Heidi Puurula matkalla

Haastattelu

Heidi Puurula matkalla

Suuri yleisö tuntee Heidi Puurulan paremmin Aikakoneesta taiteilijanimellä Vera. Aikakoneen debyyttialbumia Tähtikaaren taa (1995) on myyty 134.958 ja seuraavaa Toiseen maailmaan (1996) 98.029 kappaletta. Yhtye keikkailee edelleen.

Heidi Puurula on sanoittanut uransa aikana satakunta laulua.

– Olen kirjoittanut laulutekstejä niin kauan kuin muistan. Lapsuudessani ahmin satukirjoja ja keksin niiden pohjalta omia pikku loruja. Kavereiden kanssa perustimme leikkibändin, soitimme kattiloita, viivotinkitaroita ja lauloimme hyppynarumikkiin. Biisit nauhoitettiin c-kaseteille ja kelanauhoille.

– Teini-iässä vanhempani erosivat, ja silloin purin kapinaani kuuntelemalla rockia. 14-vuotiaana sain lahjaksi akustisen kitaran. Opettelin perussointuja ja yhdistelin säveliä omiin teksteihini.

– Rakkaus sanoihin on savolaista perimää isäni puolelta. Samoihin aikoihin heräsin lukemaan ja luin yhä enemmän Suomen, Ranskan ja Venäjän kirjallisuutta. Isoisäni oli aikoinaan myynyt tontin Lauri Viljaselle. Kuuntelin korvat höröllä tarinoita Tulenkantajista ja siitä aukeni kiinnostukseni suomalaiseen lyriikkaan.

– Lukion jälkeen menin yliopistoon, mutta päässäni hakkasivat myös runomittoja villimmät rytmit. Kiemurtelin luennoilla ja olo oli edelleen levoton. Lauloin viikonloput tanssiorkesterin solistina bossanovaa ja iskelmiä. Sillä tiellä tapasin Maki Kolehmaisen.

Aikakone

Aikakone toi aikoinaan suomalaiseen popkulttuuriin tuoretta otetta ja näkemystä.

Puurulan ja Kolehmaisen lisäksi yhtyeeseen kuuluivat myös Sani (Saija Aartela) sekä Alex (Alex Ojasti). Yhtyeen 1995 ilmestynyt debyyttialbumi Tähtikaaren taa myi triplaplatinaa  ja suurimmaksi hitiksi nousi Alla vaahterapuun (säv. Maki Kolehmainen – Aarno Alikoski, san. Aarno Alikoski).

Menestysvuosien jälkeen laineet vaimenivat ja yhtye piti taukoa. Aikakone palasi vuonna 2001, nyt nimellä Aika. Yhtye oli pitkään suunnitellut tekevänsä englanninkielistä materiaalia. Tauon aikana kieli oli vaihtunut ja yhtye aloitti ikään kuin puhtaalta pöydältä. Albumi myi kultaa. Vuonna 2002 Aika kokeili vielä siipiään Suomen Euroviisuissa, mutta kappale Stay (säv. Maki Kolehmainen, san. Alex Ojasti ja Tracy Lipp) jäi Suomen karsinnoissa toiseksi. Vuonna 2003 yhtye päätti lopettaa. Sani keskittyi soolouraansa, Maki teki ja tuotti lauluja muille artisteille, Alex keskittyi musiikin lisäksi elämäntaitovalmennukseen ja Heidi kirjoitti sekä opiskeli kirjallisuutta valmistuen filosofian maisteriksi. Aikakone myi lähes kymmenvuotisen uransa aikana yhteensä noin 400.000 levyä, teki 2.500 keikkaa ja oli aikakautensa ehdotonta kärkeä.

Musiikin tekemisen polte ja esiintymisestä tulviva adrenaliini eivät kuitenkaan irrottaneet heistä otettaan. Yhtye teki paluun vuonna 2008, jolloin ilmestyi kokoelmalevy. Vanhoja muistojaan verestäen Aikakone esiintyi Suomen Euroviisukarsintojen väliajalla. Pari vuotta myöhemmin yhtyeeltä ilmestyi SIG-yhtyeen tunnetuksi tekemä kappale Vuosisadan rakkaustarina (säv & san Matti Inkinen). Samanniminen albumi myi myöhemmin platinaa. Aikakone keikkailee siis yhä edelleen.

