Eeppi Ursin (s. 1977) tiesi jo pienenä haluavansa muusikoksi. Oboen soitto ei vain oikein olisi kiinnostellut. Poikkihuilisti-isä ei kuitenkaan antanut luovuttaa, ja niinpä Ursin soitti oboeta koko kouluaikansa muiden soitto- ja lauluharrastusten ohella. Ja on noista vuosista nyt erityisen kiitollinen.

”Jälkikäteen siitä on ollut älyttömästi hyötyä. Nuotinlukutaito, erilaisten musiikkityylien ymmärtäminen, ennen kaikkea laulutekniikka. Puhaltaessahan paine on iso, joten oboen soittamisen myötä opin ilmaiseksi myös hengittämään oikein.”

Ursin on monipuolinen muusikko ja laulaja-lauluntekijä, jonka sooloura pitää sisällään albumit Violet (2005), Yellow page girl (2009) ja Jäljet (2017). Näiden lisäksi hän on kuulunut eri lauluyhtyeiden kuten AiAn ja Club For Fiven riveihin, vieraillut lukuisissa muissa projekteissa laulajana, muusikkona tai laulunkirjoittajana, osallistunut teatteriproduktioihin ja vetänyt klubeja, keikkaillut mitä erilaisimmissa paikoissa rautakaupasta Kiinaan tai Linnan juhliin.

”Sitä olen välillä miettinyt, olenko tehnyt eri juttuja vähän liikaakin. Onko se oman artistiuden kannalta jotenkin huono asia. Toisaalta joku Paula Vesala on hyvä esimerkki siinä, että monella osa-alueella voi toimia uskottavasti.”

Ursin iloitsee siitä, että on saanut tehdä musiikin saralla paljon.

”Tosin onhan siinä vaarana välillä hämärtyä, mikä se mun oma juttu nyt olikaan. Tärkeintä mulle on vilpittömyys siinä mitä teen. Se on myös haastavinta; olla itselleen rehellinen.”

Soolouran juuret ovat 2000-luvun taitteessa. Muutoin Helsingissä asunut Ursin opiskeli vuoden Joensuun konservatoriossa ja tutustui siellä Olli Krogerukseen, jolla taas oli bändi Timo Kämäräisen ja Timo Hirvosen kanssa. Kerran nämä tarvitsivat solistia keikalleen Juttutuvan Rytmihäiriöklubilla.

”Se oli suksee, pelin avauksena parempaa ei olisi voinut olla. Olin keikasta niin ylpeä että pidin sitä vuosia cv:ssänikin!”

Vuonna 2001 Ursin aloitti opiskelut Helsingin Pop Jazz konservatoriossa, ja voitti samana vuonna Lady summertime -jazzlaulukilpailun. Palkintona oli keikka Jazz@Opera -festivaalilla, ja sitä varten Ursin päätti tehdä omia biisejä. Osa näistä kappaleista päätyi myös hänen esikoisalbumilleen.

”Siihen saakka oma biisinteko oli ollut sivuosassa. Olin keskittynyt musiikin opiskeluun ja asioiden haltuun ottamiseen.”

Violet, jonka taiteellisena tuottajana toimi Timo Kämäräinen, oli jazzvaikutteista, hieman progehenkistäkin tyylilajeiltaan vaihtelevaa laulelmamusiikkia. Toisella levyllään Ursin palasi itse pianon taakse, lähemmäs singer-songwriter -meininkiä. Uusin albumi Jäljet merkitsee Ursinille selkeästi uutta vaihetta uralla. Levyllä on siirrytty estetiikaltaan kovin erilaisesta jazzista kertosäevetoiseen fiilispoppiin ja englannista suomeen.

”Tekstit ylipäätään ovat saaneet ihan uuden merkityksen. Aiemmin mua kiinnosti enemmän musiikin kieli; melodiat, harmoniat, groove. Olen kasvanut englanninkieliseen musaan ja jazzia tehdessä sanoitusten ajatteleminen oli sivuosassa.”

Sitten tuli teatterihommia, joissa tekstien merkitys korostui, samoin suomenkielisiä keikkoja.

”Tajusin yhtäkkiä miten paljon syvempää kaikki omalla kielellä oli. Ja vaikka edelleen rakastan harmonioita ja rikasta melodiamaailmaa, hyvää svengiä, nyt tekstit ja tarinat ovat se keskeisin asia.”

Jäljet-levyllä kantavana ajatuksena on valintojen tekeminen, kysymys miksi.

”Miksi me päädytään niihin ratkaisuihin joihin päädytään. Miksi me lähdetään tai miksi me jäädään. Miksi me satutetaan toista vaikka tiedetään sen olevan väärin. Miksi on niin hiton vaikeaa!”

Ja tähän kohtaan naurua.

