Vuoden 2005 Juha Vainion Rahaston tunnustuspalkinto, 5.000 euroa, luovutettiin Kotkan Meripäivillä 29.7. työparille Mikko Alatalo & Harri Rinne heidän työstään suomalaisina lauluntekijöinä ja sanoittajina. Raatina toiminut rahaston hallitus perustelee valintaa näin: Parivaljakko Alatalo-Rinne on 70-luvulta lähtien tehnyt lauluja suoraan sydämestä yltäen harvinaiselle laatutasolle. He puhuvat teksteissään suomalaisesta ihmisestä, luonnosta, työstä ja rakkaudesta aidosti ja oikeilla nimillä välttäen banaalin tekotaiteellisuuden karikot. Heidän oivaltavat ja omakohtaisesti koetun todelliset tekstinsä sekä omaleimainen, rehellinen, koskettava ja laaja tuotantonsa jatkaa hienosti Junnun tarinankerronnan, kupletin ja laulelman perinteitä. Erityisen merkittävä on myös heidän lastenlaulutuotantonsa. Juha Vainio -palkinto jaettiin nyt viidennentoista kerran. Ensimmäistä kertaa se myönnettiin työparille.

Salossa syntynyt Dylan- fani Harri Rinne (s. 1948) ja Kiimingistä kotoisin oleva Mikko Alatalo (s. 1951) tapasivat 70-luvulla toisensa sekä Juice Leskisen Tampereella opiskelijapiireissä. Rockhenkiset nuorukaiset olivat kiinnostuneita samantyyppisistä yhteiskunnallisista asioista, ja kolmikko ryhtyikin pian rustaamaan lauluja yhdessä. Eikä aikaakaan, kun kolmikko Rinne, Alatalo ja Leskinen perustivat legendaarisen yhtyeen Coitus Int., joka esitti epäsovinnaista, yhteiskuntakriittistä ja humoristista rock-musiikkia. Joukkueen esikoislevy oli vuonna 1973 ilmestynyt Juice Leskinen & Coitus int. Seuraavana vuonna Leskisen nimissä julkaistiin levy Per vers, runoilija, jossa kolme laulua oli pääosin Alatalon käsialaa.

Seuraava levytys oli Alatalon soololevy Maalaispoika oon (nimikappale säv&san Alatalo/ Leskinen), joka nousi suureen suosioon. Tässä vaiheessa Alatalon tärkeimmäksi yhteistyökumppaniksi tuli sanoittaja, verbaaliakrobaatti Harri Rinne, jonka kanssa Alatalon esittämät menestyskappaleet ovat sittemmin useimmiten syntyneet. Parivaljakko Harri Rinne ja Mikko Alatalo siirtyi rockista ja anarkiasta kohti kantri-, iskelmä- ja kuplettilinjaa, koska he halusivat omien sanojensa mukaan ”kirjoittaa ralleja, jotka koskettaisivat koko kansaa”.

Alatalon ja Rinteen laulut olivat jo Coitus Intin aikaan olleet balladimaisia. Siinä missä Leskisen laulut olivat ronskeja ja provosoivia, olivat Alatalo-Rinteen laulut hempeämpiä, kuten Kuuba libre, Hengitä sisko ja Hän hymyilee kuin lapsi. Mansen legendoja yhdisti kuitenkin se, että he kaikki halusivat puhua lauluissaan asioista ääneen ja suorasukaisesti, eli tavalla, jota suomalaisessa musiikissa ei vielä ollut kuultu. Alatalo-Rinteen yhteistyönä on sittemmin syntynyt lähes neljäkymmentä albumia sekä useita laulukokoelmia.

”Me ollaan lauluntekijöitä”, ovat Rinne ja Alatalo sanoneet, eivätkä ole halunneet luokitella musiikkiaan sen kummemmin. Luokittelu olisikin vaikeaa, koska Rinteen ja Alatalon yhteistyön tuloksista lauluja löytyy moneen lähtöön: on rockia, kantria, lastenmusiikkia, elokuvamusiikkia, iskelmiä, menestyneitä laulukilpailusävelmiä, huumoriralleja ja yhteiskuntakriittisiä laulelmia. Alatalo ja Rinne ovat usein lauluissaan olleet pienen ihmisen asialla, tulkinneet maalta työn perässä kaupunkiin muuttaneiden ihmisten tuntoja. Alatalo- Rinteen teksteissä mies ei pelkää ilmaista rakkauden kaipuutaan ja ikäväänsä, eikä heidän lauluissaan kaihdeta suomalaiselle sielunmaisemalle tyypillistä vuoristorataa tai ongelmia.