Susanna Laine on ollut tuuraamassa Heidiä keikoilla äitiysloman aikana.

– Aikakone alkoi hahmottua alkuvuodesta 1994. Syksyyn mennessä kokoonpano vakiintui ja saimme levytysdiilin. Kappaleet kuulostivat minusta selkeiltä ja täysin uudenlaisilta, meidän kemiamme synkkasivat ja lauluäänet soivat hyvin yhteen. Kahden levytyksen jälkeen meillä oli ensimmäinen keikka suorassa tv-lähetyksessä, neljäs live-esiintyminen oli Stadionilla 40.000 ihmiselle.

– Olimme nuoria, täynnä intoa ja energiaa. Kun nyt katson parikymppisenä tehtyjä esityksiä, en voi kuin ihmetellä, miten valmiita olimme. Jokainen oli lapsuudestaan lähtien tähdännyt estradille. Nykyisin 2.500 keikkaa myöhemmin olemme ammattilaissarjassa. Aikakone on edelleen ryhmä, jonka voi viedä saliin ja pian siellä on täydet bileet käynnissä. Biiseissä on imua ja hiteissä vetovoimaa. Valmistelemme parhaillaan myös uutta materiaalia.

Matka lauluntekijäksi

Aikakone oli Heidille lopullinen askel lauluntekijäksi. Hänellä oli vahvasti sellainen tunne, että nuoruuden aikainen opettelu ja harjoittelu olivat valmistaneet häntä siihen hetkeen. Heidi muistaa vielä elävästi ne tunteet ja tunnelmat, jotka liittyivät ensimmäisen laulun tekemiseen. Tuskin kukaan arvasi silloin, kuinka suuresta hitistä oli kysymys. Laulun tekeminen vei hänet mukanaan toiseen maailmaan. Nykyiskelmässä vahvan tekstin osuus on korostunut. Heidi on löytänyt oman äänensä ja tyylinsä. Kirjallisuuden opiskelusta ja monipuolisesta lukemisesta on varmasti ollut paljon hyötyä. Se on antanut myös varmuutta ja näkemystä siitä, minkälaisia lauluja hän haluaa tehdä. Oma perhe antaa lisäksi perspektiiviä ja syvyyttä kirjoittamiseen.

– Ensimmäinen julkinen laulu, jonka sanoitin, oli Aikakoneen Keltainen [säv. Maki Kolehmainen, co-san. Anne Koivunen ja Alex Ojasti]. Muistan vieläkin natisevan nojatuolin, jolla istuin ja kirjoitin sitä. Sisältäni avautui jokin maailma, joka oli aivan täynnä tavaraa, mutta siihen asti ovi oli ollut kiinni. Kirjoitin saman levyn nimikappaleen alkulauseen Avaat oven huoneeseeni… Levyn nimeksi laitettiin Toiseen maailmaan.

– Ihailen biisintekijöitä, jotka kykenevät taiteellaan luomaan oman, erityisen maailmansa, jonne kuulija voi astua sisään. Sellainen on esim. Kate Bush. Tietenkin hittibiiseissä pitää olla oma potkunsa. Sanoittaminen on myös rytmiikan tajua, se on kuin rummutusta. Merkityksen ja sanoman on välityttävä kuulijalle. Omassa laulunkirjoituksessani vallitsee eräänlainen maagisen ja lyyrisen symbioosi. Minulle lähtökohta on aina tunne. Tulee sävellys, syntyy tunne, aistit avautuvat ja alan kirjoittaa. Työpöytäni täyttyy lauluun liittyvästä materiaalista: kuvia, esineitä, maalauksia, värejä, kankaita, tuoksuja, irrallisia sanoja ja takovia toistoja.

– Palaan sävellykseen ja mietin, mitä tässä tapahtuu ja kenelle. Prosessi kestää usein viikkokausia, joskus kuukausia. Alitajunta pulppuaa erilaisia muistikuvia, jotka saattavat olla tuskallisiakin. Kynä savuaa koko ajan. Joka välissä teen ankaraa karsintaa, jotta lopullinen versio olisi kiinteä ja napakka. Haluan korostaa sitä, että tekstitystekniikkaa voi opetella kuka tahansa, mutta taiteilijaksi synnytään. Se on toinen tapa nähdä. Taiteilijan erottaa muista se, että mielenkuvat ja mielikuvitus pitää ajattelusta otetta läpi elämän. Siksi olen itsekin kuvannut tätä tietä sanalla ”matka”. Rakastan syvästi tätä kummallista matkaani; aistihavaintojen herkkyyttä, inspiraatiota, intohimoa ja kaaosta. Se on ollut minulla lapsesta asti kuin salaisuus, joka ei näy ulospäin, mutta antaa hurjasti sisäistä voimaa.

