Musiikintekijät -logo

Kolme vuosikymmentä ammattilaisuutta

Kolme vuosikymmentä ammattilaisuutta

Speedy Saarisen ura kevyen musiikin kentällä on kestänyt lähes kolme vuosikymmentä. Sitä leimaa vankka ammattitaito eri osa-alueilla.

Muusikko, säveltäjä, sanoittaja, äänittäjä, miksaaja, tuottaja, kouluttaja ja yrittäjä. Harvalla on näin laaja tausta. Taitava, tunnettu, pidetty ja arvostettu mies, joka tulee hyvin toimeen ihmisten kanssa. Miten tämä kaikki on mahdollista?

– Musiikki on mulle yhtä suurta kokonaisuutta. Siihen liittyvät niin pienet kuin isotkin tekijät. Se antaa voimaa ja motivaatiota. Toki joutuu rationalisoimaan omat työnsä. Hässäköiden keskellä on yritettävä selviytyä kiperistäkin tilanteista. Kiitos perheelleni, että he ovat olleet kannustavia ja kärsivällisiä, kolmen nuoren isä Speedy Saarinen sanoo.

Kaikkiruokainen

Jyrki ”Speedy” Saarinen on aito stadilainen. Kalliosta hän muutti parivuotiaana Pihlajamäkeen. Se oli tyypillinen 60-luvun asumalähiö. Saarisen duunariperheessä oli kolme poikaa. Veljeksistä keskimmäisen nimi Speedy asettui pysyväksi jonkun koulukaverin huulenheitosta.

– Musiikkikuvioni alkoivat isäni kitaransoitosta. Hänellä oli kuuluisa suomalainen teräskielinen Noso. Oppikoulussamme oli musiikinopettajana Seija Järvinen – Klasun vaimo. Isobroidi kävi Seijan kitaratunneilla, jonka jälkeen minä menin perässä.

– Soittointoni kasvoi, kun kuulin koulubändien harjoittelevan. Seija oli ensimmäisiä pioneereja maassamme, joka käynnisti bändisoiton opiskelun kouluissa. Pekka Ruuska ja Kaija Koo olivat muun muassa koulukavereitani. Myöhemmässä vaiheessa meillä oli monenlaisia musaviritelmiä.

Hurriganesin livekeikat 70-luvun alkuvuosina olivat huimia kokemuksia, joissa erityisesti Albert Järvinen loisti. Samaa voidaan puhua Wigwamista ja Jukka Tolosesta.

– The Beatles oli varsinainen herätykseni. Vanhalla Blaupunkt-kasettimankalla tuli äänitettyä radiosta esim. PopNonstopin soittamia tykkibiisejä, kuten Can’t Buy Me Love [Lennon-McCartney] ja All My Loving [Lennon-McCartney] Musiikin suhteen olen aina ollut ennakkoluuloton ja kaikkiruokainen, joten kasetit täyttyivät myös yhtälailla The Sweetin, Gary Glitterin, Deep Purplen, Led Zeppelinin, Jimi Hendrixin, Hectorin kuin Black Sabbathin biiseistä. Ensimmäinen ostamani lp-levy oli leffasoundtrack. Rory Gallagher ja Jeff Beck kolahtivat totaalisesti tajuntaani. Progemusakin tuli keskeiseksi jo varhain, kuten muun muassa King Crimson ja Genesis.

