Kim Kuusi vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Helsingin sydämessä, Punavuoressa. Musiikki kuului Kuusen perheen arkeen jo Kimin ensiaskeleista lähtien. Kodin henki oli luova ja kannustava.

– Kotonamme oli flyygeli, jota lastentarhanopettajaäitini ja arkkitehti-isäni soittivat usein. Flyygelin kansi oli aina auki ja aloin napsutella koskettimia opittuani kävelemään. Aika varhain opin kaksi sointua C-duurin ja G-seiskan, joilla komppasin radiosta oppimiani melodioita. Varmaankin huonomuistisuus johti luontevasti omien pikkukappaleiden kehittelemiseen siinä ohessa. Viisivuotiaana pääsin pianotunneille, joilla kävin kymmenkunta vuotta, ja osallistuin ahkerasti erilaisiin kulttuurikilpailuihin pääsemättä kuitenkaan koskaan ihan huipulle.

Folk vei mukanaan 

Popmusiikin uusi aalto pyyhkäisi Eurooppaan 60-luvun taitteessa. Uusien suuntausten kuohut ulottuivat Suomeen asti ja ne herättivät nuorison. Ihmeteltiin voiko musiikki olla tällaista, raja-aitoja venytettiin ja ylitettiin, musiikillinen vallankumous oli alkanut. Tarjonta monipuolistui ja jokainen löysi omat juttunsa. Rautalangan kanssa samoihin aikoihin myös folkmusiikki nosti päätään. Maailmalta tulvivat virtaukset innostivat suomalaisia kokeilemaan erilaisia musiikkilajeja. Tähän aaltoon törmäsi myös Kuusi, kun musiikki vei mennessään. Lukioikäisenä vietetty vaihto-oppilasvuosi USA:ssa antoi vielä asiaan lisäpotkua.

– Hiihtolomalla Vuokatin latujunassa 1961 saimme kaverini Harry Lindahlin kanssa lainaksi kitaran. Tapailimme uusia rautalankabiisejä, joita olimme kuulleet Suomen Yleisradiosta, mikä oli harvinaista siihen aikaan.

– Rautalankaharrastus ei johtanut sähköteknisiä vahvistinkokeiluja pidemmälle, koska seuraavana vuonna hurahdimme Harryn kanssa Peter Paul & Maryn musiikkiin. Meillä oli asiassa muukin tarkoitus, saimme houkuteltua kaksi kaunista laulajatyttöä perustamaan folk-yhtyettä kanssamme. The Fourparty sai keikkoja teinihipoissa, ja sijoittui toiseksi Tesvision hootennanny-laulukilpailussa. Levytimme myös PSO:lle sävellykseni ja sanoitukseni Miina 1965.

– Finnish-British Societyn yhteyteen perustettu Hootenanny-klubi muodostui ympäristöksi, joka muotoili omaa musiikillista viitekehystäni. Akustista moniäänistä laulelmamusiikkia esittäviä artisteja kuunneltiin klubissa joka viikko. Hootenanny trio, Anki, Bosse ja Robert, Päivi Paunu, Eero ja Jussi, Finntrio ja monet muut esiintyivät klubilla. Folk-laululiikkeen ympärille kehittyi aktiivista konserttitoimintaa sekä paljon radio- ja tv-työtä. Folk-kuviot liittyivät vähitellen Kaustisen kansanmusiikkijuhliin ja sitä kautta innostuimme irkkumusiikkiin ja myös suomalaiseen perinnemusiikkiin. Pihasoittajat perustettiinkin näille pohjille paluumatkalla Kaustiselta 1969.

Ryhmäteatteria perustamassa

Kuusi innostui säveltämään suomalaisia kansanrunoja. Hän perehtyi aiheeseen kansanrunouden professori Matti Kuusen avulla, joka oli hänen setänsä. Myös Cay Idström lähetti Kuuselle runoja sävellettäviksi ja monet hänelle rakkaimmat laulut syntyivät silloin 70-luvun alussa.

