Uusi säveltäjä-sovittajasukupolvi leivinuunissa

Minulla oli suuri ilo osallistua Euroring Arrangers Workshop – koulutukseen Hollannin Hilversumissa 15.-23.11.2003. Tuona aikana yhdeksän eurooppalaista nuorta sovittajaa kirjoitti musiikkia Hollannin radion Metropole Orchestralle. Matkaoppaanaan toimi alalla paljon nähnyt basisti, säveltäjä, sovittaja ja kapellimestari John Clayton USA:sta. Tässä artikkelissa tunnelmia ja faktaa viikon varrelta.

Keskustelua sovituksesta: Vellu Halkosalmi ja John Clayton

Intro – tapahtuman taustat

Workshopin nimessä ilmenevä Euroring on järjestö, joka on jatke jo edesmenneelle Nordring-organisaatiolle. Tällä hetkellä järjestöllä ei ole muuta näkyvää toimintaa kuin Arrangers Workshop, joka järjestettiin nyt viidennen kerran. Edelliset kerrat olivat vuosina 1997, 1999, 2001 ja 2002. Kolme ensimmäistä workshopia pidettiin Hollannin Hilversumissa Metropole Orchestran kanssa. Tällöin koulut tajana toimi useasti grammy-palkittu Vince Mendoza (sovituksia levyttäneet mm. Yellowjackets, Joni Mitchell, Chaka Khan, Björk, Pat Metheny, Michael Brecker, GRP All Star Big Band). Vuonna 2002 oli vuorossa Oslo ja Norjan radio-orkesteri kouluttajana niinikään grammy-palkittu John Clayton (mm. Natalie Cole, Whitney Houston, Quincy Jones, Dee Dee Bridgewater, George Benson, Milt Jackson, Dr. John).

Koko idea koulutuksesta sai alkunsa Norjan radio-orkesterin johtajan Holger Gulbrandsenin ja Hollannin radion tuottajan Frits Bayensin toimesta. Heidän oma työnsä oli osoittanut, että ammattitaitoiset sovittajat, jotka kirjoittavat kevyen musiikin laajaan tyylikirjoon isolle orkesterille, ovat vähenemään päin. Tällä toiminnalla he pyrkivät auttamaan uuden kirjoittajasukupolven kehittymistä ja lisäksi luomaan edellytykset itse rytmimusiikin kehittämiselle eteenpäin. Heidän koulutmottonaan on ollut tapahtuman mainonnassakin käytetty lause ”Euroring makes evergreens for the future”.

Koulutukseen voivat pyrkiä kaikki vakituisesti Euroopassa asuvat, enintään pyrkimisvuonna 35 vuotta täyttävät henkilöt, joilla on opistoasteen tai yliopistoasteen tutkinto musiikkialalta. Koulutukseen hakeudutaan lähettämällä yksi partituuri omasta sävellyksestä tai sovituksesta, jos mahdollista demo (myös midiversiot kelpaavat) sekä hakemuslomake. Edellisten perusteella hakijoiden joukosta valitaan 8-9 osallistujaa. Workshopiin valittujen tulee kirjoittaa etukäteen yksi enintään kuuden minuutin mittainen sävellys/sovitus workshopin käytössä olevalle orkesterille.

Sen lisäksi itse workshopin aikana kirjoitetaan järjestäjien antamasta tehtävästä yksi enintään kahden minuutin mittainen sovitus. Kaikki materiaali harjoitetaan, äänitetään ja käsitellään palautekeskusteluissa kirjoittajien, kouluttajien ja orkesterin muusikoiden kesken. Workshop-viikko päättyy loppukonserttiin, jossa esitetään etukäteen kirjoitetut kuuden minuutin biisit. Lähtiessään jokainen saa mukaan lennosta miksatut CD:t kaikesta viikon aikana soitetusta musiikista. Jälkikäteen toimitetaan postitse myös miksattu versio loppukonsertista.

A-osa: lähtökuopissa

Heinäkuussa sain postissa ilmoituksen, että minut on valittu osallistujaksi vuoden 2003 workshopiin yhdessä kahdeksan muun eurooppalaisen kanssa. Valmis partituuri omasta kuuden minuutin sovituksesta pyydettiin toimittamaan 1.10. mennessä Holger Gulbrandsenille Norjaan. Kaikilta, jotka tekivät partituurinsa tietokoneella pyydettiin myös stemmoja jos mahdollista. Niitä ei kuitenkaan edellytetty. Niinpä siis nuotteja paperille, partituuri postiin ja workshopin alkua odottelemaan!

