Julkaisen soololevyn ennen kuin täytän 50. Näin oli Knipi, koko nimeltään Zachris Stierncreutz, päättänyt.

”Kun mikäs lauluntekijä se semmoinen on, jolla ei ole omaa levyä”, hän hymyilee.

Konkreettinen sysäys soolon tekemiseen tuli, kun Knipi (s.1972) alkoi miettiä lastensa musiikinkäyttötottumuksia. Vinyylejä he kuuntelevat kyllä, mutta maailma on netissä ja Spotify kaikki kaikessa.

”Tein nimelläni haun Spotifysta. Löytyi Ipanapa-levyllä oleva Oskari ja minä. Ja Johanna Kurkelan kanssa duettona julkaistu Suojelija.”

Se on aika vähän miehestä, joka on ollut Egotripin kitaristi sekä toinen laulaja-lauluntekijä lähes 30 vuotta ja kirjoittanut biisejä monille artisteille.

”Toki alan ihmiset ja fanit tietää, mutta kun aikoinaan pidettiin Egotripin kanssa puolentoista vuoden tauko, niin tuntui, että koko mediakenttä oli siinä ajassa nuorentunut kymmenellä vuodella, ja jouduttiin selittämään haastatteluissa ihan ihme asioita. Ihan kuin olisi tehty joku tosi iso comeback, vaikka me ei vain oltu saatu levyä aikaiseksi. Silloin tajusin, että jos ei koko ajan ole esillä, ei ole tälle uudelle sukupolvelle edes olemassa.”

Lokakuussa 2019 julkaistun Knipi-levyn biisit syntyivät palasista ja aihioista, jotka olivat risteilleet mielessä pitkään. Biisien loppuun saattaminen toi suurta mielihyvää

”Esimerkiksi Musta aukko on sellainen, minkä sointukiertoa olin pyöritellyt ainakin viistoista vuotta, mutta jokin tekstissä oli aina vinksallaan. Seinäruusu ja kynnysmatto biisin nimenä oli ollut mielessä kauan, ja nyt onnistuin tekemään sen.”

Jukka Immosen tuotannon lähtökohta olivat Knipin kotidemot, joiden fiilistä varjeltiin.

”Oon soitellut Jukalle mun biisejä varmaan 15 vuotta, ja hän on aina tykännyt mun demojen tunnelmasta. Levylle päätyi monia juttuja, jotka oon äänittänyt himassa. Esimerkiksi Hölösuun laulun ja kitaran olin äänittänyt yhdelle raidalle, ja se päätyi levylle sellaisenaan.”

”On kivaa, että tässä iässä voi vielä olla uuden edessä ja kokea niitä tunteita, että on samaan aikaan innoissaan ja peloissaan.”

Knipi sanoo olevansa vieläkin yllättynyt siitä, miten helposti soololevyn syntyprosessi meni.  Hän on valmis katsomaan soolokortin loppuun asti, vaikka haasteitakin riittää.

”Kun mua ei ainakaan tällä hetkellä kiinnosta lähteä Vain elämää -tyyppisiin juttuihin avautumaan jostain tosi henkilökohtaisista asioista niin haastavaa on se, että miten pystyn tekemään tätä juttua ammatikseni. Kaikki respektit ja ymmärrys kuitenkin heille, jotka näihin ohjelmiin lähtee. Itse en vain koe sitä maailmaa omakseni.”

Knipi lupaa, että toinenkin soololevy on tulossa.

”On kivaa, että tässä iässä voi vielä olla uuden edessä ja kokea niitä tunteita, että on samaan aikaan innoissaan ja peloissaan.”

Ennen 2000-luvun alkua Knipillä ei ollut tapana demotella biisiaihioitaan. Hän ajatteli, että parhaat kyllä muistaa ja muilla ei ole väliä.

”Sitten jostain tuli ajatus, että jos vaikka jäisin auton alle tai jotain niin mitä tapahtuisi musalle, joka mulla on päässä. Siltä istumalta hankin minidisc-soittimen ja mikrofonin. Kahden kuukauden ajan kaivoin mieleni sopukoista vähintään yhden biisiaihion ja tallensin sen.”

Lopulta aihioita löytyi noin 70, ja aika moni niistä on työstetty valmiiksi biiseiksi eri artistien levyille.

”Siitä tuli sellainen golden minidisc of suomipop 2000–2005”, Knipi nauraa.

”Sieltä saivat alkunsa muun muassa Irinan levyttämä Hiljaisuus ja Jenni Vartiaisen Tunnoton. Jonna Tervomaa taisi tehdä jopa kaksi levyä aihioideni pohjalta.”