Ryhmäteatteri aloitti vuonna 1967. Johtavana ajatuksena oli, että johtajia ei tarvita, kaikki tekevät kaikkea. Aluksi teatterin nimi oli työryhmäteatteri. Teatterin esitykset ottivat vahvasti kantaa ja olivat yhteiskunnallisia. Kim Kuusi oli vahvasti Ryhmäteatterin alkutaipaleella mukana.

– Ryhmäteatteriin liityin mukaan haitaria soittavana säveltäjämuusikkona. Teimme aluksi esityksiä vierailijoina mm. Svenska Teaterniin, kunnes rakensimme Viidennelle Linjalle oman pienen teatterin, ja saimme valloitettua Hyvän Omantunnon Linnakkeen Suomenlinnasta. Näissä yhteyksissä tutustuin myös Kaj Chydeniukseen, jonka pojat Kalle ja Jussi ovat myöhemmin olleet merkittävässä roolissa omassa työelämässäni.

Musiikkielämän epävarmuus sai Kim Kuusen miettimään myös muita aloja. Arkkitehtuuri oli yksi suunnitelma muiden joukossa. Hän sai mielestään tylyä kohtelua Polin arkkitehtipuolella, joten hän haki kauppakorkeakouluun. Moni kaveri oli aloittanut siellä opiskelun, ja sinne pääsi sisälle suoraan papereilla. Kuusi pääsi ohjelmoinnin tuntiopettajaksi jo toisena opiskeluvuotenaan, koska atk:n tulo mullisti opiskelua niin paljon, että opettajakunnan omat resurssit eivät riittäneet sitä hoitamaan. Siitä alkoi Kuusen opettajanura, joka kesti seitsemän vuotta. Valmistuttuaan 1973 hänellä oli hoidossaan puolet apulaisprofessin opetsusvelvollisuudesta  sekä assistentin toimi liiketaloustiede-systeemit-oppiaineessa.

– Minulta on joskus kysytty, onko koulutuksestani ollut hyötyä musiikkialalla? Suurin hyöty on tullut ymmärryksestä, että monimutkaisten sanojen takaa löytyy yleensä aika yksinkertaisia asioita. Kiinnostus tietotekniikkaan on tehnyt myös musiikkiteknologian omaksumisen helpoksi. Asiakokonaisuuksien looginen hahmotus ja yksinkertaistaminen olivat opettajan työssäni jokapäiväistä rutiinia. Tämä on jotenkin hiipinyt sisään myös biisien luomisrutiineihin.

Menestys Euroviisuissa

Pihasoittajat osallistui Suomen Euroviisukarsintoihin 1975. Kilpailukappaleena oli Kim Kuusen sävellys Viulu-ukko. Monien, eikä vähiten yhtyeen yllätykseksi laulu voitti Suomen karsinnat. Pihasoittajat edusti Suomea finaalissa ja tuli seitsemänneksi. Se on edelleen yksi Suomen menestyksekkäimpiä viisukappaleita kautta aikojen.

– Euroviisumenestyksemme todisti sen, että suomalainen suuri yleisö ja media eivät juurikaan osaa ennakoida viisuehdokkaittemme kansainvälistä potentiaalia. Olihan meille itsellemmekin aikamoinen yllätys saada täydet pisteet esimerkiksi Saksalta ja Irlannilta.

– Pihasoittajat on viettänyt pari pitkää sapattia mutta treenannut ja keikkaillut viimeiset kolmisen vuotta. Etupäässä yksityiskeikkoja mutta myös muutamia julkisia konsertteja on tehty. Ohjelmisto koostuu edelleen irkkubiiseistä, suomalaisesta pelimannimusiikista ja mm. raumalaisesta lauluperinteestä ja omista sävellyksistä. Kokoonpanosta poistui Hannu Karlsson Pertti Reposen taivaalliseen banjobändiin ja tilalle astui nuoremman polven edustaja paikkaamaan aukkoa. Itse soitan lähinnä harmonikkaa ja huuliharppuja ja laulan stemmoja.

