Näkemystä ja uskallusta

Säveltäminen on täysin henkistä työtä ja työn laatu on suoraan verrannollinen taiteilijan henkiseen tilaan. Eivätkä taiteellisemmat yksilöt, jotka luovat muutakin kuin kuollutta musiikkia tai jotain uutta, aina osaa ajatella niin bisnesorientoituneesti. Suuri yleisö muistanee Johnnyn parhaiten tv-sarjan ”Puhtaat valkeat lakanat” tunnusmusiikin säveltäjänä, mutta hän on säveltänyt myös paljon muuta, mm. elokuvamusiikkia suomalais-kanadalaiseen yhteistyöelokuvaan Going to Kansas Cityyn. ”Viime aikoina olen pyrkinyt aktiivisesti unohtamaan kaikki vanhat duunit ja keskittynyt uuden studion remontoimiseen. Luon nahkani aina muutaman vuoden välein eli karistan kaiken pölyn jaloistani ja lähden ihan uusien visioiden kanssa liikkeelle.”

Studiokompleksi Punavuoressa

Johnny haluaa olla formatisoimatta itseään ja pelkää nyt sitä, että häneltä tilataan liian paljon puhtaita, valkeita lakanoita. ”Pystyn yhtä hyvin tekemään hard core teknoa ja new electronicaa. Televisiosta tuli vastikään joku dokumentti, johon suomalaiset nuoret kundit olivat tehneet drum and bass- tyylistä musiikkia, joka toimi ihan sairaan hyvin. Kylmät väreet menivät pitkin selkäpiitä.”

”Kun on pitkään tehnyt kellareissa töitä yksin, alkaa olla jo puolihullu. Naamaan on tarttunut studiorusketus ja iho on vihreänkalpean harmaa. Välillä on niin pusikossa, ettei itsekään tajua omista koneistaan yhtään mitään, vaikka tuntee ne kuin omat taskunsa. Nyt kun muutin keskustaan aloin heti toteuttaa unelmaani eli vuokrasin sen verran ison studiotilan, että sinne mahtuu muitakin muusikoita. Itse toimin siinä kompleksissa ikään kuin studioisäntänä.”

Johnnyn alivuokralaiset ovat kukin vahvoja persoonallisuuksia ja meiningistä saattaa syntyä musiikillisesti kiinnostavaa ristisiitosta. ” Jos saman katon alla olisi pelkästään teknojätkiä, niin siitä tulisi ihan kamalaa. Sehän olisi kuin mikä tahansa uskonnollinen kommuuni. On kivaa, että pääsee vähän piruilemaan. Silloin pysyy hereillä ja kuitenkin pystyy arvostamaan sitä, kuinka hyvin joku musiikki on tehty. Se luo koko ajan yrittämisen halua.”

Studioilla käy hurja kutina. Veri vaihtuu ja muusikot antavat toisilleen asiallista kritiikkiä, missä on joku oikea perspektiivi. Ei mitään ympäripyöreätä lörinää vaan kommentteja tyyliin ”oletko nyt ihan varma tuosta bassarisoundista?” Nyt muusikot voivat kävellä vähäksi aikaa johonkin toiseen huoneeseen tuulettumaan, juoda kahvia ja kuunnella, kun joku toinen tekee töitä ja mennä sen jälkeen itse takaisin hommiin.” ”Remontti on viivästynyt, oma studioni on vielä kuin Beirut, mutta tästä pajasta tulee vielä elektronisen musiikin keskus tänne kaupunkiin ja laulukopeista tulee kerrankin sellaisia, etteivät ne ole saunoja. Pitäisi keksiä vielä kunnon sponsori.”

Henkisiä ja taloudellisia paineita

Yrittäjyydessä on oma glamourinsa. Vapaus ja vastuu. Taiteilijayrittäjä on oman itsensä herra, vapaa tekemään yritystä koskevia päätöksiä ja ainakin teoriassa hallitsemaan omaa ajankäyttöään. Johnny näkee yrittäjyydessä myös muita hyviä puolia. Hänen mielestään isojen yritysten kanssa on paljon helpompi asioida, kun on itse yritys. Yrityksenä pääsee laskuttamaan järkeviä summia. Ei tarvitse tehdä liian halvalla, eikä tarvitse kirjoittaa laskuja ns. tariffien mukaan. Tv-yhtiöiltä voi laskuttaa könttäsummia.Esimerkiksi Ylen tapauksessa sävellys- ja sovitustyöstä maksetaan Yleisradion ja Elvis ry:n yhdessä sopimien tariffien mukaan, mutta muusta työstä, kuten ohjelmoinnista, soitosta tai studion käytöstä voidaan sopia vapaammin.

