EMILIA RINNE tiivistää kasvutarinansa kolmeen sanaan: Frederikin taustalaulajasta feministiartistiksi. Ja nauraa päälle.

Tapaamme Helsingin Kalliossa Louhoksen tiloissa. Louhos on lauluntekijäkollektiivi, jonka jäsenet sparraavat toisiaan biisinteossa. Heistä osa, myös Emilia, käyttää kerrostalon kivijalassa sijaitsevaa tilaa työhuoneenaan.

Louhos perustettiin Helsingin Evankelisen Opiston (HEO) lauluntekijälinjan jatkeeksi vuonna 2011. Emilia on ollut mukana melkein alusta saakka.

”On ollut tosi tärkeää kuulua lauluntekijäyhteisöön, jossa ei tarvitse selittää tätä intohimoa. Sellainen yhteys merkitsi paljon varsinkin nuorempana, kun mulla ei vielä oikein ollut poppikollegoja.”

RINNE julkaisee musiikkiaan taitelijanimellä Emilia Ex.

”Popmusiikkihan on kierrätyksen taidetta, siitä tuo Ex. Ja tykkään nimistä, joissa on alkusointu”, hän sanoo.

Emilia Ex ammentaa valtaosan biisiensä tuotannollisista vaikutteista tämän vuosituhannen alun popista.

”Artistinimelläni kommentoin itseironisesti myös sitä, että nuoruutta ihannoivalla alalla olen jo soolouraa aloittaessani Ex. Nimi on myös ärsyttävä – eli hyvä.”

Taiteilijanimen ja koko oman artistijutun uusiksi miettiminen tuli ajankohtaiseksi, kun R.A.E. lopetti keväällä 2019. R.A.E. oli Emilian alulle laittama duo, johon hän löysi somekampanjalla kaverikseen Sani Valorannan. Duo julkaisi kahdessa vuodessa kuusi omakustannesingleä, kolme musavideota ja teki puolensataa keikkaa.

”Me sanottiin sitä popiksi, jonka tahtiin moshataan. Ja me myös moshattiin. Asenteemme oli: mieluummin täysii ja väärin kuin oikein ja tylsää.”

Duo kaatui musiikillisiin kompromisseihin. Se oli Emilialle kova paikka, eikä hänellä ollut varasuunnitelmaa.

”Duo on aina osiensa summa, ja siinä tiesin tasan tarkkaan, mikä mun rooli oli. Kun aloin eron (joo, siltä se tuntui) jälkeen tekemään omaa musaa, mun piti hakemalla hakea omaa juttua uudelleen.”

Emilia kuunteli soittolistojaan ja rajasi pois vähemmän hyviä biisejä. Se tiivistyi lopulta nollaripopiksi, jossa on mimmienergiaa.

”Sanotaan, että ihminen on 13-vuotiaana eniten altis musiikillisille vaikutteille ja ne kuuluvat musiikissa, jota hän päätyy aikuisena tekemään. Mulla tuo ajankohta ajoittuu vuosituhannen alkuun. Käy järkeen”, Emilia kertoo.

Hänen idoleitaan olivat mm. Britney Spears, Beyoncé, Pink ja Gwen Stefani. Pop-tähtien biisit toimivat tanssivalle teinille musiikillisesti, mutta sanoituksiin hän ei aina samaistunut.

”Biisien naiskuva oli kapea. Siitä puuttui toimijuus. Naisen rooli oli olla rakastunut tai rakkauteen pettynyt. Samaan aikaan kuuntelin myös räppiä. Suosikkiartistini Kapasiteettiyksikkö ja Eminem räppäsivät naisista kertakäyttötavarana. Se oli aika merkillistä aikaa koittaa kasvaa itseään kunnioittavaksi naiseksi.”

Nyt, kun Emilia Ex tekee omaa nollaripoppiaan, hän on tarkka siitä, mitä teksteissään sanoo. Debyytti-ep:llään Mitä sä sit luulit? (2024) artisti on armollinen epätäydelliselle itselleen, kannustaa naisia tsemppaamaan toisiaan ja kritisoi kulutuskeskeisyyttä. Nimikappale kertoo rakkaudesta ja pettymyksestä, mutta toimijuutta siitä ei puutu. Artistin omin sanoin: ”Biisissä ei nosteta kissaa pöydälle vaan kaadetaan koko pöytä ja häivytään kissa kainalossa.“

”MUSIIKKI on mun puheenvuoro”, Emilia toteaa.

”Kun mä kasvoin, olin koulukiusattu. Pahimpia kiusaajiani olivat mimmit. Aloin ajatella, että jos en kelpaa muille tytöille, niin en sitten haluakaan kelvata. Ja sellaista ’nuo ovat toisiaan vastaan’ -asetelmaahan patriarkaatti rakastaa. Joten olen halunnut tietoisesti purkaa sitä. Olen opetellut luottamaan ajatukseen, että kuka tahansa tapaamani ihminen voi olla uusi paras ystäväni. Naisten välinen tsemppihenki on nykyään yksi suurimpia voimavarojani.”

Emilia Exän ensimmäinen soolobiisi, Helmarit (2022), tsemppasi Suomen naisten jalkapallomaajoukkuetta EM-kisoissa. Helmareiden kapteeni Tinja-Riikka ”Tinni” Korpela oli jo useaan otteeseen ehdottanut, että Emilia tekisi joukkueelle kannatusbiisin. Kun paikka EM-turnauksessa varmistui, Emilia otti tyttöystävänsä heittämän haasteen vastaan. Hän tiedosti riskit.