Ogeliin, Broadcastiin ja Yleen

Vuonna 1973 sähkiskitaran kanssa Speedy pyrki ja pääsi opiskelijaksi silloiseen Oulunkylän Pop & Jazz Opistoon. Opettajina olivat Eero Lupari ja Raimo Sarkio, joka kokeneen pedagogisuutensa ansiosta sai nuoren oppilaan innostumaan nuottien maailmasta. Peter Lerche oli opettajista kuitenkin järisyttävin. Kurssikirjat saivat lentää Petterin tunneilla kauniisti nurkkaan ja täysin erilaiset näkökulmat täyttivät nuoren kitaristin tajunnan. Ogeli jäi kolmen vuoden jälkeen, mutta Speedy jatkoi tovin opiskelua Lerchen yksityisoppilaana. Elettiin 80-luvun alkua. Armeijan aikoihin Speedy tutustui Lappeenrannassa mm. ikäryhmänsä kaveriin, kitaristi Jarmo Nikkuun. Kaverukset kehittivät intin aikana useita soittajaisia.

– Jo kouluaikoina innostuin hoitelemaan ääntä useille bändeille. Sittemmin armeijan loppuaikoina äitini huomasi lehdessä ilmoituksen Ylen äänittäjäkurssista ja ilmoitti pääsykokeeseen. Tulin hyväksytyksi.

Kurssi kesti kaksi vuotta päättyen 1983. Saman kurssin muita opiskelukavereita olivat mm. Hannu Leidén, Tarmo Haatanen ja Hannu Perälä. Tätä ennen, loppuvuodesta 1980 Speedy Saarinen liittyi kitaristiksi Broadcast-yhtyeeseen Martti Rechardtin tilalle. Keikkoja oli paljon aina Lappiin saakka. Opiskeluista oli kuitenkin pikkupakko jotenkin selvitä. Kuvioihin liittyi myös Broadcastin kakkosalbumin työstäminen Kassu Halosen tuottamana Sonet Polarille. Hektisyys oli liikaa, ja nousussa oleva bändi jäi puolen vuoden jälkeen. Ehtihän siinäkin jo maantiekilometrejä nähdä tarpeeksi!

Opiskelujen jälkeen alkoivat uutterat äänitarkkailijantyöt Ylellä. Nuori vastavalmistunut sai tuekseen kaksi kokenutta konkaria – nyt jo edesmennyttä ammattilaista, jotka olivat tietyllä tapaa myös mesenaatteja.

– Reino ”Pikku-Reiska” Isoaho oli Ylellä uudistava pioneeri ja merkittävä oppi-isäni moniraitatekniikan käytössä. Hän opasti minut heti raakaan työntekoon. Noviisina aloin hikihatussa vääntämään namikoita eri produktioissa. Suoraan rohkeasti tilanteisiin kiinni. Se oli hänen keskeisin opetuksensa ja myös paras kouluni. Tuomo Tanskan tuki oli myös arvokasta, koska hän oli samanhenkinen, muusikkopohjainen äänittäjä.

Upi on my mind

Edesmennyt rumpali, säveltäjä, sovittaja, pedagogi, tuottaja ja kapellimestari Urpo ”Upi” Sorvali (1952-1989) oli niin ikään yksi keskeisimmistä kollegoista ja ystävistä pitkän uran varrelta. Ensimmäisiä kosketuksia Upiin syntyi jo Pihlajamäessä, kun hieman yli parikymppinen, pienikokoinen ja positiivinen energiapakkaus opetti bändejä koulussa. Myöhemmin Speedyä pyydettiin Ruuskan Pekan Livingstone-yhtyeen basistiksi eräälle tuurauskeikalle. Näihin aikoihin Sorvali toimi Livingstonen levytysten tuottajana ja myöhemmin muusikkonakin.

– Pidin tämän bändin meiningistä, joten liityin siihen vakituiseksi kitaristiksi. Olin soittamassa myös Livingstonen debyyttisinglellä. Siihen tuli taltioiduksi virallisesti ensimmäinen oma äänitetty biisini Rakkautemme hän näkee. Teksti oli Ruuskan. Mukaan tulivat kahden albumin levytysessiot. Tätä jatkui vuoteen 1987 saakka.

