Helsinkiläinen musiikintekijä Tommi Lindell on asunut koko ikänsä Bulevardin eteläpuolella, kaupungin kivisydämessä. Hänen työhuoneensa ovat olleet vuokrattuja kellaristudioita.

”Se on ollut ainaista tasapainoilua vesivahinkojen ja naapureiden kanssa. Häiritseekö musisointini jotakuta, tai häiritseekö jokin ulkopuolinen ääni omaa työskentelyäni”, Lindell sanoo.

Viime keväänä Lindellandia Studio rakentui uuteen kotiin, vehreällä pientaloalueella sijaitsevan rivitalon päätyyn. Alkovityyppinen tila on eristetty asunnosta kahdella paksulla verholla. Seinällä on äidin vanhoja gobeliineja. Isosta ikkunasta näkyy takapiha. Häiriötekijöitä ei ole.

”Mitä nyt linnut karjuivat keväällä puissa. Siitäkin voi inspiroitua.”

Lindell opiskeli aikanaan Ogelissa ja on tehnyt musiikkia neljällä vuosikymmenellä: 1980-luvulla alkoi ura bändisoittajana, muun muassa Bluesshakersin, RinneRadion ja Raptorin riveissä. 1990-luvulla mukaan tuli studiotuotantoja (mm. Neljä Ruusua, Kikka Laitinen, Tommi Läntinen) sekä tv-töitä (Frank Pappa Show, Hotelli Sointu). 2000-luvun töistä on valtaosa löytynyt noin 30 näyttämöteoksen parista, muun muassa Musiikkitetatteri Kapsäkissä, Teatteri Hevosenkengässä, Helsingin Kaupunginteatterissa ja Hurjaruuthin talvisirkuksessa.

”Voidakseen tehdä musiikkia ammatikseen on pystyttävä myös harrastamaan sitä”, pohtii Lindell.

”Tarkoitan, että pitää löytää kaikesta musantekemisestä ja esittämisestä se itselle paras ja innostavin juttu, ja myydä se itselleen.”

Yhteistyö bändeissä ja teattereissa voi parhaimmillaan olla hienoa ja hedelmällistä, vaikka kompromisseihinkin joutuu taipumaan.

”Mulla on usein hieman liikaakin mielipiteitä ja ideoita tuolla omassa kaalissa”, Lindell sanoo.

”Kyllä mä usein tehdessä hykertelen itsekseni. Joskus jopa nauran ääneen.”

Omimmillaan hän on silloin, kun pääsee toteuttamaan itseään soolotuotannoissaan. Olipa se instrumentaalia tai laulettua, tulee kuulijalle mielikuva studiossaan myhäilevästä taiteilijasta.

”Kyllä mä usein tehdessä hykertelen itsekseni. Joskus jopa nauran ääneen”, Lindell kertoo.

”Humoristisuus ja absurdius on vahvasti läsnä tekemisessäni. Niissäkin jutut lähtee fiiliksistä.”

Viime maaliskuussa Lindell julkaisi pitkäsoiton Smooth Emulator:  The Golden Era of Sampling. Se on tribuutti 80–90-luvuille sekä sämplereille.

”Mikä tahansa äänilähde on muutettavissa musiikiksi sämpläämällä. Tämä asia räjäytti tajuntani nuorena, ja niitä samoja fiiliksiä hain tuolla levyllä.”

Smooth Emulatorilla on suoria viittauksia tiettyihin tuottajiin ja ikonisia, varhaisten sämplereiden saundeja.

”Sellaisia tietäjät tietää -tyyppisiä juttuja. Mutta kuuntelijan ei tarvitse tietää. Riittää, jos diggaa”, Lindell sanoo.

Mesenaattikampanjalla tuli katettua albumin sadan kappaleen vinyylipainoksen kulut.

”Ja työtuntejahan näissä hommissa ei lasketa.”

Smooth Emulator on pitkälti instrumentaali- ja saundilevy. Englanninkielinen. Sen valmistuttua Lindell on tutkinut kovalevylleen viime vuosien aikana tallentuneita suomenkielisiä biisejään, ja niistä parhaat alkavat pyrkiä esiin. Materiaalia on useammankin albumillisen verran.

”Pitää jatkuvasti muistuttaa olemassaolostaan, sellaistahan tämä musa-alakin on.”

Syyskuussa hän julkaisi sinkun Näkyvyyttä. Lindell sanoo sen olevan ”taas kerran omasta mielestäni parasta, mitä oon ikinä tehnyt”. (Kuuntele tästä!)

Somessaan hän kirjoittaa biisin olevan ”hupaisa, mutta riipaisevan ajankohtainen biisi, eikä vain itselleni ja muille musaihmisille, vaan aika hemmetin monelle nykymaailman asukille”.

”Pitää jatkuvasti muistuttaa olemassaolostaan, sellaistahan tämä musa-alakin on”, Lindell tuumii.

Luovaa mieltään Lindell ruokkii kuuntelemalla paljon musiikkia. Nyt takana on vahva jazz-kesä.

”Olen päivittänyt aukkoja sivistyksessä. On ollut hienoa kuunnella sellaista, mistä ei oikein tajua mitään. On saanut vain nauttia. Muusikkona on tietty riesa se, että ymmärtää musiikista ja sen tekemisestä jotain. Analyysi iskee helposti väliin myrkyttämään kuuntelukokemusta.”