” Projektit vaativat yleensä 24 tuntia vuorokaudessa huomiota, eikä tätä työtä voi muutenkaan tehdä kahdeksasta neljään. Käytän mielelläni studiomuusikoita, mikäli budjetissa on varaa siihen ja ulkopuolisille soittajille maksan aina Muusikoiden Liiton taksojen mukaan. Nämä taksathan ovat alin suositus, mitä maksetaan, mutta useinmiten soittajat suostuvat siihen. Yle esimerkiksi ei maksa sen enempää.”

Moni taiteilija pähkäilee rahavirtojen suossa, eikä verottajakaan ole aina samalla aaltopituudella taiteilijoiden kanssa. Johnnylla on ollut ongelmia arvonlisäveron kanssa, eikä hän käsitä, miksi pitää maksaa tuhansia markkoja ennakkoveroa joka kuukausi, vaikka tekisi vain periodiluonteisesti töitä. ”Laskutusta ei välttämättä joka kuukausi ole. Lähetän keskimäärin 20 laskua vuodessa. Mieluummin maksaisin verot toteutuneiden laskutusten mukaan. Onneksi minulla on kirjanpitäjä, joka hoitaa paperityöt.”

”Silloin kun taiteen tekeminen on melkein pelkästään käytännön asioiden hoitamista ja kokoajan joutuu miettimään mistä saa seuraavan projektin, jotta pystyy maksamaan laskut ja arvonlisäverot tai rästiin jääneet verot, siitä alkaa tulla aika traumaattista puuhaa. Työ alkaa maistua puulta ja tuntuu, että myy sydäntään ja se tuntuu tosi pahalta. Tai sitten alkaa tehdä niitä juttuja ilman sydäntä. Eikä se silloin ole enää sitä, mitä sen pitäisi olla.”

Kova kilpailu

Jos haluaa pysyä kilpailussa mukana ja teknisesti ajan tasalla, jo pelkkä studiokalusto maksaa melkein kivitalon. Asiakkaat haluavat korkealuokkaista materiaalia ja osaavat vaatia uusinta tekniikkaa. ”Oma studioni eroaa teknisesti normaalista konesetupista sillä tavalla, että periaatteessa pyrin hallitsemaan mahdollisimman laajan skaalan pystyäkseni tekemään sekä ”huonoa soundia” että uusinta uutta, 5.1 surround materiaalia.”

Johnny harmittelee, että vain hyvin harvat tuotantoyhtiöt ottavat äänen tai musiikin jo esituotantovaiheessa käsittelyyn. ”Ensin leikataan kuvat ja kokeillaan kaikki mahdolliset temptrackit ja teostovapaat. Jos mainokseen on valittu joku tunnettu biisi, johon ei saadakaan oikeuksia, kutsutaan paikalle säveltäjä, jolta tilataan mahdollisimman samanlainen. Tähän ei säveltäjien pitäisi suostua. Tv-tuotannoissa pelin henki on erilainen. Taiteilijan omaan näkemykseen luotetaan, eikä päivän hittien plagiointia suosita. Ala on äärimmäisen kova, eikä Suomi ole poikkeus. Markkinataloushan määrää sen, mitä televisiossa näytetään ja televisiosarjoja tehdään sen takia, että ihmiset näkisivät ne mainokset. ”

Mainosalan työtahti on kaikkien spotintekijöiden tietoisuudessa. Johnny kuvailee alalle tyypillistä tilannetta. ”Asiakkaan mainoskampanjaan on liuennut monta miljoonaa ja parissa tunnissa pitäisi syntyä sopiva biisi. Jos sitä ei synny, joku muu saa sen duunin. Kilpailla voi joko jäljessä tai nopeudessa. Jos asiakas tarvitsee musiikin seuraavaksi aamuksi, sen on oltava silloin valmis. Mikään ei auta. Ei edes mummon kuolema tai lapsen mahatauti. Deadlineista on pidettävä kiinni.”

