Nettimusiikin ja kaikkien muidenkin tekijänoikeuksien saralla tapahtuu jatkuvasti paljon. Kaistat levenevät, laitteiden ja tallennusalustojen kapasiteetti kasvaa ja piratismi nakertaa yhä enemmän sisällöntuottajien tuloja. Tekijöiden näkökulma ei juuri kuulu mediassa, kun keskustelu pyörii suurten mediayhtiöiden ehdoilla ja luovuuden hedelmien varastamista julistetaan yhä äänekkäämmin kansalaisoikeudeksi.

Railo eri näkemysten välillä tuntuu vain syvenevän ja taistelua tekijänoikeuksista käydään lukuisilla rintamilla ympäri maailmaa. Joskus tuntuu, että tekijänoikeuden puolustajilla on pallo todella hukassa ja omat koirat purevat kipeimmin. Sony Pictures Entertainmentin toimitusjohtaja Michael Lynton loihe lausumaan toukokuussa: ”I’m a guy who doesn’t see anything good having come from the Internet. Period.” eli ”Olen tyyppi, joka ei näe Internetin tuottaneen mitään hyvää. Piste.” Ennen nykyistä hommaansa Lynton oli nettioperaattori AOL:n pomo 3 mantereella… 

Tästä möläytyksestä tulee muodostumaan aivan legendaarinen sitaatti. Hollywoodissa onkin pitkät perinteet vastaavalle muutosvastarinnalle. Sanoihan jo herra H. M. Warner vuonna 1927: ”Kuka helvetissä haluaisi kuulla näyttelijöiden puhuvan?” Tosin usein on unohdettu mainita, että hän jatkoi tätä arviotaan äänielokuvan mahdollisuuksista sanomalla: ”Musiikki – se on suuri lisäarvo…” 

Meidän ”ELokuva- ja VIihdeSäveltäjien yhdistyksemme” jäsenten asia ei ole vanhentunut, mutta meidän pitää vain sitkeästi muistuttaa, että aina kun musiikki tuottaa lisäarvoa, tekijöiden on saatava osansa. Vaikka tämän jutun alku saattaa vaikuttaa synkähköltä, niin toivottavasti näette lopussa valonpilkahduksia…

Kolmannella varoituksella piuhat poikki

Viime aikoina on uutisista saattanut saada sellaisen kuvan, että lainsäätäjät ovat saamassa jotain aikaiseksikin. Esimerkiksi Ranskan kansalliskokous ja senaatti hyväksyivät toukokuun puolivälissä maailman tiukimman piraattilain. Kiistellyllä lailla on monta nimeä kuten rakkaalla lapasella (tumppu, vanttuut), mutta virallisesti se on Loi favorisant diffusion et protection de la création sur Internet eli Laki luovuuden levittämisen ja suojelemisen edistämiseksi Internetissä.

Lain ideana on, että henkilö, joka jää kiinni tekijänoikeuden alaisen materiaalin lataamisesta, saa ensin sähköpostivaroituksen, toisella kertaa kirjatun kirjeen ja kolmannella kertaa operaattorin velvollisuus on katkaista nettiyhteys ainakin 3 kuukaudeksi. Mustalle listalle joutuneen ei pitäisi saada uutta yhteyttä miltään muultakaan operaattorilta, mutta silti operaattori voisi laskuttaa siltäkin ajalta, kun yhteys on suljettuna. Valvontaa hoitamaan perustetaan kokonaan uusi virasto ”Haute Autorité pour la diffusion des œuvres et la protection des droits sur internet” eli HADOPI. Vastaava ”kolmesta poikki” -laki on vireillä ainakin Taiwanissa ja Etelä-Koreassa.

Sisällöntuottajien ja tekijänoikeusrintaman riemu on kovin ennenaikaista. On mahdollista, ettei Euroopan Unioni tule sallimaan tällaista nettiyhteyden katkaisemista keneltäkään ilman tuomioistuimen päätöstä. Internet-yhteys alkaa olla normaalin länsimaisen elämän kannalta yhtä välttämätön kuin vesi, sähkö ja kaasu, koska monet nettiä edeltävät järjestelmät on purettu.

