KESKUSTELUA: Rockfestivaalit ja valtion tuki

Haastattelu

KESKUSTELUA: Rockfestivaalit ja valtion tuki

Hieno päänavaus

Selvis-lehden 1/00 artikkeli festivaalien avustuksista oli hieno päänavaus laajemmallekin kulttuuripoliittiselle keskustelulle (toivottavasti). Saimme sopivasti tänään päätöksen OPM:ltä tämän vuoden anomukseemme. ”Määrärahojen riittämättömyyden vuoksi emme ole voineet myöntää teille avustusta tänä vuonna”.

Mehän emme tätä nykyä saa mistään avustuksia tapahtumamme järjestämiseen. Kaupunki katsoo, ettei meitä ole syytä avustaa, koska tapahtumamme on ollut voitollinen viime vuosina. Rock-tapahtumien kohdalla tällä hetkellä taloudelliset realiteetit vievät kehitystä siihen suuntaan, että ohjelma on pakko rakentaa varman päälle ja kaupallisista lähtökohdista. Meilläkin ainoa merkittävä tulonlähde ovat pääsylipputulot.

Rockin puolella yrityselämä ei ole vielä lähtenyt kovinkaan innokkaasti tapahtumiin mukaan. Nykyinen kehitys on johtanut siihen, että Helsingin juhlaviikoista on muodostunut ainoa paikka missä toteutetaan poikkitaiteellisia rock-produktioita. Tämä varmaankin johtuu osaltaan siitä, ettei heidän tarvitse rakentaa näiden juttujen kannattavuutta pelkästään lipputulojen varaan. No, toivottovasti Suomen kulttuuripolitiikka muuttuu edes tämän vuosituhannen loppuun mennessä….

Terveisin Juha Koivisto, Provinssirock

Rockfestivaalit ja valtion tuki

Janne Louhivuori vastaa

Koska edustan sisälläni asuvan elviksen lisäksi Valtion säveltaidetoimikuntaa, katsoin aiheelliseksi täsmentää muutamaa seikkaa, jotka vilahtavat edellisen numeron (1/00) pääkirjoituksessa ja Suvi Lindén -jutussa.

Kirjoituksien tarjoama mielikuva valtion festivaalituesta sisältää enemmän asennetta kuin tietoa. Mainitaan huhu, jonka mukaan rockfestivaalit kilpailisivat muutaman kymppitonnin niille korvamerkitystä potista (huhujen edelleenkylvö ei mielestäni kuulu Selvisin sivuille). Näin annetaan ymmärtää, että lähes kaikki särökitarajuhlat ovat kilpajuoksussa mukana.

Totuus on kuitenkin se, että vain ne, jotka pyytävät voivat saada (tämä pätee myös lastenmusiikkiin). Näin ollen Ruisrock, Ilosaarirock sekä muut maamme lukuisat rockfestivaalit eivät voi saada tukea, koska ne eivät hae sitä! Harvoja poikkeuksia ovat olleet Provinssirock (joka tosin ei tänä vuonna saanut, johtuen edellisvuoden hyvästä tuloksesta) ja Down by the Laituri (jolla tänä vuonna ei ollut hakemusta). Provinssi ja Laituri ovat kuitenkin esimerkkejä vaihtoehtoisemman ohjelmiston tuottajista. Sitä puolta kehittämällä, ottamalla taiteellisia riskejä ym. monella festivaalilla olisi mielestäni hyvät mahdollisuudet päästä tuen piiriin. Tähän tarvitaan kuitenkin hyviä hakemuksia, joissa tavoitteilla on tasoa ja suunnitelmat niiden toteuttamiseksi hyvät. Rantarock-tyyppinen puhdas liikeidea ei kelpaa.

On myös selvää, että jos jonkun tavoitteet toteutuvat ilman tukea, tulee painopistettä säädettämän jonkun riskirajoilla, mutta kunnianhimoisesti operoivan eduksi. Jos tämä on genreajattelua, niin olkoon sitten.

Kevyttä musiikkia ja etenkin rockia on aina vaivannut krooninen marmatus apurahojen valumisesta pingviiniosastolle ja miltei samaan tahtiin ovat rahojen jakajat vastanneet huutoon, että hakekaa, hakekaa! Olen nyt kuudetta vuotta seurannut Valtion säveltaidetoimikunnan kautta tapahtuvaa apuraharuljanssia ja voin vain todeta, että rocksektori saa prosentuaalisesti lähes parhaiten läpi hakemuksiaan, mutta loistaa niitten vähyydellä. Vasta kun rockhakijoita on huomattavasti suurempi määrä, voimme aloittaa todellisen keskustelun tuen tasapainottamisesta (tietenkin sillä edellytyksellä, että se on tarpeen)!

Mitä sitten tulee festarituen suursaajiin, niin katsoisin ajan olevan jo erittäin kypsän radikaalimpaan uudelleenarviointiin. Ovatko Pori (tuki 450 000) ja Kaustinen (740 000) kaupalliselta omavaraisuusasteeltaan sitä luokkaa, että heiltä voitaisiin leikata isompi siivu pienemmille tapahtumille (myös uusille)? Entä onko Savonlinnan megapotti (3,5 mmk) suhteeton? Mielestäni on. Olisiko tuen puolittaminen Kuhmolle kuolinisku (nyt 870 000)? Luultavasti olisi ja sitäkään en soisi.

Edellä mainitut ovat eräänlaisia diplomaattista koskemattomuutta nauttivia tuulimyllyjä, joiden osuuden kyseenalaistaminen vastaa lähinnä majesteettirikosta (tästä on kokemusta)! Että kyllä sarkaa piisaa!

Janne Louhivuori

tekijä, rockmuusikko

Tekstit: Janne Louhivuori & Juha Koivisto

Kuvat: Martti Heikkilä & Opetusministeriö

Tämä artikkeli on haastattelu. Lue muita haastatteluita

Lehden kansi:

Musiikintekijä-lehti: 2/2000

Selaa lehden artikkeleita