Julkaistuja biisejä, joissa Knipi on kirjoittajana, on tekijän mukaan lähemmäs sata kuin 500. Knipi ei ole solminut kustannussopimuksia.

”Mun nimi aika usein vilahtelee tekijätiedoissa ja yleinen harhaluulo lienee se, että istun co-write-sessioissa päivät pitkät. Mutta se ei mene niin, ei oikeastaan ikinä. Mä teen himassa jotain, ja jos en saa biisiä itse tehtyä eteenpäin, saatan tarjota sitä muille kirjoitettavaksi loppuun.”

”Biisejä ei synny joka päivä. Älä stressaa.”

Tämän muistutuksen Knipi kirjoittaa ensimmäiselle sivulle aina, kun aloittaa uuden sanoitusvihkon.

”Valtaosa ajasta, ainakin mun mielestä, on tyhjäkäyntiä. Se aika, jolloin et konkreettisesti kirjoita mitään on kuitenkin sellaista, että aivot työskentelee siellä taustalla.”

”Biisejä ei synny joka päivä. Älä stressaa.”

Knipillä on tapana aloittaa laulunkirjoituspäivä ”brainstormailulla” itsensä kanssa. Hän kuuntelee musiikkia ja kirjoittaa sanoja ja lauseita ­– mitä vain, mitä tulee mieleen.

”Jos joku lukisi mun sanoitusvihkoa, mut saatettais lähettää johonkin parantolaan. Se on sellaista tajunnan älämölöä.”

Joskus tajunnanvirtaa syntyy pari sivua, joskus kymmenen. Knipi tutkii tekstiä kitaraa soitellen. Jos parin tunnin tekemisen jälkeen tuntuu, ettei lähde, on turha enää jatkaa. Sen hän on todennut monta vuotta sitten.

”Tää metodi on tavallaan itsesuojelua. Mikään ei ole niin ahdistavaa kuin se, ettei mitään synny.”

Jos älämölö alkaa muotoutua lauluksi, Knipi työskentelee maanisesti siihen asti, kunnes se on valmis.

”Saatan ottaa avuksi Excel-taulukon, johon kirjoitan biisin rakennetta ja säkeiden tekstivaihtoehtoja.”

Teksti ja melodia syntyvät rinnakkain.

”Jos teen ekana pelkän melodian, niin harvemmin onnistun kirjoittamaan siihen tekstiä.”

Knipi ei muista sellaista hetkeä, jolloin olisi biisiä kirjoittaessaan miettinyt, että kertsin pitäisi jotenkin ”lähteä” tai laulun rakenteen noudattaa hittikaavaa.

”Pyrin aina yksinkertaisuuteen. En kuitenkaan liian helppoon. Laulun tunnelman pitää olla vahva ja viedä sut jonnekin muualle. Yritän löytää sellaisen melodisen maailman, jossa on hauska pyöriä. Etsin pieniä jujuja, joita on itsekin kiva soitella moneen otteeseen. Näen aika paljon vaivaa sen eteen, että biisi kuulostaa helpolta, vaikka sen rakenteet eivät peruskauraa olisikaan.”

”Mollin ja duurin yhdistely tuo biiseihin tietynlaista bitter & sweet -juttua. Sellaisesta tykkään.”

Knipi pyörittelee biisiä tekovaiheessa satoja kertoja. Sen tulee tuntua soljuvalta. Sävellysmaneerinsa hän tunnistaa, muttei anna niiden häiritä luomisprosessia.

”Aika monessa sävellyksessäni toistuu esimerkiksi duurista puolisävelen laskeva molli ja siihen perään vielä sävelaskeleen pudotus molliin.  Ja vaikkapa se, että bridgen soinnut laskeutuu puolikkaan sävellajin duurista molliin. Ne ei ole suunniteltuja kikkoja, mutta ne vaan tulee aika usein ja helpottaa tarinankerrontaa. Veikkaan, että näitä juttuja ei huomaa, ellei sitten opettele soittamaan mun kappaleita.”

”Mollin ja duurin yhdistely tuo biiseihin tietynlaista bitter & sweet -juttua. Sellaisesta tykkään.”

Läheskään aina Knipi ei tiedä, mille artistille biisi lopulta on matkalla. Esimerkiksi Tukholmaan oli sellainen, joka piti tehdä valmiiksi vaikka oli selvää, ettei se istuisi Egotripin viimeisimmälle levylle eikä omalle soololevylle.

Kappale sai alkunsa, kun Knipi oli kävelyllä Mariebergetillä.

