1. Alku

”Minähän olen viettänyt lapsuuteni Namibiassa. Siellä innostuin ylipäänsä luomisesta, piirtämisestä ja maalaamisesta. Kun tultiin Suomeen, huomasin että eihän nuoriso täällä piirrä ja maalaa vaan kuuntelee Jimi Hendrixiä ja Beatlesia.

Namibiassa olin soittanut pianoa, ja jatkoin sitä Suomessa. Tampereella menin musiikkiopistoon, ja samalla aloin tehdä itsekin kappaleita.

Tärkein juttu oli, kun sain neljä-viisitoistavuotiaana ensimmäisen kitaran, se vei mut ihan kokonaan. Musiikkiopinnoista oli se iso hyöty, että opin nuotit. Otteet eivät olleet vain otteita, vaan sointuja ja harmoniaa.

Olin aika introvertti nuori, eikä mulla ollut paljon kavereita. En ollut mikään seurakuntanuori, ei ollut yhteisöä jolle olisin lauluja tehnyt. Tein ihan omasta halustani, ja jostain syystä jo mun ensimmäiset laulut oli hengellisiä.”

2. Kumppani Kaija Pispa

”Aika pian biiseihin tuli rakkausteemoja, ja samoihin aikoihin aloin seurustella Kaijan kanssa.

Hänelle kieli on ollut aina helppo asia, ja runoja Kaija on kirjoittanut lapsesta saakka. Esittelin hänelle varhaisia laulujani, ja hän sanoi, että ei noin voi tehdä, täytyy tehdä näin. Kaija on ollut läsnä mun lauluntekemisessä siitä asti.

Vaikka nykyään teenkin lauluja itsenäisesti, näytän kuitenkin kaiken Kaijalle. Ja hän sanoo heti, että ei noin vaan näin. Usein ne on kieleen liittyviä huomioita, mutta keskustellaan me myös aiheista.

Meistä julkaistiin juuri kirjakin, nimeltään Luomiskertomus. Se oli kirjailija Heimo Hatakan idea. Sanoin, että onnistuu, jos kyseessä on minun ja Kaijan yhteinen kertomus. Siitä tuli kaksoiselämäkerta, jossa käydään meidän molempien elämäntyö läpi.”

3. Punainen laulukirja

”Olimme menossa ensimmäisen bändini kanssa Vammalaan kirkon nuorisopäiville esiintymään, mutta joku äänentoistoon liittyvä asia unohtui matkasta. Minä menin sitten yksin paikkaamaan bändiä. Lauloin neljä lauluani, ja ihmiset innostuivat valtavasti.

Aloin tehdä lisää lauluja. Pohdin itse, millaisia niiden pitäisi olla, koska ei ollut esikuvaa. Suomalaisia hengellisen musiikin levyjä ei oikein vielä ollut.

Syntyi eka levyni Asioita joista vaietaan (1974), joka on jälkeenpäin ajatellen aika huvittavakin, kun siinä on hengellisiä lauluja ja lapsellisia hassutteluja. Levystä tuli kuitenkin suosittu, ja aloin kiertää Suomea laulamassa laulujani. Siten minusta kehkeytyi tämmöinen vähän erilainen hengellisten laulujen laulaja.

Seuraavaksi pyydettiin, että voisinko toimittaa Nuoren seurakunnan veisukirjan, eli Punaisen laulukirjan uuden painoksen. 19-vuotiaalle annettiin sellainen tehtävä. Kaijan kanssa me sitten sitä tehtiin. Lisättiin sinne mun biisit ja jotain muuta mitä oli ilmassa.

Mun laulut ovat sillä tavalla yksinkertaisia ja tarttuvia, että niistä on tullut suosittuja yhteislauluja.”

4. Kahden maan kansalainen

”Alun perin meitä pyydettiin tekemään muistolaulu Martti Rautaselle, joka oli ensimmäisiä lähetyssaarnaajia Namibiassa. Vaikka Kahden maan kansalainen on tehty yhtä tarkoitusta varten, Kaijan teksti puhuu niin yleispätevästi, että ihmiset pystyvät löytämään siitä kosketuspintaa omaan elämäänsä.

Meidän yllätykseksi se levisi kaikkialle. Sitä on laulettu häissä, hautajaisissa, konfirmaatiossa ja kastejuhlissa. Ensimmäiset ihmiset, joista me kuultiin että laulu oli koskettanut, oli inkeriläiset mummot. Martti Rautanen oli kotoisin Inkeristä ja sinnekin se laulu oli levinnyt.”

5. Afrikan vaikutus

”En minä afropoppia kuullut vielä lapsena, paitsi ehkä Miriam Makebaa aika varhain. Mutta kyllä sieltä tarttui sellainen estettinen ymmärrys. Jotain semmoista kauneutta, mitä on heidän tyylissään. Namibiassa kuulin paljon paikallista virrenveisuuta, joka on pehmeää, moniäänistä, harrasta ja samalla älyttömän elämänmyönteistä.

Sitten kun aloin vähän myöhemmin Suomessakin kuulla afrikkalaista musiikkia, niin tajusin että se oli mulle jo tuttua. Että tämä soundi ja klangi on mun juttu. Aloin kuunnella Amerikan rootsia, gospelia ja bluesia, ja kyllähän ne muhun vaikutti.