Musiikki veti puoleensa

Hyvä menestys Euroviisuissa sai Kuusen miettimään uudestaan uraansa. Palo tehdä musiikkia kasvoi ja voimistui. Hän päätti jättää opettamisen ja heittäytyä tekemään sekä tuottamaan musiikkia

– Euroviisujen jälkeen jäin pois Kauppakorkeasta ja siirryin freelance-tuottajaksi Love Recordsille ja HiHatille. Lovella tuotin useita sinkkuja mutta myös albumin yhtyeelle Mummi Kutoo, jossa mm. Hannu Saha soitti, sekä Erna Tauro/Bo Andersson ja Malvina Reynolds -albumit. HiHatille tuotin myös pari albumia Vanhalle Isännälle.

Vuonna 1978 ilmestyi albumi Kahlaajatytto – Kim Kuusen lauluja. Tämä vinyyli julkaistiin juuri diginä, ja se löytyy nyt mm. Spotifysta ja iTunesista. Solisteina levyllä ovat Maarit Hurmerinta, Pihasoittajien Arja Brück (ent. Tiesmaa ja Karlsson) ja Kari Rydman, bändissä mukana mm. Jukka Tolonen, Junnu Aaltonen, Heikki Virtanen, Olli Ahvenlahti ja Helsingin Kaupunginorkesterin jousi- ja puupuhallinkokoonpano. Alkujaan Lovelle tuotettu albumi siirtyi konkurssin seurauksena Finnlevylle ja yrityskauppojen dominopelissä Warnerille.

Kim Kuusi rekrytoitiin Finnlevyn kotimaisen tuotannon johtajaksi vuosiksi 1978- 79.

– Lähdin hommaan Esa Niemisen kanssa, joka oli luottopakkini hissukseen alkaneessa mainosmusiikkituotannossa. Pääsin itse studioon liian harvoin, siksi myös kypsyin hommaan kahdessa vuodessa.

– Sain kuitenkin houkuteltua Maaritin mukaani Finnlevylle ja tuotin kaksi Maaritin menestysalbumia, joista olen todella ylpeä. Myös Kake Singers oli bändi, jonka runnominen läpi perinteisessä iskelmämusiikkiyhtiössä oli aikamoinen saavutus. Sitä suurempi oli ylpeys kahden albumin sijoittumisesta myyntilistojen kärkeen. Mäntsälä mielessäin ja Me halutaan olla neekereitä olivat jotain ihan uutta Finnlevyllä.

Mainos ja musiikki 

Kim Kuusi on mainosmusiikin voimahahmoja maassamme. 80-luvun alussa markkinoilla oli tilaa. Kuusen ja Esa Niemisen perustama firma Musicmakers löysi markkinaraon ja uudenlaisen tavan toimia.

– Toimme Esan kanssa uuden vaihteen jazzmiesten hallitsemaan mainosmusagenreen. Amerikkalaistyyliset laulustemmat, syntikat, sekvensserit ja pop/rock komppi olivat meille arkipäivää, jonka vasta myöhemmin tajusimme edustavan sukupolvenvaihdosta tässä maailmassa.

Musicmakers saavutti nopeasti huikean lähes 70 prosentin markkinaosuuden mainoselokuvien musiikkituotannossa (Teoston arvio 1982).

– Teimme työtä loistavien ohjaajien kanssa, jotka osasivat leikata kuvat musaan juuri oikein. Useimmiten riitti, että toteutti vain sokeasti ohjaajan kokonaisvisiota mainoselokuvasta. Ohjaaja oli taiteellinen johtaja, jonka visioon kaikki luottivat.

– Tämän päivän tilanne on totaalisen erilainen.  Ohjaajat hoitavat usein vain kuvaukset, joskus hieman editointia, ja lentävät seuraaviin haasteisiin.  Työ jää vellomaan mainostoimiston, asiakkaan ja editoijien käsiin ilman, että kukaan ottaa taiteellista kokonaisvastuuta lopputuloksesta. Musiikin tekijälle tilanne on monesti turhauttava. Poikkeuksiakin on, mutta taiteellisen diktaattorin puuttuminen on sirpaloituneessa maailmassa todellinen ongelma.