”Mulla oli duunien puolesta rankka syksy ja olin aivan lukossa. Vietin kaksi yötä Tukholmassa kaveripariskunnan kanssa ja olin aivan uusi ukkeli, kun tulin sieltä takaisin.”

Tarinaan liittyy myös Hanoi Rocks; Sam Yaffa ja Michael Monroe, joita Knipi muistaa vakoilleensa, kun nämä treenasivat herttoniemeläisessä koulussa. Itseoppinut kitaristi oli jo alle 10-vuotiaana tavattoman kiinnostunut musa-asioista.

”Olin nähnyt Suosikissa kuvan Hanoi Rocksista samaisella Mariebergetillä. Nehän sanoi 80-luvulla haastatteluissa, että härmästä pitää päästä helvettiin. Oon ylpee, kun sain ängettyä tuon härmä-sanan biisiin. Koko Tukholmaan-biisin tekstilähti yhtäkkiä siitä, kuinka harmaata Suomi oli niille äijille joskus 80-luvulla. Muistin tasan tarkkaan sen saman fiiliksen.”

Tarinassa halutaan heittää hyvästit harmaalle arjelle. Avainlaini on ”ruotsinlaivalla helvettiin täältä”.

”Mun suussa se kuulosti keski-ikäiseltä itseironiselta äijältä, joka haluaa päästä ahdistusta pakoon Tukholmaan.”

Biisi päätyi Mira Luodin albumille Haureuden valtateil (2019).

”Miran laulamana siihen tuli mieletön paatos, ja teksti muuttui yhdellä heitolla kymmenen kertaa paremmaksi ja merkittävämmäksi.”

Entä mitkä omista biiseistä ovat Knipille merkityksellisimpiä? Ainakaan Egotripin Matkustajaa ei voi sivuuttaa.

”Siitä mut tunnetaan parhaiten, mutta se on myös mulle henkilökohtaisesti tärkein. Se oli vaikea tehdä. Ainakin pari kolme vuotta sitä väänsin eri suuntiin.”

Alun perin tarina kertoi lähtemisen vaikeudesta tilanteessa, jolloin on kotona pieni lapsi.

”Juttelin siitä meidän tuottajan Lasse Kurjen kanssa. Hän sanoi, että teksti on sellaisena snadisti korni tai ei parasta mahdollista. Biisi jäi sitten joksikin aikaa kunnes oivalsin, että siinä on paljon hyvääkin. Kertosäkeen kirjoitin myöhemmin uudelleen, inspiraationa aseman kuulutukset.”

Matkustajan säkeistöt ovat Knipin mukaan silkkaa itsetutkiskelua.

on olemassa asioita
niin kipeitä ja vaikeita
ettei niistä puhumalla selviä

”Joskus tulee niitä hetkiä, että on tuntikausia fiiliksissä siitä, mitä on kirjoittanut ja miltä se laulettuna kuulostaa. Toi laini oli sellainen.”

Kun biisi oli viimein valmis, se putosi pois Matkustaja-levyltä ja julkaistiin vuonna 2004 kokoelmalevyn uutena biisinä.

Egotripin biiseistä Asfaltin pinta ja Nämä ajat eivät ole meitä varten tulevat myös mainituiksi.

”Nää on mun mielestä onnistuneita biisejä siinä, että niissä on läsnä melankoliaa ja kaihoa. Tekstit on aika pelastavia. Siinä, miten tekstit soljuvat melodian kanssa, on lohduttava ja toiveikas tunnelma.”

Uusi aamu syntyi voimabiisiksi alakulon jälkeen.

olin niin epätoivoa täynnä
olin valmis luopumaan
seisoin yksin risteyksessä
mietin onko minusta jatkamaan
mutta nyt katson ikkunasta
ja näen jotain kaunista
on uusi aamu
uusi aika

”Olen taipuvainen tietynlaiseen alakuloisuuteen ja silloin kun se tunnetila on päällä, biisintekeminen harvemmin onnistuu. Vasta kun pääsen yli sellaisista hetkistä, saatan voida kirjoittaa kokemastani. Mutta en silloin kun elän sitä hetkeä.”

Mestaripiirros, jonka Anna Puu ja myöhemmin Egotrippi levyttivät, on Knipille tärkeä.

”En muista koska olisi jännittänyt niin paljon kuin silloin, kun oon soittanut sitä ristiäisissä”, hän sanoo.

Biisin syntyhetki on jäänyt mieleen.

