Helmikuun johtokunnan kokouksessa esiteltiin poismenneen vuosituhannen viimeisen vuoden alustava tulos. Jako tulee ilmeisesti olemaan noin 148 miljoonaa markkaa. Kasvua edelliseen vuoteen on noin 8 miljoonaa. Iloa komeasta tuloksesta himmentävät hieman synkät tulevaisuuden näkymät: kasvun aika taitaa olla ohi. Teoston toimitusjohtaja Jaakko Fredman on varoitellut tästä jo aikaisemmin, mutta nyt näyttää raja tulevan todella vastaan. Musiikin käyttö tuskin lisääntyy ratkaisevasti, tariffit ovat enimmäkseen kohdallaan, ja musiikin käyttäjät ovat useimmiten tietoisia siitä, että musiikin tekijälle kuuluu korvaus teoksen käytöstä. Tämän lisäksi on synkkiä pilviä kohoamassa taivaan rannalle:

Äänitekorvauksia hoitavan NCB:n tulevaisuus näyttää epävarmalta. Yhtenä syynä NCB:n vaikeuksiin on niin sanottu Cannes-sopimus, joka estää NCB:tä vähentämästä täysiä kulujaan suurille kustantajille menevistä mekanisointi- eli tallennekorvauksista. Nyt on olemassa vaara, että suuret tekijänoikeusseurat ja kustantajat yrittävät saada kiinteän kuluprosentin myös esityskorvauksille. Tämä kuluprosentti saattaisi olla pienempi kuin esimerkiksi Teoston todelliset kulut korvausten perimisestä.

Toinen huono merkki on se, että Teosto on ruvennut – vastavuoroisuuteen vedonneiden brittien vaatimuksesta – maksamaan tyhjäkasetti-korvauksia Isoon Britanniaan ja Ruotsiin. Englannista Suomeen päin ei kasettikorvauksia ainakaan toistaiseksi tule, koska siellä ei ole vastaavaa järjestelmää. Ennen hyvin toimineet vastavuoroisuus-sopimukset eurooppalaisten tekijänoikeusjärjestöjen kesken ovat ruvenneet rakoilemaan. Asiakkaista kilpaillaan oman maan ulkopuolellakin. Hollantiin ollaan rakentamassa International Music Joint Venture -nimistä suurta tietopankkia teoksista ja tekijöistä. Sen pelätään valmistelevan koko Euroopan kattavaa lisensiointia yhdestä paikasta käsin. IMJV ohittaisi Teoston oikealta!

Isoja muutoksia saattaa olla tulossa. Suurta kansainvälistä karusellia on vaikea jarruttaa. Meidän pitää vaikuttaa niihin asioihin, joihin pystymme. Mielestäni tärkein niistä on, kuinka hyvin suomalaisten tekijöiden musiikki pääsee esille. Yleisradio lyö laimin tehtäväänsä kotimaisten taiteilijoiden esiintuomisessa, ja ulkomaisten jättiyritysten markkinointi tuntuu ylivoimaiselta. Kuitenkin meillä tarvitaan taiteita, jotka heijastavat elämää Suomessa. Elviksen, Suomen Säveltäjien ja muiden ehdottama Suomalaisen Musiikin Päivä voisi olla vipu, joka nykäisee kehitystä parempaan suuntaan. Samankaltainen tempaus tehtiin Ruotsissa hiljattain. En kaipaa isänmaallista paisuttelua, vaan paikallisen, persoonallisen, myös pienimuotoisen kulttuurin tukemista. Ja siihen kaivataan meitä kaikkia musiikin tekijöitä, kaikilta aloilta, esittäjiä, järjestöjä ja järjestäjiä!

Matti Kontio