(Alkuperäinen julkaisuvuosi 1997)

SELVIS kysyi muutamilta jäseniltään mielipiteitä seuraaviin päivänpolttaviin ikuisuuskysymyksiin:

1. Millä välillä mielestäsi kustantajan osuus voisi vaihdella ja millä ehdoilla?

2. Keneltä pitää ottaa sovittajan ja kääntäjän osuus?

3. Onko oikein että tulevassa jakosäännössä säveltäjä ja sanoittaja ovat tasa-arvoiset.

Kysymykset olivat oikeastaan tismalleen samat kuin keskustelunaiheet ELVISin syyspaneelissa, jossa puhujia olisi riittänyt vaikka kuinka pitkään. Jakosääntöuudistus siis kiinnostaa ja kiihottaa.

Marjatta Meritähti

1.Minulla on aika vähän kustantamiseen liittyviä kokemuksia eikä kovin onnellisia. Voin ymmärtää tietyissä tapauksissa sekä korkeamman että alhaisemman kustantajaosuuden kuin nykyisen 33,33%. Sopimusvapautta voisi lisätä molempiin suuntiin, mielellään yhtä paljon.

2.En kannata ainoana mahdollisuutena kakkumallia (=sovittajan osuus säveltäjältä ja kääntäjän osuus sanoittajaltatoim.huom.). Jokainen teos on oma tapauksensa.

3.Kun tilaaja tilaa sävellyksen ja sanoituksen, lähtökohta on tasa-arvoinen. Itse usein sävellän useaan kertaan kustannettuja tekstejä, ja säveltämällä edistän runojenkin myyntiä.

Kun sovitan jotain omaani pienyhtyeeltä sinfoniabändille, sanoittaja ei tee enää mitään, mutta teos monipuolistuu musiikillisesti. Tällaisessa tapauksessa pitää olla neuvotteluvaraa, jos sanoittaja haluaisikin tukea sovituksen syntymistä omista osuuksistaan.

On itsestään selvää, ettei kannata ryhtyä mihinkään suurempaan työhön, jos sopimusta ei ole etukäteen pystytty tekemään.

Jaana Rinne

Ensiksi Jaana välttelee ja sanoo olevansa aika huono näissä pykälissä ja byrokratia-asioissa. Kun kuitenkin täsmennän, että kyse on rahasta vastauksia alkaa tulla nopeasti: Vastaan ENEMMÄN. Sanottajalle enemmän. Eikse oo aika hyvä numero.

1.Minulla on vain vähän kustannettuja tekstejä. En ota siksi kantaa.

2.Reiluinta olisi ottaa kaikilta, myös kustantajalta. Keneltäkään ei pidä kuitenkaan ottaa osuuksia ilman suostumusta.

3.50/50 ilman muuta. On monia biisejä, joissa sanoittajan pitäisi saada säveltäjää enemmän. Olen muuten sitä mieltä, että tilatusta tekstistä pitäisi aina maksaa kunnon palkkio, vaikkei tekstiä sitten käytettäisikään.

Chrisse Johansson

Chrisse vastaa asuinpaikastaan Espanjasta piiitkällä kirjeellä, josta lyhennetty ja sensuroitu versio tässä:

1.Kustantajan osuus voisi liikkua ihan sillä välillä kuin on liikkunutkin, mutta ei automaattisesti. Kustantaja, joka tekee vähemmän biisin eteen kuin minä oman kustantamoni puitteissa ei ansaitse osuuksia.

Jokainen biisi, josta kustantaja solmitun kustannussopimuksen perusteella saa osuutensa, on nuotinnettava ja sitä on poikkeuksetta markkinoitava kentälle tuli siitä hitti tai ei. Sitä paitsi, ei yksikään bändi keikoilla vedä pelkkiä hittejä, vaan sekaan tarvitaan hyviä tanssittavia kipaleita, vaikka levyttämättömiäkin. Kuka piru voi väittää, että vain levytetyt laulut ovat hyviä!

2.Yksinkertaisesti: sävellys sovitetaan, siis osuudet säveltäjältä! Yleensä sovittaja ei tee mitään tekstille, joten minkä takia tekstittäjän pitäisi jakaa osuutensa sovituksen kustantamiseksi.

Käännös on kinkkisempi; pääsääntöisesti osuudet alkuperäiseltä tekstittäjältä, mutta en pitäisi mahdottomana, että kääntäjän osuus jaettaisiin 50/50 säveltäjän ja sanoittajan kanssa. Sama peruste: kääntäjä ei tee mitään alkuperäiselle tekstille, alkuperäisellä tekstillä kylläkin. Ja käännös on aina lisuke alkuperäiseen sävellykseen.

On ehdottoman väärin, että nykyään säveltäjä voi mielensä mukaan jaella sovituslupia niin, että myös osa sanoittajan tuloista poistuu. Olisi muuten kiva tietää kuka tahna-aivo on tämän käytännön takana ja missä sanoittajien edustaja oli silloin kun tästä päätettiin?!

3.Minusta säveltäjän ja sanoittajan olisi aikojen alusta asti pitänyt olla tasa-arvoisia.

Janne Louhivuori

1.16,67-50%. 50% vain selkeästi määritellyin ehdoin lähinnä vakavan musiikin suurimuotoisiin teoksiin määräaikaisesti.

2.Oikeudenmukaisuuden nimissä osuudet pitäisi ottaa kaikilta alkuperäistekijöiltä ja kustantajalta, sillä kun teokselle syntyy uudelleenkäyttöä, se hyödyttää kaikkia. Huonona puolena tässä saattaa olla lupienhakuviidakon kasvu.

Tämän asian ei pidä muodostua kuitenkaan kynnyskysymykseksi, kun jakosääntöä rukataan. Vanhankin käytännön kanssa voidaan elää.

3.Ei automaattisesti. Liikkumavaraa pitää olla molempiin suuntiin.

Jussi Sydänmäki

1.Tuntemallani pop-puolella maksimiksi riittää varsin hyvin 33,33%, ovat panostukset sitten mitä hyvänsä. Uusien tekijöiden kannalta suuremman kustantajaosuuden mahdollisuus on ilmiselvä vaara.

2. Kaikkien suostumuksella kaikilta, myös kustantajalta, kuulostaa reilulta.

3.On. Aina pitää voida kuitenkin sopia tapauskohtaisesti, koska biisejä on monenlaisia. Kun alalle tulee uusia ihmisiä, menee aikaa ottaa selvää asioista ja pelisäännöistä; 50/50 on siksikin luontevin perusjako, koska se turvaa tietyn oikeudenmukaisuuden.

Jari Knuutinen

1. Kustantajan osuus teostokorvauksista tulisi mielestäni olla tekijän/tekijöiden sovittavissa miten ikinä haluavatkaan.

2. Sovittajan ja kääntäjän osuus tulisi mielestäni lohkoa koko kakusta.

3. Sanoittajan ja säveltäjän osuudet tulisi mielestäni myös olla sovittavissa tilanteen mukaan.