1. Alku

”Musiikki soi paljon lapsuudenkodissani Karhulassa: vanhemmat kuuntelivat klassista, ja kolme vanhempaa siskoani Louis Armstrongia ja rokkia. Ensimmäinen iso kolahdukseni oli (Jean) Sibeliuksen Satu, jota kuuntelin jo 3-vuotiaana ihan älyttömästi. Seuraava oli (Igor) Stravinskyn Kevätuhri. Kuullessani sen 12-vuotiaana mietin, että ’vau, mitä hittoa tämä on?’. Siitä asti olen ollut Stravinskyn fani. Varhaisteininä perehdyin tarkemmin myös (Gustav) Holstin Planeettoihin sekä (Maurice) Ravelin orkesteriteoksiin. Näissä kaikissa orkesterin käyttö, soitinnus ja tekniikka ovat ihan omaa luokkaansa. Nämä havainnot vaikuttivat siihen, että myöhemmin rupesin tutkimaan orkestraatiota perusteellisemmin.”

2. Koulunkäynti haittaa harrastusta

”Olin soittanut viulua 6-vuotiaasta. Kun olin 12, kitara tuli kuvioihin, ja tutustuin Karhulassa Björnisen Juhaan. Sähkökitaran lisäksi aloin soittaa huilua yhden karhulalaistytön houkuttelemana, ja kävin Helsingissä huilutunneillakin. Keskikoulussa 14–15-vuotiaana rupesin jättämään koulua väliin ja liftailemaan Helsinkiin. Lukion toisella päätin lopettaa koulun, aloin opiskella itsekseni ja kävin koulussa vain tenteissä. Kerran kun vanhemmat lähtivät matkalle, kodistani tuli Karhulan yleinen olohuone: pidin kymmenen päivän bileet, joihin tuli kaikenlaista porukkaa. Se oli hirmu hauskaa kommuunielämää, mutta siihen viimeistään loppui koulunkäyntini.”

3. Scube Deiski

”Ollessani 14-vuotias kaverini kertoi kuulleensa radiosta ’mielettömän kappaleen, jossa laulettiin jotain Scube Deiski’. Mietin, mitä ihmettä se voi olla, mutta se olikin sitten Purple Haze.

Jimi Hendrixin kitaran käsittely, soundi ja harmonia oli ihan tajutonta. Hendrixistä puhutaan usein ’vain’ kitaravirtuoosina, mutta koko hänen musiikillinen maailmansa on tavattoman suuri ja moniulotteinen. Myös Beatlesin psykedeelinen pop kosketti syvältä, etenkin Strawberry Fields ja I Am the Walrus.

Myöhemmin pop-rockin puolella tykästyin kovasti Frank Zappaan, sekä John McLaughliniin ja The Mahavishnu Orchestraan.”

4. Miten tätä kitaraa pidetään?

”18-vuotiaana menin vapaaehtoisena armeijaan, jonka jälkeen liftailin Euroopassa, kunnes muutin pääkaupunkiseudulle. Menin rakennustöihin ja tapasin tyypin, joka tutustutti bändikuvioihin. Vanhin siskoni piti minulle moraalisaarnan: ’Rupea tekemään jotain kunnolla, äläkä vain haahuille. Pyri vaikka konservatorioon, kun sinulla näyttää olevan musiikillisia taipumuksia’. Suivaannuin tästä niin paljon, että pyrin piruuttani konservatorioon opiskelemaan klassista kitaraa, vaikka en ollut soittanut sitä ollenkaan. Etsin Aleksanterinkadun Musiikki-Fazerilta kitaristin näköisen asiakkaan ja pyysin näyttämään, kuinka klassisessa kitarassa pidetään oikeaa kättä. Ostin samalla nuotit pariin Bachin kappaleeseen, jotka olin kuullut (Andrés) Segovian levyllä. Lainasin sisarenpojan Landolan, treenasin kaksi viikkoa, pyrin Helsingin Konservatorioon, ja pääsin ensiyrittämällä sisään.”

5. DIY-manikyyri

”Olen työskennellyt sovittajana monenlaisen musiikin parissa. Säveltäjänä olen nykyään enemmän vakavan puolella. Tiukkapipoisimmille modernisteille olen kaikkea muuta kuin modernisti, mutta muusikot saattavat pitää minua yllättävän modernistisena, kun ovat tutustuneet minuun vain orkesterisovitusten tekijänä. Ja niitähän olenkin enimmäkseen tehnyt, usein laulujen taustoiksi konserttikäyttöön ja levyille.

Tällainen olen aina ollut: toinen jalka kevyessä, toinen hyvinkin taidemusiikissa. Aloitettuani konservatoriossa 1975 soitin vielä muutaman vuoden bändeissä. Se oli vähän vaikea yhtälö: sähkökitaraa tulee soitettua joskus aika ronskisti, kun taas klassisessa kitarassa kynsien pitää olla hyvässä kunnossa. Niinpä taoin itse pellistä metalliset suojakynnet, jotka teippasin kynsieni päälle, niin saatoin räpätä kunnolla. Vaikka rystysistä valui veri, kynnet pysyivät kuosissa.”

6. Musiikintekijät Elvistelevät

”1980-luvulla ruvetessani tekemään sovituksia joku vinkkasi järjestäytymisen tarpeellisuudesta ja Elvis ry:stä (nyk. Suomen Musiikintekijät ry). Edunvalvonta-asiat eivät niinkään merkinneet, mutta yhteisöön kuuluminen oli tärkeää. Yhdistyksessä on ollut aina hyviä ihmisiä vaikuttamassa asioihin. Aiempina vuosina oli – aiheettomastikin – sellaista altavastaajan asennetta, että ollaan musiikintekijöiden proletariaattia, vaikka Suomen Säveltäjiin nähden. Parikymmentä vuotta sitten ilmapiiri muuttui. Ruvettiin korostamaan, että musiikkityylistä riippumatta ollaan samalla viivalla muiden taiteentekijöiden kanssa. Se teki hyvää jäsenistön itsetunnolle ja sille, miten yhdistyksen ulkopuoliset taiteentekijät yhdistystä arvostivat.