”Ihminen kaikkine kummallisuuksineen on vain niin kiehtova kokonaisuus. Ja se kokonaisuushan on kaikkea muuta kuin ehjä.”

Biisi-ideat Ursin saa yhtä lailla henkilökohtaisesta elämästä kuin ulkomaailmasta, vaikka uutisista. Esimerkiksi Tänään-kappaleen sysäyksenä oli Nela Utkinan katoamistapaus pari vuotta sitten.

”Hän löytyi kuolleena Nuuksion metsästä ja aloin miettiä, mitä kaikkea taustalla oli ollut. Oliko hän lähtenyt vastentahtoisesti vai omasta tahdostaan. Ja jos omasta tahdostaan niin miksi. Miksi jotkut haluavat kadota jäljettömiin?”

Ursin istui pianon ääreen mielessään yksi lause: Olisiko tänään hyvä päivä kadota. Siitä kappale muotoutui fraasi kerrallaan.  Rivistä tuli tekstin aloitusrivi, toisinaan kappale saattaa syntyä kertosäe edellä. Ja kertosäkeitä Ursin rakastaa häpeilemättä.

”Jazziinhan kertosäeajattelu ei kuulu mutta mä olen sillä tavalla popihminen että niistä tykkään. Sellainen kunnon hurmoshenkisyys että kertsi tulee ja vie mukanaan evribadi-tyyliin, ah!”

Laulujen ytimet syntyvät nopeasti, teksti ja melodia käsi kädessä. Vääntöä tulee yksityiskohtien kanssa.

”Ja vaisto kyllä sitten kertoo, selvisikö biisi synnytyksestä, jääkö se eloon. Mulle saattaa tulla silloin itku.”

Seitsemän vuotta. Niin kauan uusi albumi kaiken kaikkiaan vei. Välillä musiikinteko oli katkolla, Ursinia nimittäin pyydettiin vuonna 2011 mukaan Club For Fiveen, jonka mukana hän kiersi maailmaa kolme vuotta.

”Olihan se hienoa, ihania tyyppejä ja ikimuistoisia reissuja. Mutta sitten kokopäiväinen sitoutuminen alkoi ahdistaa ja omat kuviot kutsuivat.”

Vuodet maineikkaan lauluyhtyeen matkassa antoivat kuitenkin kullanarvoisia eväitä myös oman uran jatkon kannalta.

”Sieltä jäi käteen ammattilaisen otetta asioihin, bisnesajattelua. Vaikka heillä oli iso levy-yhtiö ja isot kuviot, he osallistuivat kaikkiin päätöksiin. Osaan nyt itsekin ottaa paremmin vastuuta eri osa-alueista stailauksesta markkinointiin.”

Käteen jäi myös tuottaja, Club For Fiven levyillä tuottajana toiminut Jyri Sariola.

”Kolme vuotta sitten otiin häneen yhteyttä yhteyttä että nyt pitäisi saada levy tehtyä, biisejä on. Menimme studioon ja koska resursseja ei ollut pitää siellä koko bändiä, teimme kaiken pitkälti kahdestaan. Jyri on mieletön tyyppi, todellinen musiikin rakastaja ja ymmärtäjä.”

Luomusic Recordsin löydyttyä julkaisijaksi tuli toiseksi tuottajaksi mukaan Kai Poutanen.

”Itse toimin vastaavana tuottajana. Kaikilla levyilläni olen saanut vaikuttaa soundiin mutta nyt vielä aiempaa enemmän. Tein demot Logic-ohjelmalla mahdollisimman pitkälle ja sitten jälkeä paranneltiin yhdessä. Myös teksteistä keskusteltiin.”

Vaikka Ursin on oman tiensä kulkija, diktaattori hän ei halua olla.

”Uskon yhteistyön voimaan, ja jos luotan ihmiseen, annan vapaat kädet muutoksiin. Aina on vaara kuuroutua omalle tekemiselleen. Ja cowraittaushan on sitä paitsi nykyään niin trendikästäkin…”

Kahdella levyn biisillä on sanoittajana Jaakko Linnovaara, jonka kanssa Ursin pallotteli ideoita sähköpostitse. Myös räppäri Kevin Tandun kanssa hän teki yhteistyötä.

”Nykyinen ilmapiiri pakotti tekemään biisin, jossa otettaisiin kantaa ajankohtaisiin kysymyksiin kuten maahanmuuttoon ja erilaisuuden hyväksymiseen.”

Ursin sanoo olevansa idealisti, joka toivoo pystyvänsä vaikuttamaan musiikillaan, jättämään edes pienen jäljen.

”Mulle laulujen kirjoittaminen on tapa olla maailmassa. Ilman sitä en voisi tulla onnelliseksi.”

Ursin on myös löytänyt uudestaan tietyssä elämänvaiheessa lähinnä lukkoja aiheuttaneen jazzin.