– Jatkossa Upi kiinnitti minut kitaristiksi muun muassa Perjantaipörssi tv-ohjelman livebändiinsä.Tämä oli mahtava proggis jo bändin kokoonpanonkin vuoksi, kuten Leevi Leppänen, Harri Merilahti ja Antti Murto. Tuottajana, kapuna ja muusikkona Upi oli todella pro. Hän oli tarvittaessa vaativakin, mutta kannustava ja loi aina hyvähenkisen ilmapiirin. Jatkossa soitin satunnaisesti Upin muissakin proggiksissa ja Norma Jean Blue -bändissä.

Pitkä pesti Pori Jazzeilla

Vuonna 1986 käynnistyi kuudentoista vuoden mittainen periodiputki Pori Jazzin Kirjurinluodon PA-saliääni- ja lavamonitorointitöissä. Lista kansainvälisten tähtiartistien ja legendojen festivaalikonserteista on pitkä. Miles Davis, Blues Brothers, B.B.King, Steve Lukather, Robben Ford, Phil Collins, James Brown, Buena Vista Social Club, Manhattan Transfer, Chick Corea, Björk…

– Artistien tunnelmat ailahtelivat korrektista kohteliaisuudesta puhumattomuuteen tai äksyilyyn. B.B.King oli todellinen herrasmies, joka lavalta lähtiessä kääntyi näyttävästi puoleeni kumartaen syvään. Ehkä paras kiitos noista töistä. Phil Collins oli myös lupsakka.

Provinssirock-festivaalien taltioinneissa (1986-93) yhteistyötä tuli mm. Red Hot Chili Peppersin, Ramonesin, Big Countryn, Iggy Popin, Suzanne Vegan ja R.E.M:in kanssa. Ruisrockissa (1988-93) Santanan, Little Featin, Bob Dylanin ja Jethro Tullin… Livetyöt ovat jatkuneet sittemmin useilla muillakin festivaaleilla. Päätyöllistäjä on ollut myötämielinen.

Yle on tarjonnut paljon mielenkiintoisia duuneja. Työt ovat olleet vaihtelevia 

– puhetuotantoa, tehosteita, tv:tä, erilaisia livejuttuja… Eniten olen pitänyt televisiotyöstä sen monipuolisuuden takia.

Työproduktiot laajenivat muuallekin

– 90-luvun alussa Finnvoxin studiopäällikkö Risto Hemmi tarjosi keikkatöitä. Tein paljon Fazer Finnlevylle sessioita muun muassa Jaakko Salon ja Timo Lindströmin kanssa. Jakke oli mahtava vanhan liiton tuottaja. Tenavatähtiä ja iskelmää väännettiin urakalla. Sitten Dave Lindholmia, Pekka Pohjolaa ja muita suomirockin ja rootspuolen levytysproduktioita…

Äänitystekniikka koki melkoisen murrosvaiheen digitaaliteknologian vallatessa alan.

– 2000-luvun puolella lähes kaikki digitalisoitui. Täytyy myöntää, että välillä kaipaan analoginauhaa, koska pidän sen pehmeästä soundista. Käytän sitä edelleen aina, kun on mahdollisuus…

– Mitä sitten tulee toimenkuvaani niin en koe olevani äänittäjänä mikään tekninen insinöörityyppi vaan enemmän teknis-taiteellisempi. Tähän vaikuttaa musataustani, Saarinen pohtii.

Biisintekijänä

I recall when I was small

raised to see the family fall

Found out: a lot got lost, my heart is still sore

Pa, you bought me a compass

you taught me how to surpass

please prove me wrong: Have you lost yours?…”

(An Open Letter, säv.san.sov. Speedy Saarinen. Omistettu edesmenneelle isälle. Albumilta Speedy Update, 1991)

Ensimmäiset omat biisit syntyivät jo kouluaikoina, kun piti nuotintaa ja kopsata muiden tuotantoa. Speedy Saarinen kirjoittaa edelleen käsin kaikki stemmansa.