Suomen Musiikintekijöissä on paljon näkemystä ja osaamista. Tunnustus ja tuki ovat tietysti jokaiselle tärkeitä, ja joillekin maine ja suosio ovat ehkä tärkeämpiäkin kuin itse musiikki. Mutta yksinkertaisessakin pop-iskelmässä joku saattaa onnistua tosi tyylikkäästi, luoden nostetta ja sisällöllistä merkitystä. Voi olla pienestä asiasta kiinni, mikä tekee jostakin vaikuttavan, ja toisesta melkein samanlaisesta suorastaan kornin.”

7. Torilla tavataan

”Helsingin juhlaviikoilla vuosina 2001 ja 2002 Ylipormestarin populaarikonserteissa Senaatintorilla yleisö sai äänestää, mitä lauluja ja kenenkin suomalaisen popparin tai rokkarin laulamana esitetään. Siellä oli aika vitsikästä touhua: Fredille ehdotettiin Sielun veljien kappaletta Aina nälkä ja Paula Koivuniemelle Apulannan Anna mulle piiskaa. Ja ne toteutuivat, kaikki olivat leikissä mukana. Sovitimme Mauri Suménin kanssa ensimmäisen konsertin biisit, toisessa oli neljä sovittajaa. Helsingin kaupunginorkesteri ja UMO oli pistetty yhteen, ja taustalla oli kunnon rock-combo.”

8. Kun joulu on

”Sovitin hieman kieli poskella amerikkalaiseen suurten estradien tyyliin kappaleen Have Yourself a Merry Little Christmas Karita Mattilan ja Turun filharmonisen orkesterin joulukonsertteihin Turun ja Helsingin isoilla areenoilla vuonna 2001. Myöhemmin Chicago Symphony Orchestra halusi esittää sovitukseni kuudessa joulukonsertissaan 2017 sekä uudella transponoidulla versiolla vuonna 2021. Jenkkityylinen sovitukseni taisi siis onnistua aika hyvin.

Olin jo päättänyt olla tekemättä enää yhtä ainutta joululevyä – olin tehnyt jo satoja joululaulujen sovituksia. Ari Hakulinen sai minut kuitenkin suostuteltua sovittamaan Juha Uusitalon ja Turun filharmonisen orkesterin joululevyn The Wonder of Christmas (2007) luvaten täysin vapaat kädet. Siitä tuli ehkä paras tekemäni sovituskokonaisuus.”

9. Kiireinen eläkeläinen

”Ihan viime aikoinakin olen sovittanut yhtä ja toista. Pientä tutunkauppaa, ja osana isompaa projektia sovitin neljä kappaletta Kaj Chydeniuksen lauluja konsertteja varten, poikansa Jussi Chydeniuksen pyynnöstä. Vaikka kappaleet eivät sinänsä olleet erityisen hankalia, hommaan liittyi haastavia näkökulmia. Harvoin yhden kappaleen sovittamiseen on mennyt yhtä paljon aikaa kuin mitä vaikkapa laulun Tyttö ja tanssiva karhu sovittamiseen meni.”

10. Motto

”Älä sammuta sitä elämänliekkiä, jonka teos on syntyessään saanut. Tämä liittyy ennen kaikkea sovittamiseen, mutta myös säveltämiseen, ja elämään yleensäkin.”

…

Jutussa mainitut kappaleet:
Strawberry Fields: John Lennon & Paul McCartney
I Am the Walrus: George Harrison, John Lennon & Paul McCartney
Aina nälkä: säv. & san. Ismo Alanko
Anna mulle piiskaa: Apulanta
Have Yourself a Merry Little Christmas: Hugh Martin & Ralph Blane

---

Yrjö Hjelt (s. 1953) on mittavan sovitus-ja sävellysuransa ohella toiminut mm. klassisen kitaransoiton ja orkestroinnin opettajana, kuoron- ja orkesterinjohtajana ja nuottigraafikkona. Pääosin sinfoniaorkestereille, ja kamariyhtyeille ja kuoroille tehtyjen, maailmaakin kiertäneiden sovitusten ja sävellysten lisäksi Hjeltin kädenjälkeä on voinut kuulla mm. Ylen ja MTV:n tv-ohjelmissa. Hjelt on säveltänyt musiikit mm. mykkäelokuvien Mustalaishurmaaja ja Elämän maantiellä orkesteriesityksiin, Fagottikonserton, Tangon seitsemälle fagotille, Aurora-valssin Itsenäisyyspäivän 2009 Linnan juhliin. Hän on tehnyt sovituksia Ylipormestarin populaarikonsetteihin Senaatintorilla 2001 ja 2002, sekä tehnyt version Tiernapojista Oulun tuomiokirkkoon 2018. Hjeltille myönnettiin valtion taiteilijaeläke vuonna 2020.

Tuotantoa yli 30 levyllä. Muun muassa:

Malmsténin aapinen (Ondine 2008)
Karitan joulu (Ondine 2002)
Bizarre Bazaar (Ondine 2009)
YL’ sinitaivaan (Finlandia Records 2001)
Illan varjoon himmeään (Finlandia Records 2003)
Finnish Music for Double Reeds (SOFS 1998)
Neljä Ruusua & Tampereen kaupunginorkesteri live (EMI)
Wonderful (Ondine 1995)
Karita Live! (Ondine 2000)