Lauluja myös muille

Heidi on sanoittanut paljon lauluja muille artisteille, kuten Kirkalle, Heidi Kyrölle ja Sanille. Yhteistyö Maki Kolehmaisen kanssa on avannut Heidille ovia myös itään ja sen monipuoliseen musiikkitarjontaan. Monet Heidin sanoittamat hitit ovat tunnettuja myös Venäjällä, siksi niiden melodiat hyvin usein iskevät myös suomalaiseen sielunmaisemaan. Hän on pitänyt matalaa profiilia ja antanut laulujen puhua puolestaan. Hänellä on ollut vahva panos esimerkiksi Laura Voutilaisen uudessa tulemisessa.

– Viime vuosien aikana olen saanut sukeltaa venäläisten sävelten maailmaan, kun teimme materiaalia esimerkiksi Laura Voutilaiselle. Sävellysten kaunis melankolia istui täydellisesti äitiyslomani uupuneeseen tunnelmaan. Olen molempien lasteni päiväunien aikana kirjoittanut paljon, suurin piirtein 30 julkaistua laulua. Sävelten tumma sävy kohtasi minussa auenneet tunteet ja löysin itsestäni jälleen uuden kuvaston: kaipausta, tsehovilaisia sadepäiviä, menetettyä rakkautta, yksinäisyyttä ja nostalgiaa. Hyvänä esimerkkinä ovat kappaleet Palaa ja Rakkautta ei piiloon saa, ne ovat täyttä tragediaa. On ollut ihanaa sanoittaa vaihteeksi toiselle artistille, Lauran tapauksessa se on kuin tekisi käsikirjoitusta suureen showhun. Olemme molemmat dramaattisia naisia.

Laulun tekstit heijastavat aikaa

Heidin mielestä musiikkimaailma on viime vuosina raaistunut, mutta hän ei usko sen vaikuttavan ihmisten musiikinjanoon. Yhä edelleen halutaan kohota arkipäivän yläpuolelle ja saada uusia elämyksiä. Maan henkinen tila heijastuu suoraan laulujen teksteihin. Heidi näkee, että taiteessa ja tieteessä toteutuu ihmiskunnan henkinen evoluutio. Laulut ovat kuin peili, johon katsomalla voi nähdä, miten meillä menee.

Matka jatkuu

Luovuuden lähteen ehtymisestä Heidi ei kanna huolta, pikemminkin päinvastoin. Hän etsii ja löytää koko ajan jotakin uutta. Laulujen tekemisen prosessia hän kuvaa matkaksi.

– Omassa luovuudessani on jälleen avautunut uusi lähde, kun olen alkanut säveltää itse. Vasta nyt se on mahdollista, vasta nyt siihen on aikaa. Haluan lähestyä musiikkia feminiiniseltä kantilta pehmeämmin kuin ennen. Äitiyden kokemus ja kotielämä ovat muuttaneet minua valtavasti. Uusien laulujeni koneosuudet soivat keinuvina ja instrumentit ovat muilta osin akustisia. Opettelen uutta tekniikkaa ja laajennan osaamistani koko ajan. Haen uusia vaikutteita mieluummin Euroopasta kuin Amerikan seudulta, sillä tämän mantereen klubeissa tapahtuu nyt paljon kiinnostavaa. Pariisi on minulle kulttuurin pääkaupunki. Kääntämällä rohkeasti asetelmaa omassa ajattelussani, olen löytänyt myös ympärilleni kokonaan uuden luovan työryhmän. Yhteissointi on jälleen kiinnostavaa, olen yhtä innoissani kuin vuonna 1994. Odotan tältä matkalta vielä paljon.

Teksti: Lasse Wikman

Kuvat: Markku Mattila

Tämä artikkeli on haastattelu. Lue muita haastatteluita

Lehden kansi:

Musiikintekijä-lehti: 4/2010

Selaa lehden artikkeleita