Ihmistenvälisyys. Siinä termi, joka kiteyttää paljon Eija Hinkkalan elämäntarinasta. Jo pikkutyttönä hän nolostutti ompelijaäitinsä hyppäämällä yhtenään juttusille tämän asiakkaiden kanssa: Kuka sä oot, missä sä asut, mä tuun teille kylään.

”Olen ollut aina loputtoman kiinnostunut toisista ihmisistä ja siitä, mihin yhteinen energia voi johtaa. Olen ollut myös älyttömän utelias, työntänyt nenäni joka paikkaan. Ja ajatellut, että kaikki on mahdollista.”

Tämä asenne kuljetti Eija Hinkkalan varsin vaatimattomista eteläpohjalaisista lähtökohdista ensin hammaslääkäriksi Saksaan ja sieltä nelikymppisenä Suomen musiikkikentän ytimeen, toteuttamaan omia intohimoja ja auttamaan myös muita niiden toteuttamisessa.

Tätä nykyä Eija sanoittaa useille eturivin artisteille ja valmentaa lauluntekijöitä ammattitutkintoon johtavissa koulutuksissa Ikaalisissa ja Torniossa.  Pari vuotta hän on pyörittänyt omaa Löydä sun juttusi -valmennuskonseptiaan.

”Sen jälkeen kun tein valinnan kuunnella sydämeni ääntä, mulle on muotoutunut selkeä tehtävä. Sekä valmennuksissani että teksteissäni haluan rohkaista muitakin uskomaan itseensä ja elämään omaa elämäänsä.”

Kaikki alkoi halusta laulaa.

”Se oli joskus opiskelijabileissä Saksassa, kun viinipäissäni yhdyin parin pojan musisointiin. Kohta meillä olikin bändi, teimme keikkoja ja levytimmekin. Laulukielenä oli Ylä-Saksan murre.”

Sanoittaminen alkoi yhtä lailla puolivahingossa. Hinkkala esiteltiin merimieskirkon juhannusjuhlissa Kyösti Haataselle, joka myöhemmin tiedusteli, oliko hän koskaan harkinnut sanoittamista.

”Kyösti oli tehnyt sävellyksen Maikkarin joululaulukilpailuun. Suostuin empimättä, vaikka mulla ei ollut hajuakaan siitä, miten sanoitus kirjoitetaan.”

Kävi kuitenkin niin, että heinäkuun helteillä kasaan ährätty Joulun uni päätyi MTV:n televisioituun finaaliin ja levylle Anna Hanskin laulamana.

”Opiskelijoilleni olen myöhemmin naureskellut, että olihan se melkoinen startti. Sitten kyllä tuli pitkä kuiva kausi.”

Kipinä sanoittamiseen jäi kytemään. Hinkkala osallistui Saksasta käsin silloisen Elvis ry:n järjestämälle viikonloppukurssille, jota luotsasi Jukka Virtanen. Hän alkoi perehtyä alan konkareiden tuotantoon.

”Tutkin, mitä Helismaan, Vainion sun muiden tekstit olivat syöneet. Mulla on siis tällainen vanhan liiton pohja.”

”Suomen musiikkialasta en tiennyt mitään. Se oli mun onni”

Suurimmat unelmat kohdistuivat kuitenkin vielä laulamiseen. Lopulta kypsyi päätös jättää porvarillinen elämä toisessa maassa ja palata Suomeen kokeilemaan siipiään.

”Suomen musiikkialasta en tiennyt mitään. Se oli mun onni. Olin niin sinisilmäinen ja pihalla, etten osannut pelätä ketään tai kyseenalaistaa omaa osaamistani. Menin vain ihmisten puheille tyyliin päivää, olen Eija ja haluan laulaa.”

Verkostoituakseen Hinkkala osallistui kaikkiin mahdollisiin laulukilpailuihin, sai yllättäen oman ohjelmatoimiston ja aloitti keikkailun. Vuonna -96 hän osallistui Ikaalisissa viikon mittaiselle artistikurssille, mikä oli kohtalokasta.