”Sehän oli mulle pitkään sellaista vähän korkeampaa matematiikkaa. Että jos osaan tätä, sitten mua ehkä arvostetaan. Kun ikään kuin päästin irti, löytyi rennompi suhtautuminen. Nyt jos vierailen jollain jazzkeikalla niin se jamittelu on yksinomaan hauskaa ja tuttua.”

Ylipäätään muutenkin on välillä hyvä ottaa askel taaksepäin ja hengitellä rauhassa.

”Jos jokainen lihas jäykkänä yrittää, tapahtuu harvemmin mitään hyvää. Itsekin olen monen asian kanssa hakannut päätä seinään mutta heti kun olen ottanut iisimmin, ovat asiat liikahtaneet eteenpäin.”

Tällä hetkellä tärkeintä on omaan suomenkieliseen soolouraan keskittyminen.

”Karavaani kulkee mutta onhan se hidasta. Keikat, mediatila, striimaukset; kaiken sen huomion hakeminen. Päädyin hankkimaan avukseni oman tiedottajan, Nora Norrlinin. Hänellä on selkeämpi näkemys siitä, mitä kaikkea esimerkiksi sosiaalisessa mediassa kannattaa korostaa.”

Uuden levyn tekemisen Ursin kertoo olleen oppimatka paitsi itseen myös koko musabisnekseen.

”Tietysti tähän liittyy myös paljon pelkoja. Mitä jos en olekaan tarpeeksi kiinnostava ja niin edelleen.”

Yleisön edessä Ursin on kuitenkin pelkoja vailla.

”Olen esiintynyt niin paljon ja eri yhteyksissä, että tietynlainen pokka pitää vaikka muutoin saattaisikin ujostuttaa. Ja onhan se omien laulujen esittäminen hienoa. Järkyttävää mutta hienoa.”

Freelancerin arki on kiireistä. Ursinin päivät täyttyvät laulunkirjoittamisesta, treenaamisesta, keikoista ja itsenäisen yrittäjän toimistotöistä.

”Niin! Mussahan on myös vahva nörttipuoleni, sellainen lievä autisti. Erittäin hyvin voin nököttää täyttämässä lomaketta ja työntämässä paperia kirjekuoreen.”

Silloin kun arkeen pitää ottaa etäisyyttä, voi lähteä vaikka residenssiin Pariisiin tai mökille Puumalaan.

”Se on mulle hyvin tärkeä paikka. Puut ja kivet ja sama järvimaisema, niiden vastaanotto on aina sama. Mökki kieltäytyy muuttumasta ajan mukana. Siellä rauhoittuu.”

Mökillä ovat syntyneet myös monet laulut.

”Sinne on hyvä vetäytyä keskittymään kun virikkeitä ei ole liikaa. Esimerkiksi isojen sovitustöiden tekemiseen se on ollut ihan paras paikka.”

Kappaleiden kirjoittamiseen ei kuitenkaan välttämättä tarvitse ikkunaa järvelle tai toisaalta suurkaupungin hulinaa.

”Toki eri paikat innoittavat ajatuksia mutta ei se fyysinen sijainti itse tekemiseen vaikuta. Riittää että edessä on piano. Biisinteko on mulle hyvin luontaista, mutta samalla se on työtä. Inspiraatiota ei kannata jäädä odottelemaan.”

Ja silloin kun jumittaa?

”Voi mennä vaikka lankuttamaan tai laittamaan pyykit koneeseen. Tai tekemään sushia! Tai nukkumaan yön yli. Sen jälkeen on varmasti helpompaa.”

---

SOOLOALBUMIT

Jäljet (Luomusic Records 2017)
Yellow page girl (Buckshotmusic 2009)
Violet (Buckshotmusic 2005)

VIERAILIJANA TAI YHTYEEN JÄSENENÄ
Club For Five: Jouluna (Warner Music Finland 2013)
Club For Five: Ihmiset (Warner Music Finland 2011)
AiA: Omia (2011)
Ipanapa: Iltalaulut (Emi Finland 2009)
Muumilauluja (Change Records 2005)
Timo Kämäräinen: Unea (Unea 2005)
Soi: Pehmeä (Texicalli Records 2002)

TEATTERITÖITÄ SÄVELTÄJÄNÄ, SOVITTAJANA TAI MUUSIKKONA
Äidinmaa-musikaali, Espoon Kaupunginteatteri 2017
Pala palalta pois, Teatteri Avoimet Ovet 2015
Klubitoiminta, Teatteri Avoimet Ovet 2014-
Kolmas, Lahden Kaupunginteatteri 2013
Vihan veli, Kansallisteatteri 2011
Turing Machine -elektro-ooppera, Ooppera Skaala 2008

www.eeppiursin.fi