Kuva: Matti Matikainen

Jos aivokirurgian harrastaja tarjoaisi palvelujaan maksutta, ottaisitko? Kuinka kapea olisi päättäjän leipä, jos palkka tulisi vain niistä päätöksistä, joista yleisö tykkää? Forum Artisin puheenjohtaja ja elvisläinen Ilkka Niemeläinen puhui luovan työn ominaispiirteistä Henkisen Omaisuuden Päivän päätapahtumassa. Selvis julkaisee lyhennelmän Niemeläisen puheesta.

Viime vuosikymmenten nopea teknologiakehitys on luonut illuusion siitä, että tekniikka kykenee ratkaisemaan lähes kaikki ihmiskunnan ongelmat. Taiteen alueella voisi kuvitella, että tietotekninen kehitys keinoälyineen ja oppivine järjestelmineen kykenisi jopa tuottamaan merkityksellisiä sisältöjä. Näin ei kuitenkaan ole, ainakaan vielä. Taiteen erityispiirteitä ovat laaja vapausakseli ja monisyiset assosiaatiopinnat, joiden hallitseminen spontaanisti on erittäin vaikeaa. Lisäksi taiteen tekeminen vaatii melkoisen määrän opiskelua, teknologian ja taiteen osaamista sekä vahvaa ammattitaitoa

Vaikka taiteilijoita usein edelleenkin pidetään viiniä siemailevina, inspiraatiota odottelevina ja elämästä nauttivina boheemeina, ei taiteen ammattilainen ainakaan ihan lähitulevaisuudessa pääse nauttimaan boheemielämästä. Työn määrä pikemminkin lisääntyy. On pitkä matka siihen, että pystyttäisiin tekemään järjestelmä, jossa tietokone itse tuottaisi mielenkiintoisia sisältöjä, kuten musiikkia. Puhumattakaan siitä, että sisällöt olisivat reaaliaikaisesti generoituvia ja käyttäjän toiveiden mukaan muuntuvia kokonaisuuksia. Sitä paitsi kaikki musiikki ei ehkä tule edes olemaan pelkästään elektronisesti toteutettua, eikä sähköisesti esitettyäkään.

Aivokirurgia harrastuksena?

Taide on vapaata ja laaja-alaista, ja jokainen kokija arvottaa sitä omien makutottumustensa mukaan. Myös innokas harrastaja saattaa päästä sen verran lähelle ammattilaisen osaamista, että täyttää jonkun mielestä laatukriteerit hyvinkin kiitettävästi. Se, joka ei tunne asiaa paremmin, saattaakin vähätellä ammattitaidon merkitystä.

Vertailun vuoksi voitaisiin ajatella, että harva meistä olisi valmis turvautumaan esimerkiksi aivokirurgian harrastajan tarjoamiin palveluihin, vaikka saisi niitä ilmaiseksi. Taiteen opiskelu ja harjoittelu aloitetaan kuitenkin huomattavasti aikaisemmin kuin esimerkiksi aivokirurgian, ja ammattilaisilla opiskelu jatkuu usein koko elämän loppuun saakka. Kuka tahansa ei voi edes teknologian avustuksella helposti tuottaa merkityksellisiä taiteellisia sisältöjä. Siihen tarvitaan edelleenkin ammattitaitoinen tekijä, jolla on mahdollisuus työskennellä taiteensa parissa kokopäivätoimisesti.

Tekijät ja ”promoottorit”

Teknologia mahdollistaa taiteellisten suoritteiden entistä helpomman taltioimisen ja julkisen esittämisen verkossa. Tämä on tarjonnut erityisesti harrastajille erinomaisen mahdollisuuden saada tuotoksiaan näkyville. Ja siihen ovat ammattilaisetkin lähteneet mukaan, onhan verkko suosittu media.

Ilmaisen materiaalin massiivinen määrä on synnyttänyt mielikuvan siitä, että kaikkien verkossa liikkuvien hengentuotteiden pitäisi olla maksuttomia, riippumatta siitä onko tekijä ammattilainen vai harrastaja. Harrastajalle maksuttomuus ei useimmiten olekaan ongelma, koska hänen elantonsa ei riipu tuotetun materiaalin käytön korvauksista.

Ammattilaisen tilanne on toinen. Edes suurilla mediataloilla ei ole enää varaa tuottaa verkkoon pelkästään ilmaisia palveluita, saati sitten yksittäisellä taiteilijalla. Vielä ei kuitenkaan ole löytynyt helppoa tapaa, jolla estettäisiin teosten levittäminen verkossa ilman tekijän lupaa. Osa näistä luvatta toimivista aktivisteista kutsuu jakelua vapaaehtoiseksi teosten promootio- ja mainostyöksi. Se näyttää aika usein kuitenkin kohdentuvan erityisesti niiden ammattilaisten tuotoksiin, jotka ovat suurilla investoinneilla suoritetun promootion kautta jo kaikille tunnettuja.

Voisinkin rakentavasti ehdottaa, että nämä vapaaehtoispromoottorit ottaisivat yhteyttä meihin marginaalissa toimiviin taiteilijoihin. Voisimme suunnitella yhdessä markkinointikampanjoita, yhteistyökumppanien hakemista, esitysten rakentamista ja myyntiä. Meillä kun ei ole varaa palkata ammattilaisia näihin töihin.

