1: Alku

”Innostuin yläasteella äikästä ja ainekirjoituksesta. Aloin kirjoitella tarinoita kotona ja ajattelin, että olisi hienoa tehdä kirja. Sain aikaiseksi lyhyitä novelleja, koska olin hidas pilkunviilaaja ja mietin pitkään sanajärjestyksiä ja tekstin muotoja. Silloin tarkkuuteni oli rajoite. Nyt biisinkirjoituksessa se on vahvuus: maltan hakea rytmiikkaa, etsiä oikeita sanoja ja miettiä niiden järjestyksiä.”

2: Matkatoveri

“Lapsuudessani suurin vaikuttaja musiikkitouhuuni, ja muuhunkin, oli isoveljeni Janne Linnovaara. Hänellä oli kitaroita ja neliraituri, ja mä kuusi vuotta nuorempana ihailin häntä. Jannen Guildilla opin blueskaavat, soinnut ja muut perusjutut. Janne esitteli mulle Beatlesia, Rollareita ja muuta sellaista, mitä ikäiseni eivät 1980-luvulla todellakaan kuunnelleet. Ne oli uniikkeja kokemuksia.

Janne tykkäsi laulaa ja esiintyä, mutta omia biisejään hän ei koskaan esittänyt julkisesti. Jannen poismenon jälkeen, vuonna 2020, löysin hänen tavaroistaan sanelimen, jolla oli kitara & laulu -muistiinpano hänen biisistään Matkatoveri. Äänitimme Jannen soittokavereiden kanssa de-moon muutamia lisäraitoja. Kappale löytyy Spotifysta Janne Linnovaara & Matkatoverit -kokoonpanon esittämänä.

Itselläni ei oikein ole sävelkorvaa, mutta kipinä biisintekoon syttyi jo ennen kuin osasin edes soittaa mitään. Oli luontevaa seurata isoveljen esimerkkiä.”

3: Biisinteon peruskoulu

”Yläaste- ja lukioiässä aloin hyvän ystäväni Henri Kalliomeren kanssa kopioimaan isoveljeni juttua. Me soitettiin kitaroita ja kirjoitettiin yhdessä biisejä. Harrastus Henrin kanssa on ollut mun biisinteon peruskoulu. Opin tekemään sanoituksia valmiisiin sävellyksiin, co-writaamaan, vastaanottamaan palautetta ja hyväksymään sen ettei kaikki, mitä tehdään, ole käyttökelpoista. Ekan bändimme laitoimme pystyyn 2000-luvun alussa. Bändeistämme Punainen Korppi on toiminnassa vieläkin. Soitan siinä bassoa.”

4: Päätös

”Olen äidinkielen opettaja yläasteella Valkeakoskella. Olen ihan hyvä työssäni, mutta aika ajoin tulee mietittyä, mitä muuta voisin tehdä. Vajaat kymmenen vuotta sitten päätin lähteä tarjoamaan sanoituksiani ammattilaisille: tuottajille, artisteille ja säveltäjille Mulla oli tuolloin neljä sanoitusta tai aihiota.

Ihan ensin otin messengerillä yhteyttä yhteen televisiosta tuttuun kapellimestariin, joka tuntee kaikki. Hän vastasikin viestiini kannustavasti ja ohjasi eteenpäin. Ajattelin silloin sinisilmäisesti, että tää musamaailmahan onkin yksinkertainen. Vasta myöhemmin tajusin, että oikeasti – kukaan ei koskaan vastaa mihinkään. Olen kuitenkin aktiivisesti etsinyt ja löytänyt kontakteja.”

5: Tähdet ja kuu

”On sanoittajan ammattitaitoa osata tehdä monenlaisia tekstejä. Olen sanoittanut eri genrejä lastenmusiikista manserokkiin. Kaikki käy.

En ole tanssi-ihmisiä itse, mutta symppaan lavatanssikulttuuria ihan kauheasti. Olen sanoittanut paljon sinne sopivaa iskelmää. Jotkut artistit laulavat edelleen ihan mielellään tähdistä ja kuusta, mikä on aivan ok. Mutta sanoituksiin halutaan nykyisin myös uudempaa näkökulmaa, mikä on hienoa.

On sääli, että tanssi-iskelmä on jäänyt marginaaliin. Siihen on syynsä: ei välttämättä osata perusasioita, kuten biisien pitchaamista Spotifyhyn. Olen sanoittajan roolissa joskus opettanut sitä artisteille. Iskelmäpuolen artistithan elää keikkailusta, ja uusi biisi on joillekin ehkä vähän sivujuttu. Popin puolella asia on ihan päinvastoin – ja mitä tekstittämiseen tulee, on kuvasto arkisempaa.”