”Olin saanut Mariskalta läjän tekstejä sähköpostilla. Printtasin ne kaikki ja tutkiskelin, tapailin kitaralla. Siinä oli muun muassa Missä muruseni on -tekstistä joku versio, joka näyttäytyi mulle stoorina, jossa joku muija vetää röökiä partsilla. Siihen en saanut oikein minkäänlaista kontaktia. Mutta Mestaripiirros kummitteli siinä koko ajan, ja sävellys syntyi aika helposti. Annan kanssa äänitettiin se livenä, ja eka tai toka otto päätyi levylle. Kun tehtiin biisi Egotripin kanssa, siitä tuli pienimuotoinen hitti, joka tuli tutuksi radiokuuntelijoille. Ilman meidän versiota se olisi saattanut jäädä ”vain” Annan albumia kuuntelevien mieleen.”

”Suurin osa jutuista, joihin en ole tyytyväinen, on tavalla tai toisella väkisin puskettu eteenpäin. Niissä ei ole sitä jotain oivaltamisen tunnetta.”

”Valtaosasta 2000-luvulla tekemistäni biiseistä oon vieläkin tosi fiiliksissä. En vaihda kanavaa, jos niitä sattuu radiosta tulemaan”, Knipi sanoo.

”Suurin osa jutuista, joihin en ole tyytyväinen, on tavalla tai toisella väkisin puskettu eteenpäin. Niissä ei ole sitä jotain oivaltamisen tunnetta.”

Knipille on tärkeää tavoitella sitä hetkeä, jolloin biisinteko kulkee. Se on löytynyt parhaiten yksin ollessa.

”Maailmassa on mun mielestä ihan liian paljon hälyä ja sellaista turhaa musaa, jonka takana lopulta kukaan ei oikein seiso. Omalta osaltani en halua olla osa sitä.”

Toisaalta historiankirjat ovat täynnä esimerkkejä upeista biiseistä, jotka on tehty co-writena. Knipi arvostaakin tosi paljon sitä, että monta kirjoittajaa istuu samassa huoneessa ja tekee yhdessä tyhjästä biisin.

”Pointtini on se, että tekemisen täytyy tuntua mulle itselleni merkitykselliseltä. En halua lähteä jostain biisinkirjoitussessiosta ajatellen, että tosta nyt tuli vaan tommonen, ja nauraa sitten matkalla pankkiin. Sitä fiilistä en halua.”

Toki kustannusyhtiön tallikirjoittajaksi lähteminen on käynyt mielessä. Lähinnä siksi, että bändikeikkailu alkaa olla tänä päivänä taloudellisesti haasteellinen yhtälö.

”Kansainväliset markkinat biisinkirjoittajana kiinnostavat. Nyt kun oon vielä suhteellisen vetreässä kuosissa ja tavallaan vähän geimeissä mukana”, Knipi heittää.

Vaikeinta musiikintekijän ammatissa on luovia läpi ne ajat, jolloin lauluja ei syystä tai toisesta synny tai tule tehdyksi.

”Nyt, kun tuli soololevy ja on valmistauduttu keikkoihin, en ole kirjoittanut kahdeksaan kuukauteen muuta kuin yhden uuden tekstin vanhaan biisiin. Tämä aika on haastavinta. Ettei menetä hermojaan venatessa sitä hetkeä, että biisejä tulee.”

Ihaninta on se, kun saa biisin valmiiksi.

”Siihen fiilikseen jää koukkuun.”

Jutussa mainittujen laulujen tekijätiedot
Oskari ja minä: säv. Knipi, san. Mia Stierncreutz
Suojelija: säv. Knipi, san. Tiina Lymi
Hiljaisuus: säv. Knipi, san. Irina
Tunnoton: säv. Knipi, san. Jenni Vartiainen, Juhani Lappalainen
Missä muruseni on: Mariska, Jenni Vartiainen, Jukka Immonen

---

Albumit

Egotrippi
Egotrippi (Sony 1995)
Superego (Zen Garden 1997)
Alter Ego (Zen Garden 1998)
Helsinki–Hollola (Zen Garden 2000)
Moulaa! B-Puolia ja harvinaisuuksia (Zen Garden 2001)
Matkustaja (Sony BMG 2003)
Vielä koittaa uusi aika (Zen Garden 2006)
Maailmanloppua odotellessa (Suomen Musiikki 2008)
Pilvien alla, maan päällä (Suomen Musiikki, Sony Music 2013)
Vuosi nolla (Suomen Musiikki, Warner Music Finland 2015)
10 (Warner Music Finland 2017)

Soolo
Knipi (EMI Capitol Records 2019)

knipi.fi