”Jaksan kiitos tosi hyvin. Mulla on sellainen jopa levännyt olo”, vastaa Johannes Brotherus, joka on viettänyt viimeiset pari vuotta keikoilla yhtyeensä Kuumaan kanssa. Haastatteluhetkellä kesän rundista on kuukauden verran, ja marraskuisen Maasta kuuhun -areenakiertueen esituotanto ja treenaus täydessä vauhdissa.

”Vähän on jo fiilis, että joko mennään.”

Viimeistään vuonna 2023 Uuden Musiikin Kilpailun myötä suursuosioon ponnahtaneen yhtyeen keulakuva ei kaipaa irtiottoja. Hän on pienestä asti kasvanut elämään, jossa musiikki on jokapäiväinen asia. Taiteilijaperhe ja kolmentoista vuoden viulunsoittoharrastus pohjustivat polun moniin rooleihin musiikintekijänä.

”MULLA on aina ollut tarve tuottaa jonkinlaista meteliä. Kolmevuotiaana sain impulssin viulunsoittoon vanhasta Hepokatti-VHS:stä, jossa viulua soittava heinäsirkka sai tavarat lentämään soitollaan. Se oli taianomaista. Olin onnekas ja pääsin heti tunneille Käpylän musiikkiopistoon.”

Myös sisarukset soittivat. Ensimmäiset bändikaveritkin olivat siis lähellä.

”Vaikka klasaopinnoissa oltiin, niin Suzuki-metodiin kuului korvakuulolta soittaminen nuottien sijaan ja se oli hauskaa. Isoveljen kanssa opeteltiin korvakuulolta Beatlesia, joka oli kotona lapsuudenmusaa. Päädyttiin katusoittamaan ja jossain vaiheessa tekemään omiakin biisejä.”

Kotona oli hyllykaupalla vinyylejä, musiikkiin monelta kantilta tutustuttava muusikkoisä ja nyt työhuoneella majaileva satavuotias piano, jonka kulmaan Brotherus pienenä juoksi pää edellä.

”Ja kasettimankka, jolla omia höpötyksiä ja biisejä pystyi äänittämään. Se oli mullistavaa.”

Lapsesta asti tottui myös siihen ajatukseen, että taidetta voi tehdä työkseen. Sitä Brotherus pitää ratkaisevana. Säveltäminen, teatteri ja treenisalit näyttäytyivät normaaleina asioina.

”Mihinkään ei painostettu, mutta omaa kipinää kannustettiin. On tärkeää, että jos lapsessa syttyy tekemisen valo, lähellä on joku, joka näkee sen.”

Viulunsoittoa Brotherus opiskeli musiikkiopiston jälkeen vielä Pop & Jazz Konservatoriossa. Konserttiviulistiksi hän ei kuitenkaan haikaillut. Nuoteista soittamista enemmän kiinnosti vapaampi musisointi.

”Koitan silti yhä pitää soitinta lähellä itseäni, teen paljon jousisovituksia ja tuotantoja niin meidän kuin muiden kappaleisiin. Uskon, että viulun jynssääminen on jättänyt ison jäljen tapaani tehdä musiikkia.”

TÄHÄN mennessä kolme albumia ja lukuisia hittejä julkaissut Kuumaa sai alkunsa Kallion lukion aikoina vuonna 2016. Aluksi viisihenkiseen yhtyeeseen kuuluvat Brotheruksen lisäksi nykyään rumpali Jonttu Luhtavaara ja basisti Aarni Soivio. Homma on toiminut alusta asti mutkattomasti, ja yhdessä on edelleen päivittäin hauskaa.

”Ja musaa tehdään koko ajan ihan vain siksi, että tykätään siitä. Niin ei myöskään tule tulppia, pysyy hyvä hölkkäkondis yllä.”

Alkumetreillä bändille tarjottiin valmiitakin kappaleita, mutta biisit haluttiin opetella tekemään itse.

”Se on myös pitänyt meitä yhdessä. Meillä on tämmöinen kiva askartelukerho, joka kokoontuu. Ekan levyn aikaan apuna oli kyllä myös monia ulkopuolisia kirjoittajia, joille olen hirmu kiitollinen. Suomenkielisten tekstien tekeminen oli mulle silloin kauheaa tiristämistä. Ilman yhteisiä sessioita en olisi löytänyt samoin omia suuntaviivoja.”