6: Maailma jäsentyy

“Sanoittaminen on mun tapa jäsentää maailmaa ja tehdä siitä pieni pala kauniiksi. Se pala voi olla kielellisesti tai ajatuksellisesti kaunis, tai emotionaalisesti kaunis ja ehjä. Sitten sanoittamisessa on se toinen taso: on palkitsevaa, kun ajatus muotoutuu tekstiksi, jonka sanat ja tavut loksahtelevat paikoilleen. Vähän kuin tekisi sudokuja tai ristisanatehtäviä. Sitten, kun valmis kappale löytää säveltäjän, artistin, se tuotetaan ja julkaistaan ja löytää vielä yleisönsäkin – se on ihan valtava palkinto.

Teen mieluiten valmiiseen sävellykseen, koska siinä on raamit valmiina. Jos teen teksti edellä, saatan ottaa randomisti jonkun biisin ja tehdä tekstin sen rakenteeseen ja rytmiin. Se on kai ihan yleisesti käytetty metodi.”

7: Haasteita

“On tuskastuttavan hidasta ja epävarmaa saada biisi yleisön kuultavaksi saakka. Sanoittaja on riippuvainen monesta tekijästä, joista kaikkiin ei voi itse vaikuttaa: Innostuuko säveltäjä tekstistä ja artisti demosta. Ketjussa on myös tuottaja ja levy-yhtiö. Hyvää ajoitusta ja onnekkaita sattumiakin tarvitaan. Mulla onkin monta rautaa tulessa yhtä aikaa, jaksamista tarjota biisejä ja vielä kysellä niiden perään. Saatan olla ärsyttävyyteen asti aktiivinen. Ilman sitä tämä homma ei olisi lähtenyt etenemään. Ajattelen, että turha tässä on nöyristellä.

Itse kirjoittamisessa haastavinta on oivaltaa uusia tapoja sanoa asioita. Hyvä sanoitus on poikkeuksellinen, mutta silti riittävän toimiva eikä liian outo.”

8: Kuplassa

”Olen nyt kymmenisen vuotta käyttänyt ihan kaiken vapaa-aikani kirjoittamiseen. Se on mulle jonkinlainen pakkomielle – ihana sellainen. Biisejä, joita olen ollut tekemässä, on julkaistu noin 70. Viime vuonna julkaistiin parisen kymmentä, ja tänä vuonna on tulossa saman verran. Olen tavoitellut sitä, että pystyn Teosto-tuloilla ikään kuin ostamaan itselleni kirjoitusaikaa – eli vähentämään opetushommia.

Nyt olen vuorotteluvapaalla. Onkin tosi opettavaista testata, millaista on olla kokopäiväinen taiteilija. Nyt, kun kirjoittamiseen on aikaa kokonaisia päiviä, pitää itse laittaa rajat luovuudelle. Että saa kaupassa käytyä ja noin. Onneksi vaimo on käsikirjoittaja ja ymmärtää tämän omassa kuplassa viihtymisen.”

9: Kiipeilyä

“Pohdin tulevaisuuden tavoitteitani yhdessä sanoittaja Eija Hinkkalan kanssa, kun olin hänen mentoroitavanaan Musiikintekijöiden mentorointistipendillä. Ajattelen sanoittamiseni vuorelle kiipeämisenä, jossa tärkeintä ei ole huipun saavuttaminen vaan eteneminen. Aina, kun pääsee uudelle kielekkeelle, näkee edessään uuden ja hienomman maiseman. Kun tulee vaikea hetki, voi katsoa taaksepäin ja todeta, että noin paljon on jo edetty ja opittu.

House writer -sopimusta mulla ei ole, enkä koe sitä ainakaan nyt välttämättömäksi. Kappaleet ovat itse hankittujen kontaktien avulla edenneet julkaisuun ilman kustantamoakin. Sitä paitsi sessiokirjoittaminen sillä oletuksella, että biisi valmistuu nopeasti, ei ehkä sovi mulle. Realistisesti ajatellen en koskaan tule elämään pelkällä sanoittamisella. Mutta sitä kuitenkin tavoittelen ja olen ehkä pikkuhiljaa alkanut luottaa asiaan.”

10: Motto: Jambalaya – elämä kantaa

Jaakko Linnovaara (s. 1976) on valkeakoskelainen sanoittaja, joka kirjoittaa suomenkielisiä laulutekstejä moniin genreihin. Hän kirjoittaa yksin ja yhdessä, valmiisiin sävellyksiin ja ilman niitä, ja usein öisin. Linnovaara opettaa äidinkieltä yläasteella ja soittaa bassoa yhtyeessä Punainen Korppi.

Linnovaaran kirjoittajakumppaneita ovat mm. Sami Zimmermann, Meri Vahtera, Pertti Haverinen, Jarno Pasma, Siru Airistola, Jari Latomaa, Eeppi Ursin, Pertti Jalonen, Anton Äikäs, Jyri Sariola ja Sakari Heikkilä.

Soittolista Spotifyssa: Jaakko Linnovaara / Omat