Myös reggaessa kaikuu se sama Afrikka. Reggaessa tietenkin viehätti myös uskonnollinen paatos, vaikka se onkin eri uskontoa kuin mitä itse edustan. Bob Marley oli mulle aivan ehdoton suosikki ja idoli.”

6. Biisit syntyvät viheltäen

”Minä sävellän etupäässä viheltämällä. Makaan sängyllä ja tavallaan puhisen melodioita. Ja koska tunnen nuotit, näen samalla visuaalisesti, mitä vihellän. Sen takia mun sävellykset on sellaisia aika yksinkertaisia.

Sitten kun olen aikani vihellellyt, otan kitaran ja kokeilen, että oliko se niin kuin ajattelin. Sen jälkeen saatan vielä muokata sitä.

Sanoituksetkin teen niin, että makaan sängyssä ja kirjoitan kännykkään tekstejä. Kirjoitan säkeen tai pari, ja jos en keksi heti lisää sanottavaa, niin panen sen pois ja palaan myöhemmin.

Aluksi tekstin tekeminen oli hidasta ja hankalaa, mutta kun on ollut niin hyvä sparraaja, on ammattitaito kehittynyt ja nykyään ne syntyy aika helposti. Teen lauluja muillekin.”

7. Hengellisen ja sekulaarin raja

”Vaikka sanotaan, että Suomesta on tullut moniarvoisempi, niin jostain syystä tällainen kristillinen puoli on vielä punainen vaate monelle.

Minähän olen tehnyt koko ajan monenlaista. Uskonnollisen musiikin lisäksi on ollut vahvoja yhteiskunnallisia teemoja, kannanottamista luonnonsuojelun ja oikeudenmukaisuuden puolesta. Ja sitten olen tehnyt monelle levylle parisuhdelauluja.

Nuoresta asti olen halunnut tehdä kauniita asioita. Nuoruuteen liittyy kapinointi, ja minä ehkä kapinoin kauneudella. Minussa oli aimo annos hippeyttä, ja se kukkaiskauneus, mikä hippiliikkeessä oli esillä, viehätti kovasti.

On se tietenkin jossain vaiheessa uraa käynyt mielessä, että voisin operoida enemmän myös popin alueella, mutta sitten on aina varoituskellot soineet. Se on kuitenkin niin kuluttavaa yrittää tehdä hittejä ja pysyä pinnalla. Ihminen kuluu siinä liikaa.”

8. Veljekset Löytty

”Meitä on viisi veljeä, joista kolme on musiikin kanssa tekemisissä: Sakari (rumpali), Mikko (basisti) ja minä. Kun aloin tehdä yksin lauluja, me asuttiin Ylöjärvellä ja isä oli siellä kirkkoherrana.

Ajattelin, että olisi mukava musisoida muidenkin kanssa. Sakari innostui rummuista ja osti ensin vain virvelirummun ja haikan. Mun mielestä se oli puutteellista, joten ostin hänelle bassorummun. Bändiin tarvittiin myös basistia, joten Mikko ryhtyi siihen hommaan.

Meillä on edelleen Velj. Löytty -bändi. Parhaillaan harjoitellaan uutta ohjelmistoa ja keikkoja on tulossa.”

9. Lapsuuden joulut

”12-vuotiaaksi meidän perheen joulut oli Namibiassa. Siellä oli kesä, kuumin aika vuodesta ja sadeaika. Vanhemmat yritti pitää joitain suomalaisia jouluperinteitä yllä, jos nyt ei lanttulaatikkoa niin bataattilaatikkoa edes.

Asuttiin lähetysasemalla, ja kyllä sielläkin suomalaisia joululauluja laulettiin. Oli jännä ristiriita, kun ympäristön konteksti oli niin erilainen.

Myöhemmin oltiin sitten omalla perheellämme Senegalissa kuusi joulua. Sielläkin oli kuuma, kaskaat lauloi ja aasit huusi. Nyt sitten meidän nuorempi tyttö on Zimbabwessa töissä, joten siellä ollaan oltu viimeiset joulut ja taas mennään.”

10. Motto

”En minä vaan me kaikki yhdessä, ubuntu.”

Kuka?

Jaakko Löytty (s. 1955) on ensimmäisiä suomalaisia gospelmuusikoita. Hän vietti 12 ensimmäistä vuottaan Namibiassa, missä hänen vanhempansa Seppo ja Kirsti Löytty toimivat lähetystyöntekijöinä. Hän toimi itse lähetystyössä Senegalissa 1980- ja 90-lukujen taitteessa.

Jaakko Löytyn kappaleet ovat tulleet monille tutuksi rippileirillä niin sanotusta Punaisesta laulukirjasta. Yli 700 kappaletta tehneen Jaakko Löytyn tunnetuimpia kappaleita ovat muun muassa Tilkkutäkki, Kahden maan kansalainen ja Siunaa koko maailmaa. Useat hänen kappaleistaan ovat puolisonsa Kaija Pispan sanoittamia.

Löytty ja Pispa asuvat Tampereen Pispalassa.

Jutussa mainitut kappaleet:

Kahden maan kansalainen (säv. Jaakko Löytty, san. Kaija Pispa)
Tilkkutäkki (säv. Jaakko Löytty, san. Jaakko Löytty, Kaija Pispa)
Siunaa koko maailmaa (säv. Enoch Sontonga, san. Jaakko Löytty).