Yksittäisille nettilataajille joissakin maissa tuomitut kohtuuttomat korvausvaatimukset ovat olleet tekijänoikeuksien edistämisen kannalta enimmäkseen imagotappioita. Jalkapuu ei nykymaailmassa enää tunnu toimivan. Voisi myös kysyä, eikö olisi moninkertaisesti hyödyllisempää jahdata niitä, jotka saattavat suuria määriä laitonta materiaalia saataville luoden sen tilaisuuden, joka tekee varkaan… Vertaisverkkojen laillisuudesta väännetään kättä vielä pitkään, mutta on aivan selvä, että mainosten ansiosta torrent-sivustot tienaavat tekijöiden kustannuksella, vaikka tiedostot eivät sijaitsekaan heidän palvelimillaan. Unohtuu myös turhan usein, että ilman vertaisverkkojakin netti on täynnä laitonta materiaalia Youtubesta alkaen. Tavallisen nettikäyttäjän on hyvin vaikea ymmärtää, mikä sisällöistä on laitonta ja mikä laillista.

Nyt siellä takarivissäkin käsiä ylös ja kiviä heittelemään! Sydsvenskan -lehti kysyi vuosi sitten sadalta ruotsalaismuusikolta kantaa vertaisverkkojakoon ja 38 heistä sallisi sen. Peräti 59 tunnusti itse joko jakaneensa tai imuroineensa suojattua musiikkia laittomasti. (sydsvenskan.se/kultur-och-nojen/article312151.ece) Olisi ihan kiinnostavaa teettää vastaava gallup myös Suomessa…

Merirosvolippu liehuu

Kun kirjoitin piraateista ELVISin kotisivuille reilu vuosi sitten, en arvannut kuinka nopeasti anarkia etenee sekä Adeninlahdella että sivistyneessä Pohjolassa. Eräs maailman suosituimmista vertaisverkkosivuista, ruotsalainen The Pirate Bay, saatiin vihdoin huhtikuussa tuomittua Tukholman käräjäoikeudessa. Tuomion ainoa konkreettinen seuraus on ollut toistaiseksi Ruotsin Piraattipuolueen jäsenmäärän ja gallupsuosion uskomaton kasvu. Tätä kirjoittaessa Ruotsin Piraattipuolueen gallupsuosio on 6–8%. Tuomion saama valtava maailmanlaajuinen julkisuus on luultavasti vain lisännyt vertaisverkkolataamista.

Vihreiden tuore varapuheenjohtaja Jyrki Kasvi kirjoitti tiedotteessaan 22.4.: ”Tyytymättömyyden kanavoitumien poliittiseen toimintaan on positiivista. Jos lainsäädäntöä tehdään jatkuvasti suuren mediateollisuuden ehdoilla, riskinä on radikaalimman nettiaktivismin syntyminen. On tärkeää, että hallitus ottaa tällaiset viestit vakavasti, eikä tue kontrollikulttuuria.” 

Muutkin suomalaispoliitikot kalastelevat jo piraattisympatioita eikä asialla ole enää vain äärivasemmisto. Esimerkiksi RKP:n euroehdokas Nina af Enehjelm ilmoittautui Uuden Suomen blogissaan Pirate Bayn käyttäjäksi perustellen varastamistaan mm. helppoudella: ”Pirate Bay tarjoaa meille, suurelle yleisölle, mahdollisuuden lainailla musiikkia ja elokuvia toisillemme. Enää meidän ei tarvitse kuljetella lainalevyt muovikassissa, kuten minun nuoruudessani, vaan kopioimisen voi suorittaa kotonaan tietokoneen ääressä. Mukavaa!”. 

Niinpä! Mukavuudesta saattavat olla toista mieltä vaikkapa tuhannet eri alojen ammattilaiset, jotka ovat osallistuneet jonkun Hollywood-tuotannon tekemiseen ja sitten yksi ihminen hyvää hyvyyttään jakaa elokuvan verkossa koko maailmalle. Pirate Bayn suosituinta materiaalia ovat elokuvateatterissa kuvatut tai joskus jopa ravintoketjusta vuotaneet ensi-iltaelokuvat. Tätä kirjoittaessa kärjessä ovat mm. uusin Star Trek -raina ja Angels and Demons. Jotta ymmärtäisi vertaisverkkopiratismin mittaluokan: ensimmäisen torrent-kuvauksen mukaan joku on kuvannut sen Venäjällä elokuvateatterissa ja tiedostoa jakaa tällä hetkellä 9964 tietokonetta. 

