Musiikintekijät -logo

Elokuvasäveltäjä on genrejen kameleontti

Pessi Levanto

Elokuvasäveltäjä on genrejen kameleontti

Musiikin muun muassa kymmeneen pitkään teatterielokuvaan tehnyt Pessi Levanto kirjoittaa tällä hetkellä musiikkia Bufo-tuotantoyhtiön pitkään teatterielokuvaan Sylisi lämpöön. Myöhemmin tänä vuonna ohjelmassa ovat Jörn Donnerin Armi elää, joka on elämäkertaelokuva Armi Ratiasta sekä Antti J. Jokisen historiallinen elokuva Kätilö.

– Miellän itseni enemmän käsityöläiseksi kuin taiteilijaksi. Nautin suuresti haasteista, joissa joudun selviytymään ja olemaan luova annettujen parametrien puitteissa. Mielestäni minulla on enemmän annettavaa osana projektia kuin vaikkapa itsenäisenä konserttimusiikin kirjoittajana, Levanto sanoo.

Elokuvamusiikin lisäksi hän tekee tilauksesta sovituksia lähinnä orkestereille ja big bandeille sekä kirjoittaa pop-kappaleita Aasian markkinoille jpop ja kpop -genreissä. Lisäksi hän soittaa silloin tällöin pianoa keikoilla.

Levanto on kirjoittanut scoremusiikkia niin isolle sinfoniaorkesterille, kamarikokoonpanoille, jazzyhtyeelle kuin funk-tyyliselle bändille torvisektioineen. 

– Elokuvaprojektien kautta olen saanut korvaamatonta kokemusta orkesterikirjoittamisesta. Se taitaakin olla nykyään jonkinasteinen spesialiteettini alalla. Konserttimusiikkia kirjoittaessa yhden teoksen tekemiseen saattaa kulua jopa vuosia, mutta elokuvamusiikkia täytyy tehdä paljon nopeammalla tahdilla. 

Musiikki syventää kerrontaa

Elokuvassa musiikin tulee antaa tilaa kuvalle. 

– Jos elokuvamusiikki on yhtä täyteen kirjoitettu kuin konserttimusiikki, kuva menee niin sanotusti tukkoon. Musiikki vie liikaa kuulijan huomiota eikä tämä pysty vastaanottamaan korvillaan ja silmillään sellaista määrää informaatiota. Ensimmäisiä projekteja tehdessäni lähes poikkeuksetta ohjaajien kommenttina oli: ”liikaa tavaraa”. Näin jälkikäteen ajateltuna tämä piti täysin paikkansa, en vielä siinä vaiheessa ymmärtänyt musiikin määrää suhteessa kuvaan. 

Sopivan informaatiomäärän löytäminen on aina oma haasteensa. 

– Toisessa ääripäässä musiikki on tylsää ja mitäänsanomatonta, mikäli musiikki on perusteettomasti liian paljasta. Lisäksi pitää kiinnittää huomiota kontrapunktiin elokuvan dialogin kanssa. Varsinkin voice over -dialogia pitää varoa. Elokuvamusiikki on epäonnistunutta, jos katsoja ei saa puheesta selvää musiikin takia. Riippumatta siitä miten hyvää musiikki olisi itsessään. 

Elokuvamusiikilla on monia rooleja. Levanto toteaa, että ilmeisimmillään musiikki vain boostaa kuvassa näkyvää tunnetta. Musiikilla on kuitenkin myös mahdollisuus vihjata asioita, joita kuvassa ei muuten tuoda esiin. 

– Jos henkilöiden hyväntuulisen keskustelun alle esimerkiksi lisää hieman pahaenteistä musiikkia, antaa se ymmärtää ettei toinen keskustelijoista olekaan vilpitön. Musiikilla on paljon tällaisia mahdollisuuksia kerronnan syventämiseen. 

Yksi elokuvamusiikin keskeisistä tehtävistä on kokonaisuuden rakenteellinen jäsentäminen. 