”Oli ihan mahdollista, ettei biisistä tulisi tarpeeksi hyvää tai että siitä ei tykättäisi tai että paineet söisi mut. Mitä tahansa: tällä alallahan mikään ei ole varmaa, kunnes se on varmaa. Biisiä tehtiin huolella. Olikohan se kuudes versio, jonka sitten esittelin joukkueelle. Sain seisoma-aplodit. Palloliitto lähti endorsaamaan biisiä. Eli jalkapallotermein: maaliin meni”, Emilia hymyilee.

(Juttu jatkuu videon jälkeen.)

HELMARIT-BIISIN tekoprosessi alkoi niin, että Emilia avasi sohvalla läppärin ja alkoi haastatella Tinniä, joka venytteli olohuoneen lattialla. Mainittakoon, että miesten jalkapallomaajoukkueelle etsittiin kannatuslaulua vuotta aiemmin Huuhkaja-viisuilla, jotka järjesti Yle.

”Vaikka lähtökohdat olivat ihan erilaiset, niin pienille jalkapallofaneille tilanne näytti siltä, että jee: Helmaritkin sai oman biisin. Videon tein kahdestaan kuvaajan kanssa. Olin tässä koko projektissa se, joka soitteli joka paikkaan ja järjesteli asioita. Taisin sanoa ääneen, että en jaksaisi olla koko ajan näin rohkea. Mutta kyse ei ollut vain musta itsestäni vaan joukkueesta ja sen pienistä faneista. Tytöt saivat nähdyksi tulemisen kokemuksen, ja se oli tärkeintä”, Emilia pohtii.

Helmarit, kuten muutkin soolobiisinsä, hän on kirjoittanut yhdessä biisintekijäkollegoidensa kanssa.

”Yhteistyössä on voimaa, ja tätä asiaa haluan artistina tuoda esille.”

JOSKUS Louhoksella yksin ollessaan Emilia pistää popit soimaan ja tanssii itsestään energiat pintaan. Toisinaan hän laittaa verhot kiinni ja itkee, tai kävelee Kallion katuja miettien ankeuksia.

”Eli tavallaan ruokin ajatuksillani ja käytökselläni sitä tunnetilaa, mikä tekeillä olevassa biisissä on. Se toimii mulle.”

Sitten on ”luontaisempi inspiraatio” eli se, kun ajatuksia vain pulpahtelee pintaan.

”Mulla on google docs nimeltään ’palasia’. Siinä on nyt 34 sivua ajatuksia, jotka voisi ehkä toimia biisissä. Viimeisin taisi olla ’seitinohut selkäranka’. Kirjoitin sen muistiin kassajonossa.”

Musiikin tekemisen pitää Emilian mielestä pysyä hauskana. Niinpä hän ei ota paineita siitä, että taiteella pitäisi ansaita koko elanto.

”Se, että tarvittaessa hakee taloudellista turvaa muualta, on oman mielenterveyden suojelua. Eikä muut työt tee susta epäuskottavaa artistia. On ihan kestämätöntä, jos pidetään yllä myyttiä siitä, ettei artistin tarvitse käydä muissa töissä. Kyllä monen tarvitsee, ellei ole joku tyyliin perijätär”, Emilia sanoo.

Leipä on maailmalla hienojakoisena muruna. Tai ehkä pölynä. Emilia on ollut järjestyksenvalvojana, toimistosihteerinä, markkinointikoordinaattorina ja kiertuetyöntekijänä. Hän on rakentanut messuosastoja ja tehnyt promoa festareilla.

”Työnantajille olen ollut aina avoin siitä, että vaikka työ on kivaa, mun intohimoni on muualla.”

KERTOISITKO vielä siitä Frederikistä?

”Se oli yhden pikkujoulukauden juttu. Mutta osaan vieläkin ulkoa todella sopimattomia lyriikoita. Tiesin kyllä, että naisiin suhtautuminen oli kyseenalaista. Mutta hei – olin 19 eikä mua kiinnostanu. Tarvitsin rahaa. Mähän sanoin, että tää on kasvutarina”, Emilia hymyilee.

Emilia Rinne (s. 1989, Vantaa) teki ensimmäisen biisinsä 11-vuotiaana. Hän harrasti teatteria ja sanataidekoulua, kunnes päätti 15-vuotiaana sijoittaa koko harrastusbudjettinsa laulutunteihin. Lukion jälkeen hän opiskeli musiikkia ja biisintekoa kansanopistoissa. Hän on laulanut coverbändeissä ja julkaissut omaa musiikkia R.A.E.-duolla. Ensimmäinen soolosingle (Emilia Ex: Helmarit, 2022) oli Suomen naisten jalkapallomaajoukkueen EM-kisabiisi. Debyytti-ep Mitä sä sit luulit? (2024) sisältää sellaisia biisejä, joita Emilia olisi halunnut kuunnella teininä.

Emilia Ex Spotifyssa

…

Artikkelissa mainittujen kappaleiden tekijätiedot:
Mitä sä sit luulit?: Emilia Rinne, Mirva Malkamäki, Vesa Hiidenmaa
Helmarit: Emilia Rinne, Anna Palmu, Anniina Timonen, Vesa Hiidenmaa