Ruotsalainen piraattilahti on vain yksi monista. Vastaavan suomalaisten ylläpitämän vertaisverkkopalvelu Finreactorin oikeusjuttu on edennyt jo pidemmälle. Asia tulee esille Korkeimmassa oikeudessa syksyllä. Finreactorin puolustusta hoitavan asianajotoimiston blogissa  kehutaan The Pirate Bayn tuomiota paremmin perustelluksi.

On aivan selvä, että lainrikkomuksiin pitää puuttua, mutta jos toimet koetaan ylimitoitetuiksi tai muuten huonoksi lainsäädännöksi, lakien kunnioitus ei tule paranemaan. Yhä useammat alkavat myös huomata ja lausua ääneen, että tekijänoikeuksiakin käytetään selvästi savuverhona internetin valvonnan ja sensuurin lisäämiseen. On esitetty, että lapsipornon ja terrorismin vastaisia taisteluita varten tehdyt lait ja systeemit on helppo valjastaa muuhunkin kansalaisten oikeuksien rajoittamiseen. Sananvapauden rajoittaminen etenee monessa maassa pelottavalla vauhdilla. Tekijänoikeuksien puolustajien olisi tärkeää ymmärtää näitä huolia.

Musiikkia ilmaiseksi ja laillisesti

Äänitemyynti maailmassa laski jälleen viime vuonna, kokonaisuudessaan 8,3 %. Huolestuttavinta on, että Yhdysvalloissa se laski lähes viidenneksen. Äänitetuottajien kattojärjestö IFPI arvioi laittomien musiikkilatausten osuudeksi 95 %. Musiikin digitaalinen myynti kyllä kasvaa, mutta ei odotusten mukaisesti. Toisaalta mukavia yllätyksiäkin on tapahtunut: musiikkipelit kuten Guitar Hero ovat luoneet merkittäviä kassavirtoja. (Lähde: ifpi.org)

Musiikin imurointi vähenee väistämättä, sillä musiikin säilyttäminen levyillä tai omissa laitteissa ei ole enää välttämätöntä, kunhan käytössä on riittävän hyvä nettiyhteys. Erilaiset uudet musiikkipalvelut tarjoavat suuria määriä kuunneltavaa joko selaimella tai oman ohjelmiston kautta. Levy-yhtiöt ja tekijänoikeusjärjestöt ovat osan näistä jo lisensioineetkin, mutta taloudellisia näkymiä on vielä vaikea arvioida. Suurin osa sopimuksista on varmaan lyhyitä ja määräaikaisia. Tilanne elää.

Eräs viime aikojen kohutuimmista uutuuksista on ollut lokakuussa lanseerattu ruotsalainen Spotify, jonka ilmaisversiolla on hemmoteltu Ruotsin, Suomen, Norjan, Iso-Britannian, Ranskan ja Espanjan asukkaita. Monessa muussakin maassa pääsee 10 euron kuukausimaksulla uskomattoman laajan musiikkikirjaston pariin. Spotifyssa ovat mukana neljä suurta levy-yhtiötä ja paljon myös indie-yhtiöitä. Suomalaista musiikkiakin löytyy todella paljon Ture Arasta aivan uusimpiin julkaisuihin. Jotkut levy-yhtiöt ovat tosin joutuneet rajoittamaan raitojen saatavuutta, osin siksi, että heillä itselläänkään ei ole oikeuksia kaikille alueille. Ainakin Suomesta Spotifyn ilmaiskuunteluun on tarvittu kutsu, mutta kutsuja on jaeltu ilmeisen avokätisesti ja käyttäjiä Suomessakin arvioidaan olevan jo yli 50.000.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja on hyvä muistaa, että Spotifykin on vasta kokeiluvaiheessa. Huhtikuussa erittäin suosittu sosiaalinen musiikkisivusto Last.fm muuttui maksulliseksi palveluksi kaikkialla muualla paitsi USA:ssa, Saksassa ja Iso-Britanniassa. 3 euron kuukausimaksu on varmaan jo karkottanut paljon kuuntelijoita Last.fm:ltä muualle, mutta toisaalta hinta on alhainen erinomaisesta palvelusta.

