En valitettavasti päässyt ELVISin syyspaneeliin, mutta sen aihe eli Teoston tilityksiin liittyvät tulonsiirrot kuumentavat minua kovastikin. SELVIS 4/99 sisälsi sekä Martti Heikkilän että Arthur Fuhrmannin laajat että ansiokkaat kirjoitukset, itse yritän olla ytimekkäämpi.

Tilityksen tavoitteena tulisi tietenkin olla mahdollisimman nopea ja tilityksen tulisi perustua ennen muuta perintään. On toki hienoa ja arvokasta tukea vähemmän esitettyä musiikkia kulttuurisin perustein, mutta niin kauan kuin se tapahtuu yksinomaan tekijöiden rahoilla, kaikki kriittisyys olemassaolevia rakenteita on perusteltua. Musiikintekijöiden pitäisi yhdessä ja yksimielisinä pyrkiä vakuuttamaan, että kulttuurin sisällöntuotantokin voi olla seksikästä siinä missä ”haitekkikin” ja jollakin tähtäimellä valtio saa myös satsauksensa verotuloina takaisin.

Eli jonkunsortin sosialismissa kun elämme: populaarimusiikin tekijöille lisää valtion rahaa! Jospa kokeeksi pumpattaisiin parin vuoden ajan kotimaiseen musiikkituotantoon samanverran kuin kotimaiseen elokuvaan…

Sen verran terveisiä Italiasta, että todistin omin silmin 22 vuotta samalla kokoonpanolla keikkailleen aktiivisen tanssiorkesterin tekevän esitysraportin SIAElle ja päätin vähän ottaa selvää miten saapasmaassa tämä homma toimii. Raportti on tehtävä keikkakohtaisesti aina uudelle lomakkeelle ja siihen täytettiin jos jonkinmoista bändin kommandiittiyhtiön LY-numeroa ja tilinumeroa. Mitään helpotuksia ei ole. Italia todentotta vaalii byrokratian pyhiä perinteitä…

Sanktiot esitysraportin tekemättä jättämisestä tai petoksesta saattavat olla kuulemma jopa erottamista SIAEsta. SIAEhan on vähän isompi puulaaki, kun siihen kuuluvat myös mm.kaikenlaiset kirjoittajat ja kuvataiteilijat. Paikalliset tarkastajat saattavat seurata epäiltyjä keikalta toiselle ja nauhoittaa keikkoja verratakseen niitä tehtyihin raportteihin. Tämä pani ajattelemaan, että minkälaisia sanktioita meillä voitaisiin kehittää aktiivisesti keikkaileville ja raportteja laiminlyöville esittäjille. Tietysti raportoinnin tulisi aina vain helpottua ja tavoitteena tulisi olla Internetin kautta käytössä oleva teostietokanta ja sähköinen raportointi.

Olen muuten edelleen sitä mieltä, että 1.Teoston pitäisi kiireesti yrittää etsiä fuusiokumppaneita 2.Teoston johtokunnan kiintiöt on poistettava tarpeettomina.

Petri Kaivanto