– Jos samoja motiiveja tai teemoja käytetään eri puolilla elokuvaa, niillä saadaan parhaimmillaan luotua ehjä kokonaisuus. Jos taas musiikki on siellä täällä olevia sekalaisia katalogimusiikin pätkiä, jää kokonaisuus rakenteellisesti täysin levälleen. Myös elokuvan instrumentaatio ja sävellys luovat sille ominaisen, toivottavasti uniikin, yleissoundin. 

– Elokuvan värimäärittelyssä päätetään mikä on elokuvan yleinen värisävy, onko se ristoräppääjämäisen kirkas ja räikeä, modernin poliisisarjan siniharmaa vai joku muu. Hyvä elokuvamusiikki luo elokuvalle ehjän tunnelman, joka tekee kyseisestä elokuvasta uniikin sävyltään.

Kliseiden välttelyä

Elokuvankatsojat ovat aiemmasta kokemuksesta tottuneet reagoimaan tietynlaiseen musiikkiin määrätyllä tavalla. 

– Elokuvamusiikissa pelataan tällä asialla paljon. On turvallista ja helppoa lypsää näitä reaktioita tutuilla keinoilla, koska epäonnistumisen vaara on tällöin pienin. Lisäksi usein tuottajat ja ohjaajat eivät tunne musiikkia juurikaan ja heillä saattaa olla musiikista hyvin pinnallinen käsitys. Säveltäjän velvollisuus on viime kädessä tehdä sellaista musiikkia, jota pomot tilaavat. Nämä syyt voivat löytyä taustalta, jos elokuvan musiikki kuulostaa kliseiseltä.

Levannon mukaan esimerkiksi actionelokuvissa ei välttämättä haeta kovin persoonallista tyyliä. Musiikista halutaan tehdä vaikuttavaa massiivisuudella.

– Suuri joukko ihmisiä rakastaa tällaistakin musiikkia vilpittömästi. Nämä ovat aina makuasioita. Omasta mielestäni taitava säveltäjä kuitenkin kykenee pelaamaan samoilla reaktioilla ja tunnetiloilla, mutta tekemään ne omannäköisellään tavalla ilmeisiä kliseitä väistellen. Itsekin koitan jatkuvasti hakea edes jonkinlaista persoonallista särmää omiin scoreihini ja välttää kuulostamasta liikaa joltakulta esikuvalta. Onnistumiseni jäänee toisten määriteltäväksi.

Verkostoituminen tuo töitä

Levannon mukaan elokuvasäveltämisessäkin avain töiden saamiseen on henkilökohtainen verkostoituminen. 

– Tämä on useita vuosia kestävä projekti. Alku on hankala, koska on suoraan sanoen turhaa lähetellä cd:itä tuotantoyhtiöihin. Ei niitä kukaan kuuntele. Säveltäjät valitaan ihmisistä, jotka ohjaaja ja tuottaja tuntevat henkilökohtaisesti. 

– Homma helpottuu, kun on jo tehnyt joitain projekteja ja alan ihmisillä on sinusta jokin referenssi. Itse aloitin tekemällä musiikin harjoitustöihin, joita  muutamat ohjaajaopiskelijat tekivät elokuvakoulussa. Tämä oli oiva tilaisuus mokailla ja eksperimentoida, koska kukaan projektissa ei ollut vielä oikein selvillä siitä, miten hommia tehdään. 

Levannon mukaan on epärealistista olettaa, että pitkä teatterielokuva olisi elokuvasäveltäjäksi aikovan ensimmäinen työ.

– Ellei sitten kuulu Philip Glass -tyyliseen säveltäjäkaartiin. Heillä on joku elokuvamaailman ulkopuolinen etabloitunut soundi, joka halutaan mukaan johonkin elokuvaan. Muuten voi olla viisainta etsiytyä tekemään dokumentteja ja lyhytelokuvia. Itse tein varmaan viitisentoista lyhytleffaa ja dokumenttia ennen ensimmäistä pitkää elokuvascorea. 

Levannon mukaan entistä useampi suomalaissäveltäjä on kiinnostunut elokuvamusiikin tekemisestä. Erityisesti monet nuoret ovat kiinnostuneet alasta. Suomessa ei ole pelkästään elokuvamusiikkiin suuntautunutta koulua.

