Musiikintekijät -logo

Hyvä melodia valloittaa sanoittajan

Hyvä melodia valloittaa sanoittajan

Takavuosina Varkaudessa järjestettiin joka vuosi suuri laulutapahtuma. Viimeisessä niistä vuonna 1989 oli sanoittajaseminaari, vetäjänä Aappo I. Piippo. Kirjoittamisesta kiinnostunut Penni Airas näki lehti-ilmoituksen ja lähti seminaariin.

– Kolahdus oli niin kova, että aloitin saman tien sanoitusten teon. En ollut aikaisemmin tajunnut sellaista kirjoittamisen muotoa, vaikka runoja ja tarinoita olinkin kirjoittanut, Penni kertoo.

Melodian tekstittäminen oli kuitenkin tuttua puuhaa jo lapsuudesta.

– Kuuntelimme siskojeni kanssa iskelmiä radiosta ja kirjoitimme korvakuulolta sanat paperille. Vaikka sanoitukset eivät olleet omia, niitä kirjoittaessa tuli taju siitä kuinka rytmit ja tavut painottuvat. Siskojeni kanssa myös lauloimme paljon. Soitinvalikoimiini kuuluivat melodica, hanuri ja kitara. Valitettavasti soittaminen on kuitenkin jäänyt.

Silti Penni sai kerran sävellettyä muutaman laulun ”Vekara-Varkaus”-tapahtumaan.

– Tapailin sähköpianolla melodioita, ja sävelmät löytyivät yllättävän nopeasti. Huomasin, että oppisin varmasti soittamaan ja säveltämäänkin, jos vain olisi aikaa harjoitella.

Ominta aluetta Pennille on kuitenkin sanoittaminen, vaikka siihenkään ei nykyisin tunnu löytyvän tarpeeksi aikaa. Kun arkinen aherrus Varkauden kaupungin palkanlaskijana päättyy, kuluvat illat ja vapaa-ajat enimmäkseen sukututkimuksen merkeissä. Siihen hän hurahti muutama vuosi sitten.

ELVISLÄISET TYÖKAVEREINA

Pennin sanoituksia on julkaistu noin 50. Niistä suuri osa on Kristiina Ronimuksen säveltämiä.

– Kun kirjoittaa tekstejä leipätyön ohella, jää määrä pakostakin suppeaksi. Vaikka luova fiilis olisi päällä, on pakko mennä ajoissa nukkumaan herätäkseen aamulla töihin. Mulle paras aika tekemiseen on ehdottomasti yöllä. Sanoitustyössäni huono puoli onkin tällä hetkellä juuri ajan puute, vaikka jotain pientä kirjoittelenkin koko ajan.

– Luovassa työssä voi pieni tauko ollakin välillä ihan paikallaan. Muuten alkaa helposti toistaa itseään ja samojen kliseiden pyöritteleminen myös kyllästyttää. Tekijästä itsestään on kiinni miten työhönsä suhtautuu. Aiemmin aktiivisesti kirjoittaessani koin olevani tehdastyöläinen. Tauko ja lepo antavat mahdollisuuden uusiutumiseen.

Parasta työssä Pennin mielestä on ilman muuta se, että saa sanoitettavakseen hyvän melodian, johon syntyy teksti kuin itsestään. Esimerkiksi hän nostaa Pekka Lepistön säveltämän ”Tuulihaukan”, joka koskettaa sisintä yhä edelleen, ja jota Penni pitää eräänä parhaimmista sanoituksistaan.

– Sävel kolahti heti, ja pyysin saada tehdä siihen tekstin. Se syntyikin niin valmiina, kuin en olisi itse sitä kirjoittanutkaan.

”Tuulihaukasta” pitivät muutkin; se pääsi aikanaan Suomen Euroviisujen karsinnan yhdenneksitoista, eli putosi niukasti TV-karsinnasta.

– Siinä on kohdallaan sanoitus, sävellys, sovitus ja laulaja. On huippuhetki, kun kuulee levyltä kaikkien neljän elementin olevan tasapainossa. Valitettavasti se on aika harvinaista, usein omissa korvissani ainakin joku niistä klikkaa.

Penni ihailee Anna Hanskia, joten ”Tuulihaukan” päätyminen hänen äänitteelleen oli enemmän kuin hienoa.