Tunnusomaista Alatalo-Rinteen tuotannolle on se, että se on tavoittanut kansan tajunnan. Esimerkkeinä mainittakoon jo edellä mainittujen Hengitä sisko (es. Juice Leskinen & Coitus Int.) ja Hän hymyilee kuin lapsi (es. Mikko Alatalo) lisäksi seuraavat:

Ajolähtö (es. Mikko Alatalo, elokuvasta Ajolähtö), Rokkilaulaja (es. Mikko Alatalo), lastenlaulut Poppaloora puhuva auto ja Känkkäränkkä, sekä Alatalon itsensä esittämät kaihoisat kansansuosikit Ihmisen ikävä toisen luo, Suojelusenkeli, Viivy vielä hetki ja Hyasinttien aika. Tuttuja ralleja kansalle ovat myös Alatalon esittämät Kotisaunan lauteilla, Leuhkat eväät ja Tytöt tahtoo pitää hauskaa. Parivaljakon kynästä ovat irronneet myös Syksyn Sävel -voittajakappaleet Vicky Lee 1978, Rikoo on riskillä ruma 1980, Mummoni ja moukarinheitto 1981 ja Minna 1986 sekä Maailmanlopun meininki, joka sai 1983 Syksyn Sävelen lehdistöpalkinnon.

Alatalo-Rinteen tuotannosta mainittakoon erityisesti myös kunnianhimoinen trilogia Lauluja Siirtomaasuomesta, johon kuuluvat albumit Yhdentoista virran maa, Kun isojoki tulvii ja III tasavallan vieraana.

Alatalon yksin tekemistä kansansuosikeista mainittakoon Yhdentoista virran maa, Kiiminkijoki, Syli, Hasardi ja Suomalainen reissupoika sekä muiden levyttämistä erityisesti Maaritille tehdyt tekstit Jäätelökesä (säv. Sami Hurmerinta) ja Hymypoika (säv. Sami Hurmerinta).

Harri Rinne on sanoitusten lisäksi julkaissut myös kirjoja: laulun tekemistä valottavan Iskelmän vääntömomentti (1993) ja romaanin Ei (1997). Lisäksi Rinne on käsikirjoittanut ja säveltänyt tv-mainoksiin, yritys- ja opetusvideoihin ja elokuviin. Osuudestaan Iskelmäprinssiin hän sai Jussi-patsaan vuonna 1991.

Nykyään myös kansanedustajana toimiva Alatalo teki näyttävän paluun musiikkielämään keväällä 2004 julkaisemalla Juice Leskisen kanssa CD:n Senaattori ja Boheemi. Paikallisradioiden toimittajat valitsivat sen kuukauden levyksi kuten myös vuonna 2001 julkaistun Kantri-albumin. Syksyllä 2004 taltioitiin Alatalon ja Leskisen konsertti Tampere-talossa ja live- äänite julkaistiin alkuvuodesta 2005 nimellä Klassikoiden ilta. Se julkaistaan tänä vuonna myös dvd:nä, joka tulee sisältämään mm. alkuperäisiä kellarinauhoituksia, joilla Coitus Int. sai ensimmäisen levytyssopimuksen Love Recordsille.

Senaattori ja Boheemi -levyllä on vanha jengi koossa taas (parivaljakon yhtä klassikkobiisiä siteeraten). Levyn kappaleista neljä on kolmikon Alatalo-Leskinen- Rinne yhteisiä sävellyksiä ja sanoituksia, klassikoksi niistä on hyvää vauhtia tulossa Siellä mistä minä olen kotoisin. Parivaljakon Alatalo-Rinne saadessa nyt Juha Vainio -palkinnon sulkeutuu ympyrä siinäkin mielessä, että Juice Leskinen oli ensimmäinen palkittu vuonna 1991.

Mikko Alatalo ja Harri Rinne ovat tehneet yhdessä yli 500 laulua. Miehet ovat kertoneet, että yhteisbiisien ideat saattavat tulla kummalta vain, mutta yleensä teksti on 60 %:sti Harrin ja 40 %:sti Mikon, sävel taas päinvastoin.

Työskentelytavastaan he ovat kertoneet pakenevansa jonnekin piilopirttiin, mökille tai ulkomaille, jossa ollaan vähintään viikko yhteen menoon. Yhdessä aletaan suoltaa sanoja ja Mikko alkaa soittaa kitaraa ja hyräillä melodiaa. Yön yli nukuttua aamulla on jokin keskeneräinen ajatus saattanut kirkastua, ja laulu alkaa valmistua.

Parivaljakon tuotannosta on julkaistu kirja Maalaispojan lauluja Alatalon 50 v. -juhlakirjana vuonna 2001 (Kirjapaja). Se sisältää 77 laulun nuotit ja tekstit sekä Pentti Teräväisen kirjoittaman Alatalo-Rinne -historiikin. Alatalosta on kattavat kotisivut osoitteessa www.mikkoalatalo.net ja diskografia osoitteessa www.mikkoalatalo.net/ diskografia. Katso myös Erkki Pällin artikkeli osoitteessa www. pomus.net.

Kuva: Petri Nuutinen

Juha Vainion Rahasto on perustettu 1990. Rahastoa hallinnoivat Kotkan kaupunki sekä Säveltäjät ja Sanoittajat ELVIS ry. Myös Juha Vainion perikunta on edustettuna hallituksessa. Rahaston tunnustuspalkinnon ovat aikaisemmin saaneet: Juice Leskinen (1991), Hector (1992), Vexi Salmi (1993), Pertti Reponen (1994), Heikki Salo (1995), Gösta Sundqvist (1996), (Martti Syrjä (1997), Tero Vaara (1998), Tuomari Nurmio (1999), Pekka Ruuska (2000), J. Karjalainen (2001), Anni Sinnemäki (2002), Ismo Alanko (2003) ja Jorma Toiviainen (2004).