”Aikuiskoulutuksen johtaja mietti, olisiko kurssia mahdollista jatkaa pidemmässä muodossa. Kuinka ollakaan ajauduin kehittelyryhmään, ja sitten olinkin vetäjänä uudessa artistikoulutuksessa, myöhemmin myös lauluntekijäkoulutuksessa. Se oli mun korkeakouluni musabisnekseen.”

Oma laulaminen jäi, kun Hinkkala keskittyi koulutuksen kehittämiseen ja myöhemmin itse valmentamiseen. Hän kouluttautui itsekin jatkuvasti, ja myös sanoittaminen tuli koko ajan tutummaksi.

”Kun opiskelija-artisteille tehtiin kokoelmalevyjä, heiltä puuttui biisejä, joita öisin rustattiin.”

Koulutuksen ruorissa Hinkkala oli 12 vuotta. Ennen kuin hän päätyi sanoittamaan ammatikseen, hän oli vielä muutaman vuoden Elvis ry:n toiminnanjohtajana. Joulun ja uuden vuoden välissä 2012 hän viimein päätti, että sanoittaminen saa viedä.

Laulutekstejä Hinkkala on kirjoittanut mm.  Suvi Teräsniskalle, Jari Sillanpäälle ja Yölle.

”Mulla on muutamia pitkäaikaisia luottosäveltäjiä kuten Antti Kleemola, Jonnaemilia Kärkkäinen, Petri Somer ja Lasse Kurki. Olen osallistunut myös biisileireille ja nyt olen toista kautta HMC:n tallikirjoittajana. Sopimuksen solmin senkin vuoksi, että voisin tutustua etenkin nuorempien tekijöiden kanssa.”

Kirjoittamista leimaa ajatus asiakaslähtöisyydestä.

”Musta on riemullinen haaste sovittaa artistin tyyli ja maailmankuva omiini. Ehken enää edes osaisi tehdä tyhjästä, ilman tietoa esittäjästä.”

Helppoa kirjoittaminen ei ammattilaisellekaan aina ole.

”Yritän kirjoittaessani tehdä heti liian valmista ja sitten jumitan. Olen hidas kirjoittaja, mutta opetellut tietoisesti uusia menetelmiä. Nykyään osaan enemmän leikitellä ja kirjoittaa soopaa.”

Ideoita on tullut runsaasti myös vessassa.

”Olen saattanut istua koneella kymmenen tuntia repimässä hiuksiani, ja sitten ennen nukkumaan menoa iltapissalla oivallan.”

”On aina hienoa ja erityistä, kun teksti sävelletään ja herää eloon esittäjän tulkinnan myötä.”

80-prosenttisesti laulut syntyvät teksti edellä. Joskus teksti on saattanut rakentua erikoisempaakin kautta.

”Esimerkiksi Siltsun esittämä En se olla saa. Tekstiä suunnitellessani keksin, että Siltsuhan voisi laulaa kolmimuunteisen balladin, kun on niin hyvä. Näin teknisesti hirveän vaivan, mietin aksentointeja ja vokaaleja. Itku pääsi, kun Esa Nieminen oli säveltänyt tekstin tahtilajiin 4/4.”

Ratkaisu kannatti, sillä kappale voitti Syksyn Sävelen.

”Onhan se mielenkiintoista, minkä verran lopputulos vastaa omia ajatuksia. Joka tapauksessa on aina hienoa ja erityistä, kun teksti sävelletään ja herää eloon esittäjän tulkinnan myötä.”

Itse Hinkkala ei edes haluaisi tekstejään säveltää.

”On paljon rikkaampaa tehdä yhteistyötä.”

Esimerkkinä erityisen onnistuneesta tiimityöstä hän mainitsee Suvi Teräsniskan Kolme kuuta, jonka hän kirjoitti yhdessä Kalle Chydeniuksen ja Matias Keskiruokasen kanssa.

