Pentti Luomakangas ja Austin skyline.

Talvi 2012–2013 tuntui pitkältä eikä ottanut loppuakseen, joten suhteellisen pikainen kutsu Austiniin huhtikuussa oli enemmän kuin tervetullut. Karsin kalenterista sovitut menot, unohdin arkihuolet ja suuntasin kohti Texasia. Ålands Pannkaka Orkesterin levyn äänitykset kotitalon kellarissa oli saatu kutakuinkin päätökseen, ja olikin täydellinen hetki sukeltaa naivistisesta saaristolaismielikuvituskulttuurista johonkin uuteen.

Rennonoloinen ja ystävällinen isäntä Nathan J. Felix nouti minut iltamyöhäisellä lentokentältä, kevyttä rupattelua. Mielessäni oli kuitenkin pääasiassa jääkaapin antimet sekä peti, sillä matkustuspäivä oli ollut pitkä ja uuvuttava. 

The House Of Songs osoittautui asialliseksi taloksi. Instrumentteja on moneen tarpeeseen, lisäksi rauhaa, tilaa sekä luettavaa, joista Kinky Friedmanin Texas Etiquette osoittautui hauskaksi oppaaksi kohti paikallista henkistä kulttuuria.

Valtavasti liveä

Alkupäivät menivät kaupunkiin perehtyessä: Whole Foods, Jo`s Coffee, South Congress, South Austin Music, Capitol Building, Book People, Allen`s Boots ja muut. Laajennettuihin perustarpeisiin löytyi runsaasti vaihtoehtoja: ruokakulttuuri oli rikasta ja edessä  pari viikkoa luksusolemista.

Pikkuhiljaa valkeni, miksi kaupunki on ”Live Music Capitol of America”. Musiikkibaareja oli enemmän kuin Suomessa yhteensä ja livemusiikkia valtavasti. Baarit täyttyivät useista akteista jokaisena iltana. Koska ilmasto on lämmin, musiikki tulvii terasseilta, takapihoilta ja ulkoilmalavoilta. Zydeco, country & western, blues, rootsmusiikin eri muodot kukkivat värikkäästi. 

Artisteista ja bändeistä huokui rentous ja soittamisen ilo. Lämpimässä ilmastossa syntyy musiikillisesti paljon positiivisempaa jaettavaa kuin kotimaan pitkän pimeyden ja kylmyyden keskellä.

Threadgill`s showcaseilta

Kullen Fuchs (gt), Pentti Luomakangas (sax), Dony Wynn (dr), 

Mike Hojgaard (voc), Eric Beverley (gt)

Keep it simple

Pian pääsin itse asiaan, eli musiikin tekemiseen paikallisten kanssa. Co-writing sessioita oli järjestetty kaiken kaikkiaan neljä. Zach Arrington, Douglas Jay Boyd, Kimberly Manis sekä Austinin 2009–2010 Best Jazz Musician Sarah Sharp. Kaikilla oli erilainen tausta, mutta musiikki sykkii sielussa ja on elämän majakka.

Opin co-writingkokemuksista, että yhteistyö kannattaa aloittaa ”keep it simple” -pohjalta. Tutustuessa sekä keskustellessa valikoitui pitkälti aihemaailma, mistä kappaleita voisi rakentaa ja kirjoittaa. Positiivisuus tuntui olevan helpompi lähestymistapa kuin negatiiviset aiheet, kuten ajankohtaiset Bostonin pommitus tai Wacon lähellä sattunut lannoitetehtaan räjähdys. Austin soi duurissa, joten se tarttui.

The House Of Songsiin tuli myös kaksi tanskalaista. Rempseänoloiset ja iloiset veijarit Mike Højgaard sekä Jarno Varsted toivat eloa vierailuun. Molemmat olivat olleet HOS:ssa aiemminkin ja heillä on laaja muusikkoverkosto kaupungissa. Päivät kuluivat musiikkia tehdessä, äänittäessä, soitellessa, fillaroidessa, uintiretkillä ja illat sekä yöt uusien tovereiden ja ystävien keikoista nauttiessa.