– Näin pienillä markkinoilla se ei ehkä olisi järkevääkään. Maailmalla on useita opinahjoja, joissa on eri pituisia elokuvasävellysopintolinjoja. Itse valmistuin Sibelius-Akatemiasta jazz-osastolta pianistiksi, joskin koko opiskeluajan tein myös  sävellyksen- ja orkestroinnin opintoja perusteellisesti. Alan käytäntöjä ja estetiikkaa olen oppinut projektien myötä. 

Budjetit laskeneet

Levannon kokemuksen mukaan elokuvasäveltäjän on erittäin haastavaa päästä laajentamaan toimintaansa ulkomaille. Hän kertoo koettaneensa vuosia verkostoitua eurooppalaisten tekijöiden kanssa, mutta heikoin tuloksin. 

– EU-rahoilla tuettuja elokuvahankkeita tehdään Euroopassa paljon. Usein projektit menevät kuitenkin niin, että suomalaisessa elokuvassa musiikista ja muusta äänityöstä vastaavat ulkomaalaiset tekijät. Toisin päin asia on mutkikkaampi. Yle ja Elokuvasäätiö ovat nihkeitä tukemaan projektia, jolla ei ole Suomen tai suomalaisen kulttuurin kanssa mitään tekemistä.

– Jos vaikka saksalainen ohjaaja tarjoaa säveltäjän paikkaa suomalaiselle, on suomalaisen tuotantoyhtiön vaikeaa saada täältä säveltäjän musiikkibudjettia kattavaa rahoitusta. Elokuva-ala on kuitenkin viimeisen viidenkin vuoden aikana muuttunut voimakkaasti. Tuottajilla on jatkuvasti enemmän ja enemmän kansainvälisiä kytköksiä ja yhteistyöhankkeita. 

Elokuvia tehdään Suomessa digitaalisen kuvauksen ja levityksen ansiosta enemmän kuin koskaan. Budjetit ovat kuitenkin laskeneet.

– Elokuvasäveltämisellä ei pääse varsinaisesti rikastumaan. En tunne oikeastaan ketään kollegaakaan, joka tekisi vain ja ainoastaan pitkiä elokuvia työkseen. Tv-puolella on tarjolla muita töitä. Toisaalta viimeaikainen katalogimusiikin käytön lisääntyminen ei povaa alalle kovin ruusuisia tulevaisuudennäkymiä.

Elokuvamusiikintekoon ei ole Suomessa erityisiä apurahoja. 

– Toki voi hakea esimerkiksi partituurimusiikin tilaussävellystukea, jos kyseessä on orkesteriscore. Vaara apurahoissa olisi, että tuotantoyhtiöt sälyttäisivät liikaa musiikkibudjettia apurahan varaan tai olettaisivat säveltäjän itse hoitavan oman rahoituksensa. Parempi olisi, jos tuotantoyhtiöt yksinkertaisesti budjetoisivat musiikkiin elokuvan kokonaisbudjetista prosentuaalisesti hieman enemmän. 

Hollywoodissa musiikkiin budjetoidaan noin neljä prosenttia elokuvan budjetista. Suomalaisissa elokuvissa budjetti on usein yksi-kaksi prosenttia tai alle yhden.

– Tällä hetkellä säveltäjälle yleensä ilmoitetaan olemassa oleva budjetti kuin taivaasta annettuna. Oletetaan että budjetilla voidaan sitten toteuttaa melkein mitä tahansa. Tilanne on sama kuin silloin, jos sinulla on autokauppaan mennessäsi rahaa Ladaan ja haluat Porschen. Kun kauppias sanoo ettei onnistu, toteat että onpa huono autokauppias.

– Järkevintä olisi jutella säveltäjän kanssa jo esituotantovaiheessa ja pyytää kustannussuunitelmia. Tällöin budjetin laatijoillekin muodostuisi realistinen kuva siitä, mitä musiikin tekeminen maksaa. 

www.pessilevanto.com


Lehden kansi:

Musiikintekijä-lehti: 02/2014

Selaa lehden artikkeleita