuran ruotsinkielisen De vackraste julsångerna -vihon tekijät, ja he olivat vinkanneet siitä Päiville. Otin tehtävän mielelläni vastaan, kun laulu oli niin koskettava.

Suomennos syntyi Turussa valtakunnallisilla kirkkomusiikkijuhlilla 15.–17. kesäkuuta 2001. Matkustin Turkuun siksi, että olin sanoittanut ja Ilkka Kuusisto säveltänyt juhlien teemalaulun Kun hengen tuuli puhaltaa, jonka kuorojen kymmenentuhatta laulajaa esittivät.

Muun ajan sain kirjoittaa tätä laulua yksin hotellihuoneessani Aurajoen rannalla. Oi mitkä onnenpäivät ne olivat sanoittajalle!

Kuuntelin kasetilta alkuperäistä. Sanat olivat paperilla ja myös ammattilaisen tekemä raakakäännös, jotta en ollut pelkän maitokaupparuotsini varassa. Nuotitkin Päiviltä sain, mutta en muista niitä käyttäneeni.

Kun sanoitan valmiiseen sävellykseen, teen yleensä ensin tekosanat. Nyt en sellaisia tarvinnut, sillä tämän rytmiin oli jotenkin vaivatonta sovittaa tavuja. Ei se silti kerralla tullut kuin taivaasta pakettina, vaan oli sitä myös hiottava.

Keskityin eniten siihen, mikä on tekstin ydin. Ja mielestäni myös löysin sen.

Ruotsiksi kertosäe alkaa kysymyksellä Är du en av tusen små? Suomeksi siihen kirjoittamani Olet toisten kaltainen voi olla kuultuna toteamus tai kysymys. Tämä vielä alleviivaa sitä, että jokainen lapsi on toisten kaltainen, mutta samalla aivan ainutlaatuinen. Näin siinä lauletaan vauvoista yleensä, ja niiden tuomasta hyvästä eikä vain joulun lapsesta. Ja jokaisella vanhemmalla liittyy lapseensa myös huoli.

Suomenkielinen teksti toteuttaa mielestäni juuri kaiken tämän olennaisimman, minkä löysin ruotsinkielisestä.

Joitakin ruotsinkielisen kuvia jätin pois, kun ne eivät tuntuneet välttämättömiltä kokonaisuuden sitomisessa. Esimerkiksi kohdasta runt oss dansar skuggor säilytin varjot mutta en tanssimista. Se ei oikein liity suomalaiseen jouluun, joten muotoilin siihen varjot toistaa sen nyt, enkeli on mennyt.

Vaikka tein sisällön ehdolla, niin samalla oli tietysti tärkeää, että tekstistä tuli laulullista. Mittaan jäi yksi poikkeus, joka oli ruotsinkielisessäkin. Toisen säkeistön viides rivi ei ala koholla kuten muissa säkeistöissä.

Riimeissä otin sen vapauden, että säkeistöihin tuli vain satunnaisia riimejä eikä tiukan riimikaavan mukaisia kuten ruotsinkielisessä. Kertosäkeessä on sama yksitavuisten puhtaiden riimien kaava kuin alkuperäisessä.

Sanan tarraudut jaoin tar-ra-u-dut eli niin kuin esimerkiksi Maria Laakso laulaa levyllä, jonka Lähetysseura tuotti jouluksi 2001. Useinhan lauluissa esimerkiksi sana rakkaus jaetaan rak-ka-us eikä rak-kaus.

Samoin Maria laulaa oikein jo silmiin pienokaisen. Jotkut jättävät sanan jo pois, jolloin mitan lisäksi myös sisältö muuttuu. Kauneimmat joululaulut -vihossa teksti on ollut oikein kirjoitettuna heti vuodesta 2001 lähtien.

Laulun nykyinen suosio kertoo varmaankin siitä, että kuka tahansa vanhempi voi lastaan heijatessaan laulaa tätä ja ajatella näin. Ja laajemmin kaikki me voimme ajatella ketä tahansa pientä lasta, joka on toisten kaltainen ja samalla ainutlaatuinen tuoden toivon maailmaan.”