”Mulla oli vanhaan taruun pohjautuva idea, jonka pohjalta biisi syntyi mielettömän hyvässä synergiassa yhdessä ideoiden.”

Laulamiseenkin Hinkkala vielä hetkeksi palasi. Vaihe sijoittuu aikaan ennen Elvis ry:n toiminnanjohtajuutta.

”Tulin kirjoittaneeksi tekstin, joka ei tuntunut sopivan kenellekään. Salon Heikki, jonka kanssa olen paljon vetänyt yhteisiä valmennuksia, rohkaisi tekemään oman levyn naistekijöiden kesken. Innostuin heti.”

Hinkkala pyysi tuottajaksi Merzi Rajalan, jonka kanssa hänellä oli yhteinen kuubalainen idoli Omara Portuondo. Vuoden sisällä Eija Hinkkala & Quarteto Mercedes julkaisi levyn Musta valkeaa.

”Tyyli on lattarimaista laulelmaa ja teksteissä liikutaan pääosin syvissä vesissä. Raskaatkin tarinat on kuitenkin kirjoitettu toivon kautta.”

Yksi levyn kappaleista on muodostunut Hinkkalalle erityisen rakkaaksi. Sen syntyhetket sijoittuvat erääseen sunnuntaiaamuun, kun hän kahvia juodessaan selasi lehteä.

”Olin kaavaillut tekeväni seuraavaksi laulun Kirsti Paakkasesta, mutta lehdestä osui silmiin juttu äidistä, joka oli toiminut vuosikymmenet vammaisen poikansa omaishoitajana. Juttu oli niin pakahduttavan kaunis, että itkin puroina.”

Syntyi Kultainen lintuni. Levyn ilmestyttyä Hinkkala päätti lähettää sen äidille kuultavaksi.

”Olin jo hukannut jutun mutta ongin tietooni toimittajan, joka puolestaan onki tietoonsa äidin osoitteen. Levyn lähettämisen jälkeen iski järjetön pelko. Mitä jos hän pahoittaisi mielensä kun sillä tavalla olin sörkkinyt hänen elämäänsä?”

Kului kolme pitkää päivää, sitten äiti soitti.

”Kuulemma hän ei ollut voinut itkultaan soittaa aiemmin. Tutustuimme, hän tuli keikoillemme, ja kappaleesta tuli tärkeä myös omaishoitajien yhdistykselle, jonka aktiivijäsenenä hän toimi.”

Kokemuksen muistelu herkistää vieläkin.

”Tärkeimpiä lauluja ei voi mitata rahassa. Totta kai ammattilaisena haluan tekemästäni työstä korvauksen, mutta nämä ovat niitä hetkiä, jotka jäävät sydämeen.”

Laulunkirjoittajana Hinkkalalla on tunnistettava tyyli ja hän on tarkka siitä, millaisista aiheista kirjoittaa.

”En voisi kirjoittaa olen ikuisesti sun -tyyppistä rakkauslaulua, sillä viestini on pikemminkin, ettei ketään ei voi omistaa. Eikä huonoon suhteeseen kannata jäädä. Myös porno on poissuljettua.”

Hinkkala arvelee, että selkeä oma juttu saattaa olla myös hyödyksi.

”Mut on helppo pyytää mukaan sopiviin projekteihin. Kaikissa teksteissäni toistuu muutama sama ydinsanoma.”

Juuri sanoman takia Hinkkala tekstejä kirjoittaa.

”Musiikin voima on niin mieletön. Laulu vaikuttaa vahvemmin kuin yksikään valmennus.  Valmennuksiani ja sanoituksiani yhdistää sama missio, mutta sanoituksissa pääsen toteuttamaan sitä monipuolisemmin.”

Siitä Hinkkala on ylpeä, että on saanut ujutettua iskelmämusiikkiin vähän epätavallisempiakin aiheita, kuten esimerkiksi kuuron ja sokean tytön tarinat. Ne ovat kertomuksia siitä, että unelmia voi saavuttaa rajoitteista huolimatta.