Lauantai-iltapäivänä 15. 11. kokoonnuimme Hollannin radion toimistotalolle Hilversumiin. Paikalla olivat kaikki yhdeksän sovittajaa, sekä Holger Gulbrandsen, Frits Bayens ja John Clayton. Palaverissa tutustuimme toisiimme, kävimme kukin omat kuuden minuutin biisimme Claytonin kanssa alustavasti läpi ja vastaanotimme järjestäjien puuhapussin. Pussi sisälsi kolme CD:llistä Metropole Orchestran levytyksiä, partituuripaperia sekä kyniä ja kumeja(!). Lisäksi jokaiselle arvottiin yksi kirjekuori, jonka sisältä löytyi lapulle kirjoitettu numero.

Frits Bayens oli valinnut yhdeksän biisiä workshopin aikana sovitettaviksi. Saamamme numeron perusteella jokaiselle arvottiin yksi biiseistä sovitettavaksi. Partituuri sovituksesta tuli luovuttaa tulevana keskiviikkona klo 16. Näille biiseille oli annettu kahden minuutin maksimikesto, jotta jokainen niistä ehdittäisiin harjoittelemaan ja äänittämään yhdessä päivässä. Koska studiotyö alkaisi maanantaina, kaikille jäi lauantai-ilta ja koko sunnuntai rauhallista aikaa kirjoittaa.

Koko sovittajasakki oli majoitettu samaan hotelliin, jotta keskinäistä kokemusten vaihtoa syntyisi maksimimäärä. Mukana oli yksi osallistuja Ruotsista, Saksasta, Ranskasta, Makedoniasta ja Suomesta, sekä kaksi osallistujaa Norjasta ja kaksi Hollannista. Olimme kaikki kirjoittajina aika erilaisia, kuulemma tarkoituksella. Koulutuksen keskeinen ajatus on ottaa hyvin erilaisia kirjoittajia, jotta keskinäinen kanssakäyminen leventäisi jokaisen perspektiiviä mahdollisimman paljon. Kollegiaalinen jutustelu olikin workshopin ehdottomasti parhaita puolia. Ilma oli sakeana ideoita ja suurta keskinäistä mielenkiintoa eri lähestymistapoihin. Maanantai-aamu tuli vastaan hyvin nopeasti…

B-osa: kone käyntiin!

Maanantaiaamuna klo 10 istuimme kaikki Hollannin radiotalon studiossa numero 7 ja edessämme kuhisi 52-henkinen Metropole Orchestra. Orkesteri on hyvin erityinen kahdesta syystä. Ensiksi, se on keskittynyt täysin kevyeen musiikkin ja sillä saralla toiminut jo pian 60 vuotta. Toiseksi sen kanssa työskennelleiden solistien, kapellimestarien ja kirjoittajien luettelo on lähestulkoon koko hakemisto rytmimusiikin kuka-kukin-on-hakuteoksesta. Tämän lisäksi bändi soittaa yhdessä käytännössä joka päivä 45 viikkoa vuodesta, ja on tarvittaessa studiossa tunnin kuluessa puhelinsoitosta jos on oikein kiire! Koska orkesteri on radio-orkesteri, nauha pyörii yleensä aina kun soi. Orkesteri on Hollannissa kansallinen ylpeydenaihe ja syystäkin!! Edellisen alustuksen tietäen, kaikkia meitä kirjoittajia luonnollisestikin jännitti aikalailla mitä tuleman piti. Ja kun ensimmäinen biisi, ruotsalaisen Jonas Nydesjön ”This is Now”, laitettiin käyntiin, kaikkien suupielet kääntyivät ihan väkisin ylöspäin. Hienosti kirjoitettu biisi. Bändi soi kuin unelma ja pelkkää soundia voisi kuunnella loppupäivän.

