ELVIS ELÄÄ! Uudet kunniajäsenet muistelevat

Haastattelu

ELVIS ELÄÄ! Uudet kunniajäsenet muistelevat

Elviksen uudet kunniajäsenet kukitettiin vuosikokouksen aluksi.

Kuvassa: Kari Tuomisaari, Jukka Virtanen, Pentti Lasanen ja Otto Donner. Nacke Johansson oli hengessä mukana.

Elvis ry:n johtokunta on nimittänyt viisi uutta kunniajäsentä. He ovat Henrik Otto Donner, Paul ”Nacke” Johansson, Pentti Lasanen, Kari Tuomisaari ja Jukka Virtanen – kaikki ansioituneita tekijöitä ja pitkään Elvis ry:n toiminnassa vaikuttaneita. Uudet kunniajäsenet saivat vastattavakseen seitsemän kysymystä:

1. Miten, milloin ja miksi liityit Elvis ry:n jäseneksi?

2. Miten ja miksi tulit valituksi Elvis ry:n johtokuntaan?

3. Mitkä olivat Elvis ry:n tärkeimmät tehtävät silloin? Entä tänään?

4. Miten yhdistys ja sen toiminta on vuosien varrella muuttunut? Mitä konkreettisia tuloksia toiminnalla on saatu aikaan?

5. Pitäisikö yhdistyksen virallisesta nimestä jättää pois ELVIS?

6. Onko vielä tänä päivänä tarpeen korostaa, että Elvis ry edustaa kevyttä musiikkia?

7. Mikä on hauskin muistosi siltä ajalta, jolloin olit Elvis ry:n johtokunnassa?

Henrik Otto Donner

(johtokunnassa 1986-94, Teoston johtokunnassa 1987- , puheenjohtajana 1996-)

1. Vuonna 1967. Liityin siksi, että se oli ammattijärjestö, joka hoitaa alan asioita.

2. Turbulentissa vaiheessa, kun johtokunta oli kovasti hajallaan ja minut pyydettiin vuosikokouksen puheenjohtajaksi. Siinä samassa tulin valituksi koko Elviksen puheenjohtajaksi.

3. Ne olivat silloin samat kuin ne ovat tänään: valvoa ja huolehtia alan sopimuksista ja muista intressikysymyksistä.

4. Se on muuttunut asiallisemmaksi ja tehokkaammaksi koko ajan. Kevyen musiikin tekijöiden asema on kuluneen 25 vuoden aikana huomattavasti kohentunut. Tällä hetkellä ammattikuntana kevyetkin tekijät ovat yhtä paljon mukana kaikissa paikoissa kuin missä aikaisemmin vain vakavat tekijät olivat. Siinä suhteessa Elviksen toiminta on terävöitynyt koko ajan.

5. Sehän tulee Elokuva- ja Viihdesäveltäjistä. Se on jäänne menneisyydestä ja sopii hyvin tämän alan asioihin. Onhan Elvis henkilönäkin jonkinlainen merkkihenkilö meidän alallamme. Tosin hän ei ollut tekijänä niin merkittävä kuin esiintyjänä.

6. En tiedä onko sitä tarpeen erikseen korostaa. Kyllä kaikki tietävät, mitä ammattijoukkoa se edustaa.

7. Oh-hoh… Ehkä se hetki, kun minut valittiin Teoston puheenjohtajaksi parin yrityksen jälkeen. Se oli kyllä merkittävä askel Elvikselle.

Paul ”Nacke” Johansson

(johtokunnassa 1965-73)

1. 1964. Olin Muusikkojen Liiton jäsen vuodesta 1950. Sen jälkeen kun olin muuttanut Helsinkiin oli itsestään selvää, että liityn Elokuva- ja Viihdesäveltäjiin.

2. 60-luvun puolivälissä. Ehkä osasyy oli se, että olen alunperin kaksikielinen suomenruotsalainen. Silloin startattiin yhteisskandinaavista systeemiä. Ehkä se osaltaan auttoi.

3. Kuule, tuon sä voit heittää Heikkilän Martille.

4. Koko tämä hommahan laajenee kaiken aikaa. Gramexkin on aika uutta, 60-luvulta. Erilaiset muut rinnakkaisiksi luodut yhdistykset antavat enemmän ajattelemisen aihetta ja duunia tietenkin. Siten se ainakin on muuttunut. Sopimukset Ylen ja muiden kanssa erilaisista sovitusten hinnoista on yksi pieni esimerkki. Tällaiset asiat on saatu hoidetuiksi ihan hyvin vuosien mittaan.