Jänisliima ensin

Musiikki voi lähteä liikkeelle ihan mistä tahansa. Joko jostain ruuvatusta synasoundista tai sämplätystä soundista, jota muokataan jollain tietokoneohjelmalla. ”Yhtäkkiä saattaa tapahtua joku vahinko, joka kuulostaa hyvältä ja sitten sen ympärille alkaa kertyä muuta kamaa. Tämähän on kollaasitaidetta. Tietokone on muistilappu, mutta uskon, että snap-shotit jostain tunnelmasta pysyvät muistissa ja alitajunnassa, jos ne ovat tarpeeksi hyviä. Silloin siihen melodianpätkään liittyy joku sellainen tunne, mitä ei voi sivuuttaa.” Omiin töihinsä Johnnylla on viha-rakkaussuhde. Joskus niitä haluaa kuunnella, mutta joskus niitä ei kestä ollenkaan. ”Suhtaudun niihin vähän niin kuin entisiin tyttöystäviin.”

Johnny ei kaihda formaatteja. ”Tietyt draaman kaaret ovat olleet olemassa jo Sokrateen ajoista alkaen ja multimedia-taiteessa pätevät samat lainalaisuudet. Taiteen moninaistuminen ja teknologistuminen on taas ihan eri asia. Nykyään tehdään kolmiulotteista ääntä ja animaatiota, mutta draaman kaaret eivät ole muuttuneet miksikään. Perusasiat on opeteltava ensin. Tietyt formaatit niin musiikissa kuin kuvataiteessa. Ensin kannattaa opetella levittämään se jänisliima kankaalle, ennen kuin alkaa räiskiä akryylia. ”

Akateemista määrittelyä asioille Johnny pitää ihmisten keksintönä. ”Uskon ensimmäiseen intuitioon. Sen jälkeen, kun intuitio on puhunut alan jäsennellä asioita. Yritän aina järjestää itseni sellaiseen tilaan, että ajattelen mahdollisimman vähän, kun sävellän eli poistan itseni pois tieltä. Puhtaiden valkeiden lakanoiden tunnusmelodia syntyi sattumalta Pariisin kaduilla. Se melodia alkoi vaan soida päässä. Silloin kun joku kappale tulee automaattisesti tällä tavalla, se ilmaisee selkeästi jotain kollektiivista. Oli se sitten puhdasta rakkautta tai puhdasta vihaa. Lakanoiden ohjaaja ihastui siihen välittömästi kuultuaan pari ensimmäistä tahtia.”

Vanhaa klassista ja rätkättimiä

Musiikin täytyy toimia myös ilman kuvaa. Jos säveltäjä ei pysty ilmaisemaan psyykkeen pimeämpiä ja skitsompia puolia, saattaa syntyä tahatonta komiikkaa. ”Hyviä elokuvasäveltäjiä on paljon, mutta Bernard Herrmann oli kuitenkin ylitse muiden. Hän oli loistava orkestraattori, joka hallitsi psyykkeen säveltämisen täysin vailla vertaansa. Elokuvasäveltäjän täytyy osata myös metodinäyttelemistä. Esimerkiksi Psykon musiikissa on jotain, mikä saa kuulijan karvat nousemaan pystyyn. Vaikka se onkin soitettu samantapaisella orkesterilla kuin Beethoovenin sävellykset. ”

Johnny haluaisi sovittaa orkestraationsa oikealle orkesterille. ”Olen pienestä pitäen rakastanut isoja elokuvascoreja, vanhoja klassisia juttuja ja vaikka koneosasto on ollut se päätyöväline jo 15 vuotta, on hyvin kiinnostavaa yhdistää näitä kahta maailmaa. Saatan käyttää ihan klassista elokuvascorea, mutta lisään sinne kaikenlaisia rätkättimiä, koska ne ovat yhtälailla instrumentteja kuin kaikki muutkin.”

Viimeksi Johnny sävelsi elokuvamusiikkia Pekka Mandartin ohjaamaan Going to Kansas Cityyn. Sitä ennen Aleksi Mäkelän ohjaamaan Esa ja Vesa Auringonlaskun ratsastajat – elokuvaan. ” Molemmat olivat hauskoja projekteja ja niissä pääsi vähän irrottelemaan. Suomalais-kanadalaisessa yhteistyöelokuvassa Kansas Cityssä pääsi näyttämään, mitä osaa ja sai tehdä ihan oikeata action-tyylistä leffaa. Minut kutsuttiin paikalle, kun paikallinen säveltäjä ei klaarannut kaikkia kohtauksia. Sekin oli nopea duuni ja musiikki piti saada valmiiksi kolmessa päivässä.”