”Seinäjoen tangosävellyskilpailun voittaneen Suurempaa-biisin teksti oli henkilökohtainen protestilauluni. Sillä halusin muistuttaa ettei parisuhderakkaus ole vain nuorten asia. Tekstissä tohvelit suhisevat ja nivelrikkoa pukkaa.”

”Viime aikoina on alkanut kiinnostaa entistä enemmän rapmusiikki. Se kielenkäyttö on niin taidokasta.”

Kaikenlaiselle musiikille on Hinkkalan mielestä oma paikkansa, eikä hän katso kieroon mitään, mikä on tehty hyvin. Hän haluaa myös pysyä ajan tasalla.

”Viime aikoina on alkanut kiinnostaa entistä enemmän rapmusiikki. Se kielenkäyttö on niin taidokasta. Tietenkään en voi itse alkaa käyttää mitään nuorisokieltä, mutta voin päivittää omaa tietämystäni.”

Aiemmin Hinkkala oli perinteinen riimittelijä, mutta käyttää nykyään innolla esimerkiksi vokaaliriimejä.

”Olen ymmärtänyt sen, että tunnelma ja estetiikka on tärkeämpää kuin perinteinen tekninen puhtaus.”

66 vuoden ikä on osoittautunut alalla plussaksi.

”Vähän aluksi biisileireillä mietin, mahtavatko nuoret träkkärit olla että mikäs mummo se tuolta tulee. Mutta nehän olivatkin että jes! Olen vähän ylpeäkin siitä, että taidan olla Suomen vanhin tallikirjoittaja. Sanoittajana on ihan hyvä, että on kilsoja takana.”

Musabisneksen ytimessä kilpailu on kovaa ja kaikki epävarmaa. Hinkkala pyrkii suhtautumaan alan sykkeeseen rauhallisesti.

”Yritän ymmärtää kaikkia osapuolia. Ja ihan tietoisestikin säilyttää jotain naiiviudestani. Toki realismi on joissain asioissa hyvä huomioida, mutta liian usein realismi kääntyy kyynisyydeksi.”

”Eihän mulla ollut mitään häpyä, ajattelin ettei taivaskaan ole rajana!”

Naiivius on vienyt Hinkkalaa eteenpäin pienestä asti.

”Eihän mulla ollut mitään häpyä, ajattelin ettei taivaskaan ole rajana!”

Ajoittain elämä vaati uudelleen järjestelyä.

”Sanoitusten kirjoittaminen on jäänyt kolmen viime vuoden aikana liian vähiin. Sille täytyy raivata nyt enemmän tilaa.”

Tulevaisuudensuunnitelmat ovat selvät. Niihin kuuluvat ainakin näyttämömusiikin tekeminen ja megahitti.

”Ja ysikymppisenä aion pistää ranttaliksi kuten Lyydia-lauluni päähenkilö, joka ei ristipistotöitä piperrä! Oleellista on säilyttää uteliaisuus ja kyky innostua. Eikä itseään pidä ottaa liian vakavasti.”

---

Sanoituksia (valikoima)

Kaunis ja peloton
säv. Lasse Kurki
es. Suvi Teräsniska (Warner Music Finland 2016)

Yks kova juttu
säv. Kari Haapala
es. Yö (Sony Music Finland 2016)

Vain  yksi sydän särjettäväksi
säv. Matti Mikkola
es. Yö (Sony Music Finland 2016)

Vatanen
säv. Antti Kleemola
es. Pate Mustajärvi (Ratas Music Group 2015)

Jos olisin mun mies
säv. Jonnaemilia, Petri Somer
es. Suvi Teräsniska (Warner Music Finland 2014)

Kaiken taa
säv. Jarkko Meretniem
es. Katri Helena (Warner Music Finland 2014)

Unohdutaan
säv. Mikko Tamminen
es. Jari Sillanpää (Warner Music Finland 2014)