– Tykkään Korisevan Arjastakin, jonka levylle meni Pekan säveltämä ”Meitä on nyt kaksi” -biisi. Sekin oli silloin kova juttu.

– Krissen [Ronimus] säveltämistä biiseistä ehkä eniten on soinut kolmannen suosikkini Koivuniemen Paulan ”Sitä rakkaus on”. Hän laulaa ja artikuloi hyvin, kuten Kaija Lustilakin, joka levytti laulumme ”Con amore”. Artikulaatio on tuommoisessa biisissä tärkeää, ettei synny mitään ”konnamoorea” ja muita asiaan kuulumattomia, humoristisiakin painotuksia.

Elvisläisistä myös Jussi Rasinkangas ja Eeva Lindholm kuuluvat Pennin yhteistyökumppaneihin.

– Jussin kanssa tehtiin mm. viimeiselle Marita Taavitsaisen levylle laulu ”Aika kanssasi kun pysähtyi”. Eevan säveltämistä teksteistä parikin artistia on levyttänyt ”Onnen tähdet” -biisin. Niemisen Esalta syntyi Annan levylle sävellys ”Villapaitamies” -tekstiin.

TYYNEN RAUHALLINEN TEKSTIN TUOTTAJA

Ideoita sanoituksiin Penni ei sen kummemmin mietiskele.

– Niin sanottua tyhjän paperin kammoa ei tule, kun ottaa kynän käteen, päästää itsensä irti ja kirjoittaa ihan mitä tahansa. Pian huomaa saavansa myös järkeviä lauseita aikaiseksi. Mieluiten kyllä tekisin tekstejä valmiisiin sävelmiin, joihin kaipaan tanssittavaa rytmiä, keveyttä ja melodiaa, joka vie sanoittajan mukanaan. Minusta kaikki muu on pakkosyöttöä.

Mitä voi keksiä latteisiin sävellyksiin, jotka eivät sytytä tai puhuttele?

– Asia on tietysti samoin toisinkin päin. Kerran lähetin eräälle säveltäjälle 20 tekstiä, eikä hän ottanut niistä yhtään. Noin suuren määrän kanssa on kyllä todennäköisesti kyseessä tekijöiden täysin erilainen tyyli. Välttämättä tekstit eivät ole huonoja, vaan sopivat jonkun toisen sävellettäväksi paremmin. Artistikin on huomioitava, vaikkei välttämättä tiedäkään kenelle on tekstiä tekemässä.

Vuosina 1992-93 TV:stä tuli kerran kuussa suorana lähetyksenä yliluonnollisia asioita käsittelevä ohjelma ”Täysikuu”. Penni teki kahdeksanosaiseen sarjaan viisi sanoitusta myötäilemään ohjelman teemaa.

– Se oli ehdottomasti mielenkiintoisin ja haastavin projektini. Ohjelman pianisti ja säveltäjä Leena Pirhonen kuuli aiheen noin kaksi viikkoa ennen lähetystä. Koskaan emme etukäteen tienneet hyväksyttäisiinkö laulu vai ei. Ohjelmasarjaan tehty ”Sateenkaarikivet” on mielestäni yksi parhaita tekstejäni.

Vuonna 1992 Penni ja Krisse voittivat Forssan Valssikilpailun kappaleella ”Yö, tuuli, tähdet”.

– Tuntuu, että vasta nyt osaan arvostaa voittoa. Eihän niitä sentään joka vuosi tule. Samoihin aikoihin saimme myös kunniamaininnan Kotkan Meripäivillä biisistä ”Harmaalokki”.

JÄMÄKKYYTTÄ PAPERIHOMMIIN

ELVISläiset sen tietävät, ja Pennikin on kokenut, että jotkut artistit jättävät esitysilmoitukset täyttämättä.

– Sekös harmittaa! Jos itse olisin laulaja, niin hoitaisin ehdottomasti nämäkin asiat kuntoon jo siitäkin syystä, että kaikki ollaan saman alan ihmisiä. Toimisikohan homma yhtä huonosti, jos asia olisi toisinpäin?

