Lontoolainen The School of Sound -koulu, joka on erikoistunut elokuva- ja TV-ääneen, järjesti vuotuisen tapahtumansa tällä kertaa Glasgowssa, maineikkaassa ”Royal Scottish Academy of Music and Drama” -konservatoriossa, keskittyen tänä vuonna erityisesti elokuvamusiikin ja äänen yhteisvaikutukseen. Koulun ja kurssiensa maineen kiiriessä osanottajajoukko on kasvanut vuosi vuodelta, käsittäen tänä vuonna elokuvakoulujen oppilaiden ja opettajien lisäksi ammattilaisia ympäri maailmaa n.160 osallistujan verran.

Viikon seminaari käytiin läpi tiiviissä tahdissa, neljän luennoitsijan päivävauhtia, jonka jälkeen vielä katsottiin paikallisessa elokuvateatterissa päivän aiheeseen liittyvä leffa eli muistiinpanoja joutui tekemään, jotta kaikki merkittävä kulkeutui mukana kotiin saakka.

Paikalle oli saatu puhumaan edustava joukko elokuvan ammattilaisia, joista etukäteen suurimmat odotukset sai esim. Coehnin veljesten ( mm. Raising Arizona/Fargo/ Barton Fink/Voi veljet,missä lienet) kanssa työskennellyt Cartell Burwell, jolla olikin yksi antoisimmista sessioista. Saimme vertailtavaksemme ns. työkopioita (eli leikattuja kohtauksia ilman lopullista ääntä ja musiikkia) lukuisista Burwellin säveltämistä elokuvista sekä keskustelutuokion, josta ei tahtonut loppua tulla innostuneen yleisön kysymystulvan takia.

Toinen etukäteen odotetuimmista vieraista, Mychael Danna (mm. Ang Leen Jäämyrsky) oli valitettavasti joutunut perumaan vierailunsa venyneiden elokuvaprojektien takia. Tilalle oli hälytetty nuoren polven sound designer komeetta Simon Fisher-Turner (mm. Derek Jarmanin elokuvat), joka päivän varoitusajalla sai kehiteltyä hauskan ja viihdyttävän parituntisen äänisuunnittelun kummallisessa maailmassa.

Luennoitsijat oli valittu kiitettävän monipuolisesti ja laajalla skaalalla, intialaisen elokuva-ohjaajan Mani Kaulin filosofisista pohdinnoista, David Cooperin (mm. Levi Strauss mainokset) TV -mainonnan estetiikasta, musiceditor Bob Lastin (mm. Pieni Suklaapuoti) käytännön kokemuksista vaikkapa Stephen Deutschin videopelien musiikki- ja äänisuunnittelun problematiikkaan.

Henkilökohtaisesti suurimmaksi elämykseksi minulle muodostui neurologi Paul Robertsonin luennot musiikin vaikutuksesta ihmisen aivoihin. Aihetta pitkään eri yliopistoissa analysoinut professori on kirjoittanut tutkimuksistaan kirjoja ja tehnyt BBC:lle TV-sarjankin, Music and the Mind, josta saimme nähdä mielenkiintoisia pätkiä. Robertsonin ja kollegoidensa kokeissa on tullut esiin merkittäviä havaintoja siitä, miten ja mihin osaan aivoista musiikki vaikuttaa.

Tutkimuksissa on vedetty rohkeita ja kiisteltyjäkin johtopäätöksiä mm. siitä, miksei atonaalinen musiikki ole koskaan puhutellut (ja koskaan luultavasti tulekaan puhuttelemaan) suurinta osaa ihmiskunnasta. Musiikin mysteerisessä voimassa saattaa ollakin suurelta osalta kysymys pelkistä sähköimpulsseista aivojen hermoradoissa. Robertson kuitenkin todisti myös musiikin miltei ”pyhästä ainutlaatuisuudesta” vaikuttavilla videoesimerkeillä etenkin sairaiden ihmisten hoidossa. Musiikin avulla saatiin yhteys dementoituneisiin vanhuksiin tai psyykkisesti sairaisiin lapsiin, tai sävelet saattoivat olla jopa ainoa kommunikointitapa autistisen tai halvaantuneen muusikon kanssa, jonka aivot eivät ymmärtäneet muuta kirjoitusta kuin nuotit.

Aukoton kurssiohjelma ei antanut mahdollisuutta tutustua Glasgow:n kaupunkiin kuin konservatorion ja hotellin muutaman korttelin matkan verran, mutta kummastelua aiheutti vaikkapa paikallisten pubien tapa soittaa jo illansuussa äänitteitä voimakkuudella, joka sai epäilemään, että paikallisten vahvistimien asteikko on jo kasvatettu 12:een, mikä teki mahdottomaksi skottimurteen edes ajoittaisen ymmärtämisen.

Ja kun kurssiviikon aikana Glasgow Celtic voitti skottiliigan ensi kertaa pariinkymmeneen vuoteen, saimme tuta käytännössä, mitä tarkoittaa sanonta ”infernaalinen möly”. Yllättävän hankalaksi osoittautui myös sähköpostin käyttö, koska nettiyhteydet ovat tuollapäin maailmaa vasta alkamassa olemaan arkipäivää. Globaalisuus ja maailmankylä ovat olleet esillä jo jonkin aikaa, mutta jos se käytännössä tarkoittaa sitä, että joka maassa ja mantereella saa iltaisin katsella TV:stä samat Kokkisodat, Haluatko miljonääriksi?, Onnenpyörät jne. vieläpä samoissa lavasteissa, ja kuunnella samaan kaavaan sisustetuissa pubeissa sitä samaa globaalista soittolistaa, niin veikkaan, että löytyy sellaistakin väkeä, joka viihtyy mieluummin siellä kylän laitamilla tai ja jopa jossain sivistymättömässä metsässä.

Sauchiehall: Glasgow on Helsingin kokoinen, mutta pienemmän tuntuinen kaupunki

Konservatorio: Luentopaikkana Glasgown kuninkaallinen musiikkiakatemia

Konservatorion kahvila: Nopeimmat ehtivät luentotauoilla saada virvokkeensa ilman jonotusta

kaupunkikuva (kuva: Jim Byrne): kaksikerrosbussitkin jäivät kokematta.

Teksti ja kuvat: Yari