5. Miksi pitäisi? Se on ihan hauska pikku juju, gimmick.

6. En tiedä onko sitä korostettava, mutta sitähän se tekee. Se on ihan itsestään selvä asia, ei sitä tarvitse millään tavalla juntata framille.

7. Kyllä vissiin ne erilaiset matkat skandinaavisiin kokouksiin, jotka antoivat uutta ulottuvuutta siihen kaikkeen. Se oli aika kouluttavaa ja opettavaa aikaa.

Pentti Lasanen

(johtokunnassa 1978-86)

1. Vuonna 1964. Olin mukana siinä ensimmäisessä uudessa aallossa, kun päätettiin liittyä Suomen Elokuvasäveltäjiin, joka oli jo olemassa. Pitkälti siitä syystä, että koimme meitä huijattavan. Annettiin turhia lupauksia ja viitattiin siihen, että ihmisillä ei ollut valtuuksia. Sitten saatiin joku roponen, sovittamisesta lähinnä. Koko kenttä oli ihan sekaisin silloin 60- luvun alussa. Taisin olla Nalle Björklöfin kanssa ensimmäisiä, jotka silloin kokouksessa totesivat että meitä oli pahasti huijattu. Mm. Arthur Fuhrmann oli mukana, hän oli hyvä organisaattori. Siinä kokouksessa Arthur taisi olla puheenjohtaja. Päätettiin tutkia kenttää ja todettiin liittyminen parhaimmaksi. Tämä lähti ihan spontaanina vihanpurkauksena, ei minulla ollut sen kummemmin osuutta sen kulkuun kuin muillakaan. Muistaakseni se kokous oli Lidossa, Autotalossa.

2. Jos oli suuna päänä, niin kaipa muut ajatteli, että saadaan toi hiljaiseksi, kun se menee johtokuntaan!

3. Että saatiin neuvotteluteitse aikaiseksi jokin palkkatariffi, lähinnä näiden suurtyönantajien kuten Yleisradion ja levyteollisuuden kanssa. Siitä syntyi minimipalkkio, joka vakiintui myöskin maksimipalkkioksi. Mutta hyvä, että oli edes jotain. – Tänä päivänähän kenttä on laajentunut huimasti. Koko viihteellisen musiikin, tai ei-vakavan musiikin kentässähän on niin paljon uhkia meidän toimeentulolle ja työnkuvalle. Ihan pienimmästä päästä mainitakseni: esimerkiksi Katri Helenan kappale soi jossakin, eikä tekijöitä mainita ollenkaan. – Ihan perimmäisten asioiden propagoiminen tuntuu jo olevan vaikeata. Tätä digitaalista aikaa ajatellen se tuntuu olevan hyvinkin monisäikeinen asia. Jos ei meillä ole yhtenäistä instanssia, joka hoitaa asioita meidän puolesta, niin kyllähän siinä isot kengät konttaa meidän yli ja ottaa minimihinnalla maksimituoton. Ja sitten heitetään pois kun ei tarvita. – Ilokseni olen huomannut, että meihin on liittynyt hyvin paljon nuorempaa väkeä, jotka on tajunneet tämän homman: ettei se mene ihan mutu-tuntumalla.

4. Kyllähän muutosta on tapahtunut, sekä valtiovaltaa että olemassa olevia muita instansseja kohtaan. On saatu palkkausasioihin korjausta, ja julkisuutta. Se, että meillä on Selviksen kaltainen yhtenäinen orgaani, on jo iso asia. Saadaan keskitetysti tietoa nopeasti ihmisille erilaisista asioista mielenkiintoisella tavalla. Kanava, jossa eri intressiryhmät, ikäryhmät tai tyylisuunnat, voivat tuulettaa mielipiteensä. Opitaan tuntemaan keskeisesti nimenomaan eri tyylisuuntien väliset häilyvät erot.