Oikea promootiotyö ei tietysti ole ihan niin helppoa kuin niiden valmiiden materiaalien verkkoon laittaminen. Se edellyttää kontaktin ottoa kanssaihmisiin ja raakaa myyntityötä. Syyt tähän nettipiratismin muotoon taitavatkin kauniista sananvapauspuheista huolimatta liittyä ennemminkin piraatin omaan taloudelliseen ja yhteisölliseen eduntavoitteluun, kuin pelkästään näiden jo tunnettujen ja menestyneiden artistien uran edistämiseen.

Riskillä ja työllistäen

Taiteilija, luovan työn tekijä ja henkisen pääoman tuottamiseen intohimoisesti sitoutunut toimija tekee työnsä useimmiten valmiiksi, ennen kuin saa siitä minkäänlaista korvausta. Korvaukset saadaan myytyjen teosten, musiikin alalla esimerkiksi levyjen, tai nykyisin erilaisten verkkopalvelujen myynnin kautta rojalteina ja tekijänoikeuskorvauksina.

Jos samanlaista toimintaperiaatetta sovellettaisiin muihin toimialoihin, voisivat seuraukset olla mielenkiintoisia. Esimerkiksi virkamiesten ja vaikkapa poliittisten päättäjien leipä saattaisi olla huomattavasti kapeampi, jos palkka maksettaisiin vain siinä tapauksessa, että kansalaiset olisivat tyytyväisiä heidän tekemiinsä päätöksiin.

Tekijänoikeuskorvaukset ovat monelle taiteilijalle merkittävä osa toimeentuloa, koska  työnantajaa ei useimmiten ole. Oman työn tuotokset on tapauskohtaisesti itse tarjottava hyödynnettäväksi mahdollisille yhteistyökumppaneille. Teoksista ei useimmiten edes vielä tässä vaiheessa saa tuloa, vaan sitä kertyy vasta sitten, kun niitä esitetään tai tallenteita myydään. Haasteelliseksi työn tekee myös jatkuva uusiutumisen tarve: jokaisen teoksen täytyy olla erilainen.

Työskentelytapa ja syntyvät tuotteet eivät kovin helposti sovi myöskään yritysmuotoiseen toimintaan. Nekin taiteilijat, jotka ovat ryhtyneet yrittäjiksi, eivät lähtökohtaisesti ole kasvuyritysten rakentajia ja kehittäjiä vaan ajautuvat yrittäjiksi, jotta taiteellisten sisältöjen, eli ”tuotteen”, tekeminen olisi mahdollista.

Lisäksi taide on useimmiten vahvasti subjektiivinen ”tuote”, eikä sisältöjä pääsääntöisesti tehdä suurella joukolla. Mutta taiteellisten sisältöjen tekijät työllistävät välittömästi ja välillisesti melkoisen joukon eri alojen ammattilaisia promoottoreista, konservaattoreista, mediatalojen työntekijöistä, kulttuuriministeriön virkamiehistä lakimiehiin ja tekijänoikeusjärjestöjen työntekijöihin, teleoperaattoreihin ja erilaisten tablettien ja älypuhelinten valmistajiin.

Taiteilijat ovatkin juuri niitä elinkeinoelämän keskusliiton kaipaamia intohimoisesti työhönsä suhtautuvia, matalapalkkaisia, vähään tyytyväisiä puurtajia jotka tulevat yhteiskunnalle edullisiksi, kun eläkkeetkin ovat pieniä. Lisäksi taiteilijat jatkavat työtään usein elämänsä loppuun asti.

Ehtymätön luonnonvara

Tekijänoikeuskorvaukset, ja sitä kautta alan oma rahoitus tuotekehitykselle, on tänä päivänä entistä tärkeämpää, koska taiteen yhteiskunnallinen tuki osoittaa meilläkin hiipumisen merkkejä. Myöskään sosiaaliturva- ja eläkekysymyksiin ei suhtauduta mitenkään positiivisesti  hallitusohjelmaan kirjatuista tavoitteista huolimatta. Sosiaali- ja terveysministeriön asettama työryhmä on istunut kokoustamassa näistä asioista jo pitkän tovin, eikä nykyisin voimassa oleva ja taiteilijoilta notkeutta vaativa järjestelmä itse tunnu osoittavan tässä asiassa minkäänlaisia taipumisen merkkejä, vaan tukeutuu tiukasti vanhoihin normeihin.

Tämä on väistämättä selkeä taidepoliittinen kannanotto, vakka valtion edustajat eivät sitä myöntäisikään. Jos taiteilijoiden toimintaedellytyksiä heikennetään, ala keskinkertaistuu ja kuihtuu väkisinkin. On syytä muistaa, että taide ei ole ihan vähäinen tekijä työllistäjänäkään: kulttuurialojen osuus Suomen bruttokansantuotteesta on ollut jo usean vuoden ajan suurempi kuin esimerkiksi paperi- ja puunjalostusteollisuuden.

Henkisen pääoman raaka-aine on ehtymätön luonnonvara. Pidetään siis huolta siitä, että sitä kannattaa edelleenkin jalostaa. Se onnistuu parhaiten yhteistyöllä, avoimuudella, eri osapuolten näkemyksiä kuuntelemalla ja organisaatioiden, instituutioiden ja yritysten välistä vuorovaikutusta kehittämällä. Kukaan ei pysty hoitamaan kaikkia asioita yksin.

Ilkka Niemeläinen

Puheenjohtaja

Forum Artis

***

Mikä?

World Intellectual Property Organization (WIPO) järjestää vuosittain huhtikuun 26. päivä maailmanlaajuisen henkisen omaisuuden juhlan. Vuoden 2013 teemana oli luovuus ja seuraava sukupolvi. Suomen päätapahtuma pidettiin Kampin Tennispalatsissa

(ks. www.mhop.fi).