– Aktiivisempi säveltämiseni on alkanut bändibiiseistä eli kahdesta omasta levystäni, joissa on hyvinkin sillisalaattipitoista materiaalia. Tähän asti olen julkaissut englanninkielistä laulumateriaalia ja instrumentaaleja. Ensi syksynä on tulossa ensimmäinen suomenkielinen levyni. Nyt suunta on enemmänkin lauluntekijätyyliseen, kuten Neil Youngiin tai James Tayloriin päin. Mukana tulee olemaan paljon akustista soittoa.

– Alkuaikoina tuli kirjoitettua kantaaottavaa ja vihaistakin lyriikkaa. Uudemmat suomenkieliset tekstini kumpuavat pitkälti parisuhdeasioista, Speedy kuvailee omaa tuotantoaan.

Yht´äkkiä huomaan, polun päätä tuijotan

mietin liekö mitään meillä koskaan ollutkaan

kuin katoavaa kuvaa läpi usvan katselen

ja kuin ensisateen otan vastaan huomisen.

Aivan kuin unta tää nyt ois

ei tää totta olla voi

vain kaikki meille tärkeää

pois häviää.

Eihän oo helppoo löytää tietä oikeaa

oikeaa aikaa ja paikkaa jossa kohdataan

tilaa unelmille ja taitoa näyttää tunteitaan

malja onnellisille, viisas vaikenee onnestaan.

Aivan kuin unta tää nyt ois

ei tää totta olla voi

vain kaikki meille tärkeää

pois häviää.

En saata olla ainoa jolle ilta on hiljainen

silti tahdon tunnustaa: olit parasta tuon eilisen.

Aivan kuin unta tää nyt ois

ei tää totta olla voi

vain kaikki meille tärkeää

pois häviää

(Kuin unta, säv&san. Speedy Saarinen, 2006)

Keikoilla taas

Äänitystöiden vuoksi aika ei aina riitä omien biisien kirjoittamiseen tai soittamiseen. Tulee hetkiä jolloin tilanne on taas toinen. Pitkäaikainen yhteistyökumppani Arttu Takalo pyysi Speedyä mukaan viime vuonna Katri Helenan laajamittaiselle juhlakiertueelle. Kutsu oli niin houkutteleva, että kitaristi suostui siltä istumalta.

Ageness-progeyhtye on ollut viime vuosina yhtenä vahvana tekijänä soittokuvioista puhuttaessa. Bändi esiintyi kesällä Porissakin Jazzien aikaan ja julkaisi viime vuonna monesta Euroopan maasta erinomaiset kritiikit saaneen albumin.

Tietyt muusikot ovat usein tekemisissä läsnä.

– Olen tehnyt Takalon Artun kanssa useita albumeita ja teatteriproggiksia. Anssi Nykänen ja Harri Rantanen ovat myös liittyneet kiinteästi omiin musaproduktioihini ja lukemattomiin muihin studiosessioihin.

Yrittäjänä ja kouluttajana

Vuonna 2002 Speedy Saarinen perusti tuttujen ammattikollegoidensa kanssa musiikkiin ja av-tuotantoon keskittyvän Mediagents Oy -nimisen yrityksen. Monimediatalossa on kymmenkunta osakasta eri toimialoilta. Yritys toimii ex-Oulunkylän Pop & Jazz Konservatorion tiloissa. Monitoimimies kertoilee:

– Työkenttäni yrityksessämme on musiikkituotanto. Meillä toteutetaan ja tuotetaan myös nettisivustoja, ohjausta, kuvaa, ääntä ja leikkausta. Lisäksi kirjavideoita, mainosmusiikkia, spiikkauksia, tv-esiintymiskoulutusta, yritysvideoita ja levysessioita. Olen säveltänyt, sanoittanut, sovittanut ja tuottanut paljon tunnareita yritysasiakkaillemme. Nykyisin työskentelen osa-aikaisena Ylellä.