– On pystytty muuntautumaan muun yhteiskunnan mukana, osallistumaan ja saamaan osamme koulutusmäärärahoista ja muista asioista. Näitä ei saisi, jos ei olisi keskitettyä toimintaa. Se on aina tietysti aktiivisten ihmisten selkänahasta revittyä; ei kukaan voi saada niin hyvää palkkiota tehdystä työstä, että se kattaisi sen valtavan työkentän, mitä on tehty ja joudutaan tekemään. Onneksi löytyy näitä ideologisesti suhtautuvia ihmisiä, jotka ovat valmiita uhrautumaan, kuten Fuhrmannin Artturi.

5. En elä niinkään siinä imagen tai yleisen mielikuvan pelossa Elvis-assosiaatiosta. Kyllähän se elvistely liittyy meidän jokapäiväiseen elämään täällä viihteellisellä puolella. En näe mitään syytä miksi meidän pitäisi peittää sitä. – Tarvitaan lisää infoa siitä mikä tämä on: Elokuva- ja Viihdesäveltäjät alunperin. Ihmisten ennakkoluuloihin tai äkkinäisesti tehtyihin päätöksiin en usko. Kyllä se on pitkäjännitteisempi työ, missä tarkoitus ja sisältö enemmän painaa, vaikka tässä eletäänkin populistista aikaa. Muutenhan saataisiin muuttaa nimeä aina kunkin trendin mukaan! Ihan kunniakas nimi se on minun mielestäni. Suoritetut teot painakoot enemmän kuin jotkut tilapäiset mielikuvat.

6. Kyllä, koska edelleen ihmisten parissa mielletään, että toisaalta on kevyttä ja toisaalta vakavaa, kuten ruotsiksi sanotaan ”seriös”. Onko se sitten ”vakavaa”, sitä en ihan miellä, mutta vakavissamme olemme. – Meidän alalle ei sovi niin laajaa kokeellisuutta kuin kenties sille toiselle sektorille. Meidän musiikilla on jokseenkin aina osoite. Voihan kokeiluja tehdä, mutta tulos näkyy hyvin äkkiä. Se mitä teemme, on aina ihmisille tehtyä ja esitettyä. Siellä on hyvin paljon enemmän varaa egoismille: ”minulla on tarve tehdä tätä, tykkäätte mitä tykkäätte”. Meidän on aina jo alunperin huomioitava ihmisten tavoitettavuus.

7. Hauskin asia oli saada vapaasti tuulettaa mielipiteitään tulematta leimatuksi. Jokaisella oli oma näkemys suunnasta ja siitä, mikä tekisi autuaaksi. Tässä meidän yhteiskunnassa ”täytymistä” on aina ollut niin paljon, ja on edelleenkin. Täytyy olla jotain tiettyä mielipidettä ja täytyy noudattaa jotain standardia. Meidän pyrkimyshän on saada vapaasti luoda niin paljon kuin voi. – Kollegojen tapaaminen ja mielipiteiden vaihto on minusta äärimmäisen tärkeätä. Eihän se tapahtumana mitään erityistä ole. – Muistelen lämmöllä edesmenneitä, esim. Eikka Virtasen verbaalisia kykyjä. Eikka ei aina ollut niin oikeassa, mutta hän osasi formuloida asiansa niin, että se oli hauska.

Kari Tuomisaari

(johtokunnassa 1971-79, Teoston johtokunnassa sanoittajien edustajana 1970-80)

1. Vuonna 1966. Motivaatio oli tietysti se, että Elvis ry oli jo silloin suuntautunut edunvalvontaan ja tariffipolitiikkaan. Ja jouduinkin siihen politiikkaan aika välittömästi mukaan sanoittajien etuja ajamaan. Koin yhdistyksen tarkoitusperät omikseni.

2. Valintaprosessi oli kai ihan normaali. Yritettiin löytää sanoittajien edustaja.

3. Tärkeimmät tehtävät eivät varmaan ole periaatteessa muuttuneet, toimintamuodot ovat tietysti kehittyneet. Yhteiskunnalliset kontaktit ovat paljon laajemmat nykyään. Elviksen periaatteita saadaan ajettua läpi leveämmällä rintamalla kuin aloitettaessa. Jäsenkuntakin oli vain parisataa. Nythän se on lähes 600. Sekin kertoo, että toimintapohja on laajentunut. Nyt voidaan ottaa yhteyttä melkein keneen vain, valtiovallasta Yleisradion musiikkitoimittajiin. Silloin se oli vaatimattomampaa. – Musiikkitoimittajien tulisi ymmärtää, että kun lauluja esitetään julkisuudessa, laulujen tekijöitä pitäisi mainita. Mainitaanhan rakennustenkin suunnitellussa arkkitehdit. Tätä tulisi painottaa.