Maanantai ja tiistai mentiin täsmälleen samalla lukujärjestyksellä. Orkesteri soitti klo 10-15 lounaineen ja taukoineen. Tehokas peliaika oli noin neljä tuntia. Kahdessä päivässä käytiin läpi etukäteen kirjoitetut kuuden minuutin biisit. Jokainen biisi soitettiin kahdesti: ensimmäinen otto oli orkesterille prima vista -kerta. Sen jälkeen käytiin Claytonin (joka toimi samalla kapellimestarina), kirjoittajan ja muusikoiden kesken tarvittavaa neuvonpitoa ja toisella otolla biisi nauhalle. Kolmelta puolen tunnin tauko ja sitten palautekeskustelu. Tässä keskustelussa oli paikalla kirjoittajien ja Claytonin lisäksi orkesterin jäsenet joka sektiosta, sekä yksi orkesterin vakiosovittajista. Palautesessiossa kukin biisi ensin kuunneltiin nauhalta ja sen jälkeen käytiin perusteellisesti läpi. Orkesterin oma sovittaja tuli tilanteeseen tuorein korvin – hän kuuli biisit ensimmäistä kertaa ja pystyi näin ollen antamaan kokeneen kirjoittajan ajatuksia ensikuuleman perusteella.

Kaikille osallistujille oli kopioitu kaikki partituurit, joten jokainen pystyi koko ajan seuraamaan mitä tapahtuu. Koska itse kirjoittaja istui samassa porukassa, sai kaikki kysymykset osoittaa suoraan syylliselle. Palaute kesti noin klo 17.30 saakka. Lyhyen tauon jälkeen pidettiin session loppuyhteenveto, jossa olivat paikalla ainoastaan kirjoittajat ja Clayton. Tässä osiossa Clayton summasi meille kuulemaansa ja muilta saamaamme palautetta. Seitsemän paikkeilla päivä oli pulkassa ja lähdimme porukalla syömään. Hotellilla olimme molempina iltoina vasta yhdeksän maissa ja vaikka kaikilla oli kiire viimeistelemään keskiviikkona luovutettavaa partituuriansa, jälkipeli hotellin baarissa kesti lähemmäs puolta yötä. Yöunet jäivät kaikilla lyhyenpuoleisiksi…

Keskiviikon ja torstain aikana orkesteri harjoitteli maanantaina ja tiistaina jo soitetut kuuden minuutin biisit esityskuntoon. Näinä päivinä ei ollut erillisiä palautesessioita, joten kaikille jäi aikaa jutella keskenään kaikesta siitä mitä oli tehty ja kuultu.

Bridge: työ tekijäänsä opettaa

Perjantaina saimme sitten kuulla alkuviikosta kirjoittamamme kahden minuutin sovitukset. Päivän aikana harjoiteltiin, äänitettiin ja lopuksi palautekeskusteltiin kaikki yhdeksän sovitusta. Kun aikaa kirjoittamiseen oli nyt ollut rajallinen määrä, rutiinin merkitys korostui selkeästi enemmän. Tästä testistä koko sakki pärjäsi varsin mainiosti! Ja hauskaa oli – biisivalikoima oli jo alunperin hyvin kirjava ja moni meistä lähti kokeilemaan kaikkea, mitä oli ehtinyt alkuviikosta oppia. Nämä kahden minuutin sovitukset ovat osa workshopin kulkua siksi, että järjestäjät haluavat antaa osallistujille realistisen kuvan kirjoittajan työstä näissä ympyröissä. Deadline on erottamaton osa tätä työtä ja yleensä se on aina vähän liian pian. Nopeus onkin yksi merkittävä kriteeri, jota sekä Metropole Orchestran Frits että Norjan radioorkesterin Holger korostivat. Kun he tarvitsevat sovituksen, he tilaavat sen siltä kirjoittajalta, joka tuottaa tarvittavan laadun ja pitää deadlinen. Näin isolla koneistolla toimittaessa myöhästelyt tulevat tavattoman kalliiksi.

Palautekeskusteluissa niin maanantaina, tiistaina ja perjantainakin eniten esille nousi muotoon, balanssiin ja soundiin liittyviä asioita. Itse teknistä ”miten millekin soittimelle kirjoitetaan” -tyyppistä keskustelua oli aika vähän. Soitinteknistä keskustelua kertyi odotetusti harpulle kirjoittamisen ympärille. Keskustelimme myös mm. jousituksista, artikulaatiomerkinnöistä sekä siitä, mitä settirumpalin stemmaan kannattaa kirjoittaa ja mitä ei.

Modulaatio ja Kliimaksi:

– Miltä ne biisit nyt sitten ”oikeasti” kuullostavat?!