– Olen tietoisesti säilyttänyt muusikon- ja äänittäjäntyöni hyvässä balanssissa. Ennen oli usein sellaista näkemystä ilmassa ettei noita voi millään yhdistää. Aikanaan sisuunnuin tästä ja halusin todistaa, että kyllä se on mahdollista.

Speedy Saarinen on myös kysytty ja pidetty kouluttaja. Jo lukioaikoinaan Speedy opetti bändisoittoa koulussa ja antoi vieläpä siinä ohessa kitaratuntejakin, jota kesti kymmenisen vuotta. Äänentoistollisella ja tuotannollisella puolella hän on niin ikään tehnyt näkyvästi koulutustyötä mm. Ylessä, Adultassa, Keudassa, Stadiassa ja Sibelius-Akatemiassa.

Kuvioihin on kuulunut myös äänittäjäkollega Nicke Lindholmin perustaman Rockway-nettikoulun opetusosuus. Nämä pitkäaikaiset ammattiveljet ovat vastanneet Mtv3:n Tanssii Tähtien Kanssa -viihdeohjelman viime kauden tv-äänestä.

– Näiden lisäksi tein Tomi Salesvuon kanssa muutaman vuoden opetustyötä Joensuun musiikkileirillä ja klinikoilla. Koulutuspyyntöjä tulee eri puolilta maata.


s.1960 Helsingissä
 
Levytyksiä
 
(säveltäjä/sovittaja/sanoittaja)
 
Livingstone
Tässä Taivas,Tässä Maa (Just Records) 1983 (säv/sov)
Kolmas Toivomus (Finngospel) 1986 (säv/sov)
 
Boston Promenade
On The Rocks (Boston Promenade) 1990, Rattlesnake Shake (säv/sov)
 
Speedy Update
Speedy update (Speedy Update) 1991 (säv/san/sov)
Pine tops sigh (Speedy Update) 1992 (säv/san/sov)
 
Sirkus
Mennyt Loisto (Humble House) 1996 (sov)
 
Tarja Merivirta
Valon Hetki (Texicalli) 1997 (sov)
Laulu Ilman Nimeä (Texicalli) 2001 (sov)
 
Marjorie
Täyttä Elämää (HotShots) 1998 (sov)
 
Heikki Hela
Hittejä Ja Hukkuneita Helmiä (Mediagents) 2007 (sov)
 
Tiktak
Frendit (Universal) 1999 (sov)
 
Veli-Matti Järvenpää
Haitaritaivas (Texicalli) 1999 (sov)
 
Exit
Karavaani Kulkee (Profile Records) 2002 (sov)
Cecilia (Profile) 2005 (sov)
 
Ninni Poijärvi
Viideltä  (EMI) 2002 (sov)
 
Mainosmusiikkia
 
mm. 90-luvulla Pepsi, Iltalehti, Pizza Hut (säv/san/sov)
 
Tunnareita
 
mm. Elden (FST) 1998, Kuningaskuluttaja (YLE) 2005, Kirppis (YLE) 2005, (säv/sov)
 
Palkinnot
 
2003 Saimaan Sävel-kilpailun 1.palkinto Tuli (säv. Speedy Saarinen, san.Timo Kiiskinen)
 
Studiotöitä
 
Tuottajana/muusikkona/äänittäjänä mm. Ami Aspelundin, Fröbelin Palikoiden ja Ogeli Big Bandin äänitteillä.
 
Muusikkona/äänittäjänä mm. M.A.Nummisen, Yarin ja Pentti Hietasen äänitteillä sekä Raid-elokuvan soundtrackilla.
 
Äänittäjänä mm. Pekka Pohjolan, Arttu Takalon, Marzi Nymanin ja Emma Salokosken äänitteillä.
Tämä artikkeli on haastattelu. Lue muita haastatteluita

Lehden kansi:

Musiikintekijä-lehti: 2/2011

Selaa lehden artikkeleita