4. Suhteet valtiovaltaan ovat kehittyneet ja sanonnan paino esim. tekijänoikeusrintamalla. Elviksen suhteet esim. Teostoon ja tekijänoikeuslain säätämiseen on painottunut paljon voimakkaammin. Nykyään me ollaan ihan oikea kunnon yhdistys, kun se silloin oli vähän hakemista ja aloittamista. – Konkreettisia tuloksia on se, että Elviksen kannat otetaan paljon vakavammin nykyään kuin silloin. Se ilmeisesti on myös syy siihen, miksi johtokunta on lähtenyt ajamaan yhdistyksen nimen muuttamista. On ilmeisesti koettu, että nimi Elvis sinänsä on viemässä ajatuksia kevyempään suuntaan kuin mitä siellä takana on. Sitä on ehkä vähän vaikea hahmottaa Elokuva- ja Viihdesäveltäjien lyhennykseksi. Elvis elää jatkuvasti vieläkin tässä muodossa.

5. Kyllä minulla sellainen mielikuva on, että se voisi jäädä poiskin edellyttäen, että ytimekäs vaihtoehto löytyisi. Pelkkä ry:hyn liittyvä pitempi muoto ei ole niin helposti markkinoitavissa. Pitäisi löytää lyhyt ja ytimekäs yhdistyksen nimi, joka olisi tuotteena hyvä.

6. Kyllä se on tarpeen. Puhun mieluummin viihdemusiikista kuin kevyestä musiikista; viihdemusiikin alalla on paljon tehtävää. Itseäni on mietityttänyt se, että laulujen tekijät on pidetty tuolla julkisuudessa vieläkin liian taka-alalla esim. Yleisradion musiikkiohjelmissa. Siellä annetaan ihan idioottimaisia mielikuvia siitä, kenen laulu milloinkin soi. Se ei välttämättä ole laulajan tekemä laulu, vaan siellä on tekijät takana. ”Laululla on tekijänsä” on hyvä motto, sitä olisi mun mielestä syytä pitää hengissä.

7. Se voisi olla tämä sosiaalinen puoli; tavattiin kollegoita, lauluntekijöitä kotimaassa ja Pohjoismaissa. Kongressiretket ja muut tapahtumat ovat erittäin lämpimässä muistissa.

Jukka Virtanen

(johtokunnassa 1986-94)

1. Liityin 1970. Aloitin aika vanhana laulujen teon, vasta noin 35-vuotiaana tein ensimmäisen. Tosin olin muutaman laulun tehnyt 1968 Jaakko Salon kanssa, joka oli Elviksen aktiivijäsen. Ilman muuta liityin ammattiyhdistykseen, koska olen vanha työväenliikkeen ihminen ja ymmärrän ay-liikkeen arvoja. Jaakko Salo oli läheinen työkaveri ja häneltä sain hyvin informaatiota. Tunsin jo kaikki musiikintekijät, koska olin tehnyt jo melkein 10 vuotta radio- ja televisio-ohjelmia.

2. Siellä oli joku hässäkkä; koko johtokunta erosi ja puheenjohtaja vaihtui. Silloin minua pyydettiin mukaan.

3. Silloin päästiin Teoston puolella tasavertaiseksi Suomen Säveltäjien kanssa monessakin suhteessa. Teostoon tuli sanoittajan paikka, joka kuului meille. Ja viimein tuli mahdolliseksi, että Teoston puheenjohtajakin on meiltä: Otto Donner. – Kyllähän kaikki tehtävät ovat tärkeitä, myös jäsenistön informoiminen kaikista mahdollisista avuista, mitä Elvis pystyy antamaan ja välittämään. Tiedotuslehden perustaminen oli muistaakseni oma ehdotukseni, ja nimi Selvis myös.