Kuumaan biisejä on tehty ”kaikenmaailman pöpeliköissä ja välillä ulkomaillakin” mutta usein jonkun ryhmäläisen työhuoneessa saman käytävän varrella Kalasatamassa. Laulut syntyvät yhdessä soittamisen kautta sen kummemmin suunnittelematta, Brotherus tuolloin useimmiten pianolla. Tekstien kirjoittamiseen hänellä on tukena muistilista, johon hän on vuosikaudet kerännyt sanoja, lauseita ja havaintoja ympäröivästä elämästä.

”Rick Rubin kutsuu tuollaisia ideoita siemeniksi. Välillä kun on se yliluonnollisen tuntuinen kokemus, että biisi tulee kuin tuulenpuuskana, jostain annettuna, yksi teoriani on, että tavallaan kappaletta on mielessään kirjoittanut jo kauan matskua keräämällä.”

Esimerkiksi megahitti Ylivoimainen syntyi kutakuinkin näin:

”Tuottajamme Jonas Olsson laittoi rumpukompin, että tässä tempo, Jonttu otti e-mollin, Aarni siinä basson kanssa, kaikki alkoivat ulista jotain melodioita, ja kun soivaa asiaa oli tarpeeksi, menin keittiöön muistilistalle ja humps.”

Yhdessä tekeminen on yhtä innostunutta ja paineetonta kuin alkuaikoina, jolloin yleisöt olivat vielä pieniä.

”Aikaa on vietetty yhdessä niin paljon, että ideointi on vapaata ja työskentely egotonta. Pelkoja tai häpeää ei ole, ja toisiltamme opitaan koko ajan. Ja menestymisen paineet on yritetty kääntää niin että onpa siistiä, kun ihmisiä kiinnostaa. Onnistumiset on tuoneet itsevarmuutta.”

Hyvän meiningin säilymisessä Brotherus korostaa koko ydintyöryhmän merkitystä.

”Tuottaja on ollut koko ajan sama, ja Universalilla ja Fullsteamilla on mahtavaa porukkaa. On tosi paljon väliä, millaiset ihmiset ympäröi, etenkin, kun suosiota tulee enemmän. Ylipäätään lähimpien huolenpito on mahdollistanut meille sen, mitä nyt teemme.”

MITÄ Kuumaan biisien aiheisiin tulee, Brotherus summaa asian sanoilla rakkaus plus konflikti.

”Vaistomaisesti yritän löytää biisiin aina jonkun ristivedon. Joku asia on näin, mutta. Meidän viimeisimmällä levyllä on myös aika paljon kappaleita, jotka haluavat nähdä toiveikkuutta tulevassa.”

Kirjoittamisessa Brotherusta on auttanut ajatus, että aihetta tärkeämpää on tunne.

”Raivaan ensimmäisen pusikon läpi itsekään aina tietämättä, mistä aion kertoa. Se löytyy kirjoittamalla, ei etukäteen päättämällä. Epäonnistumista ei kannata pelätä. Ei kaikkien biisien tarvitse olla julkaisukelpoisia.”

Musiikkia Kuumaa on tehnyt alusta asti tosissaan.

”Haluttiin investoida tähän aikaa. Haluttiin manageri ja levytyssopimus ja altistaa itsemme heti yleisölle, ja onneksemme

asiat toteutuivat nopeasti. Parhaat jutut syntyvät silti yhä pakottomassa ilmatilassa. Musantekemiselle voi rakentaa raameja ja rutiinit auttavat, mutta parhaimpien biisien syntyyn liittyy aina pieni mysteeri.”

Taukoa musiikintekoon ei tule keikkarundeillakaan.

”Esimerkiksi kesällä, kun ennen jotain festarikeikkaa oli tyhjää, vuokrattiin mökki ja mentiin maakuntaan jo päiviä aiemmin musavehkeiden kanssa. Keikkapaikalle kävellessä meillä olikin sitten viisi uutta biisiä.”

Toki on päiviä, kun tulee umpikujan tunne ja toisinaan väsyneenä mikään ei kuulosta hetkeen miltään.

”Silloin pitää vain päästää irti, lähteä ulos ja sitten kuulee, kun metron hissi piippaa vähän eri tavalla ja a-molli onkin taas jännittävä. Ja kollaboraatio on siitä hienoa, että monesti jo se, että joku tulee viereen istumaan, auttaa näkemään toisin.”

MUSIIKKIA Brotherus rakastaa sen kaikissa muodoissa ja tekee niin yksin kuin ryhmässä, popkappaleista näyttämöteoksiin ja liikkuvaan kuvaan.