Mitä tulee ”oman alitajunnan tilaustöihin”, on kurinalainen, määrätietoinen sävellys- ja sanoitustyö vieras ajatus. Luova prosessi etenee omia polkujaan, ja matkan varrella voi tapahtua mitä vain.

”Onkohan sellaisia ihmisiä, joilla maali, jota kohti mennään, on luovan prosessin käynnistyessä kirkkaana mielessä? Ihailen, jos on. Mulle ei ole vielä koskaan käynyt niin”, Lindell sanoo.

”Alkuperäinen idea saattaa valmistua; siitä saattaa kehkeytyä mieletön ja mahtava juttu. Tai sitten jotain, mikä ei tunnu miltään ja jää julkaisematta. Tai sitten voi käydä niin, että idea katoaa matkan varrella johonkin. Sen tilalle on tullut toinen idea, jonka vien maaliin asti.”
Syntetisaattorit ja sähköiset kosketinsoittimet ovat Lindellin omimmat instrumentit, mutta viime aikoina hän on etsinyt uusia reittejä, joita pitkin biisit tulevat ilmoille.

”Olen määrätietoisesti tehnyt kappaleita niin, että ne toimivat myös yksinkertaisesti; kitara- tai pianosäestyksellä. Lopullinen toteutus voi sitten olla ihan mitä tahansa.”

Julkaisujen jälkihoito. Siinä olisi Lindellin mielestä kehittymisen paikka.

”Kun saan jotain valmiiksi ja ulos, mieli vaeltaa jo kaukana seuraavissa asioissa.”

Lindellillä ole keikkamyyjää, manageria eikä levy-yhtiötä. Itse itsensä kauppaaminen tuntuu epähygieeniseltä, ja torjutuksi tuleminen ajoittain henkilökohtaiselta.

”Tiedostan, ettei näin voi tehdä. Mutta näin mä olen kuitenkin enimmäkseen tehnyt. Managerin paikka on auki ja provikat neuvoteltavissa – niistä niukoista satasista joku tietty osuus”, Lindell nauraa.

Hienoa tässä ajassa on se, ettei musiikin tekeminen ole rahasta kiinni.

”Mä haaveilin nuorena monta vuotta, että saisin vokooderin. Nyt mulla on sellainen iPadissa, iPhonessa, tietokoneella ja parissa, kolmessa synassa, sekä efektipedaalina”, Lindell sanoo.

Hyvän musan tekeminen ei toki ole helpottunut yhtään. Päinvastoin: tekijöitä on paljon, kilpailu kovaa ja omalle musiikille huomion saaminen on valtava savotta.

”Musa on vain musaa; se kilpailee ihmisten vapaa-ajasta niin monen muun asian kanssa. Prosessit oman musan läpi saamiseksi voi olla tosi turhauttavia, ja kun kaikkea mitataan volyymillä, tilastoilla ja algoritmeillä, ihmiset pikkuhiljaa  tasapäistyvät”, Lindell toteaa.

”Kyynistymisen peikko vaanii koko ajan. Pyrin kuitenkin siihen, että en jaksa hitsata kaikista asioista.”

Itse musiikin tekeminen ei ole kyllästyttänyt koskaan.

”Tämä on ihan hullun hommaa, mutta niin kivaa”, Lindell tuumaa.

”Olen toki paljon miettinyt, mitä muuta voisin tehdä. Sitä oivallusta odotellessa teen edelleen musaa.”

5 x SET UP
Studio Lindellandian isännän mieluisimmat musalaitteet

Teksti: Tommi Lindell

1. Nord Modular G2 & Nord Stage 3 Compact. Monipuolisia, punaisia, ruotsalaisia luottoinstrumentteja, jotka tunnen läpikotaisin. Näillä tulee soitettua keikat ja täydennettyä tietokoneen uumenista löytyviä äänimaailmoja.

2. Ihastuin vokooderiin jo lapsena, kun kuulin ensimmäistä kertaa Kraftwerkin The Robots-kappaleen. Tämänhetkinen suosikkivokooderini on Electro-Harmonixin V256-pedaali.

3. Applen iPad on kenties tärkein työvälineeni, joka kulkee mukana koko ajan. Teen sillä kaikenlaista luovaa: biisejä, demoja, tekstejä, äänisuunnittelua ja videoita. Kuvassa on auki Korg Gadget -sovellus.

4. Joskus visuaalisuus on musiikillista käyttökelpoisuutta tärkeämpää. Tämä on Posso, viime vuonna tekemäni midi-kontrolleri, jollaisesta haaveilin jo 80-luvulla!

5. Roland AX-1 eli ”Roikku-Roland” pääsee harvemmin osallistumaan biisien tekovaiheeseen, mutta niiden esittämiseen se tuo omanlaisensa vivahteen.

---

INFO
Tommi Lindell (s. 1966) on mm. muusikko, musiikintekijä, synavelho, sanaseppo ja teatterisäveltäjä. Joskus hän laulaa. Joskus hän on hauska. Toisinaan hän julkaisee levyjä ja videoita.

JULKAISUJA
Näkvyyttä, single, 2020
Smooth Emulator, albumi 2020
LNDL: Elektronische Wanderlust, albumi 2018
Lindellandia: Tätä päivää, albumi 2008
Natural Enemies, albumi 2004
Tapaus Lindell, albumi 1996

tommilindell.info
Lindellstream Video Club
Lindell Spotifyssa