Kaksisataa tuntia tv-musiikkia

Vuonna 1994 Johnny teki musiikin ”Tuntemattomalle Jumalalle”-nimiseen tv-sarjaan. ”Se oli ensimmäinen projekti, missä sain täysin tehdä sitä, miltä tuntui. Pääsin tekemään epookkidraamaa, missä olen aina ollut vahva. Sarjassa oli myös hiukan satiirin aineksia ja vaikutteita 40-luvun mustan elokuvan tyylistä. Kyllä huumori nimenomaan syntyy vastakkaisasettelusta. Humoristisen draaman musiikin ei valttamättä tarvitse olla hilpeää.”

Toinen tv-sarja, jonka musiikin tekemistä Johnny mielellään muistelee, on nimeltään ”Pimeän hehku”. Tätä plutoniumin salakuljetuksesta kertovaa sarjaa on sittemmin levitetty ympäri Eurooppaa. ”Se oli ensimmäinen projekti, jossa oli varaa vähän isompaan orkesteriin ja missä sain toteuttaa teknisesti kaikki ne asiat, mitä olin siihen asti halunnut toteuttaa. Lisäksi sain näyttää, että on mahdollista tehdä 13-osainen sinfoninen sarja tietyllä budjetilla ja saada se kuitenkin kuu-lostamaan siltä, että se on viimeisen päälle viilattu eikä mitään halvalla synalla soitettua. ”

Pimeän hehkua tehtiin yli puoli vuotta. Sarjan jaksot olivat tunnin mittaisia ja niissä oli keskimäärin 17 minuuttia musiikkia. Musiikin Johnny sävelsi tietokoneella sillä tavalla kerroksittain, että sovituksista voi tiputtaa osia pois ja siksi niistä biiseistä oli helppo tehdä uusia miksauksia. ”Sillon ei tarvitse käyttää suoria toisintoja mistään kohtauksesta, vaan jokainen kohtaus pystytään tekemään räätälintyönä. Laatusarjat tehdään juuri näin, että jokaiseen kohtaukseen tehdään musiikki erikseen. Eron kyllä huomaa. Yleisvaikutelma on selvästi parempi. Kun halutaan tehdä halvalla, tilataan teemasetti, jota sitten leikellään paikoilleen . Se on se perustapa tehdä sarjoja. ” Johnny ei ole ihan vähään aikaan tehnyt tv-tuotantoja. ”Kaksisataa tuntia tuli täyteen yhdessä vaiheessa. Oli pakko pitää tauko.”

Momenttiviidakossa

Taiteen alalla projekteja on kokoajan vireillä, mutta riippuu usein julkisesta rahoituksesta toteutuvatko ne vai eivät. Joskus käy niin, että projekti kaatuu kesken kaiken. ”Pyydän aina tilaajalta ennakot, ennen kuin alan tehdä musiikkia. Kulujahan tulee heti alkuun ja esituotanto on kaikista rankin vaihe. Sopimuksissa luonnehditaan ihan selkeästi paljonko musiikkia tarvitaan ja minkälaista sen pitää olla. Taiteilijan pitää itse osata tehdä sopimuksensa sillä tavalla, että se kattaa kaiken mahdollisen. ”

Konesäveltäjät joutuvat hiomaan aivonystyröitään selvitäkseen gramex-ilmoituksista. ” Sävellän parhaillaan teosta, joka on sovitettu kokonaiselle sinfoniaorkesterille ja jossa jokaisen viuluteeman ja brassiraidan sektioineen olen soittanut erikseen. Niistä saattaa kertyä yhteensä 40 fyysistä raitaa. Siihen päälle tulee vielä soittamaan kymmenen viulistia. Miten pitäisi vetää gramexviivat, jos itse olen soittanut percussiot, brassit, viulut ja kaikki muut? Ja kuka on kapellimestari?? Tai jos muusikko on soittanut seitsemän ottoa sisään ja sieltä valitaan yksi riffi, jota sitten toistetaan kilometrikaupalla? Pitäisikö ajatella vanhakantaisesti ikään kuin partituurin mukaan, eli katsoa mitkä ovat stemmoja ja mitkä tuplauksia . Olisi ihan mielenkiintoista tietää, miten näitä tulkitaan.”