Markkinoille on tullut liuta enemmän tai vähemmän sosiaalisia streaming-palveluita: Blim.fm, Cherrypeel, goear, Jamendo, Jango, Libre.fm, Mog, Musicover, Pandora, thesixtyone, Wearehunted, Yes.fm… Tästä huolimatta Last.fm tulee varmaan pärjäämään kilpailussa, koska se on jo vakiinnuttanut asemansa ja on integroitu moneen muuhun systeemiin. Muun muassa iTunes -soitin, Spotify tai The Hype Machine (hypem.com) osaa lähettää tiedot kuunnellusta musiikista Last.fm -palveluun. Spotify-huumassa ei sovi unohtaa muitakaan suurempia pelureita, kuten iMeem, Facebook, MySpace ja YouTube, joiden rooli musiikkibisneksen uusjaossa on takuulla merkittävä.

Pohjolan näkökulmasta Spotify on tietenkin mielenkiintoinen, koska suomalainen musiikki on siellä jo niin hyvin edustettuna. Erinomaiselta tuntuu myös ranskalainen Deezer, joka on paljolti Spotifyn kaltainen palvelu, mutta toimii suoraan selainohjelmassa. Spotifyn eräs vahvuus on nimenomaan oma sovellusohjelma: musiikki soi vanhahkolla koneellakin tasaisesti, vaikka surffailisi kuinka raskailla sivuilla. Deezer tuntuu toiminnallisesti paljon monipuolisemmalta ja kehittyneemmältä, mutta etumatka on kurottavissa.

Merkittävä uutuus on myös amerikkalainen Grooveshark, mutta sen toiminnan laillisuus on yhtä huteralla pohjalla kuin vaikkapa Youtuben, sillä käyttäjät saavat itse lisätä sinne musiikkia. Kuka tahansa vähänkin suositumpi tekijä saisi nykyään aikansa hyvin kulumaan tekemällä poistopyyntöjä eri sivustoille…

Musiikkiostoksilla

Myymälärintamallakin tapahtuu paljon. Markkinajohtaja iTunes otti huhtikuussa käyttöön kolmiportaisen hinnoittelun: raidat voivat nyt maksaa 1,29 €, 99 ¢ tai 69 ¢. Suurin osa iTunesin valikoimista on nyt kopiosuojaamatonta ja Apple tarjoaa mahdollisuutta päivittää jo aiemmin ostetut kappaleet kopiosuojaamattomiksi hintaan 30 senttiä/albumi tai 3 euroa/albumi. Samaan hinnoitteluun lähti myös Napster ja tiputti streaming-palvelunsa hinnan nyt 5 dollariin kuussa. Täältä Härmästä on turha ottaa yhteyksiä Napsteriin: se toimii Euroopassa vain Saksassa ja Iso-Britanniassa.

People’s Music Store (peoplesmusicstore.com) on myös mielenkiintoinen uutuus, jossa käyttäjä voi perustaa ”oman levykaupan”. Kun joku ostaa käyttäjän suosittelemaa musiikkia, tämä saa pisteitä, joita voi käyttää musiikin ostamiseen. Suurista yhtiöistä tässä mukana on jo Universal.

Jos pieni nettipäivitykseni ELVISin sivuilla näistä kotimaan asioista on mennyt ohi: viime vuoden lopussa saatiin yksi uusi kotimainen digimusakauppa, kun suosittu musiikkiportaali Meteli.net avasi download-kauppansa. The Ground (ex-Levyvirasto) lopetti CD-postimyynnin, mutta jatkaa MP3-kauppana. Equal Dreamsiin on tullut myös uutta ja kesällä on luvassa palvelusta kokonaan uudistettu versio.

Kaiken kaikkiaan: merkittävä osa maailman musiikista on jo nyt kuunneltavissa ilmaiseksi. Rahaa streaming-palvelut hankkivat lähinnä mainoksista, mutta myös kuukausimaksukokeilut ovat siis hyvässä nosteessa. Internet on osoittautunut aivan loistavaksi musiikin markkinointikanavaksi monen muun hyvän asian lisäksi. Vähitellen laillinen nettimusiikki valtaa alaa, vaikka digivallankumous on vielä kesken ja tärkeitä taistoja edessä. 

Musiikin ostaminenkaan ei enää maksa kohtuuttomasti, jos on tarvetta kuljettaa musiikkia mukanaan. Lenkillä, autossa, mökillä jne. radioita, musiikkisoittimia ja äänilevyjä tarvitaan vielä pitkään.

***

Petrin Soundtrack TOP5

Tätä artikkelia synnyttäessä suosikkipalveluni Last.fm meni maksulliseksi ja kuuntelin ainakin näitä:

1. Deezer

2. Spotify

3. iMeem

4. Cherrypeel

5. goear

Petri Kaivanto