– Mainosmusiikkityö on parhaimmillaan ihan samanlaista kuin tavallisten biisien tekeminen. Suurin ero liittyy toimeksiantajan ammattitaitoon. Levy-yhtiöiden A&R päälliköt tietävät mitä tilaavat ja keneltä, mutta mainostoimistojen toimeksiannot ovat monesti aika epäammattimaisesti muotoiltuja.

Teoston aika

Kim Kuusi valittiin Teoston puheenjohtajaksi kevään vuosikokouksessa. Kuuselle se merkitsee jälleen yhtä etappia pitkällä ja värikkäällä uralla. Hän on varautunut tehtävään niin, että on jättänyt muut työt taka-alalle. Kuusi haluaa keskittyä puheenjohtajuuden lisäksi lastenlapsiin ja Pihasoittajiin, sekä tilattujen sävellystöiden toteuttamiseen. Hän on myös Ilkka Niemeläisen kanssa mukana muutamassa Tekes-rahoitteisessa hankkeessa, joissa kehitetään uusia tapoja hyödyntää musiikkia työ-, terveys- ja hyvinvointiympäristöissä.

Kuusen mielestä Teostolla on paljon työtä tehtävänään.

– Isoin haaste kaikille luoville aloille on tekijänoikeuden kunnioittaminen ja pelisääntöjen soveltaminen myös nettimaailmaan. Teosto on luovien tekijöiden edustajista vanhin, vahvin ja ammattitaitoisin toimija. Tässä roolissa se joutuu kantamaan vastuuta myös monista hankalista ja epäsuosituista asioista, kuten hyvitysmaksun keräämisestä. Valtiovallan huono ja ryhditön asioiden hoito saa aikaan arvostelua, jonka kohteeksi Teosto joutuu täysin aiheetta.

– Tekijänoikeusseurojen kansainväliset yhdistymiset ja EU:n direktiivit asettavat suuria haasteita kaikille toimijoille, eikä vähiten pienten maiden järjestöille. Vahvan Teoston ylläpito on tärkeää kaikille tekijänoikeuksien haltijoille.

– Teoston puheenjohtajana ykkösasiani on jatkaa Teoston mielikuvan kirkastamista. Teostohan on voittoa tavoittelematon musiikin tekijöiden edustaja eikä mikään ahne raharosvo. Ne rosvot taitavat lähinnä purjehtia anonyymeinä internetin aalloilla ja kutsuvatkin itseään osuvasti piraateiksi.

Laulujen säveltämisestä Kuusi ei aio ikinä luopua. Hän pitää itseään henkeen ja vereen lauluntekijänä. Kaikki on alkanut musiikin tekemisestä.

– Hyvä biisi nostaa karvat pystyyn ja vie mukanaan toiseen todellisuuteen.

Kaksikko täydentää toisiaan

Esa Nieminen ja Kim Kuusi olivat kaksikymmentä vuotta yhtiökumppaneita. Siinä ajassa oppii tuntemaan toisen hyvin ja toiset sanovat sen olevan kuin avioliitto. Siihen rupeamaan kuuluu yli tuhat laulua. Esa Nieminen kertoo. Musicmakersin perustamisen sattuneen juuri 80-luvun alkuun, jolloin kaikki yritykset halusivat itselleen omia lauluja, tai ainakin loppujinglen. Niemisen mukaan Kim Kuusi on älykäs ja hänellä on hyvä liikemiesvainu. Kuusi ei Niemisen mukaan kuitenkaan koskaan ole häikäilemätön, vaan hän on rehellisen miehen maineessa, jota arvostetaan muusikkokentässä. Kuusi haki ja etsi koko ajan uusia mahdollisuuksia, hän uskalsi tehdä päätöksiä sekä myös toteuttaa niitä. Kaksi erilaista ihmistä täydensivät toisiaan.