4. Siihen aikaan Elvis oli aktiivinen myös oman tuotannon kanssa. Mehän tehtiin Salon ja Tuomisaaren kanssa isoja hommia Teostolle Elviksen puitteissa, mm. Teoston 50-vuotisjuhlarevyy. – 1980-luvulla mun johtokunta-aikana tehtiin pari aika merkittävää projektia, joissa olin aktiivisesti mukana suunnittelemassa ja tekemässä. 1987 tehtiin vanhoista suomalaisista viihdemusiikkikappaleista arreja sinfoniaorkestereille kymmenessä kaupungissa. Anneli Saaristo ja Eki Liikanen olivat solisteina ja Matti Puurtinen kapellimestarina. Kasasin sen ja toimin juontajana. Vuotta myöhemmin -88 tehtiin vastaavanlainen projekti lastenmusiikista: Eija Ahvo ja Simo Salminen solisteina ja Koivulan Sämpy kapellimestarina.

– Ihailin puheenjohtaja Otto Donneria, joka tuli yhdistystä vetämään. Ihailin hänen tasapuolisuuttaan. Hän pystyi omaksumaan hienosti kaikenlaisia helvetin monimutkaisia muistioita ja muita. Hän oli myös kulttuurivaikuttaja, kuten on Janikin. Oli paljon yhteistyöasioita Teoston kanssa ja vaikuttamista, mistä en ymmärtänyt mitään, vaikka yritin. Mutta mä tein toisella tavalla sitä työtä. Toin aika paljon uusia jäseniäkin.

– Konkreettista on saatu aikaan. Verrattuna siihen aikaan, kun tulin Elvikseen, sujuu yhteistyö käsittääkseni säveltäjien kanssa hyvin. Siellä on ollut hyviä ja fiksuja ihmisiä. Johtokunnassa joutuu aika paljon pelaamaan, ja nythän asiat menevät aika paljon neuvottelupohjalta. Toki yhteenottojakin tulee.

– Aina vaan ammatillisemmaksi on ote tullut. Koulutusta on saatu kiitettävässä määrin lisää. Oma lehti on monipuolinen. Monella alalla vaikuttavia ihmisiä on toiminnassa mukana. Elviksen painoarvo on huomattavasti noussut.

5. Ei missään tapauksessa! Se on niin hiton hieno nimi, josta kaikki pohjoismaisetkin kollegat puhuu aivan luontevasti. Se on ilman muuta jo juurtunut.

6. Elvis on meidän kansamme syvien rivien populaarikulttuurille arvokas väline. Kyllä se painotus siellä voi olla ja ainakin se täytyy tiedostaa.

7. Olisko ollut -80 kun oli kova Teoston vuosikokous. Elvis ajoi silloin sanoittajien edustajaksi Vainion Junnua. Nämä toiset olivat käsittääkseni WSOY:n kustantajien puolelta laittaneet sanoittajien ehdokkaaksi Lassi Nummen! Hän on erittäin hieno runoilija.

– Hauskoja muistoja ovat yhteiset tuokiot ja illalliset Suomen Säveltäjien kanssa. Vedin silloin Levyraatia. Näillä suhteilla sain erittäin asiantuntevia ja suurta humanismia ja suvaitsevaisuutta eri musiikinlajien välillä osoittavia ihmisiä Levyraatiin, esim. Kalevi Ahon ja Mikko Heiniön. He vierailivat mielellään Levyraadissa ja arvostelivat populaarimusiikkia erittäin hienosti omista lähtökohdistaan. He tekivät hienoja analyysejä humppakappaleista ja muista. Professori ja säveltäjä Mikko Heiniö oli parikin kertaa siellä. Hän sanoi, ettei ole missään saanut niin paljon populariteettiä kuin niistä vierailuista, ei yhdestäkään sinfoniasta eikä professuuristaan. Nautti siitä kovin. Se oli erittäin hauska muisto. Sellaisten ihmisten kanssa asiat sujuivat hyvin puolin ja toisin.

– Nautin myös keskustella Joonas Kokkosen kanssa jalkapallosta. Hän kertoi, että Paavo Berglund oli hänet pakottanut otteluihin Englannissa ja muualla. Joonas oli itsekin nuorena pelannut ja Paavon vaikutuksesta innostunut yhä enemmän.

teksti: Juha Kaarsalo

kuva: Antti Hämäläinen

Tämä artikkeli on haastattelu. Lue muita haastatteluita

Lehden kansi:

Musiikintekijä-lehti: 1/2004

Selaa lehden artikkeleita