Lauantaiksi koko bändin kamat mikityksineen roudattiin yhteen radiotalon konserttisaleista, joka kantaa nimeä ”Studio 1”. Siellä klo 10:stä alkaen seurasimme soundcheckiä ja kenraaliharjoitusta. Loppukonsertissa tultaisiin esittämään jokaisen kirjoittajan etukäteen lähettämä kuusiminuuttinen ja nyt oli aika tehdä viimeiset hienosäädöt. Orkesterin tuominen toiseen tilaan oli järjestäjien taholta loistava veto. Tämä tehtiin tietysti siksi, että yleisöllekin olisi tilaa ja saataisiin aikaiseksi konsertti. Mutta ehkä vielä olennaisempi koulutuksellinen pointti oli biisien kuuleminen täysin eri akustiikassa. Uusi tilanne aiheutti runsaasti liikehdintää kirjoittajien keskuudessa. Sinfoniaorkestereille suunniteltu sali soi rutkasti enemmän kuin studion suuri soittotila ja täällä balansoinnin, ja erottelun merkitys kasvoi dramaattisesti. Claytonin alkumetreillä painottama ohje ”make everything in your writing as clear as possible” osoitti kaikille todellisen merkityksensä. Kenraalin jälkeen suunnistimme koko porukalla Amsterdamiin. Tämä reissu vaatisikin sitten oman artikkelin, joten ei siitä sen enempää… hauskaa oli!!

Sunnuntaina jäljellä oli enää loppukonsertti ja diplomien jako. Olimme kaikki varsin ällistyneitä, kun 450-paikkainen sali tuli ääriään myöten täyteen! Konsertissa oli yleisön ansiosta varsin innostunut tunnelma. Konsertin juontajana toimi Hollannin yleisradion arvostettu jazz-radiotoimittaja. Ennen jokaista biisiä jokainen kirjoittaja vielä esiteltiin lyhyen bion kera. Konsertin jälkeen orkesterille ja workshoppilaisille oli vielä järjestetty yhteiset bileet radiotalolle. Harmistus oli suuri kun itse jouduin poistumaan heti konsertin jälkeen lentokentälle. Bileet olivat kuulemma hyvät, kuten odottaa saattaa.

Coda: summa summarum

Workshop oli todella intensiivinen ja tehokas törmäyskurssi kirjoittajan arkeen. Kaikille osallistujille jäi partituurit, muistiinpanot (jos sattui tekemään….), muistot ja kasa CD:itä, jotka sisältävät kaiken viikon aikana äänitetyn. Orkesterin muusikot olivat hyvin avuliaita kertoen kahvilakeskusteluissa paljon arvokasta tietoa heidän näkökulmastaan. Niin, ja tietysti akustiset kuulohavainnot nuottikuvan ohessa kahdessa eri tilassa – kokemus, jota ei saa mitenkään muuten hankittua kuin olemalla ”akustisesti läsnä”. Kouluttajana Clayton hoiti oman osuutensa omasta mielestäni todella hienosti. Hänellä on riittävästi kokemusta niin kirjoittajana, muusikkona, kapellimestarina kuin pedagoginakin antaakseen kokonaiskäsityksen asioista. Kun myös käytännön järjestelyt toimivat erittäin hyvin koko viikon ajan, on pakko puhua workshopista superlatiivein.

Kysyin Fritsiltä ja Holgerilta onko workshop tuottanut kirjoittajia, joita nämä orkesterit ovat myöhemmin käyttäneet. Frits vastasi, että joka kerta joukosta on joku jäänyt haaviin. Kollegoiden kesken syntyi kova yhteishenki ja tähän mennessä olemme käyneet väliin ahkeraakin sähköpostikirjeenvaihtoa, joten samalla syntyi ystävyyssuhteita ja kontakteja ympäri Eurooppaa.

Tulevina vuosina workshop tullaan järjestämään joka vuosi vuorotellen Hollannissa ja Norjassa alkaen tänä syksynä Oslosta. Osallistujia tullaan ottamaan kahdeksan, jotta jokaiselle jää hieman enemmän aikaa toimia orkesterin kanssa. Mikäli joku tämän luettuaan mielii mukaan, annan mielelläni lisää tietoa.

Tähän mennessä workshopin on läpikäynyt 48 eurooppalaista kirjoittajaa joista itseni lisäksi kaksi muuta suomalaista. Ensimmäisellä kerralla vuonna 1997 Suomea edusti Pekka Toivanen ja vuonna 2002 Kari Ikonen. Linkkejä:

John Clayton

Kringkastingsorkestret

Veli-Matti Halkosalmi

Metropole Orchestra

Fine.

teksti ja kuvat: Veli-Matti Halkosalmi