– Mieleen nousee väheksymisen ajatus, ei siltä voi välttyä. Tai ehkä kaikki artistit eivät ajattele papereiden täyttämisen olevan tärkeää tekijöille, joiden leivästä kuitenkin on kysymys. Vai kokevatko esiintyjät, että siitä on liikaa vaivaa? Miksei esitysilmoitusta täytä joku orkesterin jäsenistä, jos se ei solistilta onnistu?

Penni haluaa kuitenkin mielummin kehittää asioita kuin moittia ja haukkua. Tässä yksi kehitysehdotus:

– Kuka tekisi tutkimuksen siitä, ketkä artistit täyttävät esitysilmoituksen ja ketkä eivät? Molemmilta ryhmiltä voisi kysyä miksi he tekevät tai eivät tee, sekä kuinka he kokevat paperityön, koska joko täyttävät laput tai eivät täytä.

– Vuosia keikkailleet kehäketut eivät voi olla tietämättömiä asiasta. Tekijät joutuvat kokemaan, että he ovat vain välttämätön paha musiikin alalla. On järjetöntä riidellä vuosikymmeniä tästä asiasta

Mikäli kaikki artistit täyttäisivät tunnollisesti esityslappusia, olisi Penninkin taloudellisesti mahdollista ottaa työstä vapaata ja heittäytyä uusien laulujen tekoon. Teostorahoista riittää juttua enemmänkin.

– Pykäläviidakko on hirveä, ja koko ajan tulee uusia asioita. Löisin melkein vetoa, ettei suurin osa elvisläisistäkään tiedä, millä kaikilla tavoilla voi jäädä ilman korvauksia. Tarkkana pitää olla!

Penni kertoo reklamoivansa aina huomatessaan jonkun biisin puuttuvan tilityksestä.

– Kysehän on nimenomaan tekijän oikeudesta! Oikeutta on myös se, että ottaa selville miksi jokin teos jää tilittämättä!

Pienemmissä tekijäpiireissä on käyty keskustelua siitä, kuinka omia sanoituksia, sävellyksiä tai niiden osia ilmestyykin aivan toisten henkilöiden nimillä.

– On vaikeaa tietää, onko joku tehnyt kopiointia tahallaan vai alitajuisesti. Ihmisen aivoihin tarttuu toisten puheista ja esityksistä herkästi sanoja ja säveliä, joita voi luulla omikseen. Sama ilmiö ja prosessi toimii kirjallisuudessakin. Tietysti kiusaus voi olla suuri, jos omat ideat on käytetty jo moneen kertaan.

NUIJAPÄÄLLIKÖN JÄLKELÄINEN

ELVISiin Penni liittyi noin kymmenen vuotta sitten. Asiat kiinnostavat joten kokouksissa ja pikkujouluissa tulee käytyä usein.

– ELVIS on tiedotuskanava, ja se myös yhdistää tekijät. Varmaan pakertaisin kammiossani yksin tapaamatta saman alan ihmisiä, jos en kuuluisi jengiin. Voin soittaa toimistolle, ja apu löytyy aina. Nettisivutkin ovat hyvät.

Penni lähettää terveisiä kaikille, että aina kannattaa kysyä ELVISistä, jos ei jotain tiedä.

– Meillä on oikeus saada vastaus myös hölmöihin kysymyksiin.

Pennin työmaa luovalla alueella on laaja. Hän maalaa tauluja ja on kirjoittanut kolme lastenkirjaa, kuvitus tietysti omasta kynästä. Uusin aluevaltaus ovat historialliset lehtijutut omista esivanhemmista 1600-1700-luvuilta.

– Viimeksi löysin itselleni skottijuuret! Jorma Panula paljastui isäni kuudenneksi serkuksi ja nuijapäällikkö Jaakko Ilkkakin on esi-isäni.

Tulevaisuuden suhteen Pennillä ei erikoisempia suunnitelmia ole.

– Mulle yleensä vain tapahtuu asioita, epätavallisiakin. Jos musiikin alalla tulevaisuudessa tulee eteen jotain mielenkiintoista, toki sitten heittäydyn siihen. Kirjoittaminen on kuitenkin se alue, jolla mieluiten toimin.

Tämä artikkeli on haastattelu. Lue muita haastatteluita

Lehden kansi:

Musiikintekijä-lehti: 3/2002

Selaa lehden artikkeleita