Musiikki & Media ­tapahtuma pidettiin 26.-28.10. Tampereella Hotelli Ilveksen hermeettisissä olosuhteissa. Radioiden soittolistoja käsittelevä workshop oli yksi tämän vuoden tärkeimmistä. Sille oli annettu aikaa kokonaista yksi tunti.

Musiikkitoimiala osallistuu vuosi vuoden jälkeen kiitettävästi M&M:aan. Se johtuu varmasti mm. siitä, että sosiaalinen kuvio on edustava; kaikki tärkeät ja/tai joviaalit tyypit ovat tavattavissa yhden valtavan kiinteistön houkuttelevissa puitteissa. Monille ensimmäisenä päivänä aloitettu pitkä lounas olikin viikonlopun olennaisin anti.

Allekirjoittanut osallistui tänä vuonna vain lauantain paneeleihin, joista mieleenpainuvin oli nimeltään Soittolista ­ hyvä renki, huono isäntä. Paikalla olivat radioita edustavat NRJ (kaupallinen) ja Radiomafia (ei kaupallinen) sekä levy-yhtiöt Poko ja Warner.

Tilaisuudessa esitettiin suorastaan pelottavia uskontunnustuksia. Mitä arvelette vaikkapa siitä, että mafian soittolistalle pääsyä pidettiin ainoana takeena ja tienä hitin luomiseksi. Tai että jos ei olisi nykyisen kaltaista Radiomafiaa, se merkitsisi katastrofia levy-yhtiöille! Edellä olevan väittäjä olikin valmis pistämään levyprojektille pisteen, jos soittolistalle ei päästä!

Kummallista muuten oli, ettei keskustelijoiksi oltu kutsuttu yhtään soittolistattoman radion edustajaa. Axa Sorjanen Radio Helsingistä oli kuitenkin saapunut seuraamaan tilaisuutta. Yleisön saadessa loppumetreillä puheenvuoron hän kysyi, miten Radiomafia selittää yllättävänkin alas hiipuneet kuuntelijalukunsa? Vastausta ei saatu. Olisikohan Sorjanen ollut liian kerettiläinen soittolistojen kaikkivoipaisuutta hymisevässä paneelissa?

Yleisön joukosta kuului muutakin nurinaa. Ihmeteltiin jälleen kerran Yleisradion nuorisokanavan tarvetta kilpailla kuuntelijaluvuista. Tämä asia kuitenkin ymmärretään Radiomafiassa aivan toisin; he näet pitävät massojen tavoittelua yhtenä tärkeimmistä tehtävistään! ”Olemme hitin tekijöitä”. Kun minä kysyin, miltä maailma näyttäisi, jos ei olisikaan soittolistoja, mafiaan uskova levy-yhtiöhenkilö vastasi, että luultavasti tilanne olisi melko samanlainen kuin nyt. Eikö tämä ole hiukan paradoksaalista?

Itse uskon kuitenkin, että ”luonnonvalintana” syntyneet hitit toimivat paremmin kansakunnan musiikkitarpeiden indikaattoreina kuin ylhäältä käsin mestaroidut harvain valinnat. Ymmärrän, että formaatit ovat tärkeitä markkinoiden ehdoilla operoiville kaupallisille paikallisradioille. Mutta tarvitaanko formatointiin soittolistoja? Kyseessähän on vain kohderyhmän valinta. On jo osoitettu, että hitteyden vaatimia soittokertoja muodostuu vapaassakin tilassa. Pelkään, että jos nykyinen suunta jatkuu, tulee se vääjäämättä lisäämään korruptiota. Ihmismieli se vaan on sellainen.

Kummallista muuten oli, että edellä mainittu keskustelu pidettiin kabinetissa, joka muistutti ahtopaineeltaan lähinnä Tokion metroa ruuhka-aikana. Sen sijaan myöhemmin alkanut paritanssikulttuuria käsittelevä paneeli pidettiin suuressa ballroomissa, joka ammotti tyhjyyttään. Oliko jotenkin yllättävää, että juuri radioaihe kiinnosti, mutta paritanssi ei ehkä niin paljon.

Kaikesta huolimatta Musiikki & Media on tarpeellinen. Vaikka ympyrät ovat pienet ja paljon jauhetaan samaa, on alan voitava nähdä ja kokea, mitä se sama on mitä jauhetaan! Tapahtuman tarjoamat puitteet ovat silti erinomaiset rakentavien kontaktien ja uusien yhteistyökuvioiden luomiselle. Eikä hauskanpitoa sovi unohtaa.

Teksti: Janne Louhivuori

piirros: Vesa Huhtala