Kaiken tekemänsä musiikin Johnny ilmoittaa Teostolle ja valvoo, että myös tv-kanava tai muu yhteistyökumppani täyttää ilmoitukset oikein. Tv-yhtiöt maksavat tilauspalkkion pelkästä fyysisestä työstä, mutta käyttökorvaukset musiikista maksaa Teosto. Mainosajan hinta riippuu täysin siitä, kuka maksaa ja kenelle. Nykykäytäntö on se, että minuutti MTV:n mainosaikaa maksaa mainostajille kymmeniä tuhansia markkoja. MTV puolestaan maksaa Teostolle ns. käyttökorvausta soittamastaan musiikista 114 mk/ minuutti, mutta mainosmusiikin säveltäjät ja sovittajat saavat ns. esityskorvausta vain 20-30 mk/ minuutti.

Tallennuskorvaus on erikseen. Joskus voidaan sopia, että tilaaja saa tietyn määrän musiikkia ilman, että tallennuskorvauksia pitää maksaa. Tällaista musiikkia kutsutaan teostovapaaksi. Musiikki on tällöin katalogimusiikkia eli nk. Library Musicia, joka on AV-tuotannon ja mainosten taustamusiikiksi tarkoitettua musiikkia, josta tallennuskorvaukset maksetaan katalogisarjan edustajalle ja esityskorvaukset Teostolle. Tekijänoikeuslaki määrää, että kun teos mekanisoidaan tai sitä esitetään jossain, siihen täytyy saada luvat. Teostokorvauksia ei voi kiertää. ”Jos joku taho ehdottaa yhteistyötä ja yrittää välttää teostomaksut, sanon, että olen pahoillani, mutta en voi toimia Teoston asiakassopimusta vastaan.”

Musiikin uudet kulmat

Suomessa versoo maan alla elinvoimainen new electronica kulttuuri. Musiikki voi olla mitä tahansa, mutta siihen pyritään löytämään uusia kulmia. New electronica ei siis välttämättä tarkoita sitä, että musiikkia tehdään koneella. Asioita halutaan viedä eteenpäin ja musiikin tekemisen mentaliteettia uudistaa. Soundi on tärkeä elementti. Pelkkää tekno-sanaa on nykyään vaarallista käyttää. Se on kärsinyt inflaation, koska kaikenlaista eurohuttua kutsutaan nykyään teknoksi.. ”Täällä Helsingissä tehdään paljon kiinnostavaa uutta elektronista musiikkia. Ydinkeskustan klubeissa esiintyvät tulevai-suuden bändit ja projektit. Ilmaisu on nykyään paljon teeskentelemättömämpää kuin esimerkiksi 80-luvulla, jolloin kuka tahansa, joka laittoi kiiltävän hapsutakin päälle ja meni Suosikin kanteen, oli pop.”

Johnny on huolissaan suomalaisen musiikkielämän tulevaisuudesta ja pelkää, että omaperäisimmät taiteilijat pyrkivät pois Suomesta. ”Täällä ei tueta uusien taiteellisten visioiden tekijöitä eikä uusien ilmaisutekniikoiden tai taitojen etsimistä, vaan kaiken pitää olla jo valmiiksi ulkomailla purtua ja testattua. Pelkään, että täältä täysin katoaa oma visio ja näkemys. Esimerkiksi Ruotsissa Abban euroviisuvoitto pelasti koko maan musiikkiteollisuuden. Ruotsalaiset myös satsasivat ja opettelivat tekemään siitä jutusta bisnestä. He kouluttivat kokonaisen sukupolven jengiä tekemään biisejä ja tuottamaan kaupallista materiaalia, mikä myös mahdollistaa sen, että sieltä on sittemmin tullut muutakin. ”

Johnnyn mielestä on noloa, että Jimi Tenoria, meidän kansainvälisesti tunnetuinta artistiamme ei täällä tunne juuri kukaan. ”Menin kerran ihan kylmiltään katsomaan Jimi Tenoria Kermaan. Hymyilin, kun tajusin, että Jimi tekee juttuaan sydämellä eikä sarvilla. Kuulin siinä musiikissa jopa vähän saman tyyppisiä vivahteita kuin 22 Pistepirkkojen materiaalissa. Tiettyä viattomuutta ja hulluutta. Soundihan ei ole koneiden lukumäärästä kiinni, vaan kokonaismausta, tyylitajus- ta ja siitä, että osaa käyttää koneita niin, että saa jonkun tietyn soundin aikaiseksi.”

JOHNNY LEE MICHAELS, syntynyt 1963

ELOKUVAMUSIIKKIA