Jenifer Jackson & Her Texas Gentlemen, Kullen Fuchs, Emily Grace Clark, Jitterbug Vipers, Wagoneers… uusia tuttavuuksia syntyi päivittäin ja skandinaavinen miesjoukko herätti positiivisia vibraatioita paikallisten joukossa. Klubit tulivat tutuiksi ja kantribaari White Horse muodostui suosikiksi. Meno oli villiä ja sehän meille kelpasi.

Stand up -pastori

Käynti paikallisessa kirkossa Jarnon sekä Joy Division -coverbändissä soittavan Claire Hamiltonin kanssa oli aikamoinen kokemus. Pastorin lisäksi kirkkoon oli sunnuntaiaamuna kerääntynyt seurakunta, bändi sekä 50-henkinen naiskuoro. Olimme ainoat valkoihoiset. Pastorin saarnaus oli viihdyttävää, miltei stand upia. Seurakunta eli mukana ja hammondinsoittaja elävöitti pastorin puhetta, joka oli välillä vakavaa, välillä rentoa. Retoriikka oli hyvin hallussa ja intensiteetin kasvaessa paasauskohdassa mietin, ovatko Adolf ja kyseinen pastori olleet samoilla luennoilla.

Message ainakin koitettiin saada perille. Hetkittäin, musiikin pauhatessa suuresti, ison kuoron laulaessa ja bändin groovatessa, oli taivaan portit auki. Olimme spiritualistisuuden ytimessä. Toisaalta hetkittäin seurasin väljähtänyttä teatteria, jota oltiin näytelty jo useammankin kerran. Pastorilla oli tyylitelty asu: kultaiset rannekorut sekä violetti kravatti ja siihen yhteensopiva punainen mikrofoni sekä mikrofonin tuulisuoja.

Ulkopuolella pastoria odotti iso Lexus, joten ainakin maallisesti pastori voi hyvin, joten  kelpaa hänen saarnatakin elämän iloista ja suruista.  Kirkkokulttuuri oli todella erilaista verrattuna ev. lut. traditioon jossa ilo, positiivisuus ja svengi eivät ole Top 200 -prioriteettilistalla.

House Of Songsin tuottajakaksikko Nathan 

J Felix & Troy Campbell. Palaveri. Dokumenttiprokkista, sinfonioita, ideoita ja kulttuurinvaihtoa.

Big in Texas?

Visiittini päättyi Troy Campbellin sekä Nathanin järjestämään showcaseiltaan Threadgill`s ravintolassa. Lavalle astui paikallisia muusikoita, co-writing-partnereita sekä me pohjoismaalaiset: rentoa soittamista, jutustelua, syömistä, toisiimme tutustumista. Itse esiinnyin Jarnon sekä Miken kanssa Scandinavian Hunks -triona, jossa soitimme säveltämiäni white trash & wife beating kantri- ja cowboylauluja.

Skandinaavinen näkemys paikallisten kulttuurista nautti suurta suosiota ja tuottajakaksikko maanittelikin useampaan kertaan minua palaamaan takaisin Austiniin. Nuoren ja lahjakkaan Kimberly Manisin kanssa tehty parisuhdedraama Separate Ways tuntui uppoavan myös yleisöön. 

Pienen hetken tunsin olevani ”Big in Texas” ja olin valmis soittamaan kaupunkiin muuttaneelle Robert Plantille, että olet saanut biisintekijän.

Austin teki valtavan vaikutuksen musiikillisella rikkaudellaan, rentoudellaan, paikallisten avoimuudella sekä ystävällisyydellä. Mikäli mahdollisuudet suovat, niin Austiniin on palattava. Ideoita syntyi paikallisten kanssa ja tulevaisuuden yhteistyökuviot olisivat suotuisat.

Teksti ja kuvat: Pentti Luomakangas