”Yritän sisällyttää vuoteen mahdollisimman erilaisia projekteja. Miten ihanaa tehdä välillä puoli tuntia jotain surinaa, jotain tosi viipyilevää ja hidasta. Mua kiinnostaa myös kuvan ja äänen tai liikkeen ja äänen suhde, ja näyttämöteosten säveltäminen on ollut kiehtovaa. Silloin istun treeneissä niin paljon kuin mahdollista, etsin referenssimusiikkien ja toteuttavan ryhmän reaktioiden kautta oikeaa suuntaa. Okei, siis synkempää, valoisampaa, elektronisempaa, akustisempaa… Se on sellainen luova pingispeli, jossa toista ei ole ilman toista.”

Ryhmätöissä oleellisinta on kuuntelun taito, uteliaisuus ja heittäytyminen.

”Monesti se, mistä päivän alussa lähdetään, on päivän päätteeksi muuttunut joksikin muuksi, ja se on vain hienoa.”

Yhteistyöstä muiden artistien kanssa Brotherus mainitsee Tuure Kilpeläisen Sanat jää ilmaan -albumin, jonka hän tuotti ja johon he tekivät sävellykset kahdestaan.

”Vaikka yksittäiset biisiyhteistyöt tai pistokeikat biisileireille ovat myös hauskoja, tykkään olla osana jatkuvampia projekteja. Kun pääsee jyvälle jonkun ihmisen mielenmaisemasta niin musaa alkaa syntyä ihan eri tavalla. Olisi kiva olla jatkossakin mukana isommissa kokonaisuuksissa.”

LEPÄÄMISEN Brotherus myöntää olevan vähän vaikeaa, vaikka hän onkin yrittänyt sitä opetella.

”Olen huono menemään nukkumaan, kun aina olisi joku pikkuinen idea. Koko ajan soi päässä. Jossain kohtaa on vain painettava pause ja luotettava siihen, että huomennakin soi.”

Ja sitten kun on tyhjää tilaa…

”…tulen mielelläni tänne työhuoneelle. Ihmiset välillä toruu mua siitä, mutta en itse miellä asiaa niin, että täällä jotenkin raadan. Kun tää on se juttu mitä mä teen, yhtä lailla jos joku pyytää tai vaikka ketään ei kiinnostaisi. Voin kuunnella jonkun yhden sävelen sointia vaikka tunnin, eikä se ole mulle arkista.”

Brotherus käy mielellään myös teatterissa, leffassa, kävelyillä, lukee ja tapaa ihmisiä.

”Sellaisesta mä nautin. Mitään vapaasukellusta en vielä oo ruvennut harrastamaan.”

Tulevaisuus tuo toivon mukaan jatkuvuutta Kuumaan kanssa ja uusia yllätyksiä.

”Kaikki, mitä on bändinä päästy kokemaan, on ollut juuri niin hienoa kuin kuvittelinkin. Toivottavasti pysytään ystävinä ja pystytään jatkossakin innostumaan toistemme seurasta. Eihän tällainen tilanne ole mikään itsestäänselvyys.”

Ei kuitenkaan pidä luulla tietävänsä, miten asiat ovat ja tulevat menemään. Se on Brotheruksen mielestä vaarallista ja sillä myös sulkee itseltään mahdollisuuden oppia uutta.

”Odotan innolla, mitä juttuja tuolta on tulossa, kaikkea sitä, mistä en vielä osaa edes haaveilla.”

…

Ylivoimainen: säv. & sov. Johannes Brotherus, Jonttu Luhtavaara, Aarni Soivio, Jonas Olsson, san. Johannes Brotherus

---

Kuka?

Johannes Brotherus (s. 1997) on helsinkiläinen laulaja-lauluntekijä, muusikko, näyttelijä, tuottaja ja Kuumaa-yhtyeen solisti. Oman yhtyeensä lisäksi hän on kirjoittanut tai tuottanut musiikkia lukuisille muille artisteille, teatteriin, elokuviin, näyttelyihin, mainoksiin ja äitinsä Hanna Brotheruksen tanssiteoksiin. Kuumaan UMK:sta tuttu Ylivoimainen on 2020-luvun soitetuin kappale Suomessa ja striimannut platinaa yli kuusinkertaisesti. Kuumaa on palkittu Vuoden yhtye -Emmalla vuonna 2023. Vuonna 2024 se sai Emmat kategorioissa Vuoden yhtye, Vuoden pop, Vuoden albumi ja Vuoden myydyin albumi.

Kuumaa-albumit:
Pisara meressä (2024)
Hyvikset ja pahikset (2023)
Kuumaa (2019)